Viivehypoteesi

Aloittaja mistral, 10.01.2018, 19:48:34

« edellinen - seuraava »

mistral

Tällainen johtopäätös tuli kun ollaan pyöritetty ideoita mustan aukon horisontista. Alkujaan käsitin horisontin pinnaksi josta valo noustessaan joutuu kaartamaan takaisin horisonttiin. Seuraava käsitys oli se että valo ei voi nousta horisontista ensinkään jos gravitaatio on ääretön, siis tilanne muuttui totaalisesti. Nyt olen tullut ajatelleeksi uutta mallia jossa mennään syihin mitkä tuottaa äärettömän gravitaation tai oikeastaan viiveen vuoksi ei tuota. Painovoima-aaltojen ja valon nopeus ketjussa hylkäsin pituuskontraktion gravitaation vuorovaikutuksen "osoitteena" eli pidän oikeana osoitteena ei-kontraktoitunutta osoitetta. Näin jos ei-kontraktoitunutta osoitetta sovelletaan fotoniin joka nousee horisontista, tarkoittaa se että singulariteetti ei tulekaan horisonttiin vaan pysyy omalla paikallaan. Laskennallisesti se varmaan tulee horisontille fotonin luo mutta gravitaatiovuorovaikutuksen kannalta pysyy paikallaan. Jos näin on, silloin gravitaatio ei muutukaan äärettömäksi fotonille ja se pääsisi nousemaan.

Tässä vaiheessa tulee uusi ongelma, eli kun fotoni liikkuu valon nopeudella ulospäin, siitä seuraa se että singulariteetti liikkuu valon nopeudella fotoniin nähden. Kumpi vaan voidaan vaihtaa lepokoordinaatistoksi ja jos fotonin koordinaatisto on levossa, silloin singulariteetti menee c-nopeudella. Näin sen massa menisi äärettömäksi. Jos menee äärettömäksi, pystyy se pysäyttämään fotonin leikiten, vaikka välimatka olisi tuhansia kilometrejä.

Tässä viive tulee kuvaan. Ajattelen että fotoni ei saa tietoa singulariteetista kuin valon nopeudella ja siihen kuluu aikaa mikä tarkoittaa että tieto tulee viiveellä. Näin fotoni saa etumatkaa ennenkuin tieto äärettömän massiivisesta singulariteetista välittyy ja kun ääretön gravitaatio "ajaa takaa" fotonia, säilyy etumatka koska molemmat menee samalla c-nopeudella. Tässä siis fotoni pääsee vapaaseen avaruuteen etumatkan turvin. Nyt horisontti ei olisikaan fotoneille viimeinen raja paeta singulariteettia vaan ne voisi nousta sen sisäpuoleltakin. Horisontti kyllä koskisi materiaa mutta ei fotoneja ja gravitaatioaaltoja. Ehtona olisi se että ajan pysähtyminen tapahtuu vasta singulariteetissa. Jos se on mahdollista, ei gravitaatioaalto menetä kaikkea taajuuttaan vaikka nousisi läheltä singulariteettia.

Tässäpä hypoteesi, nyt se vaan pitäisi kumota jotta falsifioituu. En siis sano että tämä oikeassa vaan paremminkin etsin virheitä mitkä romuttaa hypoteesin.

mistral

Tavallaan fotonia ei ole olemassakaan sen omassa koordinaatistossa jos sen elämä kestää vain nolla sekuntia. Eli sitä pitää käsitellä toisesta koordinaatistosta käsin ja sieltä tilanne näyttää "ajojahdilta" jossa ääretön gravitaatio ajaa fotonia takaa koskaan saavuttamatta sitä. Myös sen edessä olevat taivaankappaleet voi mennä c-nopeudella sen suhteen ja sielläkin väijyy ääretön gravitaatio. Mutta samoin kuin ajojahdissa, edessä olevat kappaleet ei ehdi reagoida fotoniin ennenkuin se on törmännyt ja silloin on jo liian myöhäistä.

mistral

Viivehypoteesi on niin yksinkertainen siinä mielessä että on vain kaksi asiaa, fotoni ja singulariteetti, jotka ei kohtaa koskaan jos tieto singulariteetin äärettömäksi muuttuvasta massasta ei saavuta fotonia. Tämä on sinänsä yksinkertainen asia ja siksi epäilen että todellisuus ei ole niin yksinkertainen koska varmaan tätä on ennenkin mietitty ja se on johonkin kaatunut. Mutta mihin??

