Aristillus

Aloittaja Parallax, 09.03.2017, 13:55:57

« edellinen - seuraava »

Parallax

6.3.17. 18.52
CPC1100, ASI224MC, IR-Pass.

Archimeden lähellä oleva erikoinen kohde. Melko huonoissa olosuhteissa kuvattu, kovassa tuulessa. Iso putki ja herkkä kamera mahdollistivat, että jonkinlainen kuva irtosi.



www.noba-finland.org

Ari Haavisto

Katselin läpi mosaiikkikuvaani ja huomasin, että täydenkuun kuvissa näkyy kaikenlaista mitä muulloin ei ehkä näe. Yksi erikoinen on Aristilluksen reunalla oleva tummemman materiaalin muodostama V-muotoinen viuhka. Kuvassa alempi kraatteri on Aristillus ja siis sen alareunassa tuo viuhka. Katselin luotainkuvista tuota, joissa se näkyy myös, mutta en oikein keksi tarkkaa mekanismia tuollaisen synnylle. Eipä näköjään tiedä Chuck Wood myöskään: https://web.archive.org/web/20060510001204/http://www.lpod.org/?m=20060425 

Rebel 600S (Newton 600mm F4)
SW 400P Flextube Synscan GOTO (400/1800mm)
SW300P & NEQ6 Pro
Celestron C8, RET45
ASI183MM

Pierro Astro ADC-korjain
Televue Powermate 2.5x, 4x ja 5x, APM 2,7x & 1,5x comacorrecting barlow
Starlight Xpress suodinpyörä 7x1 1/4"

Eusa

Voisiko olla saapuneen aineksen tuotosta? Ainakin suuntaus vaikuttaisi oikealta...

T. Öhman

Lainaus käyttäjältä: Eusa - 27.01.2019, 17:51:53
Voisiko olla saapuneen aineksen tuotosta? Ainakin suuntaus vaikuttaisi oikealta...
Ainakaan minä en ymmärrä, miten se voisi olla, koska aines saapuu ja sitten synnyttää kraatterin, eikä toisin päin. Tuo V on kraatterin reunan päällä, joten sen täytyy olla hyvin myöhäinen ilmiö kraatterin synnyssä. Tai tietenkin se voisi olla liittymättä kraatterin syntyyn ja olla vain omituinen sattuma, mutta sekään ei tietenkään selitä, mikä se on.

Tuosta on harrastajien toimesta tehty viime vuonna LPSC-abstrakti, jonka tulkintoja minä en ainakaan ihan äkkiseltään kakistelematta niele. Sen mukaan sekundäärikraatterien jakauman perusteella Aristillus syntyi loivalla törmäyksellä lounaasta, siis tuossa Arin kuvassa yläoikealta. Abstraktin mukaan tuo musta V olisi viimeistä hyvin syvältä peräisin olevaa heittelettä, joka lentää menosuuntaan. Minkäänlaista selitystä sille, miten ja miksi näin tapahtuu, ei abstraktissa anneta.

Minusta tuossa V:ssä on kaksi erityisen oleellista piirrettä. Ensinnäkin se näkyy selvästi kraatterin reunaterassien siirrospinnoilla. Sen on siis täytynyt syntyä niiden jälkeen. Tämä tekee siitä kraatterin syntymekaniikassa erittäin myöhäisen piirteen. Normaalin heitteleen pitää terassien syntyessä olla jo huitsinkuikan tuolla puolen. Toiseksi, se päättyy juuri siinä kohdassa, missä törmäyssulan peittämä tasainen kraatterin pohja alkaa.

Oma työhypoteesini olisi jotain sen suuntaista, että tuossa on kyse keskuskohouman romahtaessa syntyneestä splurtsahduksesta. Tummaa töhkeröä on ollut myös kraatterin pohjalla, mutta esimerkiksi törmäyssulakerroksen aaltoilu ja virtaaminen tai sen kuumuus on hävittänyt sen näkyvistä. Vaan tiedäpä häntä.

Mutta on ehdottomasti kuten Ari sanoi, eli että täydenkuun aikaan näkee kaikenlaista jännää, jota muulloin ei näe. Siksipä minusta ei muille kuin ihan vasta-alkajille tai tähtinäytösten pitäjille pitäisikään hokea sitä iänikuista mantraa, että Kuuta ei kannata havaita täysikuulla. Kyllä kannattaa.

