Minulle kuudes ja Maisan kanssa viides yhteinen Cygnus takana. Upea tapahtuma! Sunnuntaina alkaa kaikilla festariväsymys ja kotikentänkaipuu painaa ja palautesessio ei ehkä ihan kaikkea tuo julki. Palautetta luettaessa on hyvä aina muistaa mitkä asioista kohdistuvat fasiliteetteihin. Tämän kokoluokan paikkoja näillä budjeteilla ei ihan hurjasti ole. Beggers can't be choosers. Toki esimerkiksi Imatran Cygnus 2017 puitteidensa puolesta löi riman hyvinkin korkealle. Toki tapahtuma oli upea myös ihan kaikilla muillakin mittareilla, mutta julkinen liikenne pihaan ja kesäparatiisi-meiningit tämän suhteen olivat aika huikeat.
2019 Cygnus Haminassa oli minun ja Maisan mielestä loistava. Itselläni oli vähän ennakkopelkoja siitä, miten koko kinkeri tulee sujumaan kun oli ihan aiheellisia ennakkotiedotteita siitä, että tapahtumaa ei järjestä yksittäinen tähtiseura, vaan Ursan aktiivit omin voimin etänä parhaan kykynsä mukaan. Naama olikin sitten aika näkkärillä, kun kaikki meni just eikä melkein kaikilla niillä mittareilla mitä täältä omasta vinkkelistä ihmettelin. Kun näin tiiviin yhteisön vapaaehtoiset aktiivit tarttuvat pyydettäessä haasteeseen, niin sinne valikoituu juuri ne ahkerimmat, tunnollisimmat ja skarpeimmat voimat mitä skene tarjoaa. Tähtiyhdistyksissä mennään tietenkin sitten sen mukaan, että kenet saadaan tarttumaan lapioon. Jokainen mitään isompia tapahtumia järjestänyt ainakin tuntee takaraivossa hiusten (joilla hiukset on) nousevan pystyyn, kun alkaa miettimään 100-170 ihmisen kesäkarnevaalia kaikkine mahdollisine muuttujineen. Koko paketin päälle lisätään Suomalainen kesäsää-random100 -kerroin, nuottimehu-variaabeli eli se 1-3 tähden taikajuoma sekä kaikki muu mahdollinen salamaniskusta lampaiden pökäleisiin asti.
Haminan Cygnus meni vastuuihmisten osalta juuri niin nappiin kuin olla ja voi. Sen verran on omalla kohdalla tullut tuota pyssyfirman kertausharjoitustakin larpattua, että "särmä" on täydellisin suomen kielen sana tässä kohtaa. Nimiä mainitsematta pakko nostaa hattua kaikille. Erikseen kehut vielä Matille, joka ilmeisesti ei ole koskaan elämässään menettänyt hermojaan tai jättänyt mitään sovittua tekemättä. Siinä kohtaa kun ilman mitään arpomista tulee kesken saunomisen millilleen ohjeet mistä ensiapupakkaus punkkipihteineen löytyy ja se yleistä hyperventilointia normaalisti aiheuttava "hui punkki kohta räjähtää pää" keissi ratkesi välittömästi ilman sitä hyperventilointia, niin ainakin minulla soi päässä Porilaisten marssi. Myös Jonnalle isot kiitokset myös Maisalta lasten "kysy avaruudesta asiantuntijalta" -setin hatusta taikomisesta. Ihan loistava meininki ja tunnelma, ja hienoja vastauksia raadilta! Yleisö ja varsinkin vanhemmat tykkäsivät myös hurjasti. Hieno yhteys muksuihin, mahtavia muistoja jäi ainakin meillä. Tätä mehusteltiin illalla vielä kotona 400km ajon jälkeen :) Naritin suuntaan myös isot kiitokset palkinnoista, khob kun Krub!
Aikataulu piti myös hyvin. Se ainoa isompi muutakin ujosti myöhästyttänyt tilanne liittyi jälleen kerran kielimuuriin. Tätä toki on vaikea aikatauluun etukäteen arvioida, ja tilanne myös kurottiin hienosti kiinni heti. Tulevissa tätä voi aina myös koittaa muistaa, että jos saa vieraita ulkomailta niin tähän astiset kokemukset osoittaa että kielimuuri on parsekin luokkaa ja käännökset + extrakysymykset vievät aina paljon ajateltua enemmän aikaa. No biggie silti.
Etukäteen toivottu omatoimisuus toimi kyllä hienosti. Toki jos roskis on täynnä, niin sen voi napata kyytiin ja tyhjentää tai vaihtaa pussi uuteen. Itsekkin vasta kotimatkalla mietin, että olisihan vaikka vessan käsipyyherullan voinut vaikka itse vaihtaa, tai ainakin keittön palkatulle paikan väelle asiasta sanoa. Suomalaiset osaa kursailla. Mutta omatoimisuutta oli kyllä mahtavasti, liittyen ihan kaikkeen pöytien laitosta ohjelmien vetämiseen. Ihmiset tekee tapahtuman.
