Mahdollisia meteoriittikraattereita

Aloittaja marduiz, 29.08.2019, 14:59:20

« edellinen - seuraava »

marduiz

Paikkatietoikkunaa käyttäessäni löysin sieltä uuden ominaisuuden, väylävirasto on julkaissut eteläisen Suomen suurimmille järville Syvyysalueet-nimisen tietokannan. Lapsen piti tietenkin heti käydä sillä leikkimään ja kaikkea mielenkiintoista löytyikin  :laugh:. Useita (kymmeniä) mahdollisia kraattereita. Allaolevasta linkistä pitäisi aueta oma Top 10 ehdokkaat:

https://kartta.paikkatietoikkuna.fi/?zoomLevel=1&coord=278428.2686163149_6792329.782174256&mapLayers=802+100+default,1485+50+default,1302+49+syvyysalue_a&markers=6|5|3233ff|279968_6880826|___6|5|3233ff|290780_6862405|___6|5|3233ff|541216_6969340|___6|5|3233ff|568672_6792112|___6|5|3233ff|323632_6846188|___6|5|3233ff|414368_6818928|___6|5|3233ff|484112_6853972|___6|5|3233ff|453728_6677840|___6|5|3233ff|697488_6954840|___6|5|3233ff|326848_6830440|&uuid=90246d84-3958-fd8c-cb2c-2510cccca1d3&noSavedState=true&showIntro=false

Noista muutama on yli muiden, Kuopion itäpuolella Kallavedellä on Ollinselkä, joka muistuttaa aivan Suvasveden kraattereita. Toisena on noista Näsijärven ehdokkaista pohjoisempi, lähellä Pengonpohjaa, etenkin pohjoisreuna on selkeän muotoinen myös syvyyskäyriltä katsottuna. Siinä voisi olla kyseessä jopa kolmoiskraatteri, kuten olen jäljempänä olevassa linkissä merkinnyt.

Sitten on Parkanossa sijaitseva Kotojärvi, se ei ole suuri, noin kilometrin halkaisijaltaan, mutta rinnevarjostus-kuvassa etenkin kauemmas zoomattuna selkeä pyöreä muodostelma, joka voisi olla syntynyt jopa jääkauden jälkeen. Se on sen verran lähellä asuinpaikkaani että ajattelin käydä vilkaisemassa sitä. Saisiko viisaammilta vinkkejä, mitä kannattaa maastossa erityisesti tarkkailla, nimenomaan siltä kantilta että kyseessä olisi jääkauden jälkeinen kraatteri.

Yllä oli tosiaan omaa Top 10:ä ja Top 3:a, allaolevasta linkistä löytyy sitten huomattavasti enemmän kraatteriehdokkaita, osa enemmän ja osa vähemmän todennäköisiä, hieman innostuin  :oops:. Nuolet ovat hieman erikokoisia, mitä suurempi nuoli, sen todennäköisempi kraatteri mielestäni on. Jälkiviisaana on helppo todeta että olisi voinut käyttää eri merkkejä ja värejä...