Lauri Kangas

Mitä ongelmaa tämä hypoteesi yrittää ratkaista?

Eusa

Lainaus käyttäjältä: Joksa - 16.01.2018, 18:54:20
Asetelma lienee kuitenkin käyttökelpoinen massallisille hiukkasille. Saisi ehkä laskettua vastauksen kysymykseen voiko sellaiset todellakin paeta (oletetun) horisontin reunalta Hawkingin säteilyn ominaisuudessa. Riittääkö mikään alle c:n lähtönopeus... :rolleyes:
Jos oletetaan Schwarzschildin mukainen tapahtumahorisontti, optisesti näyttää ulospäin, että romahtava säteilevä tavara jäätyy liki horisonttiin r = 2MG/cc. Lisäksi alle fotonipallorajan eli r = 3GM/cc etäisyydellä valo, jolla ei ole aukon ympäri asetetun pallon tangenttisuunnan ulkopuolista liikemääräkomponenttia, saa vain ratoja, jotka johtavat keskiöön. Lähestyttäessä tapahtumahorisonttia tuo rajakulma muuttuu 90 asteesta nollaan.

Muistettakoon, että tapahtumahorisontti on vain yleisen suhteellisuusteorian vakiintuneen tulkinnan mukaisen matematiikan ennuste, ei fakta.

mistral

#5
Lainaus käyttäjältä: Lauri Kangas - 16.01.2018, 19:01:19
Mitä ongelmaa tämä hypoteesi yrittää ratkaista?

Aloitusviestissä on selostus mutta ainakin tämä ongelmaa ratkeaisi jos valo voisi paeta tapahtumahorisontin sisältä:

- Aika ei pysähtyisi horisontissa vaan kuluisi aina singulariteetin pintaan asti, ei pinnan sisäpuolelle kuitenkaan, tosin sisäpuolta ei olisi olemassakaan jos s. olisi pelkkä piste. Siis jos ajan kulu sidotaan fotonin aallonpituuteen (gravitaatiopunasiirtymään), silloin aika ei pysähtyisi.

- Myös fysiikan laskujen luulisi yksinkertaistuvan koska aika ei pysähdy vaan hidastuu lähestyttäessä keskipistettä. Ja keskipisteessä olisi pysähtynyt aika, ei tarvitsisi arvuutella, meneekö se taaksepäin tms.

mistral

Lainaus käyttäjältä: Joksa - 16.01.2018, 18:54:20
Asetelma lienee kuitenkin käyttökelpoinen massallisille hiukkasille. Saisi ehkä laskettua vastauksen kysymykseen voiko sellaiset todellakin paeta (oletetun) horisontin reunalta Hawkingin säteilyn ominaisuudessa. Riittääkö mikään alle c:n lähtönopeus... :rolleyes:

Käsittääkseni massallisille hiukkasille perinteinen horisontti on ehdoton rajapinta josta ei voi nousta vapauteen. Sen voisi kyllä läpäistä mutta geodeesi kaartuisi auttamatta takaisin.

mistral

Tuli vaan mieleen kysymys eri hiukkasten nopeudesta. Ensinnäkin neutriino, onko sillä pakko olla tietty nopeus jotta olisi neutriino? Tai elektroni, miten sen laita? Kyllä järki sanoo että elektroni voi mennä samaa vauhtia kuin rakettikin olettaen että raketti pääsee tarpeeksi kovaa. Neutriino on vaikeampi tapaus koska lähestytään valon nopeutta (tai ehkä mennäänkin sillä nopeudella). Mutta jos lähestytään valon nopeutta, voisiko neutriino mennä raketin rinnalla? Vaikeaksi menee siksi koska valo menee aina 300 000km/s mutta noudattaako neutriino samaa lakia kuin valo, eli meneekö kanssa 300 000km/s raketin ohi?