Kuukivien Apatiitin vetypitoisuus ei kerrokaan Kuun vetisestä historiasta

[Mare Nectaris]

Science -lehdessä (20.3.2014) julkaistussa artikkelissa (abstrakti) "The Lunar Apatite Paradox" Jeremy Boyce, Steve Tomlinson, Fancis McCubbin, James Greenwood ja Allan Treiman osoittavat, että Kuusta tuoduista kivistä tutkitun Apatiitin vetypitoisuus ei välttämättä kerro sen magman vetypitoisuudesta, josta kalsiumrikas Apatiitti on kiteytynyt.

Tätä suoran pitoisuussuhteen olettamaa (sekä vulkaanisesta lasista tehtyjen volatiilien lödöksiä) on viime vuosina pidetty vahvana viitteenä siitä, että Kuussa olisi ollut syntyhetkellään enemmän vettä kuin aiemmin oletettiin. Samalla Kuun synnyn törmäysteoria (Maapalloon osuneesta n. Marsin kokoisesta törmääjästä) on joutunut puolustuskannalle: on jouduttu pohtimaan, miksi vesi ei olisi höyrystynyt tuollaisessa törmäyksessä, jos sitä kerran on sitoutuneena Kuun mineraaleihin.

Riippumatta magman vetypitoisuudesta, säätelemällä vain kiteytymisastetta ja klooripitoisuutta voidaan saada aikaan Kuunäytteiden Apatiitin ominaisuudet. Tutkijoiden mukaan kalsiumrikas Apatiitti sitoo magmasta ensisijaisesti fluorin, sitten kloorin, ja vasta tämän jälkeen vedyn. Apatiitin vetypitoisuus ei kerro suoraan magman vetypitoisuudesta. Tutkittavana voi siis olla näyte, joka on syntynyt vasta sitten, kun fluoria ja klooria ei magmassa enää ole vapaana, vaan kiteytyvälle Apatiitille on "tarjolla" enää vetyä.

Asiasta uutisoi BBC.

Tilannetta mutkistaa myös se, että Kuussa havaitun vedyn lähteenä on myös Aurinkotuuli.

[T. Öhman]

Tämä oli mielenkiintoinen artikkeli, ja monelle varmasti erittäin tervetullut tulos, koska nyt ei tarvitse säätää Kuun synnyttäneen törmäyksen mallinnusparametrejä kovin omituisiksi, jotta saataisiin riittävästi herkästi haihtuvia alkuaineita säilymään Kuussa. Tietysti tämäkin oli lähinnä mallinnukseen eikä niinkään uuteen analytiikkaan perustuva tulos, joten aina kannattaa pitää mielessä, että lähtöoletuksissa ei välttämättä ole aina kaikkea tarpeellista osattu ottaa huomioon. Sikäli tähän tulokseen on kuitenkin mukava uskoa, että apatiitti on Kuun kivissä varsin tavallinen mineraali, joten yleistykset ovat siltä kannalta uskottavampia kuin vulkaanisten lasien oliviinien sulasulkeumiin perustuvat vetiset päätelmät, jotka eivät välttämättä ole ihan suoraan yleistettävissä koko Kuuta koskeviksi.

Teemu