No niin, nyt on viikko sitten Saksasta toimitettu Skyglow Neodymium ja muutenkin putkea päästy testaamaan viikonloppuna. Muu laitteisto oli siis Skywatcher 127 GoTo -putki, okulaareja 10 mm, 25 mm, 32 ja 40 mm sekä barlowx2 (joo, lähti luottokortti ja ostelut vähän lapasesta, tuo 40 mm tuli myös hankittua). Joka tapauksessa ajattelin että tulevia lukijoita varten voi olla hyödyllistä, että kertoisin alkuvaikutelmia näistä, joten tässä tulee.
Eli tänä viikonloppuna sään puolesta vähän keskinkertaisissa olosuhteissa tuli testailtua. Maaseudulla eli pimeätä kyllä oli, muutamia hajavaloja läheisistä taloista, se siitä, mutta sää ei kyllä ollut kovin hyvä: jonkin verran pilveä, teleskooppi myös oli selvästi märkä kondensaatiosta johtuen, mikä luultavasti vaikutti paljon. Mutta joka tapauksessa sen verran sopivat olosuhteet oli että kahtena iltana testailin laitteistoja. Kohteita tuli tutkittua Uranus, M31 Andromeda, M45 Plejadit ja M27 Nostopainosumu. Kokeneempien tähtiharrastajien kauhuksi kerrottakoon, että kohteet löytyivät GoTolla aika suoraan, kahden tähden kohdistuksessa Dubhesta alkaen. Itse näin aloittelijana olen tuosta GoTo-ominaisuudesta todella iloinen: aina kun taivas on sopivan pilvetön tälle harrastukselle, niin näissä kohdistustähtien etsimisessä ja itse tähtitaivaan tutkimisessa tulee kyllä opiskeltua tähtikuvioita, joten sanoisin että oppimiskäyrä voisi nykyisessä tilanteessa olla turhan jyrkkä, jos pitäisi kohteet etsiä itse. Aikaa ei myöskään ole liikaa itsellä tällä hetkellä, kun syrjäkorvalla kuuntelee lasten mahdollisia vinkaisua sisältä, kun ulkona vaimon kansas tähtiä ihmettelee, joten tämä on kyllä hyvä ominaisuus ainakin henk.koht. minulle. Säästää aikaa.
Mutta ne kohteet:
Uranus oli odotetun mitäänsanomaton: kirkas tähtimäinen piste. Ei näkynyt väriä millään okulaarilla tai kikalla, piste kuin piste. Enpä toki muuta juuri odottanutkaan, mutta tulipahan "nähtyä".
Andromeda M31 oli selvästi hyvä kokemus kaikin puolin: kun galaksi aluksi tuli näkökenttään 32 mm:n okulaarilla (GoTo huristeli perille, ihan keskellä törrötti), niin ensimmäinen reaktioni oli "Vau! Siinä se on!"
Kun alkutäpinät oli saatu täristyä, niin mieleen tuli opitut asiat siitä, kuinka valtava tämän pitäisi olla, joten seuraavaksi hiipi mieleen epäilys, että onko tässä Andromeda nyt vai ei, että miten se nyt noin pieni on, eikö sen pitäisi olla koko näkymän levyinen. Alkuvaikutelmalla nimittäin galaksi näytti vievän 32mm:n okulaarin kuvasta "vain" noin kolmasosan keskeltä. Itse asiassa ajattelimme alkuvaiheessa myös, että olisiko kyseessä M31:n naapurigalaksi M32, mutta kun naapuritkin näkyivän ihan itsekseen pienen ympärisössä vaeltelun jälkeen, niin vahvistui että tuossahan se Andromeda nyt on, tuntui vain pieneltä. Testasin tässä vaiheessa ostamaani filtteriä, mistä ei ollut mitään apua (eipä toki pitänytkään galakseihin vaikuttaa), vaihdoin myös okulaaria 25 millin okulaarin ja 40 mm:n välillä ja tutkiskelin näkymää. Joka tapauksessa tässä tuli hieno kokemus siinä mielessä, että näillä foorumeilla nähty "katsele rauhassa, yksityiskohtia tulee lisää" totuus tuli todistettua tässä hyvin: aluksi nähdyn pienemmän muodon ympärille tuli siinä ajan myötä selvästi lisää kokoa, ja tajusin että aluksi nähty kohta oli vain galaksin pullistuva keskiosa...vaikka siis ensikatsomalta vaikutti siltä että siinähän on itse koko galaksi. Katselimme tätä varmasti yli puoli tuntia okulaareja vaihtaen, ja lopputulos oli että itse galaksin kallellaan usvamaisesti kuvan reunoja päin leviävän muodon, keskeltä paksu, erotti varsin hyvin. Missään vaiheessa se ei kuitenkaan tuntunut koko näkökenttää täyttävän, vaikka Stellariumin mukaan näin pitäisi olla näillä okulaareilla ja putkella. Näkymä oli selkeästi vain osittainen - aluksi siis näki vain keskuksen, lopulta aika hyvin paljon reuna-alueita myös. Uskoisin että olosuhteet olivat aika heikot oikeastaan, koska myöhemmin huomasimme koko putken olevan aivan märkä, mutta tästä jäi todella hyvä maku suuhun. Hienolta näytti ja varmasti tutkitaan tätä lisää paremmilla olosuhteilla. Voin uskoa että tämä näyttää isommalta ja selkeämmältä paremmilla olosuhteilla.
M45 Plejadit oli hieno ja itse suosittelisin tätä ensimmäiseksi kohteeksi oikeastaan kaikille, sen verran kirkan ja kaunis se oli heti: tähdet loistivat kirkkaasti, ja näkymä oli suorastaan kaunis. Filtterillä (tämä Skyglow Neodymium) näki mielestäni sumua tähtien välissä, mutta myönnettäköön että ero normaalikuvan ja filtterin kuvan välillä ei ollut merkittävän suuri. Mielestäni se kyllä auttoi jonkin verran. Mutta tämä oli todella kaunis näkymä, mahtavat kirkkaat tähdet selkeässä muodossa. Todella hieno. Itse asiassa Plejadit näkyivät kirkkaana jo ihan paljaalla silmällä, joten ei ollut ihme että kaukoputkella näkyi todella selvästi, tuo osa taivasta oli mukavan selkeä.
M27 Nostopainosumu löytyi myös GoTolla aivan heti, mutta näytti olosuhteissa aika vaatimattomalta. Edellä mainittu filtteri paransi tilannetta, mutta peukanmuotoinen tuhru oli oma vaikutelmani senkin avulla. Vaimo sanoi nähneensä tiimalasinmuotoa, mutta aika heikoksi jäivät ovat havaintoni tästä. Toisaalta tämän katsomisen jälkeen näimme että teleskooppi oli ihan kauttaaltaan märkä, joten se varmasti vaikutti asiaan paljon. Joka tapauksessa selvästi havaittavissa tämä kohde myös, mutta detaljeja en rohkene väittää nähneeni. Mutta siellähän se oli selvästi.
Eli jep, tämmöistä syksyn havaintojen alkua. En tiedä olisiko tämä sopinut paremmin johonkin toiseen kohtaan tällä keskustelualueella, mutta laitoin tähän kun kerran käytin suositeltua filtteriä. =)
Aihe: Suotimista Skywatcher 127 -putkeen + yleisempiä kysymyksiä (Luettu 7800 kertaa)