https://kartta.paikkatietoikkuna.fi/?zoomLevel=4&coord=343248.5806665138_6846159.554565991&mapLayers=802+100+default,1485+60+default,1302+60+syvyysalue_a&markers=6|3|3233ff|568672_6792176|___6|2|3233ff|472236_6832130|___2|1|3233ff|449790_6830361|___6|4|3233ff|483740_6853926|___6|2|3233ff|479296_6742968|___6|1|3233ff|488648_6743460|___6|2|3233ff|485824_6755984|___6|2|3233ff|473568_6763888|___6|1|3233ff|565776_6802532|___6|1|3233ff|564824_6804292|___6|2|3233ff|567336_6828436|___6|1|3233ff|584144_6850136|___6|4|3233ff|541056_6969424|___6|3|3233ff|415056_6815976|___6|3|3233ff|414752_6819080|___6|1|3233ff|413696_6822696|___6|1|3233ff|420000_6833232|___6|1|3233ff|506728_6865300|___6|1|3233ff|501702_6876081|___6|1|3233ff|504720_6873868|___6|2|3233ff|351168_6785416|___6|1|3233ff|319920_6802060|___6|4|3233ff|323488_6845932|___6|4|3233ff|453760_6676960|___6|3|3233ff|471696_6717996|___6|3|3233ff|171424_6718544|___6|2|3233ff|530688_6690864|___6|1|3233ff|474736_6715192|___6|2|3233ff|326688_6830488|___6|2|3233ff|327200_6843792|___6|2|3233ff|348000_6882860|___6|1|3233ff|421296_6836664|___6|1|3233ff|420960_6846328|___6|3|3233ff|436256_6869584|___6|2|3233ff|620688_7018964|___6|2|3233ff|622944_7027376|___6|2|3233ff|611816_7038668|___6|2|3233ff|613168_7036740|___6|2|3233ff|621664_7033136|___6|1|3233ff|641440_7011944|___6|3|3233ff|690336_6988400|___6|2|3233ff|420816_7126792|___6|1|3233ff|640640_6920872|___6|2|3233ff|626528_6920632|___6|1|3233ff|312528_6833548|___6|1|3233ff|312648_6835372|___6|1|3233ff|321184_6838780|___6|2|3233ff|356400_6804856|___6|3|3233ff|263176_6847964|___6|4|3233ff|412177_6993399.5|___6|3|3233ff|545536_7009904|___6|2|3233ff|557776_7013144|___6|4|3233ff|697280_6954784|___6|2|3233ff|287344_6866172|___6|4|3233ff|290656_6862370|___6|5|3233ff|279936_6880828|___6|3|3233ff|282432_6887856|___6|3|3233ff|284992_6892572|___6|4|3233ff|296504_6890074|___6|3|3233ff|273072_6866572|___6|4|3233ff|267440_6860872|___6|3|3233ff|269344_6858460|___6|1|3233ff|272656_6853644|___6|2|3233ff|277208_6852162|___6|2|3233ff|277652_6851998|___6|2|3233ff|276444_6852361|___6|4|3233ff|264616_6872494|___6|3|3233ff|262336_6867104|___6|1|3233ff|322296_6845004|___6|1|3233ff|320240_6846852|&uuid=90246d84-3958-fd8c-cb2c-2510cccca1d3&noSavedState=true&showIntro=false

Väylävirasto on julkaissut myös Syvyyskäyrät-tietokannan, mutta valitettavasti ainakaan itselle sieltä ei auennut yhtään mitään, ehkä sinne tulee myöhemmin dataa saataville.

Jarmo Moilaselle olisi kysymys jos hän sattuu tämän lukemaan: tein itselleni aputyökaluksi Somerikko.netissä mainituista kraattereista (varmistetut, mahdolliset ja hylätyt) samanlaisen näkymän Paikkatietoikkunaan, saako myös sen julkaista täällä? Huomasin että helpotti uusien kraattereiden etsintää kun pystyi heti hylkäämään tiedossa olevat pois.

Markus

Jarmo

Törmäyssyntyisen montun alkuperästä kertoo moni asia, kaiman Somerikko-sivuilla nuo on listattu kivasti. Varma tunnistus tulee vasta kun löytää tarpeeksi (aihe)todisteita, muta viitteitä voi katsella maastossa ihan paljain silminkin. Jos näkee törmäyssulakiviä, impaktibreksiaa, sueviittia tai etenkin pirstekartioita, niin on hyvät mahikset todistaa kraatteriksi. Ja jos ympäriltä löytyisi meteoriitin kappaleita niin se olisi enemmän kuin sata jänistä, mutta moiset hautautunevat nopsaan (meteoriitit, ei jänikset, toim. huom.). Kannattaa kuitenkin muistaa, että törmääjän ainesta säilyy helposti tunnistettavana sitä enemmän mitä pienempi törmääjä (ja syntynyt monttu) on. Isommissa meteoriittiaines yhtyy kohdekiveen ja se voidaan tunnistaa [mik/spekt]roskooppisesti.

Jääkauden jälkeiset kraatterit olisivat Suomessa suht helppoja tunnistaa (sikäli kun ovat riittävän isoja, sanotaan kilometrisia tai isompia). Pitäisi olla heittelekenttää jäljellä, eli montun ympärillä (ja pohjallakin) on syvemmältä kaivautunutta kiveä murskeena ja lohkareina. Normigeologitkin olisivat varmaan moisen hoksanneet kartoitustöissään. Vaikea uskoa että tuollaisia olisi tarjolla, sen verran selkeitä rakenteita.

