Kirjoittaja Aihe: C/2019 Y4 (Atlas)  (Luettu 7648 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Poissa Ransu

  • Ryhmäaktiivit
  • Rinnakkaisuniversumi
  • *****
  • Viestejä: 1609
    • Observatorio
Vs: C/2019 Y4 (Atlas)
« Vastaus #60 : 26-04-2020, 09:30:56 »
Pääsin kuvaamaan tätä 24.4 illalla, lähestyvät pilvet pakottivat toimimaan nopeasti ja taivas oli vielä tummenemassa.
Minun laitteillani ei enää erottanut muita kompinentteja tuosta ytimen läheltä.
Visuaalisetikin tuli kokeiltua tätä C14:lla kuvausten kälkeen ja oli vaikeuksia erottaa koko komeettaa taustataivaasta, epäilin jo aluksi että putki olisi väärässä paikassa. Hiukan tuijoteltuani komeetta alkoi erottua syrjäsilmällä. Minkäänlaista ydintä ei ollut erotettavissa visuaalisesti ja yksittäisissä kuvissakin ydin erottuu hyvin heikosti.

Rauno Päivinen
Imatra
C14, C8, Tal100RS, Lacerta 72ED, DIY akromaatti 145/2250, EQ8.
http://pellervo-observatory.blogspot.com/

Poissa Esko Lyytinen

  • Tulipallotyöryhmä
  • Multiversumi
  • ******
  • Viestejä: 6589
Vs: C/2019 Y4 (Atlas)
« Vastaus #61 : 26-04-2020, 13:31:08 »
Tein sellaisen osin kokeiluoperaation, mitä en ole koskaan aiemmin tehnyt, eli kalibroin Hubblekuvaa.
Kalibroin kummankin yön otoksista yhdet kuvat käyttäen puolikokoa. Mittasin tähtien paikkoja viirujen alusta
ja osin myös lopusta. Tähtien koordinaatit katsoin SkyMap Org betaversiosta. Käytin koordinaatteja sellaisinaan
korjaamatta ominaisliikkeitä tai parallakseja. Johtuneeko tästä, että oli kalibraatiossakin muutamien
kymmenesosa-kaarisekuntien residuaaleja. Huonoimpia karsin.  Sain puolikokokuvalle mittakaavaksi 12.6"/pikseli.
Mittasin komeetalle paikat valotuksien aluille ja lopuille.
Jonkinmoisena ajatuksena oli se miten saan yhdistettyä alkupään havaintoihin jättämällä välistä pois hajoamisajan mittauksia. Eli kaipaisin (jos mahdollista) tarkempia elementtejä kuin on saattu ennen hajoamista. Lähinnä radan inklinaatio olisi tärkeä verrattaessa 1844 komeettaan.
Ekalta yöltä ( 20.4) mittasin paikat kummallekin kirkkaimmalle. Toisessa näytti kirkkaammaksi vaihtuneen se mitä on pidetty B-kappaleena.
Ja kun alkoi vaikuttaa että se (B ) olisikin lähinnä pääkappale jonka saisi parhaiten sopimaan myös alkupään havaintoihin niin
toisesta mittasinkin vain sen.Hubblen paikat katsoin ko neljälle ajankohdalle Orbitron satelliittiohjelmalla. Havaintoja käsittelin FindOrb ohjelmalla. Siihen voi laittaa ja tässä tapauksessa täytyy laittaa omat "observatorio-koodit" ko satelliittipaikoille. Niissä on paikat korkeudelle maanpinnasta. Mutta kun yritin laittaa Hubble-arvoja niin vaikutti että ei niitä noteerannut ollenkaan. Laitoin sitten maanpinta-korkeuksiksi nolla ja tein itse havaintoihin pikku korjaukset korkeuksia vastaavilla "parallakseilla".

Muita havaintoja oli muutamista MPEC'stä alkaen joulukuun 28. päivältä. Ja alkuun otin havaintoja vain helmikuulle asti
ja yhdistin näihin Hubble-havainnot. Pelkässä gravitaatiomallissa tuli noiden Hubble-öiden havainnoille kesinäisesti
yli kaarisekunnin (kokonais)residuaalit. Ottamalla käyttöön ei-gravitaatio-parametrit ne sai sopimaan keskenään riittävän hyvin.
Aika vahvasti karsin eri malleissa pois havaintoja niin että vain parhailta vaikuttavat jäi.
Ylipäätänsä olin tyytyväinen että aika lailla samansuuntaista sain kuin mitä on JPL:n viimeisimmät ennen hajoamista.
Myös ei-gravitaatio-parametrit ovat ainakin saman "suuntaisia".
Niin tuon mallin jälkeen otin mukaan (maalis-)huhtikuun havaintoja. Otin kokeeksi ensin mainitun A-komponentin havaintoja
ja sitten vaihdoin ne B-komponentin havaintoihin. Ja kuten jo siinä vaiheessa arvelinkin niin B-komponentin sopi
kokonaisuuteen selvästi paremmin. Tiukoilla karsimis-kriteereillä niistäkin huhtikuun loppupuolen havainnosta suurin osa
karsiutui pois, mutta jonnekin huhtikuun 7. päivälle asti on runsaasti mukana. Runsaat kaksisataa havaintoa on mukana tässä kaikkiaan.

