Hei, kaikki kuuhavaitsijat ja Kuusta kiinnostuneet!
Aloitamme uudenlaisen kokeilun, jossa pureudumme kuukohteisiin sanan mukaisesti pintaa syvemmälle. Tarkoitus on esitellä säännöllisesti kiinnostavia Kuun alueita niin geologisesti kuin historianäkökulmasta. Jutut tullaan julkaisemaan
Zeniitti-verkkolehdessä kuvien kera. Geologiaosuudesta vastaa
Teemu Öhman, jolla on alan asiantuntemusta. Juttuja höystää historiamakupaloin pitkän linjan Kuu-harrastaja
Jari Kuula.
Hommaan kuuluu vielä se, että te saatte vaikuttaa siihen, mistä kohteista haluatte kulloinkin kuulla. Avaamme äänestyksen, jonka tuloksena valitaan kulloinkin parin kuukauden päästä esiteltävä kohde. Tämä avaa havaitsijoille ja kuvaajille mahdollisuuden suunnata havaintolaitteensa kohti valittua kohdetta ja saada vaikkapa kuvansa mukaan julkaistavaan juttuun. Ensimmäinen artikkeli ilmestyy Zeniitti 1/2016:ssä helmikuussa. Lisäksi tarjoamme yhden haastavamman pitkän havaintojakson kohteen, jota tulemme esittelemään vasta reilun puolen vuoden kuluttua. Havainnot voitte raportoida, joko Taivaanvahtiin tai foorumin Yksityiskohtia Kuun pinnalla -lokeroon.
Sitten ei muuta kuin valitsemaan kohteita! Ohessa Teemun ja Jarin valitsemien vaihtoehtojen esittelyt:
ÄänestyskohteetPeruskohteina on ehdolla kolme hyvin tunnettua aluetta, joissa on havaittavaa niin pienten putkien käyttäjille, kuin toisaalta myös tavoiteltavaa suurempien putkien kuvausguruille.
Rupes Altai ja ”Larrieu’s Dam”Mare Nectariksen lounaispuolella on Kuun lähipuolella monessa mielessä ainutlaatuinen jyrkänne, Rupes Altai. Se muodostaa Nectariksen törmäysaltaan reunan. Nectariksen allas puolestaan on ainoa lähipuolen suurista altaista, jonka sisäosat eivät ole täysin peittyneet myöhemmillä laavoilla: Mare Nectaris täyttää ainoastaan altaan sisimmän osan. Tämä näkyy parhaiten juuri Rupes Altain kohdalla. Rupes Altain sisäpuolella on myös mm. kraatteri Polybius K, jonka pohjoisreunalla näkyy nimellä Larrieu’s Dam tunnettu erikoinen valaistusilmiö. Tämä Larrieun ”pato” näkyy ohuena suorana kirkkaana viivana erityisesti paikallisen auringonnousun aikaan (noin viiden päivän ikäisen Kuun kolongitudin ollessa likimain 340°), esimerkiksi 16.12. Iltavalaistuksessa Larrieun patoa voi yrittää lähinnä aamulla 1. ja 31.12. Rupes Altai on Chuck Woodin Lunar 100 -listan kohde #7.
Aristarchuksen ylänköAristarchuksen ylänkö on yksi Kuun eniten tutkittuja alueita. Itse Aristarchus on Kuun kirkkaimpia kraattereita. Sen pohjoispuolella on Suomen kuuluisimman tähtitieteilijän Yrjö Väisälän mukaan nimetty kaunis pieni kraatteri. Vallis Schröteri puolestaan on Kuun suurin laavakanava, ja ylängön pohjoisosissa on lukuisia pienempiä laavakanavia. Ylängön vulkaanisesta menneisyydestä kielii myös sen ympäristöstään selvästi poikkeava värisävy. Aristarchus on Chuck Woodin Lunar 100 -listan kohde #11, ja Aristarchuksen ylänkö #22.
Rupes Recta (Suora Valli), Rima Birt ja ”Ancient Thebit”Mare Nubiumin itäosassa sijaitseva Rupes Recta eli Suora Valli halkaisee virallisesti nimettömän, mutta yleisesti Ancient Thebitinä tunnetun kraatterin. Rupes Recta löydettiin jo 1600-luvulla, mutta se ”kadotettiin” yli sadaksi vuodeksi. Tektonisten prosessien synnyttämä Rupes Recta on Kuun näyttävin normaalisiirros, mutta sen kanssa lähes samansuuntainen Rima Birt puolestaan on lähinnä tuliperäinen rakenne. Rupes Rectaan nähden kohtisuora nimetön, matala ja kapea rille lienee myös alkuperältään tektoninen. Alueen rakenteiden monimuotoisuuden täydentää Ancient Thebitin länsireuna, jonka sijaintia osoittavat nykyisin harjanteet. Rupes Recta on Chuck Woodin Lunar 100 -listan kohde #15.
LibraatiokohteetLibraatiokohteiden havaintokauden loppuun saakka kestävässä sarjassa toivomme havaintoja Humboldtin veljeksistä, eli
Humboldtianumin törmäysaltaan ja
Mare Humboldtianumin ympäristöstä Kuun koillisreunalta, ja
Humboldtin kraatterista kaakkoisreunalta.
Mare Humboldtianum on nimetty veljeksistä kuuluisamman, eli tutkimusmatkailija ja tieteen moniottelija Alexander von Humboldtin mukaan. Humboldtianumin törmäysallas on rakenteeltaan erinomaisesti säilynyt, ja Mare Humboldtianum täyttääkin sen vain osittain. Aivan Mare Humboldtianumin libraatiovyöhykkeen äärirajoilla on Bel’kovich, jonka ympäristö tunnetaan Kuussa äärimmäisen poikkeuksellisesta ylänköalueiden pii-rikkaasta vulkanismista. Kaudella 2015–2016 Mare Humboldtianumia kannattaa yrittää havaita seuraavien päivien tienoilla (+/- pari päivää): 25.11., 24.12, 22.1., 16.2., 14.3., 12.4. ja 9.5. Humboldtianumin allas on Chuck Woodin Lunar 100 -listan kohde #70.
Humboldtin kraatteri puolestaan sai nimensä kielitieteilijänä ja poliitikkona parhaiten tunnetusta Wilhelm von Humboldtista. Kraatterina Humboldt on äärimmäisen kiinnostava. Sillä on mm. varsin eriskummallinen keskuskohoumakompleksi, ja sen pohjaa ovat monipuolisesti muokanneet myöhemmät vulkaaniset voimat. Humboldtin kraatteria libraatio ja Kuun vaiheet eivät nyt kohtele yhtä suotuisasti kuin suurempaa veljeään, mutta suunnilleen seuraavien päivien kohdalla sitä voi yrittää: 25.11., 25.12., 22.1., 20.2., 19.3., 15.4., ja 14.5. Humboldt on Chuck Woodin Lunar 100 -listan kohde #87.
Aihe: Kuukohteita pintaa syvemmältä (Luettu 8447 kertaa)