Jos monttu on pieni, vaikka satametrinen, niin törmäystä voi olla tosi vaikea todentaa. Sekoittuu helposti suppakuoppaan tai vaikka 2.MS:n aikaiseen pommimonttuun. Jos pikkumonttuja on useita ryppäänä, niin se toki voisi viitata hajonneeseen kappaleeseen.

Kannattaa myös katsoa vaihtoehtoisia syntytapoja ja karsia niitä pois.  Suppakuopat, ruhjevyöhykkeet, graniitti-intruusiot, umpeen kasvaneet lampareet ja suot, jne... Gtk:n maankamara-palvelun avulla näkee sekä kallioperäkartan että maaperäkartan, niistä voi päätellä paljon.

Jarmo

T. Öhman

Hei,

vilkaisin huvikseni tuota Ollinselkää GTK:n aerogeofysiikan aineistoista. Magneettinen anomalia jatkaa lähestulkoon samanmoisena Ollinselän yli. Tämä ei ole hyvä juttu kraatterihypoteesin kannalta. Se on hyvä juttu, että siellä on jonkunmoinen johdeanomalia, mutta se taas ei ole hyvä, että se on huomattavasti epämääräisempi kuin esim. Suvasvesissä, ja myöskin jatkuu suht samanmoisena yli Ollinselän. Tuon perusteella se näyttäisi olevan huomattavasti todennäköisemmin Raahe-Laatokka -vyöhykkeeseen liittyvä juttu kuin kraatteri.

Jääkauden jälkeen syntyneet pienet kraatterit ovat äärimmäisen vaikeita tunnistaa, vrt. esim. Viron pienet kraatterikandidaatit Ilumetsa ja Tsõõrikmäe, joista ei varmuutta ole vuosikymmenien tutkimuksista huolimatta. Metallinpaljastimen kanssa voi tietysti mennä puskiin rymyämään meteoriitin jäänteen toivossa. Huomiota kannattaa yrittää kiinnittää siihen, onko montulla minkäänlaista kohonnutta reunaa. Supilla sitä ei yleensä ole, ja supat tuppaavat melko usein olemaan vähän epämääräisemmän muotoisia. Periaatteessa pienen kraatterin heittelekentän yhteydessä voipi olla myös hiiltynyt kerros, eli sen voisi löytää kaivamalla (tosin en suosittele monttujen kaivelua toisen maalla, ja holtittomalla kaivelulla voi tehdä pienelle kraatterille myös korvaamatonta tuhoa) kuten Kaalijärvellä ja Ilumetsassa. Nuokin ovat ongelmallisia, koska pienissä montuissa on vaikea saada tarpeeksi lämpöä aikaiseksi, joten noi Viron hiiltyneet kerrokset ovat sikäli kiistanalaisia. Samaa kaiveluhommaa edellyttää sitten kääntyneen kerrosjärjestyksen havaitseminen reunan/heittelekerroksen tuntumassa, mutta tuon erottaminen vaatisi sen, että maaperässä ylipäätään on selkeä kerrosjärjestys, jonka voisi sitten todeta kääntyneen ympäri. Isommat kraatterit on huomattavasti helpompia, koska silloin päästään pelaamaan törmäyssyntyisten kivien kanssa.

Teemu

marduiz

Kiitos vastauksista Jarmo ja Teemu. Samoja tunnistuskeinoja pohdin jo itsekin, ilman kaivutöitä on hankala päästä varmistamaan onko meteoriittikraatteri vai ei. Selkeä heittelekenttä olisi tietysti hyvä tuntomerkki, mutta sen erottaminen jääkauden kuljettamista kivistä ei aina ole helppoa.

Mietin tuota supan ja pienen kraatterin erottamista toisistaan. Mikäli meteoriitti törmää paksuun harjuun, kuten vaikkapa Salpausselkään, jossa voi olla kymmeniä metrejä paksulti soraa, silloin kraatteri ei välttämättä ulotu kallioperään saakka. Silloin ei tietenkään synny myöskään pirstekartioita eikä törmäyssyntyistä kiveä.