Nyt kun ei ollut päiväretkeä mihinkään paikalliseen mielenkiinnon kohteeseen ja paikka itsessään oli melko syrjäinen (ja samalla täysin ilman mitään ulkopuolisia ihmisiä), niin tapahtuma tuntui jotenkin leppoisammalta ja lämpimämmältä, ei vain säiden osalta. Tämä vähensi sitä jatkuvaa lähtemistä ja tulemista, sekä myöhäisten huutelua ja muuta trafiikkia hurjasti. Rauhoitti samalla tapahtumaa, piti esitelmien yleisömäärän hyvin vakiona ja muutenkin teki kaikesta jotenkin "chillimpää". Toki esimerkiksi itselle kaivosretki ja planetaario on ollut ihan mahtavia kokemuksia, mutta jos lähellä ja helposti ei ole mitään nimenoman tähän harrastukseen liittyvää tai muuta tosi spesiaalia kalkkikaivosta, niin ehkä ihan väkisin ei tarvi keksiä jotain muovipussimuseo -käyntiä. Riippuu niin paljon paikasta.
Paikka oli meidän mielestä ihan super. Järven vesi oli huikean kirkasta, ranta hieno, saunat hienot joskin ahtaahkot, sisätilat hienot, ilmalämpöpumppu hieno ja terassi hieno. Toki itse nukahdettuani en herää kilotonniluokan ydinrähdykseen, enkä telttaillut niin en osaa nukkumisrauhasta kommentoida. Sekin riippuu niin paikasta, jos telttoja yksinkertaisesti ei vaan saa kauemmas makkaramasuunista. Tilanne on silloin vähän haasteellinen. Tapahtuman henkeen nimenomaan kuuluu se maltillinen, mutta silti Minuteman -ohjuksen laukaisuääntä vastaava remakka. Tuttuja ja alan oikeasti kovimpia tyyppejä ja tyypittäriä tapaa kuitenkin lähinnä täällä. Ja tunnelma on aina ollut tosi positiivinen ja iloinen, en muista koskaan mitään pahaa mieltä nähneeni. Ja asiasta sanominen ei kuitenkaan tilannetta koskaan muuta, tulee vaan sanojalle paha mieli :) Location, location, location.
Ruuasta taas omalta suunnalta erityismaininta. Hinta-laatu oli parsekin verran edellä ainakin meidän Pihlavaa, ei auta. Saman firman ihmiset, samat raaka-aineet, verrattavat tilat ja eikös hintakin ollut edullisempi? Ruoka oli taivaallista, monipuolista ja erityisesti itse leivotut tuoreet leivät olivat jo "too much man, too mach" osastoa. Aika moni laitoskeittiö sais ottaa mallia. Taas mennään paikan mukaan. Tätä on etukäteen vähän vaikea koeponnistaa, ainakaan 100+ ihmisen kertatesti-lounaana.
Ohjelma kolahti taas tosi hyvin. Taisi jäädä viisi numeroa näkemättä, nekin lähinnä henkilökohtaisen core-temp varoituksen johdatettua pesueen järveen. Varsinkin taas Jannen pimennysmatka -kertomus, Samulin leuat lattiaan tipauttanut HaloRay -esittely ja Harrin Mars -esitelmä jäivät kovalevylle. Maisa kysyi kotona siskoltaan, sen jälkeen kun oli pyytänyt omalle PC:lleen HaloRay:tä, että tunteeko hän ketään kuka on lähettänyt jotain itse nikkaroimaan toiselle planeetalle, ainakaan ilman kovia huumeita. Hieno ohjelma, ainakin meille kolahti. Basaari rokkasi kun nyt kaikki jo osaavat sen basaaroinnin. Vesiraketeista spessukiitos, Apullo 19 oli ainakin jos ei nyt lentävä suksee niin ainakin nauratti vedet silmissä. Karin pajat on aina mahtavia ja Apollo -nurkkaus oli ihan älyttömän kiinnostava. Apollo 14 kuvakirjat olivat itselle tosi päräyttävä juttu.
Näin itse PC-tukiduunarina tietsikoiden kanssa painimisen katsominen on hyvää huulenpurenta-harjoitusta. Aina ne toimi kuitenkin eikä aikaa mennyt hukkaan. Eikä useampi kokki tässä olisi auttanut, lisännyt vaan yleistä kakofoniaa ja loputonta työnjohdollista yleisö-interaktiota. Ja tykin kuva oli hyvä ja luettava. Ei tästäkään oikeen väkisin voi mitään sen suurempaa narinaa keksiä, toimi.
Yhteispistein meidän talouden avaruusnörtit rankkasivat tämän nyt koetuista Cygnus -leireistä kärkeen. Maisan mielestä myös logo on tähänastisista hienoin :)
5/5, would buy.
EDIT: Kaupallinen yhteistyöpotentiaalihan on huikea! Sigma/Foka hiffas tän. Ainakin meikä on täysin myyty nyt 135ART:tiin.