Tähdet ja avaruus on kyllä aina kiinnostanut. Tähtikuvioita tuli opeteltua joskus menneellä vuosituhannella kiikarin kanssa.
Iso-syötteen tornin tähtinäytös oli silloin myös vaikuttava kokemus.
No nyt tässä sitten kävi niin, että satuin saamaan noin vuoden täysihoitoon 70mm Celestron Astromasterin. Joku ekvatoriaalinen jalusta siinä on.
Odotukset tästä ei olleet korkealla. Nyt parina iltana räplätessä ihan positiivinen yllätys odotuksiin nähden. Raisiosta valojen keskeltä kuutamolla ei nyt olosuhteet ole kovin optimaalisia.
Orionin sumusta nyt selvästi näkee jotain. Andromeda on sama kuin kiikareilla. Joo, kuu on kiva... Venuksen vaihe ainakin hiukan mielikuvitusta käyttäen näkyy.
Otavasta erottui Mizar kahtena. No tämä kaukoputki on kyllä kohta näyttänyt mitä pystyy. Parempi keli ja paikka auttaisi, vaikka mökillä syksyllä.
Kuusuodattimen tilasin kun muuten on oma rahallinen panostus tasan nolla.
No piti nyt sitten kuitenkin käydä kamerakaupassa. Canon 600D perus objetiivilla käytettynä tuli hankittua, periaatteella tarvii siten nyt kaikkeen muutenkin. Eikä ollut hinnan kirossa. Eli jo lähti laukalle

Ajatus oli kokeilla mitä tuolla saa aikaseksi. Meinasin sen istuttaa nyt tuohon Celestronin jalustaan. Sillä voisi jotain manuaali-trackingiä kokeilla kun tossa se nyt on. Ei tarvi rakentaa ladon-ovea.
Mitään napatähtäimiä siinä ei ole, mutta ehkäpä sen saisi tuota kaukoputkea hyödyntämällä kohdistettua. Kokeilemalla selviää.
Eli nyt pääsis vähän makustelemaan kauanko innostus kestää ja innostaako kuvaus vai katselu enemmän.