Luin että Kaalin kraattereista suurin on reilu satametrinen ja se on niistä ainoa räjähdyskraatteri. Pienemmät jopa kymmenien metrien läpimittaiset ovat iskukraattereita. Ja ne ovat ilmeisesti kaikki kuitenkin syntyneet kallioperään. Mikä mahtaisi olla iskukraatterin ja räjähdyskraatterin raja jossakin sora/hiekkaharjussa, eli kuinka suuri voi olla vielä iskukraatteri. Sen tunnistaminen olisi todennäköisesti vielä vaikeampaa kuin räjähdyskraatterin. Ja millainen olisi räjähdyskraatterin aiheuttama jälki harjussa, iskukraatteri olisi luultavasti hyvin paljon supan kaltainen. Selkeä reunavalli tietysti helpottaisi tunnistamista.

Pyrin käyttämään noiden kraatteri-ehdotusten tunnistamisessa apuna myös aeromagneettista- ja kallioperäkarttaa. Täytyy tunnustaa että joissakin tapauksissa laitoin merkinnän lähinnä niiden perusteella mikäli poikkeamia oli, vaikka lidar- tai syvyysmallikuvassa ei paljoa olisi erottunutkaan. En tiedä onko GTK:lla tarjolla myös parempilaatuista aeromagneettista aineistoa kuin se mikä on paikkatietoikkunassa, yritin kyllä etsiä mutten löytänyt.

Pitänee käydä katsomassa ainakin sitä Parkanon Kotojärven ympäristöä syksyn aikana, tiedän siitä läheltä hyvän suppilovahveroesiintymän :)

T. Öhman

Lainaus käyttäjältä: marduiz - 29.08.2019, 22:51:18
ilman kaivutöitä on hankala päästä varmistamaan onko meteoriittikraatteri vai ei.

Ja todellinen varmistaminen vaatii aina vähintään polarisaatiomikroskooppiin kiinnitetyn U-pöydän käyttöä. Pirstekartiot ovat periaatteessa varma todiste törmäyksestä, muttä käytännössä eivät nykypäivänä riitä. Ja toki pirstekartiot vaativat vähintään pienen räjähdyskraatterin syntyäkseen.

LainaaSelkeä heittelekenttä olisi tietysti hyvä tuntomerkki, mutta sen erottaminen jääkauden kuljettamista kivistä ei aina ole helppoa.

Maapallolla käytännössä missään ei heittelekentän erottaminen ole helppoa, eikä niitä järin monessa kraatterissa ole säilynytkään. Jos jostain löytyy heittelekenttä, se on erittäin iso uutinen alalla.

LainaaMietin tuota supan ja pienen kraatterin erottamista toisistaan. Mikäli meteoriitti törmää paksuun harjuun, kuten vaikkapa Salpausselkään, jossa voi olla kymmeniä metrejä paksulti soraa, silloin kraatteri ei välttämättä ulotu kallioperään saakka. Silloin ei tietenkään synny myöskään pirstekartioita eikä törmäyssyntyistä kiveä.

Menee ehkä hyvin lievästi hiusten halkomisen puolelle, mutta ei sinänsä mikään estä törmäyskivien syntyä irtosedimenteistä. Esimerkiksi tektiitit ovat nykyisin suosituimman teorian mukaan irtosedimenteistä peräisin, ja ehdottoman törmäyssyntyistä kiveä (vaikka lasia ovatkin). No, ne nyt toki ovat huomattavasti isompien törmäysten tekosia, mutta silti. Pienemmistä kraattereista, joissa törmäys pehmeisiin sedimentteihin on synnyttänyt impaktiitin, tulee hakematta mieleen esimerkiksi Wabar. Muita irtosedimentteihin syntyneitä vähän isommanpuoleisia pieniä ovat ainakin Morasko ja Whitecourt, joissa kummassakin varmistus perustui meteoriittien löytymiseen (Whitecourtissa oli jotain kvartsin shokkilamellien (PDF) tai ainakin ainakin useammansuuntaisten tasomurtumien (PF) kaltaista, muttei riittävän vakuuttavasti).

LainaaLuin että Kaalin kraattereista suurin on reilu satametrinen ja se on niistä ainoa räjähdyskraatteri. Pienemmät jopa kymmenien metrien läpimittaiset ovat iskukraattereita. Ja ne ovat ilmeisesti kaikki kuitenkin syntyneet kallioperään.

