Pinoaminen ja lyhyet valotukset

[kjj]

Olen tähän mennessä käsitellyt syvän taivaan kuvani yksinomaan DSS:llä, johon hommaan se onkin tuntunut istuvan mukavasti, kunhan kohdistustähtiä vain on ollut riittävästi (mikä ehto on täyttynyt käytännössä aina yli 10 sekunnin valotuksilla, kohteesta riippumatta).

Eilen yritin pinota Uranuksesta ja Neptunuksesta ottamiani kuvia DSS:llä, mutta se harjoitus loppui lyhyeen, koska DSS ei löytänyt millään riittävästi kohdistustähtiä, koska käyttämäni valotukset olivat luokkaa 1-5 sekuntia. Silmämääräisesti kuitenkin kuvissa näkyi kaikissa noin 10 tähteä + itse planeetta.

Eli: Mikä softa kannattaisi kokeilla seuraavaksi, jos pinoamisen tarkoituksena on lähinnä vain polkea taustataivaan kohina minimiin. Registaxia kokeilisin muuten ehkä seuraavaksi, mutta se on aikaisempien kuukuvieni kanssa jonkin verran kiukutellut 12 megapikselin kuvilla eikä se osaa suoraan lukea Canonin raakakuvia.

Pitäisikö nuo kuvat kohdistaa ensin jollakin toisella softalla ja käsitellä toisella? Noiden kuvien kohdistamisessa ei sinällään ole mitään ongelmaa -  valotusaikojen lyhyyden takia kuvakentän kiertymää tai siirtymää ei ole käytännössä lainkaan, joten kuvat voisi kohdistaa tarkasti jopa yhtä referenssitähteä (tai -planeettaa) käyttäen.

[einari]

Jaa, planeettakuvaus ja järkkärien raw-kuvat on hieman hankala yhdistelmä.
Ainoa mikä tulee mieleen on että muunnat ne ensin tiffeiksi ja käpistelet sitten Registaxilla tai Autostakkertilla.
1100D:lläkin taisi saada videota otettua mikä on suositeltavaa, mutta siinä ei tainnut olla mahdollista kroppivideoon.
Mutta sulla kun näyttää olevan ASI-kamera niin mikset käyttäisi sitä planeettakuviin ?

[kjj]

Jaa, planeettakuvaus ja järkkärien raw-kuvat on hieman hankala yhdistelmä.
Ainoa mikä tulee mieleen on että muunnat ne ensin tiffeiksi ja käpistelet sitten Registaxilla tai Autostakkertilla.

Joo, tuota pitää ensiksi kokeilla, kunhan pääsen kotiin.

1100D:lläkin taisi saada videota otettua mikä on suositeltavaa, mutta siinä ei tainnut olla mahdollista kroppivideoon.
Mutta sulla kun näyttää olevan ASI-kamera niin mikset käyttäisi sitä planeettakuviin ?

Itse asiassa 1100D:n suurin ongelma videon kanssa on se, että valotusta ei voi säätää - sen (tai tarkalleen ottaen herkkyyden) voi vain lukita johonkin tiettyyn arvoon, jonka jälkeen gainia voi säätää pienissä rajoissa. Ja melkein veikkaisin, että Neptunus ja Uranus olisivat joka tapauksessa liian himmeitä järkkärin videomoodille (tämä tosin on vain arvailua - en ole kokeillut).

Mutta juuri näitä kahta planeettaa kuvatessa 1100D:n valinta oli puhtaasti taiteellinen; molemmat planeetat kun ovat käyttämilläni polttoväleillä enemmän tai vähemmän tähtimäisiä joka tapauksessa, niin Canonilla sentään niihin saa vähän väriä pintaan (ja puolen asteen verran ympäristöä referenssiksi mukaan) 

Mutta mutta, pitänee kokeilla tuota Registaxia kuitenkin.

[kjj]

Mutta mutta, pitänee kokeilla tuota Registaxia kuitenkin.

