Newton putken kollimoinnista

Aloittaja hoptari, 27.01.2018, 23:07:41

« edellinen - seuraava »

hoptari

Käytössäni on SkyWatcher 200/1000 newton putki sekä HEQ5 SynScan jalusta. Suuntauksessa käytän 27mm ristikollista okulaaria ja tarvittaessa myös barlowia.
Putken kollimoinnilla tarkoitan sitä, että pääpeilin määrittämä putken optinen akseli näkyy okulaarilinjan keskellä, siis kohde oikeassa paikassaan.
Kollimoinnin tila on jalustalla helposti tutkittavissa. Suoritetaan putken suuntaus kahden mielellään samalla taivaan puoliskolla olevan tähden avulla ja pyydetään
jalustalta näyttöön muita kohteita. Jos ne näkyvät okulaarin keskellä, on kollimointi kunnossa. Jos virhettä on liiaksi, tarvitaan putkelle kollimointi.
Syy virheisiin oli, että suuntaukset tehtiin putken keskelle, mutta tähdet olivat optisen virheen verran sivussa, joten jalustan laskema napavirhe on väärin.

Kollimointini perustuu siihen tosiseikkaan, että jalustan tuntiakselia kierrettäessä kohteet kiertävät napa-akselin ympäri, joten jos kohe on napa-akselilla,
ja optista virhettä ei ole, kohde pysyy paikallaan. Kollimoinnissa tilapäisesti napa-akseli ja myös optinen akseli suunnataan pohjantähteen.

Ensimmäinen toimenpide on suunnata apupeili siten, että pääpeilin keskipiste näkyy okulaarilinjan keskellä. Seuraavaksi suunnataan putki etelään.
Putken ollessa etelään, deklinaatioakseli on vaakasuuntainen. Käytän pientä vatupassia vastapainoakselin asemointiin. Muutkin suuntaukset toki käyvät,
eikä muutaman asteen virheet paljon haittaa. Tällöin napa-akseli korkeutta muutettaessa myös vaakasuunta hieman muuttuu, ja myös päinvastoin.
Merkkaan vaakasuunnan tuntiakselin mittariin, jotta myöhemmin tuntiakselin kierrot on helppo tarkasti suorittaa.

Minulla okulaarin suunta on likimain deklinaatio akselin suuntainen. Tällöin joudutaan katsomaan okulaariin vaakasuunnista ja yläpuolelta. Muutkin suunnat
toki ovat ihan hyviä. Ristikollisen okulaarini suuntaan siten, että deklinaatiota muutettaessa kohde liikkuu ristikon suunnassa,
ja tässä sepustuksessa nimeän tuon suunnan pystysuunnaksi. Jalustan seurantaa ei käytetä, mutta sähkön pidän kyllä päällä.

Deklinaatiota muuttaen suunnataan putki pohjantähden tasalle ja napa-akselia vaakasuunnassa siirtäen kodistetaan putki tähteen. Napa-akselin todellinen
sijainti on vaakasuunnassa optisen virheen verran sivussa ja pystysuunnassa optisen virheen ja napa-akselin pystyvirheen summan verran.
Kierretään tuntiakselia (tasan) 180 astetta.
Tällöin tähti kiertyy puoliympyrän piirtäen uuteen asentoon, jossa etäisyys ristikon keskelle on vaakasuunnassa keskenään samansuuruisten optisen virheen ja
napa-akselin virheen vaakasuuntaisten arvojen summa. Pystysuunnassa virhettä on kaksi kertaa optisen virheen ja napa-akselin pystyvirheen summa,
mutta niiden arvoja ei voida erotella. Jos napa-akselin korkeusarvo on kovasti virheellinen, tähti kiertyy näkymättömiin.
Tällöin kannattaa katsoa tähden liikettä heti kierron alkuvaiheessa. Jos liikesuunta on lähellä vaakasuuntaa, on pystyvirhe suuri, joten akselin
korkeuskulmaa täytyy muuttaa pystysuuntaista liikesuuntaa vastaan. Kokeillen haetaan tilanne, jossa liikkeen lähtösuunta on yli 30 astetta.

