Paikantamisapua aloittelijalle

[Juha]

Tervehdys,

 Olen juuri aloittelemassa tähtiharrastusta, ja tarvitsisin hieman apua tähtitaivaan kohteiden paikantamisessa. Ongelma on lähinnä rektaskension nollapisteen määrittäminen taivaalta. Ostin Ursalta Tähtitieteen perusteet ja olen aikani lukenut niitä koordinaattijärjestelmiä ja niiden välisiä muunnoksia, mutten tähän kysymykseen löytänyt vastausta. Luin kevättasauspisteen määritelmän, mutten löytänyt siihen muuta apua.
 Lisäksi haluaisin tietää, miten määrittää tietyn kohteen deklinaatio, tarvitsenko siihen jonkun instrumentin (sekstantin)? Pohjantähden sentään löydän taivaalta  :) Opiskelen teknillisessä yliopistossa sähkötekniikkaa, joten nuo pallokoordinaattipyörittelyt ynnä muut matemaattiset painiotteet ovat kohtalaisen hyvin hallussa, lähinnä tämä käytännön havainnointi takkuilee. Kompassi toki pysyy käsissä.
 Olen myös katsellut Villen Kellosta itselleni kaukoputkea, ymmärtääkseni niissä on osassa ainakin mukana paikantamisvälineistöä? Ajattelin sijoittaa joko Sky-Watcher 130/650:aan tai Skyliner-150:een tai TAL-120:een. Tarkoituksena olisi myös päästä kuvaaman kohteita.
 Joten kiitoksia paljon jos näihin pulmiin apua saisin!

-Juha

[Horus]

Putkien mukana tulevat "paikannusjärjestelmät" ovat lähinnä vitsi sillä niillä ei löydä edes Kuuta taivaalta. Poikkeuksena ns. GoTo -putket joilla löytyy jo kohteita, mutta silläkin järjestelmällä varustettu putki pitää aika hyvin suunnata ennen havaintoja.

[J-M]

Kokeilepa Winstarsia tai jotain vastaavaa (Googlaa "astronomy software" niin niitä löytyy vaikka kuinka). Paras tapa lienee opetella etsimään kohteita kartaston avulla ja etsinputkea käyttäen. Tokihan edullisiakin putkia löytyy DSC:llä varustettuna (digital setting circles) mutta kyllä mulle ainakin riitti tähtikuvioiden opettelu ja tähtihyppely.

Jos kuvaamista meinaat, niin sitten tietysti pitäisi olla jonkunlainen seurantakin. Niistä kannattanee kysellä noilta kuvauksen harrastajilta.

[Iiro Sairanen]

Lisäksi haluaisin tietää, miten määrittää tietyn kohteen deklinaatio, tarvitsenko siihen jonkun instrumentin (sekstantin)? Pohjantähden sentään löydän taivaalta  :) Opiskelen teknillisessä yliopistossa sähkötekniikkaa, joten nuo pallokoordinaattipyörittelyt ynnä muut matemaattiset painiotteet ovat kohtalaisen hyvin hallussa, lähinnä tämä käytännön havainnointi takkuilee. Kompassi toki pysyy käsissä.
 Olen myös katsellut Villen Kellosta itselleni kaukoputkea, ymmärtääkseni niissä on osassa ainakin mukana paikantamisvälineistöä?

Koordinaattien pyörittely on sinäänsä mielenkiintoista hommaa, mutta sitä ei tarvita käytännön havainnoissa, ellei sitten halua itse määrittää jonkin kohteen paikkaa ja sen jälkeen tarkistaa kartasta, että kuinka lähelle osui. Eli käytännössä kohteiden etsimisessa ei tarvita tietoa sen koordinaateista vaan etsintä suoritetaan tähtikarttojen avulla tähtihyppelyllä. Tietokoneohjatut putket ovat sitten erikseen. Sen sijaan enemmänkin on hyötyä kohteen korkeudesta ja suunnasta jossa se on...nämä tiedot löytyvät kätevästi netistä saatavista planetaario-ohjelmista, samoin kuin koordinaatitkin.

Perusputkessa olevalla "paikannusjärjestelmällä" eli lukemakehille ei tee pimeässä yhtään mitään. A) niitä ei näe siellä, B) ne ovat yleensä liian epätarkkoja C) putkessa, jossa ei ole seurantaa ne ovat aina vinksin vonksin ja D) omassa TALlissani rekstaskensioasteikko on väärinpäin. Sen sijaan niillä voi yrittää löytää lähinnä kirkkaita planeettoja päivän valossa, mutta tämä edellyttää, että putki on suunnattu maan akselin suuntaiseksi.