Juu, mutta pienimmät hyvin niukasti, eli niissä maaperä muodosti merkittävän osan kohteesta.

LainaaMikä mahtaisi olla iskukraatterin ja räjähdyskraatterin raja jossakin sora/hiekkaharjussa, eli kuinka suuri voi olla vielä iskukraatteri.

Eipä se sinänsä kohdetta katso. Jos nopeus säilyy, niin kylläpä se räjähtää. Whitecourt ja Kamil ovat kumpikin alle 50-metrisiä, ja kumpikin on tulkittu räjähdyskraatteriksi (tosin Whitecourt on kyllä siinä hilkulla). No, tämä on tietysti toisin päin ajateltu ja se on hieman eri asia, mutta pointti on se, että tuo koko ei ole niin järin hyvä indikaattori siitä, onko kyse isku- vai räjähdyskraatterista. Whitecourt ja Kaalin satelliittikraatterit 1 & 3 ovat käytännössä saman kokoisia, ja Whitecourt on räjähdyskraatteri, mutta Kaalin satelliitit eivät.

LainaaJa millainen olisi räjähdyskraatterin aiheuttama jälki harjussa, iskukraatteri olisi luultavasti hyvin paljon supan kaltainen.

Muodossa ei juuri eroa ole. Periaatteessa räjähdyskraatteri voisi olla suhteessa hivenen syvempi, mutta käytännössä tuolla ei ole merkitystä, kun se riippuu niin täysin tilanteesta.

LainaaEn tiedä onko GTK:lla tarjolla myös parempilaatuista aeromagneettista aineistoa kuin se mikä on paikkatietoikkunassa, yritin kyllä etsiä mutten löytänyt.

En nyt tarkkaan muista enkä jaksa tarkistaa Paikkatietoikkunan magneettista, mutta etäisesti muistelen sen olleen korkealentoaineisto. Matalalentoaineisto on ainakin mun mielestä ollut kätevimmin käytettävissä GTK:n Mineral Deposits and Explorationin kautta: http://gtkdata.gtk.fi/mdae/index.html

Kaikessa muussa kuin tuossa aerogeofysiikassa Paikkatietoikkuna hakkaakin sitten GTK:n tarjonnan ylivoimaisesti.

Teemu

Jarmo Moilanen

Tuossapa Teemu ja kaimani jo ihan hyvin asioita selvitteli.

Itselläni on tällä hetkellä 80 ehdokkaan lista mahdollisista kohteista Suomessa eli nettisivuillani ei ole ihan kaikkia. Ainakin 2 noista Markuksen viestin kohteista löytyy minunkin listalta (Ollinselkä ja Puulan Simpiänselkä). Kriteerit listalleni pääsyyn on aika tiukat ja äkkiä vilkaisten en noita muita Markuksen ehdokkaita listalleni kovin helpolla ottaisi. Moniko noista ehdokkaista sitten on kraattereita on aika hyvä kysymys. Luulen tai ehkä paremminkin toivon että edes joku varmistuu joskus kraatteriksi.

Kraattereiden varmistaminen ei vain ole turhan helppoa. Niitä ei karttoja tutkimalla todisteta suuntaan eikä toiseen. Maastoon on aina mentävä.

Paljonko Suomessa pitäisi löytyä kraattereita onkin sitten toinen kysymys. Suomesta voisi ihan hyvin löytyä törmäyskraattereita toinen mokoma lisää. Helpoimmat on kai jo löydetty, mutta joku helposti todettava saattaa vielä odottaa löytäjäänsä. Kaikkia kraattereitahan ei tulla koskaan löytämään.
Jarmo

marduiz

Kävin miettimään tarkemmin voisiko joku suppa ollakin todellisuudessa kraatteri. Yhdeltä läheiseltä harjulta löytyy suuri suppa jossa on kieltämättä kraatterimainen reunavalli. En usko että koskaan on tutkittu tai edes mietitty sen syntyä, suppahan on aina suppa. Ennen tätä en ole itsekään miettinyt sen syntyä sen enempää.

Kyseisessä harjussa on päällimmäisenä aineksena hienoa hiekkaa useiden metrien, jopa kymmenien metrien paksuudelta. Siksi onkin hieman kummallista että etenkin lähiympäristössä on isompaa ja pienempää kiveä maa-aineksin joukossa, jopa lähes metrisiä lohkareita. Mitä kauemmas supasta mennään sen vähemmän kiviä on pinta-aineksen joukossa. Tämän tieteellisen maaperätutkimuksen tein kaatuneiden puiden juurakoista, en sentään kaivanut kuoppia.

