Kirjoittaja Aihe: Viivehypoteesi  (Luettu 993 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Poissa mistral

  • Rinnakkaisuniversumi
  • *****
  • Viestejä: 1816
Viivehypoteesi
« : 10-01-2018, 19:48:34 »
Tällainen johtopäätös tuli kun ollaan pyöritetty ideoita mustan aukon horisontista. Alkujaan käsitin horisontin pinnaksi josta valo noustessaan joutuu kaartamaan takaisin horisonttiin. Seuraava käsitys oli se että valo ei voi nousta horisontista ensinkään jos gravitaatio on ääretön, siis tilanne muuttui totaalisesti. Nyt olen tullut ajatelleeksi uutta mallia jossa mennään syihin mitkä tuottaa äärettömän gravitaation tai oikeastaan viiveen vuoksi ei tuota. Painovoima-aaltojen ja valon nopeus ketjussa hylkäsin pituuskontraktion gravitaation vuorovaikutuksen "osoitteena" eli pidän oikeana osoitteena ei-kontraktoitunutta osoitetta. Näin jos ei-kontraktoitunutta osoitetta sovelletaan fotoniin joka nousee horisontista, tarkoittaa se että singulariteetti ei tulekaan horisonttiin vaan pysyy omalla paikallaan. Laskennallisesti se varmaan tulee horisontille fotonin luo mutta gravitaatiovuorovaikutuksen kannalta pysyy paikallaan. Jos näin on, silloin gravitaatio ei muutukaan äärettömäksi fotonille ja se pääsisi nousemaan.

Tässä vaiheessa tulee uusi ongelma, eli kun fotoni liikkuu valon nopeudella ulospäin, siitä seuraa se että singulariteetti liikkuu valon nopeudella fotoniin nähden. Kumpi vaan voidaan vaihtaa lepokoordinaatistoksi ja jos fotonin koordinaatisto on levossa, silloin singulariteetti menee c-nopeudella. Näin sen massa menisi äärettömäksi. Jos menee äärettömäksi, pystyy se pysäyttämään fotonin leikiten, vaikka välimatka olisi tuhansia kilometrejä.

Tässä viive tulee kuvaan. Ajattelen että fotoni ei saa tietoa singulariteetista kuin valon nopeudella ja siihen kuluu aikaa mikä tarkoittaa että tieto tulee viiveellä. Näin fotoni saa etumatkaa ennenkuin tieto äärettömän massiivisesta singulariteetista välittyy ja kun ääretön gravitaatio "ajaa takaa" fotonia, säilyy etumatka koska molemmat menee samalla c-nopeudella. Tässä siis fotoni pääsee vapaaseen avaruuteen etumatkan turvin. Nyt horisontti ei olisikaan fotoneille viimeinen raja paeta singulariteettia vaan ne voisi nousta sen sisäpuoleltakin. Horisontti kyllä koskisi materiaa mutta ei fotoneja ja gravitaatioaaltoja. Ehtona olisi se että ajan pysähtyminen tapahtuu vasta singulariteetissa. Jos se on mahdollista, ei gravitaatioaalto menetä kaikkea taajuuttaan vaikka nousisi läheltä singulariteettia.

Tässäpä hypoteesi, nyt se vaan pitäisi kumota jotta falsifioituu. En siis sano että tämä oikeassa vaan paremminkin etsin virheitä mitkä romuttaa hypoteesin.

Poissa Joksa

  • Eksoplaneetta
  • ***
  • Viestejä: 323
Vs: Viivehypoteesi
« Vastaus #1 : 13-01-2018, 09:51:26 »

Tässä vaiheessa tulee uusi ongelma, eli kun fotoni liikkuu valon nopeudella ulospäin, siitä seuraa se että singulariteetti liikkuu valon nopeudella fotoniin nähden. Kumpi vaan voidaan vaihtaa lepokoordinaatistoksi ja jos fotonin koordinaatisto on levossa, silloin singulariteetti menee c-nopeudella. Näin sen massa menisi äärettömäksi.
...
Nyt horisontti ei olisikaan fotoneille viimeinen raja paeta singulariteettia vaan ne voisi nousta sen sisäpuoleltakin.  ...

