Schmidt kamerat Suomessa

[Magellan]

Hei! Luin vaihteeksi mielenkiintoista tekstiä Schmidt -kameroista (Robert Reeves: Exposing the Universe Starting with a Common Camera).
Siinä kehuttiin kyseisten laitteitten ylivoimaisia ominaisuuksia: suuri valovoima (jopa 1,5 !), laaja kuvakulma ( 8 ":lla 4,5x6,5 0), äärimmäinen erotuskyky (8 ":lla 1333 viivaa mm !), vakaa tarkennus.  Haittoina mainittiin: matala kontrasti (ilman suodatusta), pieni kuvausmittakaava, etsimen puute (filmi tai kenno putken sisällä), sulkimen puute (käytettävä "hattutemppua"), epätavallinen filmin käsittely (joko yksittäiskuvat tai rullafilmioidike, filmin helppo naarmuuntuminen (ei ongelma kennolla kuvattaessa - silloin saa myös etsinkuvan näytölle!), haamukuvat kirkkaista kohteista, etsinkaukoputken ja kuvausputken suuntien muuttuminen, kuvat peilikuvia - käännettävä tulostettaessa, korkea hinta ja vaikea saatavuus (kirjassa kerrottiin Celestronin mallien siirtymisestä Epoch Instrumentille ja mainittiin Meaden erittäin kallis 12" kamera (henkilöauton luokkaa) ja suuri painoltaan (n. 250 kg!).

Nyt haluaisin tietää onko Suomessa käytetty kyseistä kameratyyppiä ja millaisia kokemuksia siitä on ollut ?  Koska nykyään laajojen syväntaivaan kuvien ottaminen on yleistynyt voisi kuvitella, että kyseisellä kameralla olisi käyttöä.

[AstroIle]

Hei,

Yrjö Väisälä käytti kyseitä kameratyyppiä (ilmeisesti oma parannettu versio) maailmanluokan astreroidi kartoituksessaan 1940- ja 1950-luvuilla (muistaakseni).
Schmidt tyyppisiksi kameroiksi voidaan lukea nykyään harrastajien käyttämät Celestron RASA tai SCT Hyperstar etulinisstö.
Näissä harrastajien käyttämissä schmidt korjaulinssi on kuvatason alapuolella, mutta aika lailla sama idea muuten.
Harrastajat ottavat nykyään laajoista kohteista kameralinsseillä tai lyhyillä apo linssi putkilla kuvia tai mosaiikkinä, jolloin harrastus käytössä laajoja kohteita saadaan kuvattua ilman Schmidt putkia.

t.Astroile

[Kaizu]

Ominaisuudet menevät hukkaan Suomen keleissä. Tuollaisessa voisi olla mieltä jossain etelän kirkkaiden taivaiden alla.

Kaizu

[einari]

Kuvakentän kaarevuus on pieni haaste nykyään kun filmikuvaus on harvinaista.
Tosin pienikennoisen kameran voisi sijoittaa filmin paikalle.

Muistan lukeneeni jostain virityksestä aikanaan josta englantilaisesta astrolehdestä ja tämä se taisi olla:
http://www.oasi.org.uk/Telescopes/Schmidt_CCD/Schmidt_CCD.php

[Magellan]

Kiitos kommenteista! Nyt jään vielä odottamaan olisiko kellään omakohtaista kokemusta "oikean" schmidt -kameran käyttämisestä.  Olen huomannut, että satunnaisesti kyseisiä laitteita on myynnissä Internetissä.  Voisin kuvitella, että joku suomalainen tähtiharrastaja olisi hankkinut kyseisen laitteen - voinhan olla väärässäkin.

[Osku]

Lahden Ursalla on tietääkseni Väisälän tekemä Schmidt kamera. Muistikuvani mukaan noin 8 tuumainen ja noin metrin pituinen rautainen ja painava laite. Sen käyttöhistoriasta ei minulla ole tarkkaa tietoa, mutta on varmaan filmiaikana ollut käytössä.
Olisikohan DarkSidellä eli Jyrki K-J:llä tarkempaa tietoa tämän Schmidt kameran käytöstä?

Ossi

[Yrjö Pullinen]

Olen valokuvannut Lahden Ursan Schmidt-Väisälä-teleskoopilla 70-luvulla.

Lahden Ursan
Schmidt-Väisälä  f= 573mm d1=250mm d2=191mm
Pääpeili 250 mm
Korjauslasi 191 mm
Polttoväli 573 mm
Mittakaava polttotasossa 1 aste/cm
Kuva-alan halkaisija 6 astetta (6cm)

Polttotason edessä tasokupera linssi, joka oikaiseen polttotason.
Filmikasetissa käytettiin alunperin lasisia laakafilmejä, myöhemmin
muovipohjaisia laakafilmejä.
Salmen Jussilla oli vielä oma virityksensä kinofilmin käyttämiseksi.

Laakafilmin valmistelu piti tehdä pimeässä. 12x9cm laakafilmi leikattiin
6x6cm kokoon ja sijoitettiin filmikasettiin. Yhdestä laakafilmistä sai ladattua
kaksi filmikasettia.

Kuvauskohde haettiin linssiputken kuvakenttään. Pimeässä filmikasetti asetettiin
valokuvausteleskoopin polttotason pitimeen. Kasetin suojakansi irrotettiin ja
valotus tehtiin poistamalla suojahattu teleskoopin edestä.

Fokusointi tehtiin myös valokuvaamalla. Kasetinpitimessä oli asteikolla varustettu
fokusointirengas. Rengas käännettiin pois fokuksesta ja otettiin lyhyt valotus kirkkaaseen
tähteen. Kierrettiin fokusointirengasta ja otettiin uusi valotus. Näin muutaman kerran.
Viimeisen (tai ensimmäisen) valotuksen aikan kiertokoneisto pysäytettiin hetkeksi, jotta
tiedettiin, mistä päästä valotus aloitettiin. Valotusten välillä deklinaatiota kierrettiin
vähän, jotta tähden kuvat sattuivat eri kohtiin. Kun kaikki valotukset oli tehty, filmi kehitettiin
ja suurennuslasilla arvioitiin paras fokus. Fokusointirengas käännettiin vastaavaan kohtaan.

Yrjö

[Magellan]

Kiitos perusteellisesta kuvauskertomuksesta! Kun vielä saisi kokemuksia "nykyaikaisten" schmidt -kameroiden käytänteistä. Ihmetellään...

[einari]

En tiedä mitä tarkoitat nykyaikaisella, mutta harrastajille ei niitä juuri ole ollut tarjolla. Celestronilla oli joku versio (olikohan Meadellakin?).
Mutta kaikki oli filmiaikaa.