Kompassillakin on hyvin harvoin käyttöä, sillä se näyttää magneettiset ilmansuunnat, ei maantieteellisiä...ja maantietellisethän löytyvät helposti pohjantähden avulla joka on pohjoisessa :)

[Juha]

Kiitoksia, etenkin Iirolle. Rupesi itseänikin epäilyttämään tuo kohteiden bongaus pelkästään koordinaattien avulla - jos ne kerran löytyvät ihan tähtikartan perusteella katsomalla. Sikäli kun tähtihyppely tarkoittaa sitä, että haetaan ensin kirkas, tunnettu kohde ja siitä sitten koitetaan paikallistaa muita.

Tarviikin laittaa putki tilaukseen ja toivoa pimeitä iltoja, jos nuo metsäpalotkin loppuisivat kohta. Vaikka en tiedä haittaavatko ne mainittavasti havaintoja

[Iiro Sairanen]

Sikäli kun tähtihyppely tarkoittaa sitä, että haetaan ensin kirkas, tunnettu kohde ja siitä sitten koitetaan paikallistaa muita.

Sitähän se tarkoittaa. Itse teen käytännössä siten, että printtaan tähtikartan tietokoneelta, siten että siinä näkyy etsittyä kohdetta lähin paljain silmin näkyvä tähti ja haen sen kaukoputken näkökenttään. Siitä sitten hypin erilaisten tähtikolmioiden, -suunnikkaiden ja -parien avulla itse kohteeseen. Homma vaatii harjoittelua ja tänäkin päivänä se tuottaa välillä vaikeuksia kun kartta ei vastaa kaukoputken näkymää. Siinä ei auta kuin aloitta alusta ja jos ei vieläkään onnistu niin kannattaa lähestyä kohdetta jotain toista reittiä.

[J-M]

Tähtihyppely on oiva tapa löytää jopa ihan uusia kohteita. Itselläni on DSC, mutta sitä käytän vain jos olen väsynyt ja haluan nopeasti etsiä juuri tietyt kohteet. Hyppely on paljon opettavampi ja hauskempi tapa.

Ekvatoriaalinen pystytys tekee hyppelyn hivenen vaikeammaksi kuin atsimutaalinen (esim. dobson), mutta parin illan harjoittelulla edityy jo aika paljon.

[Celest1al Sphere]

Tähtihyppelyä suosin itsekin. Itse käytän sellaista tekniikkaa, että tulostan sellaisen kartan Skymapista, jossa näkyy jokin tähti, jonka pystyn paikantamaan Sky-Atlaksen(paperikarttojen) avulla. Sitten kun sellainen tähti löytyy, niin siirryn itse kohteeseen jotakuinkin Iiron kuvailemalla tavalla. Kohdetta etsiessä kannattaa myös huomioida kohteen koko ja luonne(tyyppi). Esim. jonkun pienen ja himmeän alaksin löytäminen voi olla vaikeaa, jos luulee etsivänsä isoa ja kirkasta kohdetta. Minulla on samanlainen TAL-1 kuin Iirolla, ja siinä on rektaskensiopyörä myös väärinpäin. Kerran olen ihan ajan kuluksi kokeillut etsiä niillä Venusta päivätaivaalta huonolla menestyksellä.

[Iiro Sairanen]

, ja siinä on rektaskensiopyörä myös väärinpäin. Kerran olen ihan ajan kuluksi kokeillut etsiä niillä Venusta päivätaivaalta huonolla menestyksellä.

Olen onnistunut löytämään Venuksen useita kertoja ja Jupiterin kerran päivätaivaalta väärinpäin olevasta rektaskensioasteikosta huolimatta. Ensiksi laskin Tähdet vuosikirjan avulla Auringon ja planeetan rektaskensioiden ja deklinaatioiden erot ja sen jälkeen siirryin Auringosta oikean määrän oikeaan suuntaan ja sieltähän ne löytyivät pienen sweeppauksen jälkeen. Tässä menetelmässä putken tulee olla suunnattu maan akselin suuntaisesti. Tämä onkin ainut homma johon lukemakehiä voi käytännössä hyödyntää.