Jepulis, konvertoin Canonin raakakuvat tiffeiksi ja syötin ne Registax(e)ille. Registaxin kutosversio ei onnistunut kohdistamaan niitä käytännössä millään asetuksilla, mutta vitosversio onnistui siinä mukisematta ja pinosi kuvat onnistuneesti.

Vielä kun nuo Registax vitosen kohdistamat kuvat voisi syöttää DSS:lle pinottavaksi, mulla olisi käyttöä sille entropy weighted average -algoritmille...

[Lauri Kangas]

Iriksellä kun likaa kätensä oikein toden teolla, niin yleensä ei jää ikinä kuvat kohdistamatta. Saa myös kohdistetun kuvasarjan muita ohjelmia varten. Tosin sama vaiva ne on pinota iriksessäkin.

[J-P]

Hei,

Ei kannata mennä kovin lyhyisiin valotuksiin, vaikka pinoaminen laskeekin ne yhteen. Lukukohinan osuus kasvaa lyhyillä valotuksilla melkoisen isoksi. Kannattaa aina käyttää maksimivalotusta, jonka taivas ja jalusta sallii.

J-P

[Nurinniska Observatory]

Juuri näin, eli kannattaa tosiaan kuvata niin pitkillä osavalotuksilla kuin suinkin mahdollista. Huomasin tämän asian merkityksen aika kouriintuntuvasti kuvatessani NGC 5907 -galaksin vuorovesisilmukoita ensin 1 tunnin ja sitten 20 minuutin osavalotuksilla (kamerana QHY8L). Ensinmainituilla pystyi prosessoidessa saamaan näkyviin himmeämpiä silmukoita vaikka kokonaisvalotus oli lyhyempi. Huonona puolena oli tähtien saturoituminen paljon suuremmiksi kiekoiksi.

[Lauri Kangas]

Pidetään nyt kuitenkin mielessä ketjun aloittajan lähtökohdat. Kyse oli planeettakuvasta, ja lyhyiden valotusten ongelmana oli lähinnä se ettei DSS kohdista liian vähillä tähdillä.

Syvän taivaan kuvien valotusaikojen suhteen on paikallaan kerrata: https://foorumi.avaruus.fi/index.php?topic=10452.msg99888#msg99888

[kjj]

Pidetään nyt kuitenkin mielessä ketjun aloittajan lähtökohdat. Kyse oli planeettakuvasta, ja lyhyiden valotusten ongelmana oli lähinnä se ettei DSS kohdista liian vähillä tähdillä.

Juu, kyseessähän on vähän sellainen hankala hybridi-tapaus, jossa kuvattavan planeetan kirkkaus on suunnilleen kirkkaiden syvän taivaan kohteiden luokkaa. Ja koska planeetta itsessään on tässä tapauksessa hyvin tähtimäinen kohde, josta ei pintavärin lisäksi muita yksityiskohtia ole mahdollista saada esiin, niin olisi mukava saada sitten siihen kuvaan mukaan edes ympäröiviä tähtiä - sellainen yksittäinen turkoosi piste on vähän tylsä planeettakuvaksi.

Pinoamisen tarkoitus olikin tässä tapauksessa ainoastaan se, että sillä saa taustataivaan sen verran kohinnattomaksi, että ympäriltä voi venytellä himmeämpiä tähtiä esiin ilman, että Neptunus itse palaa puhki turkoosista pisteestä valkoiseksi isommaksi pisteeksi.

Tuo (planeettakuvausmielessä) pitkien valotusten suosiminen tässäkään tapauksessa ei välttämättä ole ihan huono idea kohteen tähtimäisyydestä johtuen. Jos muistan ja/tai jaksan, niin kokeilen vielä napata hieman pidempiä valotuksia siten, että laitan kameran herkkyyden aivan minimiin - eihän se DSS:ää auta löytämään sen enempää kohdistustähtiä, mutta luulisi auttavan jonkin verran taustataivaan lukukohinan yms. kanssa.