Seuraavaksi korjataan virheet. Pustyvirheen korjaaminen voidaan tehdä miten vain deklinaatiota ja napa-aksein korkeutta muuttaen, sillä niiden oikeita arvoja
ei tiedetä. Vaakasuunnassa on täsmälliset arvot tiedossa. Minä toimin niin, että pystysuunnassa käytän siirtoa apupisteenä vaakasiirtoja helpottamaan.
Siirrän deklinaatiota muuttaen tähden siten, että sen pystyetäisyys keskelle on puolet vaakavirheen suuruudesta. Sitten poistan napa-akselin vaakasiirrolla
puolet vaakavirheestä, eli jäjellä on samansuuruiset virheet pysty- ja vaakasuunnissa. Sitten napa-akselin korkeutta muuttaen siirrän tähden keskiön tasalle
ja lopuksi pääpeilin suuntaa muuttaen keskitän tähden.
Pohjantähden toimenpiteen aikana tapahtuneen siirtymisen javaakasiirrosten silmämääräisten arviointien vuoksi on saattanut jäädä vielä virhettä,
joten kierrän tuntiakselia 180 astetta takaisin ja tarvittaessa uusin aikaisemmat korjaukset.

Optisen virheen pystysuuntaisen arvon määritykseen minulla on kaksi tapaa. Tarkempi tapa on kiertää putkea kiinnikkeissään 90 astetta ja
toistaa ylläolevat toimenpiteet. Pystyvirhe on korjattavissa myös heti. Kierretään tuntiakselia 90 astetta. Tällöin tähti piirtää ympyrän neljänneksen.
Jos tällöin tähti on ainakin suunnilleen 45 asteen suunnassa keskipisteestä, voidaan pystyvirhe määrittää. Siirretään tähti napa-akselin korkeutta
muuttaen keskipisteen tasalle ja kierretään tuntiakselia takaisin 90 astetta ja keskitetään tähti pääpeiliä säätäen. Nyt on putki kollimoitu.
Tarkistuksen vuoksi voi vielä tuntiakselia pyöritellä,ja tarkistaa, että tähti pysyy keskellä.

Vaikka ei ihan otsikon alle sovikkaan, niin muutama sana myös napasuuntauksesta. Minä osaan hakea taivaan navan paikan pohjantähden avulla
muutaman pienemmän tähden muodostamien linjojen avulla. Napasuuntaus voidaan nyt heti suorittaa. Vastapainoakselin ollessa vaakasuorassa siirrän
okulaarin keskiön deklinaation ja napa-akslin vaakasiirolla taivaan napaan. Käyttämäni 27mm okulaari on tässä mainio, sillä kun taivaan napa on kohdallaan,
niin pohjantähti juuri on okulaarin reunalta poistumassa. Napa-akselin korkeuden säädän kiertämällä tuntiakselia 90 astetta ja
kohdistamalla nyt navan keskiöön, tarvittaessa myös deklinaatiota säätäen.

Toinenkin varsin helppo tapa on. Sitten kun etelässä on suuntaukseen sopiva tähti suuntaan jalustan sen avulla ja pyydän näyttöön pohjantähden.
Keskitän tähden napa-akselin vaakasäädöllä. Nyt vaakasäätö on kohdallaan.
Seuraavaksi haetaan idässä tai lännessä oleva tähti, suunnataan jalusta sen avulla, pyydetään taas pohjantähti näyttöön, säädetään napa-akselin
pystysuunta niin, että tähti on keskellä. Napasuuntaus on suoritettu.
On huomattava, että itä tai länsi ei tarkoita manntieteellistä suuntaa, vaan sellaista suuntaa, joka poikkeaa 6 tuntia etelän arvosta.
Suuntauksissa on hyvä käyttää sellaisia tähtiä, jotka ovat samalla taivaan puoliskolla kuin pohjantähtikin. Eteläsuunnassa voidaan tarvittaessa
valehdella jalustalle kellonaika, sehän käyttää aikaa vain sen laskemiseen, millä taivaan puoliskolla tähti on.