Huomioiden fotonin koordinaatistossaan kokema aika (=0) singulariteetti ei ole fotonin suhteen hetkenkään vertaa ääretön. Oikean suuntaiseen lopputulokseen silti päädyit...  :azn:

Poissa mistral

  • Rinnakkaisuniversumi
  • *****
  • Viestejä: 1816
Vs: Viivehypoteesi
« Vastaus #2 : 13-01-2018, 12:12:48 »
Tavallaan fotonia ei ole olemassakaan sen omassa koordinaatistossa jos sen elämä kestää vain nolla sekuntia. Eli sitä pitää käsitellä toisesta koordinaatistosta käsin ja sieltä tilanne näyttää "ajojahdilta" jossa ääretön gravitaatio ajaa fotonia takaa koskaan saavuttamatta sitä. Myös sen edessä olevat taivaankappaleet voi mennä c-nopeudella sen suhteen ja sielläkin väijyy ääretön gravitaatio. Mutta samoin kuin ajojahdissa, edessä olevat kappaleet ei ehdi reagoida fotoniin ennenkuin se on törmännyt ja silloin on jo liian myöhäistä.

Poissa Joksa

  • Eksoplaneetta
  • ***
  • Viestejä: 323
Vs: Viivehypoteesi
« Vastaus #3 : 14-01-2018, 11:18:25 »
Tavallaan fotonia ei ole olemassakaan sen omassa koordinaatistossa jos sen elämä kestää vain nolla sekuntia. Eli sitä pitää käsitellä toisesta koordinaatistosta käsin ja sieltä tilanne näyttää "ajojahdilta" jossa ääretön gravitaatio ajaa fotonia takaa koskaan saavuttamatta sitä. Myös sen edessä olevat taivaankappaleet voi mennä c-nopeudella sen suhteen ja sielläkin väijyy ääretön gravitaatio. Mutta samoin kuin ajojahdissa, edessä olevat kappaleet ei ehdi reagoida fotoniin ennenkuin se on törmännyt ja silloin on jo liian myöhäistä.

Nopeudella c aika-avaruudessa etenevä koordinaatisto on erikoinen sikäli että siinä ei ole (dilataatiosta johtuen) aikaa eikä (kontraktiosta johtuen) avaruutta. Fotoni ei ole siellä olemassa hetkeäkään, on kai ikäänkuin lomittumisen kaltainen ilmiö jossa energiakvantti siirtyy paikasta toiseen (tai oikeastaan samaan koska etäisyyshän valon omassa koordinaatistossa sinne =0), tosin kvantin energia ulkoisen havainnoijankin havaittavissa olevan aika-avaruuden käyryyden mukaan muuttuneena. Äärettömät massat eivät ennätä realisoitua valon koordinaatistossa, eikä niitä etäisten havainnoijien koordinaatistoissa myökään ole, joten niitä sitten ei vaan ole kertakaikkiaan missään.

Harmaita hiuksia tämänkin pähkäilystä voi kertyä...  :grin:

Poissa mistral

  • Rinnakkaisuniversumi
  • *****
  • Viestejä: 1816
Vs: Viivehypoteesi
« Vastaus #4 : 14-01-2018, 23:13:53 »
Viivehypoteesi on niin yksinkertainen siinä mielessä että on vain kaksi asiaa, fotoni ja singulariteetti, jotka ei kohtaa koskaan jos tieto singulariteetin äärettömäksi muuttuvasta massasta ei saavuta fotonia. Tämä on sinänsä yksinkertainen asia ja siksi epäilen että todellisuus ei ole niin yksinkertainen koska varmaan tätä on ennenkin mietitty ja se on johonkin kaatunut. Mutta mihin??

Poissa Joksa

  • Eksoplaneetta
  • ***
  • Viestejä: 323
Vs: Viivehypoteesi
« Vastaus #5 : 16-01-2018, 18:54:20 »
Viivehypoteesi on niin yksinkertainen siinä mielessä että on vain kaksi asiaa, fotoni ja singulariteetti, jotka ei kohtaa koskaan jos tieto singulariteetin äärettömäksi muuttuvasta massasta ei saavuta fotonia. Tämä on sinänsä yksinkertainen asia ja siksi epäilen että todellisuus ei ole niin yksinkertainen koska varmaan tätä on ennenkin mietitty ja se on johonkin kaatunut. Mutta mihin??

