Kaukoputket > Katadioptriset kaukoputket

Celestron RASA

(1/6) > >>

Jyrki:
Valovoimaa etsivälle mielenkiintoinen "Faststar" uutuus Celestronilta...

http://www.celestron.com/browse-shop/astronomy/telescopes/rowe-ackermann-schmidt-astrograph-with-cgem-dx

Jyrki:

Ja muutamia kyseisellä putkella otettuja kuvia...

http://www.cloudynights.com/topic/474866-some-new-pics-from-celestron-rasa-astrograph/#entry6194133

einari:
Tuota tullut katsottua jo aikaisemmin.
Etuna tossa laaja käyttökelpoinen kuvakenttä ja haittana että on pelkästään nopea putki (ei mahdpllisuutta perinteiseen f/10-moodiin).

vehnae:
Tais tää kirjoittelu lähteä vähän käsistä..



Tosiaan otsikon mukainen putki saapui allekirjoittaneelle tässä kesän aikana. Jos vähän lainaan itseäni tuolta kalustokuvasäikeestä ja kertaan speksit, niin putken strategiset mitathan ovat 11-tuumainen pääpeili, lyhyt 620mm polttoväli josta seuraa huikea f/2,2 valovoima ja massiivinen 70mm piirtoympyrä. Optinen konfiguraatio vastaa käytännössä Hyperstaria, eli kyse on SCT-putkesta jossa apupeili on korvattu korjauslinssistöllä. Koska kamera tulee putken eteen, niin siitä seuraa muutamia rajoituksia kuten rajallinen kameran koko (mielellään pyöreä), apertuurin yli vedettävät johdot sekä tarkennus pääpeiliä liikuttamalla.

Suositut Sonyn pikkukennot (ICX694/814/834) kattavat näillä spekseillä n. 69 x 55 kaariminuuttia taivaalta, ja täyden kennon vehkeillä päästään yli 3x2 asteen näkökenttään. Vehje on siis parhaimmillaan laaja-alaisten kohteiden kuten pimeiden sumujen ja komeettojen kuvaamisessa. Lyhyestä polttovälistä johtuen tällä tuskin tahkotaan resoluutioennätyksiä, mutta pienillä pikseleillä pitäisi päästä Suomen oloissa kuitenkin ihan mukaviin lopputuloksiin.


Mekaniikka

Hieman mekaniikasta, putken perustana on EdgeHD-kaukoputkien design johon on lisätty vakiona yleisesti SCT-putkiin hankittavat kilkkeet, eli putken päälle toinen Losmandy-kisko lisävarusteiden kiinnittämistä varten ja perään FeatherTouch-mikrofokuseri sekä pieni 12v tuuletin. Pääpeilin tarkennusmekanismi on uusittu siten, että pääpeili liikkuu peilin läpi kulkevaa tankoa pitkin, jonka pitäisi vähentää peilin keikkumista putken kääntyessä. Keikkumisen saa toki eliminoitua käyttämällä pääpeilin lukitusvipuja, mutta tällöin automaattitarkennus jää tietysti haaveeksi. Fyysiseltä kooltaan putki on myös pidempi (84cm) ja painavampi (~20kg) kuin vastaava 11" EdgeHD. Parempi vertailukohta on C14, sillä se on vain reilun kilon painavampi ja fyysisiltä mitoiltaan hieman lyhyempi ja paksumpi. Putken perässä oleva kahva tulee tarpeeseen.

Ensimmäinen ajatus putken massiivisen pahvilootan jysähtäessä eteiseen tosiaan oli että "what have I done", sillä kooltaan putki on juuri ja juuri yhden nörttimiehen käsiteltävissä, ja laatikko pehmusteineen reilusti isompi. Jalustalle yksin nostaminen vaatii vähän urheilua ja/tai kekseliäisyyttä, mutta onnistuu kyllä. Valitettavasti kolmijalkani kanssa putki ei mahdu osoittamaan suoraan alaspäin jotta sen saisi laitettua esim. tuolin päälle pystyyn ja nostettua siitä vaivattomasti kyytiin, joten olen tyytynyt kääntämään napasuuntausruuveista jalustan hieman loivempaan kulmaan jotta putkea voi paremmin nojata siihen kiinnityksen aikana.