Otan tähän ruutukuvan mallista, jossa on mukana myös noita B-komponentti-havaintoja. Jos yhdistän vain alkupuolen havainnot Hubble-havaintoihin
niin saan suuremmat (absol.) ei-gravitaatio-parametrit. Kertoisiko ehkä massan pienenemisestä. Kaikkiaan vaikuttaa
kuitenkin lupaavalta että sen saa aika hyvin yhdistettyä alkupään havaintoihin jopa saman suuruusluokan ei-gravitaatioisilla.
Laitoin Epokiksi toukokuun lopun.
Havainnot joissa on X päiväyksen jälkeen on raakattu pois. Niitä onkin ruutu-kuvassa suurin osa. Valitettavasti ei saa samaan ruutukuvaan koko havainto-repertuaaria.
Kuvan viisi viimeisintä havaintoa ovat mittaamiani Hubble-havaintoja. Aikaisin niistä on raakattu pois, koska oli A-komponentista. Neljä muuta ovat siitä B-komponentiksi nimetystä. (Saa nähdä pidetäänkö nimikkeet samoina, jos lähinnä tuo B-komponentti jää kirkkaimpana näkyviin.)


Olisi tuota kiinnostavaa seurata ihan näistä kotimaisista havainnoistakin kuten edellä Ransun kuva. On vaan aikaa vievää mittailla.

EDIT: Totean tässä vielä, että se B-komponentti joka lienee "oikea" pääkappale, on se pienemmällä deklinaatiolla oleva.
Ja aiempi "einarin" pinoama Hubblekuva on peilikuvana.
 

Poissa Esko Lyytinen

  • Tulipallotyöryhmä
  • Multiversumi
  • ******
  • Viestejä: 6589
Vs: C/2019 Y4 (Atlas)
« Vastaus #62 : 27-04-2020, 13:21:05 »
Laitan tähän pikku vertailua vuoden 1844 suuresta komeetasta. Voi olla täysin epärelevanttia tämä vertailu, mutta mahdollisesti voisi olla jotain yhtenevää (?) Vaikka ei varmaankaan likikään siihen tämä yllä.

Pääpointti tässä vertailussa on se, että tuo 1844 komeetta ilmeisesti kirkastui kunnolla vasta perihelin ohitettuaan.
Sen periheli oli 1844 joulukuun 14.19 (pp.dec). Sen rata-määrityshavainnot alkavat vasta 1844 joulukuun 27.
Linkin: https://www.sciencephoto.com/media/153113/view/great-comet-of-1844-tasmania
(missä myös piirros-havainto komeetasta Tasmaniasta. Aika mahtavalta vaikuttaa.)
..mukaan löydettiin joulukuun 18.
Tarkistin miten olisi ollun näkösällä lähestyessään periheliä. Nyky-komeetta on nyt 0.96 AU:n etäisyydellä auringosta.
1844 komeetta oli marraskuun 8. aamusella jokseenkin 1 AU:n päässä lähestymässä aurinkoa. Saan sen paikaksi (J2000)
13h51.5m , +11.3  astetta. Oli arviolta 30+ asteen päässä auringosta ja aamusella hyvinkin havaittavissa pohjoisehkoilta leveysateilta, mutta ei oltu havaittu. Eli ei varmaankaan ollut kirkas silloin vielä.
Aika komealta tuo näyttää Tasmanian piirroksessa. Mutta jos nyt kirkastuisi perihelin jälkeen, niin eipä sitä voisi Suomessa enää tällöin havaita.



Poissa VeikkoM

  • Moderaattori
  • Rinnakkaisuniversumi
  • *****
  • Viestejä: 1243
    • kotisivu
Vs: C/2019 Y4 (Atlas)
« Vastaus #63 : 14-05-2020, 22:49:18 »
Reilun kuukauden tasakirkkausjakson jälkeen C/2019 Y4 (ATLAS) näyttäisi hiukan hetkellisesti kirkastuneen.  Olisiko lopullisesti hajoamassa?

Kirkkaus 8,5 .. 10,0  mag välissä.
« Viimeksi muokattu: 15-05-2020, 00:18:04 kirjoittanut VeikkoM »
Veikko Mäkelä
Kuu ja planeetat, Asteroidit ja komeetat, Tieteellinen yhteistyö, Tietotekniikka sekä Kerho ja yhdistystoiminta -harrastusryhmät

Poissa VeikkoM

  • Moderaattori
  • Rinnakkaisuniversumi
  • *****
  • Viestejä: 1243
    • kotisivu
Vs: C/2019 Y4 (Atlas)
« Vastaus #64 : 21-05-2020, 23:33:06 »
Joo kuusi viikko melko tasaisessa kirkkaudessa ollut C/2019 Y4 on aavistuksen kirkkaampi nyt:  ~8,5  (hajonnalla 8-10 mag).
Veikko Mäkelä
Kuu ja planeetat, Asteroidit ja komeetat, Tieteellinen yhteistyö, Tietotekniikka sekä Kerho ja yhdistystoiminta -harrastusryhmät