Laskin pistelevenemäfunktion paraboloidiselle teleskoopille, F = 10. Sain diffraktiokuvion ensimmäisen minimin etäisyydeksi 6,1 mikrometriä optiselta akselilta, joka saadaan myös kaavalla R = 1,22*500e-9*10 = 6,1e-6.
Tämän jälkeen lisäsin apertuurin eteen neliösini-harmaasuotimen, joka blokkaa kaikki säteet keskiakselilta ja päästää lävitse kaikki säteet suotimen reunoilta, kuva vasemmalla. Nyt diffraktiokäyrän puoliarvonleveys on pienempi kuten myös ensimmäisten minimien etäisyys akselilta, kuva oikealla. Ensimmäiset sivumaksimit ovat sen sijaan vahvempia (2 -> 8 %). Neliösini-harmaasuodinta käytettäessä integrointiaika pitää kaksinkertaistaa.
Lähes saman asian ajaa 3/5*R-peitelevy apertuurin keskellä. Tällöin pääkeila on kapeampi, mutta sivumaksimit kasvavat edelleen 12,5 %:iin. Kaventamalla apertuuria edelleen 4/5...5/5 R:ään diffraktiorenkaat voimistuvat, integrointiaika kasvaa, mutta lähekkäin olevien pistelähteiden erotuskyky parantunee myös. Maskilevy voisi olla neliösinisuodinta helpommin kokeiltavissa, jos kameran pikselikoko on diffraktiorajaa pienempi. Itselläni ei ole sopivaa laitteistoa. En löytänyt yksinkertaisella haulla viitteitä tämänkaltaisesta testistä.