Sain BT6F6:sen kutakuinkin valmiiksi ja pääsin testaamaan viime keskiviikkona.
Alku meni häslätessä: Kannoin putket kiinnityspantoihin ja säätelin sitä ja tätä, piti mennä istumaan ohjaajan penkille, nostin putket kohti zeniittiä ja olin tietty jättänyt toisen putken pannat auki. Putki putosi vajaan metrin maahan kolisten ja sai pienen lommon kylkeen, kollimointikaan ei pysynyt kohdallaan. Kollimoin putken (mitään ei särkynyt) kiristin pannat ja pääsin observaattorin penkille jatkamaan säätöjä. Noin 15min koeajelun jälkeen kiinalainen sähkötunkki lakkas nostamasta - laski vain.. Eikun korjaamaan. Vika oli käsiohjaimessa - jossain oli löysä juotos, sulatin kaikki tinaukset uudelleen ja nyt tunkki pelittää!
Säätöä joka lähtöön. Putket pitää saada samansuuntaiseksi siksi toisessa putken pantojen kiinnityksessä on tagenttiruuvi sydeemi RA kollimointiin, dec kollimointi hoituu sillä että kaukoputkien manuaalisen dec säädön lukitus on kahdesta pisteestä (pienillä ruuvipuristimilla), kun toisen ruuvipuristimen lukitsee niin toisesta reunasta nostamalla/laskemalla saa putkien korkeussäädön samansuuntaiseksi. Lisäksi putket pitää pyöräyttää niin että kuvakenttä on ok. Lisäksi molemmissa kulmaprismoissa on Baaderin 1 1/4" Helical Focuser jossa jotain 7mm liikevaraa fokusointiin molemmille silmille erikseen ym..
Putkien suuntaaminen samansuuntaisiksi oli iisiä, pituusakseli säätö melko hankalaa, fokusointi oli nysväämistä mutta siihenkin tottui. Suurin hankaluus havainonnissa oli etsimen puute, ja muutenkin tähtääminen. Penkistä pitää valua hieman alemmas jotta okulaarien alta näkee taivasta. Mulla lisä hankaluutena silmissä voimakas hajataitto, katson kiikarinläpi ilman silmälaseja, ja ilman laseja en näe taivaalla mitään - ahtaan tilan takia lasien laitto vaatii akrobatiaa, harkittuja ja rauhallisia liikkeitä. Ehkä tuohonkin tottuu.
Jotain sentään taivaalta löysin: Enimmäinen kohde oli Vega, aikani jouduin "haravoimaan" taivasta ennen kun sain Vegan näkökenttään ja kokemus oli VAU!
Siitä on monta vuotta kun olen visuaalisesti taivaalle katsellut, niin olipahan säväyttävä kokemus - vaikka olikin "vain" kirkas tähti, vaikea kuvailla fiilistä mutta jäin Vegaa tuijottamaan toviksi. Vegan löydyttyä oli helppo suunnistaa Lyyran rengassumuun, taustataivaan valoisuus haittasi näkymistä.
Keltainen Saturnus oli juuri sopivasti näkösällä, 45x suurennuksella ei hirveästi yksityiskohtia näkynyt, renkaat tietty ja Titan oli siinä vieressä (oletan että oli Titan) Jupiteria kuineen tuli katseltua pidempäänkin. Jakkarassa saa todella mielyttävän ja rennon katseluasennon, joten kohteen tuijjottamiseen voi oikein uppoutua.