Kun putki on nostettu jalustalle, niin huurresuojan liittäminen putken nokkaan tekee yhdistelmästä vielä hurjemman kokoisen. Kuriositeettina AstroZapin RASA-huurresuoja ei yllättäen vastannut putken väriä – Celestron tuotti tämän putken eri värityksellä kuin EdgeHD:t. Huomautin tästä AstroZapille ja lopputuloksena he alkoivat tarjota tälle putkelle mustaa huurresuojaa. No, tämä on vain kosmeettinen seikka.


Kamerakiinnitys

Kameran kiinnitys putkeen on aika mielenkiintoinen järjestely. Putken mukana toimitetaan T2- ja M48-kierteillä varustetut hassunmuotoiset adapterit, jotka kiinnitetään korjauslinssistöön adapterin päälle kierrettävällä kiristysrenkaalla. Rengas mahdollistaa myös kameran kääntämisen, eli sitä löysäämällä adapteri pyörii vapaasti ympäri. Käytännössä tosin yhtään isommalla kameralla on sen verran vipuvartta, että kameraa voi pyörittää myötäpäivään renkaan ollessa kiristettynä ilman suurta voimankäyttöä. Tästä huolimatta kitka tuntuu kuitenkin olevan riittävä, jotta kamera ei lähde seikkailemaan kesken kuvauksen.



Backfocus näistä adaptereista on 55mm, mutta teettämällä oman adapterin tilaa voi saada käyttöönsä n. 70mm. Nyt puuttuu enää 114mm halkaisijaltaan olevan korjauslinssistön sisäpuolelle mahtuva kompakti fokuseri/rotaattori joka veisi alle 20mm optiselta polulta :rolleyes:.


Pääpeilin varjostus

Suurin haaste etupuolen kameran kanssa on peittyvä apertuuri ja siitä tähtiin syntyvät hassut diffraktiopiikit (esimerkkiä voi katsoa vaikka täältä). Mitään suodatinpyörää ei saa täysin mahtumaan keskipeiton alueelle, joten näiden minimoimiseksi vaihtoehtona on joko käyttää värikameraa tai erillistä suodatintaskua. Itselleni nämä ei olleet vaihtoehtoja sillä tavoitteena on saada laitteisto hyrräämään itsenäisesti koko yö kerrallaan, ja koska kapeakaistakuvaus kiinnostaa sen verran paljon niin värikamera ei ollut mielekäs valinta.

Tämän seurauksena päädyin kompromissina vaihtamaan kameran kompaktiin QSI:n kameraan, jossa on sisäänrakennettu 5-paikkainen suodatinpyörä. Tämä tarkoittaa, että joudun vaihtamaan kamerasta suodatinpyörän sen mukaan kuvaanko LRGB:tä vai kapeakaistaa. Kameran runko on hieman korjauslinssistöä isompi joten osa siitä tulee hieman apertuurin ulkopuolelle. Tämäkin tosin aiheuttaa jo hieman jänniä diffraktiopiikkejä tähtiin.



Ratkaisuna aion tehtailla apertuurimaskin kameran yhteyteen, eli vapaaehtoisesti peittää hieman enemmän peilistä sopivan kokoisella maskilla siten että tuloksena on paremman muotoiset tähdet. Testailin tätä kertaalleen neliskanttisella pahvinpalalla ja lopputulos oli paljon siistimpi. Tämäkin on tosin vähän tuhnu, koska leikkailin pahvin vapaalla kädellä. Mutta lopullinen versio tehdään sitten koneellisesti joko 3D-tulostimella tai laserleikkauksella.