Sinänsä varsin simppelistä jutusta tuli näköjään varsin pitkä tarina. Ehkä joku jaksaa lukea, ainakin jos aihe sattuu kiinnostamaan.
Kaikki nippelien nimitykset eivät ehkä ole täsmällisiä, siitä anteeksi.

VP

Koko litaniaa en kahlannut läpi, mutta eikös tuohon vaikuta aika paljon jalustan mekaaniset virheet, putken mekaaninen taipuminen, napasuuntaus, jne? Paljon asioita jotka voi mennä pieleen suhteessa siihen että tökkäät tarkentimeen hyvän laserin tai cheshire -kollimaattorin.

-V

hoptari

En ole cheshirellä ikinä saanut pääpeiliä niin säädetyksi, että optista virhettä ei olisi runsaasti. Niinpä suuntauskin on vain suunnilleen.
Näin toimien suuntauskin skulaa.

VP

Nyt on kyllä käyttäjästä kiinni, tai väljästä kiinnityksestä tarkentimen ja kollimointivälineen kanssa. Oma metodini on, että laser tarkentimeen -> laser keskitetään apupeiliä säätämällä pääpeilin keskelle merkattuun pisteeseen. Sitten laser pois, pääpeilin suoruus katsotaan cheshiren heijastuksesta ja homma on valmis. Joskus, kun putki on purettu aivan atomeiksi, prosessin on joutunut tekemään kahteen kertaan sillä pääpeili ei ole kehikossaan jotakuinkin suorassa.

Metodin isoin ongelma on toki se, että jos tarkentimeen kiinnittäessä laser on jo valmiiksi vinossa tulee ongelmia. Hyvällä fokkarilla ja laserilla kuitenkaan ei ole ongelmia ollut neljän eri 6 - 12" newton putken omistajana. :cool:

Niin ja laseria tarkentimessa kääntämällä voi helposti katsoa lieppaako se pääpeilillä. Jos, niin jossain on klappia.

-V

Murtsi

Lainaus käyttäjältä: hoptari - 27.01.2018, 23:07:41
Ensimmäinen toimenpide on suunnata apupeili siten, että pääpeilin keskipiste näkyy okulaarilinjan keskellä... ja lopuksi pääpeilin suuntaa muuttaen keskitän tähden.

Sinänsä varsin simppelistä jutusta tuli näköjään varsin pitkä tarina. Ehkä joku jaksaa lukea, ainakin jos aihe sattuu kiinnostamaan.
Kaikki nippelien nimitykset eivät ehkä ole täsmällisiä, siitä anteeksi.

Aika pitkä selostus oli, enkä jaksanut kaikkea lukea, koska totesin asian olevan virheellinen kollimoinnista puhuttaessa. Newton putken kollimointiin ei liity millään tavalla jalustan suuntaaminen, yksinkertaisesta asiasta on tehty nyt turhan monimutkainen, putkihan voi olla esimerkiksi atsimutaalisella jalustalla. Itse esimerkiksi kollimoin putken aina irrallaan jalustalta, ainoastaan kollimoinnin tarkistuksen teen putken ollessa kiinni jalustassa, mutta jalustan säätöihin ei tässä tapauksessa kosketa.

Kollimointi menee yksinkertaisesti siten, että ensin säädetään apupeili osoittamaan pääpeilin keskelle, jonka jälkeen pääpeili suunnataan keskelle tarkenninta. Säätämiseen on olemassa erilaisia apuvälineitä, kuten laser, chesiree, catseye jne jne, toki myös tähteä voidaan käyttää pääpeilin kollimointiin. Tältä foorumilta löytynee useitakin ketjuja joissa kollimointi on selitetty juurta jaksain.