Teemu

Ari Haavisto

Minulla olisi yksi oikein hurja teoria, joka nimenomaan olisi omituinen sattuma jos edes mahdollinen ensinkään. Siitä lisää huomenna kuvien kanssa, niin saadaan ainakin kutkuttavaa ajatusleikkiä.
Rebel 600S (Newton 600mm F4)
SW 400P Flextube Synscan GOTO (400/1800mm)
SW300P & NEQ6 Pro
Celestron C8, RET45
ASI183MM

Pierro Astro ADC-korjain
Televue Powermate 2.5x, 4x ja 5x, APM 2,7x & 1,5x comacorrecting barlow
Starlight Xpress suodinpyörä 7x1 1/4"

Ari Haavisto

Tutkiskelin tätä LROC quickmapissa, seuraavan linkin pitäisi viedä 3D kaarteluun Aristilluksen ylle. Sieltä myös kuvakaappaukseni alempana: https://quickmap.lroc.asu.edu/projections?extent=-3.1163188,31.7956222,5.335048,35.4689674&camera=1592008.2964920858,30828.420144583517,1061986.4667838921,6.283185307179586,-1.5707963267948965,0&orbitPoint=1.2240748298581021,33.86055798534258,-4244.832647821011&proj=22&layers=NrBsFYBoAZIRnpEoAsjZwLrc0A

Sitten foliohattu päähän.
Ensin mietin jotain roisketta tai suihketta jostain reunavallin juurelta. Jotain tummaa kumparettakin siellä on, mutta ei oikein mitään kunnon "suutinta" mistä olisi suihkunnut tämmöistä. Vai voisiko sulana lilluvaan kraatterinpohjaan tosiaan joko vyöryä jotain keskusvuoristosta, aiheuttaen roiskeet kuin kuralammikosta? Tai peräti sattua osumaan vino törmäys pienemmästä meteoriitista, joka roiskauttaisi sulaa? Ja pohjan sulalammikko sitten peittäisi jäljet? Jotain sellaistako Teemu siis mietti?

Alla LROC Quickmap näkymä kuvakaappauksena (vaatimusten mukaisesti creditoituna). Tumma viuhka näkyy vasemmalla reunalla. Tuota katsellessani huomioni kiinnittyi sitten kuvassa vasemmanpuoleiseen keskusvuoreen ja sen huipun tuntumassa olevaan pienen kraatterin näköiseen painaumaan. Tuokin olisi sopivasti linjassa.



Pyöräytin Quickmapilla näkymän lähemmäksi keskusvuorta ja sen yli kohti kohti tummaa viuhkaa, näyttää tältä:



Vielä lähempää. Viuhka siis tuolla takaseinässä näkyvä tumma V-muoto:



Sivusuunnasta:


Hetken siis mietin, että olisiko tuossa hyvin loiva törmäys keskusvuoren laen syrjään roiskauttanut tummaa ainesta viistoon kraatterin yli vastapäistä reunaa vasten ja sen yli kapeana keilana. Rouhaissut vuoren sisästä tummaa ainesta mukaansa. Sen jälkeen vuoren laki valahtanut osittain peittämään syntyneen pienen kraatterin ja paljastuneen tumman aineen. En tiedä onko tuollainen edes mahdollista, kauhean epätodennäköistä ainakin. Riittääkö noin pienestä kuopasta edes tarpeeksi ainetta kuvioksi. Mutta tuota quickmappia on mukava pyöritellä 3D-moodissa ja antaa mielikuvituksensa lentää. Suosittelen.

