Minä kyhäsin joskus nuorempana tällä nykyiselläkin kesäpaikalla Vesannolla jonkinmoisen "meridiaanikojeen", jossa putkena oli pirsmakiikarin puolikas, ehkä 10x50. Ja siihen olin laittanut okulaariin hiusristikon. Oli siis asennettuna vaaka-suuntaisella akselilla niin että sai suunnattua ja käännettyä mahdollisimman tarkkaan (pystysuunnassa) pitkin meridiaania, eteläpuolella oli avointa taivasta. Ja sillä joskus katsoin kirkasta tähteä päiväsaikaan. Varsinaisesti en muista mitä tähtä katsoin, mutta melko varmasti oli tuo Ransunkin havaitsema Arcturus koska se on kesällä ilta(päivä)puolella etelässä. Laitteessa oli astelevy jolla sain asetettua halutulle korkeuskulmalle ja kun katsoi oikeaan aikaan niin tähti oli hiusristikon tuntumassa ja siis tiesi jokseenkin tarkkaan missä pitäisi näkyä kiikarin näkökentässä. Ja tuo kirkas tähti eli Arcturus ilmeisesti, näkyi sillä mielestäni yllättävänkin helposti päiväsaikaan.
Venustahan on kyllä tullut katsottua paljain silmin auringon ollessa horisontin yläpuolella ja joskus onnistuneesti kirkasta Iridium-välähdystä, aina ei ole yritys onnistunut.
Muuten kerran minulle (ilmeisesti minulle koska sai nimen ja numeron tulipalloilmiöihin liittyen) soitti päivällä eräs (ei ihan nuori äänestä päätellen) naishenkilö jostain päin Suomea ja kertoin huomanneensa päivällä korkeahkolla taivaalla tähtimäisen kohteen liki paikallaan joka kuulemma edelleen soittaessa oli näkyvissä. Jokin kuusen latva tms taisi olla merkkinä kun tietystä paikasta katsoi. Kun sitä suuntaa siinä kyselin kait mm aurinkoon nähden ja korkeuskulma-arviota niin alkoi käydä ilmeiseksi että oli sattumoisin bongannut taivaalta Venuksen.
Lienee aika harvinaista että sen sattumoisin huomaa, vaikka hyvissä olosuhteissa näkyykin kun tietää tarkkaan mihin katsoo. En ole itse ainkaan sattumoisin huomannut koskaan.
Esko