Ei sitä oikeastaan ole tehty pikseleistä ollenkaan. Kyllä, kuvaa voi pitää jonkinlaisena hyvin valistuneena arvauksena, tai mittauksilla ohjattuna synteesinä.
Ei ole kennoa. Interferometri koostuu useista antenneista erilaisilla etäisyyksillä (ns. baseline eli suomeksi kanta) toisistaan. Antennit mittaa radiosignaalin amplitudivaihtelut (jotka sisältää tiedon sekä signaalin sisältämistä taajuuksista että näiden vaiheista -- mutta yksittäisessä antennissa ei mitään tietoa kohteen muodoista, ts. yksi antenni ei kerää "kuvaa" ollenkaan; tai jos on ihan pakko, niin voi kai ajatella että interferometrin yksittäinen antenni "kuvaa" yhden ison pikselin joka peittää kuvattavan kohteen kokonaan). Eri antenneilta mitatut signaalit interferoidaan (kertolaskulla -- tässä ei tarvita kaksoisrakoa!) pareittain ja näin saaduille interferenssikuvioille (l. interferogrammeille) tehdään Fourier-muunnos, jonka lopputuloksena saadaan lopulta kuvia kohteesta -- kukin eri resoluutiolla eri antenniparien eri kannoilla. Lopuksi nämä yhdistetään yhdeksi kuvaksi.
Selvää kuin pläkki? No ei, tässä jäi suurin osa detaljeista kertomatta, mutta katsotaan jos niitä voitaisiin ajan kanssa availla :-)
Hei olenko ymmärtänyt mekanismin oikein?
Yritän kuvailla. 'Mittakeppinä' olisi suorakulmaisen kolmion kateetti. Sama kateetti toimii myös lineaarina joka osoittaa kohti kuvattavaa kohdetta. Tämä suorakulmainen on siis sikäli hyvä että trigometrisillä laskuilla kaikki on laskettavissa kun tiedetään kahden sivun pituus. Ja ne sivut on juuri tuo kateetti ja hypotenuusa.
Kahden antennin (tai 3 tarvitaan mutta jätän kolmannen pois jotta periaate aukenisi) paikat olkoot missä vaan vaikka A Andeilla ja I itärannikolla. Oletetaan että A on lähempänä kohdetta. Piirretään kolmio, hypotenuusa maan läpi A:sta I:hin, lineaarikateetti I:stä kohteeseen, toinen kateetti A:sta lineaarikateetin suorakulmaan.
No nyt kun tulee fotoni vaikka SgtA:sta A antenniin, sen tarkka kellonaika kirjataan muistiin. JOS sama aaltorintama tuo toisen fotonin antenniin I, sekin kirjataan ja lasketaan erotus eli aika mikä kuluu kirjauksien välillä. Sen perusteella lasketaan valon matka, sanotaan vaikka 300 000 000mm, se säädetään kateettilineaariin. Nyt suorakulman paikka on sillä korkeudella avaruudessa. Kun tulee seuraava fotoni ja sen suunta eri, olkoon sen matka vaikka 300 000 000,001mm, niin ruuvataan kateettia 0,001mm korkeammalle avaruuteen. Nyt tapahtuu oleellinen juttu, suorakulma menee vinoon ja sen korjaamiseksi toista kateettia pitää lyhentää n. 0,001mm. Seurauksena lineaarikateetti kallistuu sen verran Andeja kohti. Tässä se mekanismi on. Toki tarvitaan myös pohjois-etelä mekanismi, sen tekemä korjaus vasta antaa lopullisen suunnan ja silloin lineaari osoittaa tarkasti, mistä fotoni on tullut.
Oma lukunsa on sitten mitä interferometrissä tapahtuu, varmaan tietokoneet tekee kovasti työtä, mutta tässä yritän vaan ymmärtää periaatetta.
