New Horizons –avaruusluotain on parhaillaan matkalla kohti Plutoa, ja aluksesta tulee vuosien kuluttua viides aurinkokunnastamme tähtienväliseen avaruuteen poistuva laite. Neljän muun (Pioneer 10 & 11 sekä Voyager 1 ja 2) mukana on viesti mahdollisille muille älyllisille sivilisaatioille, jotka kenties löytävät Maan asukkaiden lähettämän luotaimen vuosimiljoonien kuluttua. Edesmenneen tähtitieteilijä Carl Saganin yhteistyökumppanina tunnettu Jon Lomberg on käynnistänyt hankkeen, jossa pyritään saamaan vastaavanlainen tervehdys Maapallolta New Horizons –avaruusluotaimen mukaan. Toisin kuin neljässä edeltäjässä, joissa viesti on fyysinen laatta tai äänilevy, tämä viesti olisi sähköisessä muodossa luotaimen tietokoneen muistissa. Toinen suuri ero aiempiin viesteihin on myöskin se, että pienen ryhmän sijasta viestiä olisi laatimassa yhdessä koko planeetan väestö. ... Tuloksena syntyisi eräänlainen muotokuva Maasta ja sen ihmisistä, ja vaikka New Horizons –luotain ei koskaan kohtaisikaan Maan ulkopuolista sivilisaatiota, viestin sisällön pohtiminen on silti yhteiskunnallisesti mielekästä – mitä haluaisimme kertoa itsestämme ja planeetastamme muille?
Tämän päivän Helsingin Sanomissa on Matti Mielosen mielenkiintoinen artikkeli
"Toiveikas viesti matkalla tähtiin". Mielonen pohtii, välittääköhän Voyager "turhan siistiä kuvaa ihmiskunnasta", ja listaa sotaisia uutistapahtumia sitten luotaimen lähdön 5.9.1977; puhumattakaan koko lajin siihenastisesta taipaleesta. Voyager matkaa tällä hetkellä puolitoista miljoonaa kilometriä päivässä eli 17 kilometriä sekunnissa. Noin 40 000 vuoden kuluttua luotain on 1,7 valovuoden päässä punaisesta kääpiötähti Gliese 445:stä, ja toimittaja suhteellistaa tuota aikaa vertaamalla sitä ihmislajin historiaan: "40 000 vuotta sitten Eurooppa oli jäätiköitymässä ja homo sapiens eli rinnakkain neandertalinihmisen kanssa."
Aika yllättäen Stephen Hawking kommentoi The Times-lehden haastattelussa keväällä 2010 (
HS uutinen), että ihmiskunnalle saattaa olla vaarallista pyrkiä kommunikoimaan mahdollisten muiden sivilisaatioiden kanssa. Suurimpana uhkakuvana Hawking näkee luonnonresurssinsa asuinplaneetallaan tärvänneen, vaeltavaa elämää tähtialuksissa viettävän populaation, jonka intressissä voisi olla valloittaa elintilaa muualta.
Tästä hahmottuu siis kaksi ääripäätä: saganilainen optimismi ja hawkingilainen pessimismi. Lisäksi voitaisiin ajatella ulottuvuudeksi realistisen tai idealistisen kuvan antaminen. - Näin saataisiin neljä tyyppitapausta: saganilainen realismi (kerrotaan että meillä on sotaan ja rauhaan sekä vaurauden jakautumiseen ja teknologian hallintaan liittyviä ongelmia ja pyydetään apua kehittyneemmiltä ja kokeneemmilta sivilisaatioilta) vs. hawkingilainen realismi (kerrotaan että meillä on aseita ja tietotaitoa ja haluamme olla rauhassa). Toiset kaksi tyyppiä olisivat saganilainen idealismi (kerrotaan että meillä on huimaavan kaunis sininen jalokivi keskellä tyhjää avaruutta - täynnä luonnonvaroja ja suojaa avaruuden ankarilta voimilta) vs. hawkingilainen idealismi (pysytään viisaasti hiljaa).
Itse kallistuisin saganilaisen optimismin puoleen. Jos oletetaan, että muita sivilisaatioita on, miksemme voisi olettaa niiden olevan meitä edellä ja viisaampia - ja siten halukkaita kertomaan kokemuksistaan ja viisaudestaan. Tässä pitäisi kuitenkin uskaltaa olla rehellinen ja kertoa mm. ilmaston lämpenemisestä ja sodista - ilman, että vaikutetaan siltä kuin oltaisiin valmiita sotaan tai teknologiseen tuhotyöhön muissa maailmoissa.
Voisiko siis viestinä olla jonkinlainen aikajana, jossa kuvattaisiin ihmislajin synty ja kehitys sekä siitä seuranneita intressi-, teknologia- ja luonnonvaraongelmia (sotia, saastumista, elinympäristön tuhoutumista, lajien sukupuuttoa, köyhyyttä, yhteiskunnallista epätasa-arvoa). Painopiste olisi siinä, että olemme saavuttaneet paljon, mutta ehkä tavallaan liian nopeasti? Emme kykene kaikkine voimavaroinemme vielä ajattelemaan planeettana, vaan suuntaamme parhaat voimamme vaurauden tavoitteluun tiedon ja viisauden tavoittelun sijaan. - Mielenkiintoistahan on, että Star Trek -sarjan luoneen Gene Rodenberryn ajattelussa sarja edusti aikaa, jolloin ihmiskunta on luopunut vaurauden tavoittelusta primäärisenä intressinään ja siirtynyt tiedon tavoitteluun.
Viesti olisi siis kiteytettynä jotakin tällaista: "Apua! Meillä on älyä mutta ei viisautta. Voitteko auttaa?"
- Lienee kuitenkin todennäköistä, että New Horizons -avaruusluotaimen tietokone kehottaisi vieraan sivilisaation edustajaa... käynnistämään koneen uudelleen. Ehkäpä siinä olisi intergalaktisen yhteyden kokemisen siemen?