Asetelma lienee kuitenkin käyttökelpoinen massallisille hiukkasille. Saisi ehkä laskettua vastauksen kysymykseen voiko sellaiset todellakin paeta (oletetun) horisontin reunalta Hawkingin säteilyn ominaisuudessa. Riittääkö mikään alle c:n lähtönopeus... :rolleyes:

Poissa Lauri Kangas

  • Taivaanvahti
  • Rinnakkaisuniversumi
  • *****
  • Viestejä: 4461
  • Vostok @ #sirius (IRCNet)
Vs: Viivehypoteesi
« Vastaus #6 : 16-01-2018, 19:01:19 »
Mitä ongelmaa tämä hypoteesi yrittää ratkaista?

Poissa Eusa

  • Eksoplaneetta
  • ***
  • Viestejä: 167
Vs: Viivehypoteesi
« Vastaus #7 : 16-01-2018, 19:38:12 »
Asetelma lienee kuitenkin käyttökelpoinen massallisille hiukkasille. Saisi ehkä laskettua vastauksen kysymykseen voiko sellaiset todellakin paeta (oletetun) horisontin reunalta Hawkingin säteilyn ominaisuudessa. Riittääkö mikään alle c:n lähtönopeus... :rolleyes:
Jos oletetaan Schwarzschildin mukainen tapahtumahorisontti, optisesti näyttää ulospäin, että romahtava säteilevä tavara jäätyy liki horisonttiin r = 2MG/cc. Lisäksi alle fotonipallorajan eli r = 3GM/cc etäisyydellä valo, jolla ei ole aukon ympäri asetetun pallon tangenttisuunnan ulkopuolista liikemääräkomponenttia, saa vain ratoja, jotka johtavat keskiöön. Lähestyttäessä tapahtumahorisonttia tuo rajakulma muuttuu 90 asteesta nollaan.

Muistettakoon, että tapahtumahorisontti on vain yleisen suhteellisuusteorian vakiintuneen tulkinnan mukaisen matematiikan ennuste, ei fakta.

Poissa mistral

  • Rinnakkaisuniversumi
  • *****
  • Viestejä: 1816
Vs: Viivehypoteesi
« Vastaus #8 : 17-01-2018, 00:53:29 »
Mitä ongelmaa tämä hypoteesi yrittää ratkaista?

Aloitusviestissä on selostus mutta ainakin tämä ongelmaa ratkeaisi jos valo voisi paeta tapahtumahorisontin sisältä:

- Aika ei pysähtyisi horisontissa vaan kuluisi aina singulariteetin pintaan asti, ei pinnan sisäpuolelle kuitenkaan, tosin sisäpuolta ei olisi olemassakaan jos s. olisi pelkkä piste. Siis jos ajan kulu sidotaan fotonin aallonpituuteen (gravitaatiopunasiirtymään), silloin aika ei pysähtyisi.

- Myös fysiikan laskujen luulisi yksinkertaistuvan koska aika ei pysähdy vaan hidastuu lähestyttäessä keskipistettä. Ja keskipisteessä olisi pysähtynyt aika, ei tarvitsisi arvuutella, meneekö se taaksepäin tms.
« Viimeksi muokattu: 17-01-2018, 19:15:59 kirjoittanut mistral »

Poissa mistral

  • Rinnakkaisuniversumi
  • *****
  • Viestejä: 1816
Vs: Viivehypoteesi
« Vastaus #9 : 17-01-2018, 09:35:35 »
Asetelma lienee kuitenkin käyttökelpoinen massallisille hiukkasille. Saisi ehkä laskettua vastauksen kysymykseen voiko sellaiset todellakin paeta (oletetun) horisontin reunalta Hawkingin säteilyn ominaisuudessa. Riittääkö mikään alle c:n lähtönopeus... :rolleyes:

Käsittääkseni massallisille hiukkasille perinteinen horisontti on ehdoton rajapinta josta ei voi nousta vapauteen. Sen voisi kyllä läpäistä mutta geodeesi kaartuisi auttamatta takaisin.