(Riisuu foliohatun)

Rebel 600S (Newton 600mm F4)
SW 400P Flextube Synscan GOTO (400/1800mm)
SW300P & NEQ6 Pro
Celestron C8, RET45
ASI183MM

Pierro Astro ADC-korjain
Televue Powermate 2.5x, 4x ja 5x, APM 2,7x & 1,5x comacorrecting barlow
Starlight Xpress suodinpyörä 7x1 1/4"

mistral

#6
Tuli mieleen jos koko alue on saanut jostain törmäyksestä vaalean kiviainespölyn ja kiilan kohdalta on lentänyt joku "hiekkapuhallus" joka on pyyhkinyt vaalean pölyn pois. Näin alkuperäinen tummempi maalaji olisi tullut näkyviin...

lisäys: Hiekkapuhallus tietysti ilman paineilmaa on vaikea tehdä joten arvoitus ei taida ratketa. Kuvista näkyy kuitenkin että kiilan kohdalla maasto on saman muotoista kuin ympäristössä, sekin on outoa. Luulisi että jos kiila on kovempaa tai pehmeämpää maata, se näkyisi myös pinnanmuodoissa. Sekin on mahdollista että meteori on iskenyt maata vain kapean kiilan sektorille ja sektori ei ole levinnyt tyhjiössä niinkuin ilmakehässä leviäisi. Eikös ilmakehä tuota turbulensseja jotka levittäisi pölyn leveäksi pilveksi, mutta tyhjiössä kaikki hiukkaset etenee suoraan. Eli jos meteori on jostain syystä tehnyt kiilamaisen iskun, mutta kuinka?

T. Öhman

Lainaus käyttäjältä: Ari Haavisto - 28.01.2019, 22:51:07
Sitten foliohattu päähän.
Ensin mietin jotain roisketta tai suihketta jostain reunavallin juurelta. Jotain tummaa kumparettakin siellä on, mutta ei oikein mitään kunnon "suutinta" mistä olisi suihkunnut tämmöistä. Vai voisiko sulana lilluvaan kraatterinpohjaan tosiaan joko vyöryä jotain keskusvuoristosta, aiheuttaen roiskeet kuin kuralammikosta? Tai peräti sattua osumaan vino törmäys pienemmästä meteoriitista, joka roiskauttaisi sulaa? Ja pohjan sulalammikko sitten peittäisi jäljet? Jotain sellaistako Teemu siis mietti?

Joo, jotain tuommoista. Aikoinaan mietin sitä tosissani yhdelle ja alustavasti melkein yhtä tosissani toiselle kraatterille, ja ehdotin myös. Sekä keskuskohoumat että reunat elävät vielä sen jälkeen, kun sulaa on kertynyt pohjalle, joten periaatteessa mikään ei estä kuralammikkoroisketta. Kuudesosapainovoimassa voi kivastikin roiskahdella. Minun tietääkseni kukaan vaan ei ole tehnyt laskelmia (joissa tietysti pitäisi tehdä paljon oletuksia mm. sulan viskositeetista) joiden avulla saisi selvyyden siitä, kuinka realistinen tuollainen ajatus on. On kuitenkin niin, että nuorilla kompleksikraattereilla on omituisia roiskemaisia piirteitä, joille on minun mielikuvituksellani kovin hankala keksiä muuta selitystä kuin tuollainen kuralammikkomalli.

Lainaa
Alla LROC Quickmap näkymä kuvakaappauksena (vaatimusten mukaisesti creditoituna). Tumma viuhka näkyy vasemmalla reunalla. Tuota katsellessani huomioni kiinnittyi sitten kuvassa vasemmanpuoleiseen keskusvuoreen ja sen huipun tuntumassa olevaan pienen kraatterin näköiseen painaumaan. Tuokin olisi sopivasti linjassa.
---
Hetken siis mietin, että olisiko tuossa hyvin loiva törmäys keskusvuoren laen syrjään roiskauttanut tummaa ainesta viistoon kraatterin yli vastapäistä reunaa vasten ja sen yli kapeana keilana. Rouhaissut vuoren sisästä tummaa ainesta mukaansa. Sen jälkeen vuoren laki valahtanut osittain peittämään syntyneen pienen kraatterin ja paljastuneen tumman aineen. En tiedä onko tuollainen edes mahdollista, kauhean epätodennäköistä ainakin. Riittääkö noin pienestä kuopasta edes tarpeeksi ainetta kuvioksi. Mutta tuota quickmappia on mukava pyöritellä 3D-moodissa ja antaa mielikuvituksensa lentää. Suosittelen.