Otin kuvakaappauksen lidar-kuvasta, supan koko on noin 150 x 250 metriä ja syvyyttä reilu 20 metriä. Suorat viivat supan sisällä on ihmisen tekosia, eivät luontaisia. Lisäksi laitan muutaman kuvan mielenkiintoisista lohkareista ja yhdestä kivestä jonka halkaisin. Siinä oli valmiiksi pieni lohkeama joka herätti mielenkiintoni. Enemmänkin kuvia olisi mutta kun liitteiden määrää on rajattu. Toivottavasti kuvat näkyvät  :wink:

Edit: Tuossa halkaistussa kivessä ei valitettavastu kuvassa näy mineraalien kiiltävyys sellaisena kuin kädessä pidellessä, huono valaistus kiireessä. Mielenkiintoinen oli mielestäni tuo noin millimetrin paksuinen kuorikerros joka näkyy tummempana etenkin halkaisupinnan yläreunassa.

Markus

Jarmo

Lainaus käyttäjältä: marduiz - 02.09.2019, 12:57:12
Kävin miettimään tarkemmin voisiko joku suppa ollakin todellisuudessa kraatteri. Yhdeltä läheiseltä harjulta löytyy suuri suppa jossa on kieltämättä kraatterimainen reunavalli. En usko että koskaan on tutkittu tai edes mietitty sen syntyä, suppahan on aina suppa. Ennen tätä en ole itsekään miettinyt sen syntyä sen enempää.

Occamin partaveitsi. Aika hyvä (lue: lottovoittotasoinen) tuuri saa olla että törmäys sattuu juuri harjun kohdalle.

Tarkista, onko saman harjun / harjujakson varrella muita vastaavia. Tai viereisissä, jotka olisivat syntyneet about samassa jäätikkövaiheessa. Jos on, niin eeeerittäin todennäköisesti suppakuoppa.

Toki noita kannattaa pohtia. Jos ei paljastu kraatteriksi niin oppii ainakin jotain suppakuopista :D

Edit: Kuvaus on kyllä jännä. Arvaan, että supan kohdalle jääneessä jäämurikassa oli sisällä isompaa kiviainesta.. Kivi2 näyttää pofyyriselta. "Porfyyri (porfyriitti) on yleisnimitys eräille pinta- ja juonikiville, joiden tiiviissä tai hienorakeisessa perusmassassa esiintyy hajarakeina muita mineraaleja. Suomessa kiven nimi on porfyyri, jos hajarakeet ovat kvartsia ja/tai kalimaasälpää. Jos hajarakeet ovat plagioklaasia tai muita mineraaleja, nimi on porfyriitti."

Jarmo

T. Öhman

Lainaus käyttäjältä: Jarmo - 02.09.2019, 16:43:36
Edit: Kuvaus on kyllä jännä. Arvaan, että supan kohdalle jääneessä jäämurikassa oli sisällä isompaa kiviainesta.. Kivi2 näyttää pofyyriselta. "Porfyyri (porfyriitti) on yleisnimitys eräille pinta- ja juonikiville, joiden tiiviissä tai hienorakeisessa perusmassassa esiintyy hajarakeina muita mineraaleja. Suomessa kiven nimi on porfyyri, jos hajarakeet ovat kvartsia ja/tai kalimaasälpää. Jos hajarakeet ovat plagioklaasia tai muita mineraaleja, nimi on porfyriitti."
Toi on porfyyrinen kyllä, mutta ei porfyyri. Selvä syväkivi, lähinnä joku porfyyrinen graniitti tai granodioriitti. Erittäin nätti.

Teemu

marduiz

#9
Kiitos kommenteista. Selvyyden vuoksi kerrottakoon että olen liikkunut luonnossa työn puolesta joitakin tuhansia tunteja joten suppa jos toinenkin on tullut nähtyä ja muitakin mielenkiintoisia luonnonilmiöitä.

