Tähtitieteilijän työllisyys

Aloittaja Denniina, 07.07.2018, 22:22:53

« edellinen - seuraava »

Pappis

Tieteentekemisessä ja teollisuudessa on yksi vissi ero: Kun tiedemies kuluttaa miljoonan, ja lopputuloksena osoittaa, että teoria X ei pidä yhtä todellisuuden kanssa, kyseessä on arvokas tieto muille, jotka osaavat alkaa etsiä uutta teoriaa uudelta pohjalta. Kun teollisuus kuluttaa miljoonan vaikkapa tuotekehittelyyn, niin että siitä syntyy kelvoton tekele, kyseessä on vain ja ainoastaan miljoonan virhe.

Kalendae

Se, mikä tähtitieteessä on ongelma, on ns. dosenttitulppa. Toisin sanoen kun itse väittelee tohtoriksi (ja sitten tekee dosenttinäytteen), on edessä kymmenittäin virkaiältään vanhempia dosentteja, joilla on pitkät listat artikkeleita mitä erilaisimmissa tieteellisissä julkaisuissa. Kun sitten tulee hakuun tutkijavirka, on siinä hakijalistan jälkipäässä. Tilanne säilyy tällaisena kunnes luonnollinen poistuma siirtää vanhempia dosentteja autuaammille tähtitieteilijämaille. Tässä kuluu helposti (kymmeniä) vuosia. Tämän ajan sitten pitäisi sinnitellä erilaisilla apu- tai projektirahoituksella.

Se, mikä tällaisessa apurahatyyppisessä pätkärahoituksessa on ongelma, on lyhytjännitteisyys. Jos tutkija saa vuosiapurahan, hän pystyy tekemään tutkimusta 6 kuukautta, ja loppuosa vuodesta menee uusien apuraha-anomusten tekemisessä. Jos projekti saa rahoitusta ulkopuolisista lähteistä, voi päätyä tutkimusryhmään tutkijaksi. Näillä sitten pitäisi selvitä siihen asti, kun/jos saa vakinaisen paikan.

Ongelmana on tietenkin se, että millainen tilanne on silloin kun valmistuu/väittelee, ei ole tiedossa. Voi olla että paikkoja on vapaana ja saa pysyvän pestin, tai sitten rahoitus päättyy kokonaan ja edessä on paikanvaihto.

Tai sitten käy jokin onnenpotku, joka muuttaa koko tilanteen toisenlaiseksi. Näin kävi omalla kohdalla. Olin valmistunut maisteriksi, ja suorittanut jatko-opinnot, kun minulle tarjottiin puolipäiväistä vakinaista hommaa. Sillä tiellä ollaan edelleen. Puolipäiväinen työ on tosin muuttunut kokopäiväiseksi, mutta työnkuvaan kuuluu edelleen tähtitiedettä.

Opetuksena on se, että tulevaisuutta ei voi tietää. Jos haluaa olla varma näkkileivästä, menee lukemaan jotain sosiaalialaa tai vanhustenhoitoa. Sillä alalla ei varmasti työt lopu. Tai sitten menee omien mieltymysten mukaan. Ottaa pääaineeksi tähtitieteen ja sivuaineiksi muita aineita (esim. matematiikka, fysiikka ja/tai tietojenkäsittelytiede). Kun sitten valmistuu maisteriksi, katsoo siinä vaiheessa miltä työllisyys näyttää. Päättää sitten jatko-opintojen alan. Ei ole mitenkään harvinaista, että matemaatikoista on tullut tähtitieteilijöitä tai päinvastoin.

Lyhyesti sanottuna: työllisyyttä ei kannata miettiä opintojen alussa. Sitä ennättää miettiä myöhemmin jos ei satu työllistymään ennen sitä.
Asko Palviainen