Javs86

Putken optiset linjat eivät tosiaan ole riippuvaisia jalustan suuntauksesta... Tässä on nyt sekoitettu kaksi eriasiaa pahasti keskenään. Kollimoinnin pystyy tekemään Murtsin esittämällä tavalla paljon helpoimmin ja oikein!
Jarkko Suominen
--------------------
Porin Karhunvartijat ry
https://karhunvartijat.fi/

--------------------
TS-Optics ED Apo 80mm f/7,
HEQ5 Pro Syntrek,
Canon eos 700D (Astro-mod), ZWO ASI120 MC, Atik 16IC

hoptari

#6
Kommenteista päätellen harva on jaksanut lukea koko sepustustani.
Ilman turhia löpinöitä ja ehkä helpommin hahmotettavassa järjestyksessä homma menee näin.

1. Apupeili säädetään niin,että pääpeilin keskiö näkyy tarkentimen keskellä.
   Suunnataan putki etelään. Tuntiakselia muuttamatta suunnataan putki pohjantähteen.

2. Kierretään tuntiakselia 90 astetta. Napa-akselin pystysuuntauksella (ja deklinaatiosuuntauksella)
   keskitetään tähti. (=navan pystysuuntaus)
   
3. Kierretään tuntiakselia -90 astetta. Napa-akselin vaakasuuntauksella (ja deklinaatiosuuntauksella)
   keskitetään tähti. (=navan vaakasuuntaus)
   
4. Kierretään tuntiakselia 180 astetta. Tähti on kiertynyt napa-akselin ympäri.
   Napa-akselin pysty- ja vaakasuuntausta muuttamalla siirretään tähti nykyisen sijaintinsa ja
   keskipisteen puoleen väliin, sekä pääpeiliä säätämällä keskitetään tähti. (=kollimointi)
   
5. Keirretään tuntiakselia -180 astetta. Jos tähti ei pysy riittävän keskellä okulaaria,
   toistetaan homma kohdasta 2.
   
Se on siinä.

P.S. Kollimoinnin jälkeen on tietysti uudelleen suoritettava napasuuntaus taivaannapaan!

Pappis

Ja tuossa ei edelleenkään ole kyse kollimoinnista, vaan alustan osalta napasuuntauksesta.

Lauri Kangas

Jotta tästä menetelmästä ja siitä mihin ylipäänsä yritetään pyrkiä pääsisi kärryille, pitäisi muutamia termejä selventää.

Esimerkiksi suuntauksella tarkoitettaneen tuossa yllä jossain kohdassa goton synkkaamista ja jossain kohdassa jotain muuta. On hyvin epäselvää mitä tekemistä näillä on kollimoinnin kanssa.

hoptari

Mielestäni putki on kollimoitu kun putken optinen akseli näkyy okulaarin keskellä.
Jalustan ominaisuutena on, että tuntiakselia kierrettäessä okulaarissa kaikki kiertyy
napa-akselin ympäri. Jos sekä napa-akseli että optinen akseli on suunnattu samaan kohtaan,
vaikkapa pohjantähteen, niin tuntiakselin kierrossa kohde pysyy paikallaan.
Siihen tilaan tehtävillä säädöillä juuri pyritään.

Sanani suuntaus tarkoittaa suunnan muuttamista sen muuttamiseen tarkoitetulla vimpaimella.
Napa-akselin tapauksessa vimpain löytyy jalustan alaosasta, siellä on ne ruuvit, joilla
suuntaa säädetään. Deklinaation tapauksessa löytyy kapulasta ylös tai alas nappi,
tai sitten lukko auki ja käsin kääntäen.

Kollimointini lopussa napa-akseli on tilapäisesti tullut suunnatuksi pohjantähteen.
Suuntaus taivaan napaan on vielä tehtävä erikseen.

Pappis

Sekoitat edelleen termit kollimointi, suuntaus ja synkkaus.