Koko harju on mielenkiintoinen, täyttä varmuutta sen syntytavasta ei ole vielä saatu. Toistaiseksi parhaan ja hyväksytyimmän teorian mukaan se on syntynyt kahden jäätikkökielekkeen väliin, ja nämä ovat siis ammattigeologien teorioita. Ja harjulla on muitakin suppia, ja aika mielenkiintoisia ovat nekin kun tarkemmin tutkii. Oikeastaan normaaleja painuneita suppia siellä ei ole, kaikissa on jonkinlainen reunavalli ympärillä. Tuo aiemmin laittamani kuvan suppa on vaan yhden suppajonon reunimmainen. Jono menee vinottain harjun poikki ja näyttää itseasiassa siltä kuin maa olisi kynnetty suurella auralla ja reunavallit ovat nousseet harjun maa-aineksen päälle. Lidar-kuvaa katsoessa en saanut mitään järkeä siihen kuinka se kyntövako on muodostunut, sen enempää suppa- kuin meteoriittiteoriakaan ei sitä pelkästään selitä.

Sitten latasin lidar-kuvan yhteen ohjelmaan jossa kuvaa pystyy kääntämään ja valon suuntaa sekä veden korkeutta muuttamaan. Aikani katseltuani ja varjostuksia ja veden korkeutta muutettuani tein oivalluksen, rinne on osittain valahtanut muutaman metrin alaspäin ja valuman reuna menee juuri sen kyntövaon kohdalla. Sellainen valuma on tietysti mahdollista ilman mitään ulkoista tekijääkin, mutta toisaalta esimerkiksi meteoriitin räjähdys harjussa voisi selittää sen helpommin. Samoin kuin sen ensimmäisen "supan" reunavallin, jolla on korkeutta kuitenkin useita metrejä, siihen en keksinyt kunnon selitystä suppa-teoriassa.

Laitan liitteksi kuvan harjusta. Sinisellä on merkitty jääkauden jälkeinen rantaviiva, harjussa on selkeä leveä rantaterassi korkeimman rannan kohdalla. Punaisen sisällä on rantaterassin päälle lentänyttä/romahtanutta maa-ainesta. Vihreällä on hahmoteltu rinteen valahtaneen osan yläreunaa. Keltaisella on merkitty muita mielenkiintoisia suppia. Mustalla rajattu on merkitty kartalle sorakuopaksi, maastossa en ole sen vuoksi käynyt sitä vielä katsomassa.

Miltä tällainen suppakokonaisuus vaikuttaa viisaampien/tervejärkisempien mielestä?  :laugh:

Markus

P.S.
LainaaEdit: Kuvaus on kyllä jännä. Arvaan, että supan kohdalle jääneessä jäämurikassa oli sisällä isompaa kiviainesta.

Noissa supissa en nähnyt lohkareita, vaan ne ovat hienojakoista hiekkaa. Edes pienempiä kiviä ei näy, lukuunottamatta tuota suurinta jossa on aivan pohjalla näkyvissä hieman soraa jossa on päänkokoisia kiviä. Se sorakerros on luultavasti tullut näkyviin kun pohjalle on rakennettu pieni koppi ja sen vuoksi jouduttu hieman kaivamaan tasaisemmaksi. Harjulla on kyllä kohta jossa on harjun päälläkin jostain syystä lohkareita, mutta sinne on tuolta isolta supalta matkaa yli puoli kilometriä. En ole ehtinyt kyllä kävelemään tarkemmin koko harjun yläosaa mutta suurempaa lohkareista aluetta en huomannut lähempänä.

marduiz

Ensimmäisenä on annettava Jarmo Moilaselle kiitokset hyvistä nettisivuista, sieltä löytyy hyvin tietoa ja kuvia niin meteoriiteista kuin törmäyskivistä.

Olen liikkunut lisää edellämainitulla harjulla ja kerännyt niin mielenkiintoisen näkösiä kiviä kuin herkkutattejakin  :laugh:. Pitänee laittaa niistä kuvia jossain vaiheessa jos jotakuta kiinnostaa (lähinnä kivistä, ei niinkään tateista, toki voin niitäkin kuvata jos kiinnostaa). Tällä kertaa kuvia tulee kuitenkin ihan muusta kohteesta.