Toinen ongelma mihin välttämättä törmää on usb- ja sähköjohtojen vetäminen kameralle. Jos johdot vetää suoraan apertuurin yli, niin lopputuloksena on iso ja rujo diffraktiopiikki kun kaapelit tuskin ovat ihan suoria, minkä välttämiseksi suunnittelin puoliympyrän muotoisen johtokourun joka estää ylimääräisten piikkien syntymisen. Pnuu ystävällisesti tulosti mallin 3D-tulostimellaan, ja se ajaa asiansa diffraktiopiikkien suhteen. Mallia pitää tosin vielä hioa, nykyisellään kouru pitää teipata kiinni etteivät johdot pomppaa sieltä ulos. Ja väri pitää ehkä vielä vaihtaa :tongue:. Kiinnitys putkeen on tehty magneeteilla, laitoin pari isompaa tarramagneettia putken sisäpintaan ja työnsin tilauksen kylkiäisinä tulleita 5x5x5mm kuutioita kourun sisälle vastakappaleiksi.




Apulaitteet

Koska halusin tehdä johdotuksen kerrankin siististi, päädyin ratkaisuun jossa putkelle vedetään vain yhdet USB/12v-kaapelit ja tarvittavat jaot eri laitteille tehdään kyydissä olevilla laitteilla. USB-jakajana toimii Startechin USB3-hubi joka osaa toimia 12v käyttöjännitteellä. Sähköliitännät olin muutenkin tekemässä powerpole-liittimiä käyttäen, jolloin luonnollinen valinta oli hankkia valmis sulakkeilla varustettu RigRunner-jakorasia. Lisäksi mukaan oli tulossa tarkentimen ohjausrasia sekä PWM-ohjain lämmityksen säätöä varten. Näiden kiinnittämiseen hankin TS:ltä muutaman Farpointin satulan (hankintaprosessi oli sitten oma farssinsa..) joilla sain kaiken mukavasti putken kyytiin.





Tarkennus

Tarkentimeksi hankin putkeen Starizonan MicroTouchin, joka kiinnittyy suoraan mikrofokuserin nuppiin. Tarkoitus oli selvitä halvemmalla Lakesiden vaihtoehdolla, ja putki kävikin jo kääntymässä heillä sopivan kiinnityksen valmistamista varten, mutta homma kaatui siihen ettei heidän kiinnitysmekanisminsa jostain syystä taipunut tähän putkeen. Jotain eroa tarkentimen nupissa siis on EdgeHD-putkiin nähden. MicroTouch taas kiinnittyy puristusrenkaalla nupin ympärille, joten sillä ei adaptaatio-ongelmia ollut. Tarkennusmoottori on kiinni nupin vaihteen edessä, joten säätötarkkuus riittää enemmän kuin hyvin. Tarkentimen elektroniikkaboksi on tosin aivan hävyttömän kokoinen suhteessa tarpeeseen – mitään lcd-näyttöjä ja ohjausnappeja en todellakaan tarvitsisi – mutta kiskon päällä on onneksi tilaa.

SGP:n automaattitarkennus toimii myös tämän kanssa moitteettomasti. Tovi meni ensin arpoessa rutiinille sopivaa askelmittaa (100) jotta tarkennuksen V-käyrästä saadaan järkevän muotoinen, mutta tämän jälkeen se on pelittänyt loistavasti. Jonkun verran klappia tässäkin tarkentimessa on, joten backlash compensationin määrittäminen on oleellista. Tarkka määrä pitäisi vielä selvittää, nyt se on mulla reilusti yläkanttiin (1000) joten moottori sahailee tarkentaessa vähän turhan pitkiä matkoja.