Tane

 Minulle newton putken kollimointi on ollut pää- ja apupeilin keskinäistä saattamista optiseen linjaa niin että okulaarissa näkyvä kuva muodostuu mahdollisimman teräväksi. Tottakai jalusta tarvitaan putken alle, mutta se ei minulla liity mitenkään kollimointiin. Voin kollimoida peilit ilman jalustaa pöydälläkin laserin avulla, mutta lopullinen testi on tähtien alla jalustan päällä. Jos vaati ja haluan laitan kameran että näen tähtien muodon tarkemmin. Mitä sen jälkeen teen on jalustan suuntausta ja mielestäni ei liity kollimointiin. Näin olen tehnyt, onko mennyt jotain väärin, jäänyt tärkeää huomaamatta..?
  Putki putkena ja jalusta erikseen, vai vaikuttaako kiero jalusta vääntämällä peilejäkin? Jos sitä lähdetään tuolta pohjalta "korjaamaan" ollaan ikuisessa noidankehässä, kissa jahtaa häntäänsä.
Celestron C14,

Aksu

Newtonissa kollimoinnin tärkein päämäärä on saada pääpeilin optinen akseli okulaarin (tai kameran) näkökentän keskelle, koska optiikan merkittävin aberraatio eli koma lisääntyy lineaarisesti optiselta akselilta sivuun siirryttäessä.

Kaikissa (ainakin matti meikäläisten käytössä olevissa, ml. HEQ5) ekvatoriaalijalusta+putki-kombinaatioissa on jonkin verran ns. kartiovirhettä, eli putken optinen akseli ei ole täysin kohtisuorassa deklinaatioakselin kanssa (eikä deklinaatioakselikaan välttämättä tuntiakselin kanssa). Hyvä GOTO-algoritmi pyrkii ottamaan tämän huomioon ja mallintamalla korjaamaan sen vaikutuksen, eikä pienellä kartiovirheellä varsinkaan visuaalikäytössä ole mitään merkitystä.

Myönnän etten jaksanut kahlata nimim. hoptarin selostusta täysin ajatuksella läpi, koska on lähtökohtaisesti selvää että tuolla menetelmällä ei ole mielekästä Newtonia kollimoida, mutta jotenkin heräsi ajatus että hoptari yrittää nyt korjata jalustan kartiovirhettä pääpeilin optista akselia säätämällä, mikä äärimmäisen suurella todennäköisyydellä johtaa kollimoinnin epäonnistumiseen, ts. lopputuloksena koma ei ole minimoitu näkökentän keskellä.
Aki Laakso

"Nothing shocks me. I'm a scientist"
- Indiana Jones
----------------------------------------
C9.25 XLT, Tak FC-100DF, APM 80/500 CNC

Lauri Kangas

Lainaus käyttäjältä: hoptari - 29.01.2018, 12:22:56
Kollimointini lopussa napa-akseli on tilapäisesti tullut suunnatuksi pohjantähteen.
Suuntaus taivaan napaan on vielä tehtävä erikseen.

Tämä oli selventävä tieto ja nyt ymmärrän suurin piirtein mihin tällä yritetään pyrkiä.

Ongelmana on, että tämä ei johda toivottuun lopputulokseen, niinkuin tuossa muut selostivat.

hoptari

Lainaus käyttäjältä: Aksu - 29.01.2018, 13:29:24

Kaikissa (ainakin matti meikäläisten käytössä olevissa, ml. HEQ5) ekvatoriaalijalusta+putki-kombinaatioissa on jonkin verran ns. kartiovirhettä, eli putken optinen akseli ei ole täysin kohtisuorassa deklinaatioakselin kanssa (eikä deklinaatioakselikaan välttämättä tuntiakselin kanssa). Hyvä GOTO-algoritmi pyrkii ottamaan tämän huomioon ja mallintamalla korjaamaan sen vaikutuksen, eikä pienellä kartiovirheellä varsinkaan visuaalikäytössä ole mitään merkitystä.


Tuo kartiovirhe juuri menetemässäni poistetaan.