himmentimen paikka ja koko

[Jan70]

Rakensin vuonna 1972 peilikaukoputken. (Newton) Sillä katselin aikoinaan planeettoja. Sittemmin aikojen saatossa käyttämättömänä putki pääsi rapistumaan. Kun jäin eläkkeelle, ajattelin kunnostaa sen. Vihdoin sitten viime syksynä aloitin työn. Peli on 150mm ja polttoväli 1500mm. Pinta oli mennyt hieman huonoksi. Puhdistin sen vedellä ja miedonnetulla spriillä ja astianpesuaineella paperinenäliinoilla varovasti hankaen. Siitä tuli mielestäni hyvä. Luin teidän aikaisempia keskusteluja ja sain käsityksen, että hankaus saattaa vaikuttaa peilin ominaisuuksiin. Olin käyttänyt okulaareina vanhasta messinkisestä kaukoputkista saatuja okulaareja. (Nyt minulla on lisää ja polttovälit ovat 18mm – 63mm.) Tilasin aikoinaan peilin Instrumentariumin kautta. Muistaakseni se tuli Japanista. Peili on 30mm paksua lasia. Peili on liimattu kaksikomponenttiliimalla paksuun vanerilevyyn ja sitä säädetään kolmella "ruuvi – mutteri" kiinnikkeellä samoin kuin apupeilin asentoa. Kollamointi on tapahtunut silmämääräisesti niin, että kun okulaariin asettaa putken ilman linssejä, valonsäteet kulkevat 90 aseen kulmassa ja pääpeili näkyy tasaisesti reunoihin. Viime syksynä ostin Astro Artin kautta suurin odotuksin säätöokulaarin (7 – 21mm) Pettymys oli melkoinen, sillä kuvan erottelukyky ei ollut yhtään parempi kuin minun "sata vuotta" vanhoilla okulaareillakaan. Panin putken "lepäämään" ja ajattelin tänä syksynä, että mitä sille voisi tehdä. (Tämä syksyhän on ollut "jatkuvaa pilvistä säätä") Suoritin kollamoinnin vielä tarkemmin ja tein ohuesta pahvista erilaisia himmentimiä, joita vihdoin eräänä iltana pääsin kokeilemaan Saturnukseen. Himmentimet työnsin putkeen taivutettuina ohi sivupeilin ja käsin ne putken sisäpintaan kiilautuivat. Erottelukyky parani selvästi! Nyt kysymys kuuluukin: Mihin kohtaan ja kuinka isoaukkoinen himmennin olisi optimaalinen? - Tässä näkyy nyt olevan keskustelua aiheesta "Jari Turunen Kaukoputken rakentajan käsikirja" Löytyisikö siitä ohjeita ja saako kirjaa enää mistään? Vielä kerron teille vähän historiaa: Putki on 160mm halkaisijaltaan olevaa muovista viemäriputkea, jonka maalasin mattamustaksi sisältä ja valkoiseksi pinnalta. Putken päissä on apuna filmivanerista tehtyä apuputkea ja vaippaa. Silloin sai hyvin ohutta ns. filmivaneria, jota käärin rullalle liimaa välissä ja sitten lakkaa päälle. Tätä mainiota tavaraa ei ilmeisesti saa enää mistään. Silloin 50 vuotta sitten ei saanut "juuri mitään" valmiina, eikä koululaisen rahatkaan olisi riittäneet. Nyt olisi varaa ostaa kaupasta putki, mutta en halua, koska olen tehnyt oman. Onhan tämä hyvin painava ja kömpelö liikuttaa. Sen saa helposti kahteen osaan, nostamalla putken ja kääntömekanismin irti jalustasta ja laittamalla putken tekemääni kuljetustelineeseen, joka mahtuu farmariautoon. Ohessa pari kuvaa:

[mistral]

Muistaakseni omassa  250mm newton Skywatcherissa on päässä olevassa pölykannessa 50mm pikkukansi jonka kautta voi myöskin katsoa kohteita. Silloin himmennin on jo kannen tasolla ja uskoisin että saman voi tehdä sinunkin putkelle. Tässä 250mm pikkuaukko on vielä sivussa jotta valo ei törmää apupeiliin ja spideriin. Jos jonkun 50% himmentimen tekee, se ei taida mahtua apupeilin ohi vaan apupeili pitää ottaa mukaan jolloin sen haittapuoletkin näkyy. Jos himmentimen asentaa sisäpuolelle, olettaisin kuvan olevan paras lähellä putken aukkoa. Mitä lähempänä okulaaripäätä mennään, sitä enemmän vinjetoi. Paras on terävyyden kannalta jos täydellä aukolla katsoo, se pienentää diffraktiota mutta onhan muitakin virheitä jotka saattaa peittää diffraktion alleen että en sitten tiedä kuinka iso ongelma diff. on. Ehkä suurin ongelma on apupeilin varjo? Yksi keino himmentää olisi filtteri okulaarissa, en ole koskaan käyttänyt mutta ehkä niitä saa.

[hm]

Jos peili on virheetön ja kollimointi kohdallaan, niin himmentimestä on ainoastaan haittaa, sen koosta ja paikasta riippumatta.

Peilin ja kollimoinin tila paljastuu suuressa määrin yksinkertaisella tähtitestillä. Suunnataan kaukoputki vaikka Pohjantähteen ja valitaan okulaarilaatikosta lyhytpolttovälinen okulaari, jonka jälkeen tarkkaillaan näkökentän keskelle kohdistetun tähden kuvaa siirtämälla okulaarin tarkennusta rauhallisesti ohi tarkimman pisteen kumpaankin suuntaan. Parhassa fokuksessa tähden pitäisi olla kokolailla pistemäinen ja kumpaankin suuntaan siirryttäessa pysyä pyöreänä pallukkana. Tarkkaan katsoen parhaan fokuksen ulkopuolella näkyy erilaisia rengasrakenteita, jotka kertovat tarkemmin mahdollisista kuvausvirheistä.

Kuvatussa putkessa huoleni pureutuu pääpeilin kiinnitykseen. Kontaktiliimalla vaneriin liittäminen tekee peilistä kappaleen, jonka muoto elää alusvanerin lämpötilan ja kosteuden aiheuttamien muutosten tahdissa.

Suosittelen peilin irrottamista alustasta ja kiinnittämistä uudelleen huomattavasti hennommin. Jos peilin alusvaneri on kutakuinkin peilin kokoinen ympyrä, niin aluksi voisi kokeilla laittaa peilin alle ohut vaahtomuovi- tai solukumilevy ja kiinnittää peili vaneriin kiertämällä niiden kehälle pari kierrosta joustavaa eristysnauhaa tai ilmastointiteippiä. Toinen joustava tapa on liimata peili silikoniliimalla. Tällöin vanerille laitetaan tasavälisesti kolme ison herneen kokoista silikonpalleroa ja vanerin kehälle vastaavasti kolme tulitikkua. Peili lasketaan tämän jälkeen vanerin päälle ja painetaan kiinni tulitikkuja vasten. Silikonin kuivuttua poistetaan tulitikut, jolloin peili jää "kellumaan" joustavasti runsaan millin korkeudelle vaneripinnasta silikonopalleroiden varaan.

Mielelläni kuulisin putken jatkovaiheista. Mieltä lämmittää, kun eläkeikään varttunut ja mieleltään nuori tähtiharrastaja palaa nuoruuden harrastukseen nostalgian tai lastenlasten toiveiden saattelemana.

Hannu Määttänen