Aloittelijan räpellyksiä

[Hattiwatti]

Yleisesti tieteistä kiinnostuneina tuli parisen vuotta sitten törmättyä tiede.fi-foorumeilla J-P Metsävainion astrokuvausaiheeseen, joka sai tietenkin itseni tutustumaan ja innostumaan aiheesta. Syksyjen ja talvien aikana muutaman kerran kävin ulkona kuvaamassa 600D ja kittiobjektiivin (18-55mm) kanssa. Eiväthän tulokset (satunnaisia otoksia tuolta ajalta) tietenkään millään vetäneet vertoja monen tuhansien eurojen laitteistolle, mutta kiinnostus säilyi silti ja kova hinku oli päästä kuvaamaan erityisesti DSO-kohteita.

Nyt sitten parin kuukauden aikana aloin tarkemmin ottaa selvää mitä kannattaisi lähteä hankkimaan ja päädyin näin aluksi suositeltuun iOptronin SkyTrackeriin johon sitten kuulapään lisäksi upposi ~550€. Tällä ja kittiobjektiivilla olis sitten tarkotus lähteä viemään jonkinlaista harrastusta eteenpäin.

Ensimmäisellä kerralla koitin ottaa Linnunradasta jonkinlaista yleistä otosta. Pohjantähteen kohdistamisessa meni hieman epävakaalla jalustalla aikaa, mutta sekin onnistui mielestäni ihan hyvin. Tyytyväisenä jätin sitten kameran ulos rauhassa kuvaamaan... Eihän siinä kauaa mennyt, että linssi oli kastunut ja 8 kuvan jälkeen kuvista ei saanut enää mitään selvää. DSS:llä kasasin silti yhteen, ilman darkkeja yms. Ensimmäiseen otokseen olen tyytyväinen, etenkin kun en itse huomannut alhaalla olevaa Andromedaa, josta joku huomautti.

Kuvassa siis 8x180s f/3.6 @ 18mm, ISO800.


Tänä yönä ei sattunutkaan ennustuksista huolimatta olemaan pilviä, joten pitinhän sitä taas päästä kokeilemaan, josko saisi jotain aikaiseksi. Päätin kokeilla jos M51 saisi 55mm näkymään, joten kamera kohti Alkaidia. Tällä kertaa olin järkevämpi ja kävin välillä pyyhkimässä linssin puhtaaksi. Tuloksena oli 30 lightia joista puolet olivat mielestäni aika täydellisiä. Tällä kertaa akku päätti loppua, joten darkit yms. jäivät taas ottamatta. Tavoitteena oli M51 esiin saaminen ja siinä ilmeisesti onnistuinkin, vaikka kuvaa saakin zoomata aika lailla.

30x120s f/5.6 @ 55mm, ISO1600.

[Toni]

Darkkien ottaminen järkkärillä kuvatessa ei käytännössä missään tilanteissa maksa vaivaa ja itse en ole sitä koskaan tehnyt. Siinä tuhraantuu runsaasti valotusaikaa, jonka voisi mieluummin käyttää itse kohteen valottamiseen. Kohina vähenee pinotessa, kun yksittäisruutujen määrä kasvaa, ja kuumat pikselit on helppoa poimia kuvasta ja poistaa kuvankäsittelyohjelmalla.

Sen sijaan flättien ottaminen on hyvä opetella jo alkuvaiheessa, niin kuvien jatkokäsittely helpottuu huomattavasti. Tapoja on useita, itse olen joskus ottanut flättiruudut jopa valkoiselta LCD-näytöltä, jos taivasflättien ottaminen ei onnistu. Taivasfläteissä voi lyhyillä polttoväleillä (alle 200 mm) toisaalta tulla vaikeuksia sen kanssa, että onko tausta todella tasainen. Mahdolliset pilvet ja taustagradientti voivat muodostua ongelmaksi.

Jos et ole sitä jo tehnyt, niin suosittelen ottamaan käytännöksi, että kaikki data kuvataan raakakuvina. Niitä käyttäessä arvokasta kuvadataa ei menetetä pakkauksen myötä, ja toisaalta esimerkiksi valkotasapainon voi säätää kuvankäsittelyssä kohdalleen. Raakakuvien käsittelyyn on useita vapaasti saatavilla ohjelmia, kuten Raw Therapee.

Kittiobjektiivillakin pääsee kuvauksessa hyvin alkuun. Seuraavaksi kannattanee hankkia valovoimainen kiinteäpolttovälinen objektiivi jostakin polttovälialueen 10-100 mm välillä. Ainakin omalla kohdallani kävi niin, että kun kerran totuin valovoimaiseen optiikkaan, en muuta halunnut enää käyttääkään. Jopa 85 mm:n polttovälialueella todellisia valoämpäreitä on saatavilla melko edulliseen hintaan, esimerkkinä vaikkapa omalla kohdallani kovassa käytössä ollut Samyang 85 mm f/1.4.

[monni]

Komppaan erittäin vahvasti Tonia; darkit on järkkärillä ihan turhia ja flätit taas on äärimmäisen tärkeitä. Kun itse reilu vuosi sitten aloittelin "tätä" osaa kuvausharrastuksesta, niin tämän ymmärtäminen otti liian kauan.