Aaltohiukkasdualismista

[mistral]

Olen miettinyt dualismia ja sellainen johtopäätös on tullut, että aalto ei voi olla yhtä aikaa hiukkasen kanssa. Kun elektroni putoaa alemmalle orbitaalille, se lähettää energiaa pois. Tämä on sähkömagneettista säteilyä. Mielestäni hiukkanen, fotoni, on olemassa vain tietyllä lyhyellä hetkellä, silloin kun elektroni putoaa alemmalle energiatilalle. Olen mielessäni visioinut sen tiimalasina jossa kapeassa rei'ässä tapahtuu "metamorfoosi", energia saa uuden muodon. Ylhäällä tiimalasi on stabiili "hiekkalaari", rei'ässä stabiilius romahtaa ja sen jälkeen hiukkanen muuttuu välittömästi aaltoliikkeeksi. Tässä myös elektronikin on aaltomuodossa, ei hiukkasmuodossa. Eli elektroni laihtuu pikkasen tuottamalla hiukkasen joka elää äärettömän lyhyen ajan ja sen jälkeen sähkömagneettinen aalto taas jatkaa aaltomuodossa. Lyhyesti, "aalto synnyttää poikasen, pikkuaallon", mutta se ei ole saman hiukkasperheen jäsen. Tähän olen päätynyt ja se tarkoittaisi että ajallisesti materia on melkein aina vain aaltoliikettä. Vaikkapa ihminen olisi "yli 99%" pelkkää aaltoliikettä. Tai tiiliskivi olisi yli 99% aaltoliikettä. Olenko ymmärtänyt väärin?

[Lauri Kangas]

Kyllä olet.

Minkälaisia havaintoja ja mittaustuloksia tämä uusi hypoteesisi selittää paremmin kuin yleisesti hyväksytyt teoriat?

[mistral]

Mitä olen lukenut populaarikirjoja, sen perusteella vaan olen päätynyt näihin johtopäätöksiin. Täällä.......  https://www2.helsinki.fi/sites/default/files/atoms/files/f2k_kaksoisrakokoe_laaja_2.0.pdf  ..........olen löytänyt yhden vahvistuksen: Kaikki aine ja energia koostuu aaltofunktioista. Aaltofunktion voi ajatella olevan ”maailmankaikkeuden tapa pitää kirjaa”siitä, missä esim. atomi tai fotoni on. Olisi hieman tarkempaa sanoa,että atomit ja fotonit ovataaltofunktioita, mutta voimme miettiä tätä ”kirjanpitoa”...........Toisin sanoen nykykäsityksen mukaan jokainen hiukkanen on aaltomainen funktio. Kun se vuorovaikuttaa ympäristönsä kanssa(esim. herkän mittarin kanssa), havaitaan jossain tietyssä pisteessähiukkasmainen olio.Hiukkanen jotenkin”lokalisoituu”, eli yhtäkkiä sillä onkin yksiselitteinen paikka.Näin syntyy illuusio siitä,että hiukkanenaina olikin joku pieni pallo.

Jos elektronikin on aalto, niin myös kvarkki olisi sitä. Näin appelsiinikin jonka äsken söin, olisi pelkkää aaltoa. Ihmisen aisteista näkö käyttää hiukkasmuotoa koska verkkokalvolle osuu aalto joka vuorovaikuttaa hiukkasen kautta. Kuulossa taas ilmanpaine vaikuttaa ja siinä vaikutus ei mene hiukkasen kautta vaan lähinnä typpiatomin törmäilyn kautta, ilmahan on enimmäkseen typpeä. Eli kun typpiatomi törmää tärykalvoon, se ei törmää hiukkasena vaan aaltona. Myös tuntoaisti toimisi aaltona, esm lämpö on molekyylin tärinää, niin ainakin johtumislämpö tulisi aaltofunktion kautta, tosin säteilylämpö tulee sekä aallon että hiukkasen kautta, ensin hiukkanen lämmittää (tai kylmentää) ihoa ja sitten iho välittää aaltona tiedon hermolle. Mutta siis ruumiin sisällä ymmärtääkseni hallitsee aaltofunktio ja näin ihmisen olemus on melkein pelkkää aaltoa. Juuri tämä on erikoinen asia, luontaisesti kun materiaa pidetään kovana "jauhona". Eli kun jauhoa aletaan suurentamaan tarpeeksi, se osoittautuukin aalloiksi.

[mistral]

Samasta "Kaksoisrakokoe" linkistä löytyi tämä: (Kvanttimekaaninen huomio: tästä seuraa aaltofunktion romahdus / kietoutuminen mittalaitteen aaltofunktion kanssa

Aaltofunktion romahduksessa aalto "pakkautuu" pisteeksi jossa sen energia levähtää toisessa aaltofunktiossa. Kun se on pienimmillään, silloin se on hiukkasena. Mitä oikein tapahtuu, olisi hienoa tietää mutta lienee mahdotonta mitata tapahtumia niin pienessä mittakaavassa. Varmaa on ainakin että energian säilymislaki pätee, esm hiukkasen ja antihiukkasen annihilaatiossa miten syheröinen hiukkanen tahansa muuttuu sähkömagneetiseksi säteilyksi. Eli annihilaatiossa luonto osaa muuttaa mitä monimutkaisimman "syherön" hetkessä yksinkertaisiksi valoaalloiksi ja muutos tapahtuu ilmeisesti pienessä pisteessä.