Kollimointi

Ainoa käyttäjän kollimoitavissa oleva elementti on korjauslinssistön asento. Tämä tekee kollimoinnista kohtuullisen helppoa kun liikkuvia osia on vain yksi. Itse tein alustavan kollimaation tarkastelemalla kirkkaan epäfokusoidun tähden donitsia ja siinä keskipeiton varjon symmetrisyyttä. Välineenä käytin guidekameraa sen pyöreän muodon vuoksi, jotta kameran varjo ei sotkisi tarkastelua. Otin kuvan tähdestä fotariin ja piirsin päälle ympyrät sekä ulko- että sisäkehälle, jonka jälkeen laittamalla ohjausviivoista ristikon ulkokehän mukaan näki hyvin mihin suuntaan varjo oli kallellaan.

Säätöinä on kolme push/pull-ruuvia, joilla linssistön asentoa muutetaan. Samalla kun väänsin ruuvia katsoin näyttöä, ja kun säädön seurauksena tähden sijainti ruudulla liikkuu kohti donitsin ohutta reunaa, on korjaussuunta oikea. PixInsightin FWHM-työkalun mukaan aivan täydellisiä ei vielä olla, mutta luulisin että tilanne on nyt 1/4 kierroksen sisällä ideaalista. Pitää ottaa vielä joskus toinen iteraatio koko tähtikenttää tarkastelemalla. Nyt kuitenkin PI kertoo tähtikentän mediaani-fwhm:ksi 2,75 pikseliä eli 3,4 kaarisekuntia. Ei ihan huono tälle polttovälille.






Pääpeilin floppailu

Isoin kysymys hankintaa miettiessä oli pääpeilin käyttäytyminen, kuten SCT-putkissa niin tässäkin liikkuva pääpeili aiheuttaa sen, että peili ei pysy täysin paikallaan. Kun putken suuntaa uuteen kohteeseen niin peili jää hetkeksi "valumaan" ennenkuin se asettuu paikalleen. Rauhoituttuaan se kyllä pysyy paikallaan, guidekameran temppuillessa kaikki tähänastiset testikuvat on otettu guidaamatta, ja niissä ei ole ollut isompia ongelmia. Peilin liike näkyy myös tarkentaessa, kun tarkennusmoottori vaihtaa suuntaa niin kuva siirtyy pari kaariminuuttia. Kokeilematta vielä on, että jos suuntauksen jälkeen ajaa fokkarilla eestaas, niin loksahtaako peili siinä yhteydessä lepoasentoon. Lukitsemalla peilin paikalleen näitä ongelmia ei tietysti ole, mutta silloin voi unohtaa etäkäytön ja säännöllisen automaattitarkennuksen.

Jokatapauksessa suunnitelmissa on käyttää OAG:ta kuvaushommissa, ASI120MM kun on mitoiltaan sen verran lättänä, että sen saa vielä mahdutettua kamerapaketin yhteyteen apertuurimaskin alle. Tämä sen takia etten aio tehdä kompromisseja kuvien saannin suhteen, kaikkien osavalotusten pitää lähtökohtaisesti olla käyttökelpoisia. Tätä putken käyttäytymistä tulee varmasti seurattua jatkossa, siitä varmaan lisää raporttia sitten kun enemmän kokemusta kertyy.


Huhhuh, tulipas romaani, pisteet jos jaksoit lukea tänne asti :cool:.

Murtsi:
Näyttääpä hyvältä  :cool: Tuossa on näköjään kaikki mahdollinen jotta automaatio onnistuisi kattavasti, toivottavasti saat kaiken pelittämään ja uskon että näin myös tulee käymään.

Noista difraktiopiikeistä, minä kokeilisin tehdä kiinteän ristikon joka on samassa suunnassa kuin nuo kameran filtteripyörän suorat sivut, ehkäpä jotenkin kiinni filtteripyörässä, tätä siltaa myöten voisi ujuttaa myös kameran tarvitsemat kaapelitkin, difraktiokuvio saattaisi tuolloin olla symmetrinen eikä apertuuria tarvitsisi peittää.

Navigaatio

[0] Viestien etusivu

[#] Seuraava sivu

Siirry pois tekstitilasta