Löysin erinäisiä mielenkiintoisia kiviä ihan tuosta lähistöltä ja otin kuviakin. Olisi pitänyt ottaa järkkäri mukaan, tuolla pokkarilla ei vaan saa niin hyviä kuvia mutta pienellä muokkauksella niistä saanee nyt selvää.

Minun mielestäni kivissä olevat muodot muistuttavat etäisesti pirstekartioita. Ensimmäinen kivi on kuvattu mahdollisen kartion yläosasta päin. Toisesta kivestä on pari kuvaa, kartion sivulta yläviistosta ja leveämmästä päästä päin. Siitä toisesta kivestä piti rapsutella sammalet ja mullat pois päältä, siitä kostean ruskea väritys. Miltä nämä näyttävät viisaampien silmiin?

Markus

T. Öhman

Tuossa 2.1:ssä on kiinnostavia piirteitä, mutta 2.2:ssa taas sellaisia en oikeastaan näe ollenkaan. Se on hankalaa kun kuvista väkisin katoaa oleellinen kolmas ulottuvuus.

Teemu

marduiz

Juu, olisi pitänyt varmaan pestä se kiven pinta sammalen poiston jälkeen. Ja valaistusmestarina toimiva Iso Arska ei ollut yhteistyöhaluinen, teki ihan omiaan eikä kuuntele toiveita  :wink:. Eikä tuo karkearakenteinen kiviaineskaan ole paras mahdollinen selvien pintakuvioiden syntyä ajatellen, valitettavasti kallioperä tuntuu tässä kohdalla olevan tuommoinen. On niitä pirstekartiomaisia kuvioita ja lohkeamia kivissä tuossa enemmänkin, mutta kunnon kuvia niistä ei saa, luonnossa erottuu paremmin.

Mitä olit Teemu mieltä tuosta Pirste1 kuvan kivestä?

Markus

Jarmo Moilanen

Kuvassa 1 näyttäisi olevan hyvin karkea kartiomainen rakenne jonka kärjessä on pahemmin rikkoutunut kohta. Kartion pinnat ovat hyvin karkeat ja niistä puuttuu pirstekartioille tyypillinen pienimuotoinen kuviointi. Vastaavaa näkee räjäytetyissä kivissä. Puhutaan ns. TNT-kartioista.

Myöskään kiven 2 pinnat eivät vaikuta pirstekartiopinnoilta. Pinnat ovat aaltomaisia mutta kiilamaiset/kartiomaiset samansuuntaiset tai konvergoivat harjanteet puuttuvat. Kivi on luultavasti haljennut jotain sisäistä heikkousvyöhykettä pitkin. Vastaavia pintoja voi toki löytää esimerkiksi Keurusselän alueen kivistä joissa on aitojakin pirtsekartioita, mutta tuollaiset eivät oikein kelpaa pirstekartioiksi edes siellä.
Jarmo

T. Öhman

Lainaus käyttäjältä: marduiz - 10.09.2019, 14:16:05
Mitä olit Teemu mieltä tuosta Pirste1 kuvan kivestä?
Samaa kuin Jarmo, eli ei missään nimessä mitään pirstekartioon viittaavaa, räjäytyskartio on hyvin mahdollinen.

Piti kattoa tuo 2.1 vielä uudestaan kun Jarmo veti noin tylyn arvion  :cheesy: Mutta olen kyllä edelleen samaa mieltä, tuossa on kiinnostavia seikkoja, kun olen näkevinäni konvergoivia piirteitä sekä kiven ylä- että alalaidassa, ja ne antavat fiiliksen siitä, että ne mahdollisesti ovat myös kaarevia pintoja. Eli jos tuollainen metsässä tulisi vastaan, kyllä minä tarkemmin katsoisin. Ketään tuolla ei vakuuteta, ja kuvan perusteella se ei täytä pirstekartion kriteerejä (ja kuva 2.2 siis vähentää kiinnostusta huomattavasti). Mutta heikkoja pirstekartioihin liittyviä pintoja ei ikinä pysty varmaksi sanomaan kuvan perusteella. Eli normaali sisäsyntyisiin prosesseihin liittyvä alkuperä on noille heikoille lineaatioille erittäin paljon todennäköisempi kuin törmäys, mutta kuten sanoin, katsoisin kyllä tarkemmin ja luultavasti näyttäisin sille varovasti kivivasaraa jos itse moiseen törmäisin.

Teemu