Nykyään et saa oikein millään putkella hyvää (visuaali)kuvaa planeetoista. Jupiter, Mars, Saturnus, Venus ovat kaikki kovin matalalla, jolloin ilmakehän väreilyt ja seeing vaikuttaa kuvanlaatuun siten, että tarkkaa kuvaa ei tahdo saada. Matalalla olevilen kohteiden kanssa erotuskyvyn rajoittava tekijä on juurikin seeing eikä apertuuri, eli putken kokoa kasvattamalla ei saada enempää detailia esiin.
Mulla on 200/1000 Newton ja Jupiter näytti keväällä sen läpi ihan samalta kuin yli puolet pienemmällä linssiputkella - kaksi raitaa ja pitkään kärsivällisesti tuijottamalla pieniä hetkiä jotain pienempiäkin.
Vaihtoehdot:
a) Odota useita vuosia että planeetat alkaa hiipimään kohti kesän tähdistöjä
b) Yritä kuvata planeettoja herkällä videokameralla. Tämä on toki kalliimpaa, eikä niin hauskaa kuin visuaalikatselu.
Kuvaamalla satoja, tuhansia ruutuja lyhyellä valotusajalla ja pinoamalla ne, voidaan seeingin vaikutusta eliminoida poimimalla ne lyhyet rauhallisen ilmakehän hetket talteen. Näin saadaan kaivettua esiin yksityiskohtia mitä silmällä ei okulaarin läpi näe. Toki mitään eeppisiä kuvia ei matalalta saa, mutta esimerkiksi Tanen Jupiter- ja Saturnus kuvat tältä kaudelta ovat olosuhteisiin nähden ihan huikeita.