(Riisuu foliohatun)
Ensimmäinen fiilikseni oli, että juuri noinhan tämän täytyy mennä. Sitten aloin katsella tarkemmin, ja pieniä epäilyksiä alkoi heräillä. Kriittinen esitarkastaja eli paholaisen asianajaja saattaisi esittää esim. seuraavanlaisia huomioita/kysymyksiä: Joistain keskuskohouman huipun soikean pikkukraatterin NAC-kuvista tulee sellainen tuntuma (mahdollisia valuneita sularoiskeita?), että törmäys onkin suuntautunut ennemminkin länteen kuin tuonne viuhkan esittämään itäkoilliseen. Samoin kraatterin pituusakseli on lähempänä itä-läntistä kuin tuota väli-ilmansuuntaa. Kraatteri on joka tapauksessa syntynyt reippaaseen rinteeseen ja venynyt topografian suuntaisesti. Voiko siis ylipäätään olla todisteita siitä, onko törmäys edes ollut vino? No, topografia itsessäänkin riittänee ainakin jossain määriin suuntaamaan heittelettä, mutta tästä on aika vähän kunnon tutkimuksia. Lisäksi tuo viuhkan etäisyys, pituus ja leveys tuntuvat kertakaikkisen hurjilta noin pienelle kraatterille.

Alkuinnostuksestani huolimatta en siis ehkä sitten välttämättä kuitenkaan nielaise Arin foliohattuilua. Mun mielestäni merkittävästi uskottavampi hypoteesi tuo kuitenkin on verrattuna siihen edellä linkkaamaani LPSC-abstraktiin. Ehkä tämä vielä toistaiseksi jää ratkaisemattomaksi.

Teemu

mistral

Tuli sellainen idea, jospa pikkumeteoriitti on tullut loivassa kulmassa ja osunut kiveen ja murentunut. Muruset on jatkaneet kiilan suuntaan ja "puhaltaneet" pintapölyt pois kiilasta? Kuinka pitkä kiila muuten on? Jos on kilometrien luokkaa, silloin pikkumeteoriitti ei pysty siihen, tarvitaan isompi.

Ari Haavisto

Jos tuo olisi vaalean pintapölyn poispyyhkäisyä tummemman aineen päällä, sitä tummempaa pitäisi mielestäni olla paljastuneena monessa muussakin paikassa. Kaikkien pikkukraatterien pohjilla ja kaikissa roiskeissa ja sortumissa. Kyllä tuo tumma lienee itse sitä roiskunutta,lentänyttä ainesta.

Kun katsoo tuota ylintä laittamaani Lroc-kaappausta, roiskeen alkuperä on ikäänkuin sisimmän, alimman reunaterassin päällä, kuvassa klo 9 ja 10 välillä. Siitä on kaksi viuhkaa ulospäin ja yksi vana sisäänpäin kraatterin pohjalle. Ja tarkemmissa kuvissa terassin päällä olisi ikäänkuin lammikko. Missähän vaiheessa tuo alin terassi on sortunut paikalleen? Onko se sortunut pohjan ollessa vielä sulaa? Tällöin sulaa olisi jäänyt terassin väliin puristuksiin ja roiskahtanut ylöspäin kuin kuravesi kainalosta, loppuroiskauksen jäädessä lammikoksi terassin päälle, valuen siitä alaspäin muodostaen tuon pohjalle päin menevän yksittäisen vanan?

Toisaalta terassin juurellakin kraatterin pohjalla on jälkiä jostain sortumasta, joka on tullut kuvassa ylhäältäpäin. Se olisi sitten roiskahtanut vallia vasten, kenties jakaantuen kahtia terassin reunaan osuessaan.

Roiskeen, purskahduksen, suihkun ja heitteleen materiaalin kokojakauma ja luonne lienee aika lailla erilaisia, joten ainakin paikan päällä tuo olisi ratkaistavissa. Kenties tarkemmissa kuvissa tai jollain muulla analyysilla myös?

