Vaikea hahmottaa tuota Takahashin palapeliä ts. noissa on kyse modulaarisesta rakenteesta, mihin on mahdollista vaihtaa Takahashin osia lennosta tarpeen mukaan. Varsinkaan kun en tiedä yksittäisten osien vaikutusta laatuun yms. seikkoja....

Takahashin tapauksessa laatu lienee kumminkin kohdallaan, valitkoon käyttäjä sitten mitä tahansa keskenään yhteensopivia osia. Miettisin siis ehkä asioita myös käytettävyyden kannalta, sillä itselleni tuollaiset laitteet tulevat käyttöön. Yleensä pidemmäksi ajaksi pölyttymään jäävät palikat lähtevät usein vaihtoon muiden iloksi ts. pyrin hankkimaan käyttööni vain sellaiset osat joita käytän jatkuvasti. (Okulaarien suhteen pidän varalla koko setin, vaikka niiden käyttö onkin vähäistä nykyisellään.)
Edellisen jälkeen valintani voisi olla tuo FC-76DC f/7.5 fluorite doublet ja jos Tak-palapelin oikein käsitin, niin sille saa jälkiasennuksena 1.7x extenderin
tarpeen mukaan.
Tarve riippuu sitten käytössäsi olevista muista osista (kuten okulaarit, joilla sitten saavutetaan riittävän suuri suurennus). "Riittävän suuri suurennus" ottaa putkesta (=sen apertuurista) maksimissaan saatavan erotuskyvyn ulos silmälle ymmärrettävään muotoon (=kohteen yksityiskohtien tulee näkyä silmälle riittävän selvästi/erottelukykyisesti erillään, jotta esim. kaksoistähden erottelu tapahtuisi myös katsojan silmässä).
Tuon kokoluokan (alle 100mm) linssiputkissa törmätään aina apertuurin mukanaan tuomaan erotuskyvyn rajoitukseen. Siihen ei auta kaukoputken suurennuksen lisääminen, kuten tässä sivulla ansiokkaasti selitetään:
http://www.astro.utu.fi/zubi/obs/resolv.htm"Objektiivin halkaisijasta riippuu kaukoputken erotuskyky. Mitä suurempi objektiivi, sitä tiiviimpi kaksoistähti erottuu putkella kahtena erillisenä komponenttina ja sitä hienompia yksityiskohtia planeettojen pinnalta erottaa. Kaukoputken suurennuksella ei ole erotuskykyyn vaikutusta, vaikka näin voisikin luulla. Vaikka kaukoputken suurennusta lisättäisiinkin, on objektiivin antama kuva edelleen sama, joten erotuskyky ei kasva. Tilannetta voisi verrata vaikkapa valokuvaan, josta ei uusia yksityiskohtia erota, vaikka kuvaa tarkasteltaisiin miten voimakkaalla suurennuslasilla."Ja tuosta jatkaen: jos/kun hiukan kasvatetaan kaukoputken apertuuria, päästään alueelle jossa erotuskyvyn rajoittavana tekijänä ei olekaan enää tuo kaukoputken apertuuri, vaan ilmakehän vallitseva seeing. Toisin sanoen tuossa tilanteessa kaukoputken apertuurista tuleva laskennallinen erotuskyky on valmiiksi vakiona parempi kuin vallitseva (lue: mahdollinen) seeing (esim. 1,8" tiettynä iltana, 2,4" toisena). Kaukoputken "havaitsijakohtainen käytännön maksimisuurennus" valitaan myös sen mukaan, että sitä on vielä mukava katsoa esim. okulaarin lähtöpupillin suhteen. Tässä yhteydessä voidaan ikään kuin ohittaa tuo apertuurista riippuva laskennallinen erotuskyky esim. 50%:lla, mutta vaikka kuva tuolloin näkyykin sen 50% suurempana, niin siinä ei kumminkaan ole saatavilla yhtään enempää yksityiskohtia (!) kuin mitä tuo objektiivin halkaisijasta saatava laskennallinen erotuskykyraja putkeesi antaa. Tähän ei auta sekään, jos kyseessä on vaikka erään nimeltä mainitsemattoman japanilaisen kaukoputkitehtaan valmistama huippuoptiikka, sillä heidänkään optiikkainsinöörit eivät voi ohittaa niitä fysiikan lakeja, jotka ovat tuon apertuurista johtuvan erottelukykyrajan takana. (Tässä mielessä en ymmärrä tietyissä piireissä tapahtuvaa kouhkaamista merkin X paremmuudesta merkkiin Y nähden, kun putken erottelukyky voi olla riittävän hyvällä tasolla monessa erilaisessa kaukoputkessa mm. CN-foorumeilla on ollut pitkiä ketjuja tyyliin
"linssiputki vastaan peilikaukoputki".)
Korjatkaa, jos olen tuossa uskossani väärässä, mutta noin olen tämän asian oppinut visuaaliharrastuksessa, vaikka teenkin sitä äärimmäisen harvoin itse...