Tuo vuoren laen kraatteri ei tosiaan oikein sovi, eikä sen pohjalla edes ole tummaa ainesta. Mutta hyvä näköalapaikka se on!
Rebel 600S (Newton 600mm F4)
SW 400P Flextube Synscan GOTO (400/1800mm)
SW300P & NEQ6 Pro
Celestron C8, RET45
ASI183MM

Pierro Astro ADC-korjain
Televue Powermate 2.5x, 4x ja 5x, APM 2,7x & 1,5x comacorrecting barlow
Starlight Xpress suodinpyörä 7x1 1/4"

mistral

Lainaus käyttäjältä: Ari Haavisto - 03.02.2019, 10:08:20
Jos tuo olisi vaalean pintapölyn poispyyhkäisyä tummemman aineen päällä, sitä tummempaa pitäisi mielestäni olla paljastuneena monessa muussakin paikassa. Kaikkien pikkukraatterien pohjilla ja kaikissa roiskeissa ja sortumissa. Kyllä tuo tumma lienee itse sitä roiskunutta,lentänyttä ainesta.

Saattaa hyvinkin olla roiskunutta ainetta mutta aika ihmeellistä että 1) pikkumeteoriitti tulisi juuri tuohon kohtaan ja 2) juuri tuohon aikaan ja 3) roiskauttaisi noin kapeat kiilat tai viirut. Siis luulisi että leviäisi tasaisemmin. Sama ongelma on minunkin teoriassa eli kuinka muruset menisi noin kapeassa kiilassa.

Onko sellainen mahdollista että kun kraateri jäähtyy, syntyy halkeamia ja kun seuraavan kerran tanner tärähtää vaikka 100v kuluttua, halkeamiin valuu pintapölyä ja tummempi väri paljastuu sen alta? Yksi täräys tuskin tekisi sitä, vaatii pitemmän ajan...ei tämäkään ole uskottavaa  :undecided:

T. Öhman

Lainaus käyttäjältä: Ari Haavisto - 03.02.2019, 10:08:20
Kun katsoo tuota ylintä laittamaani Lroc-kaappausta, roiskeen alkuperä on ikäänkuin sisimmän, alimman reunaterassin päällä, kuvassa klo 9 ja 10 välillä. Siitä on kaksi viuhkaa ulospäin ja yksi vana sisäänpäin kraatterin pohjalle. Ja tarkemmissa kuvissa terassin päällä olisi ikäänkuin lammikko. Missähän vaiheessa tuo alin terassi on sortunut paikalleen? Onko se sortunut pohjan ollessa vielä sulaa? Tällöin sulaa olisi jäänyt terassin väliin puristuksiin ja roiskahtanut ylöspäin kuin kuravesi kainalosta, loppuroiskauksen jäädessä lammikoksi terassin päälle, valuen siitä alaspäin muodostaen tuon pohjalle päin menevän yksittäisen vanan?
Sortumia voi tapahtua toki myöhäänkin, mutta lähtökohtaisesti nuo terassit muodostuvat hyvin nopeasti, eli siinä vaiheessa, kun pohja tosiaankin on vielä sulana. Koko ns. kaivautumiskraatterin sisäpuoli on törmäyssulakerroksen peittämä kun sen romahtaminen alkaa, joten terasseihin jää lähes aina törmäyssulalammikoita. Mä en näe tuossa tapauksessa mitään viitteitä erityisen myöhäisestä romahtamisesta, joten oletan, että tuo terassin kehitys on mennyt ihan perinteisen kaavan mukaan. Mutta tuon viuhkan mikään osa ei minussa herätä sellaista tuntemusta, että kyse olisi törmäyssulasta, kun ei se näytä sellaiselta pienten nuorien kraatterien ohuelta törmäyssularannulta, joita ulkomaanelävät melt streamereiksi kutsuvat. Vaan eipä se näytä miltään muultakaan tutulta piirteeltä...

LainaaRoiskeen, purskahduksen, suihkun ja heitteleen materiaalin kokojakauma ja luonne lienee aika lailla erilaisia, joten ainakin paikan päällä tuo olisi ratkaistavissa. Kenties tarkemmissa kuvissa tai jollain muulla analyysilla myös?
Jos olisi korkean resoluution spektroskooppista dataa niin saisi selville koostumuksen ja lasimaisuuden vs. kiteisyyden, sen avulla luultavasti pääsisi jo aika pitkälle. Tai sitten taikonautti paikan päälle, tai NASAn Gatewaystä teleoperoitu mönkijä.

Teemu