Ensiaskeleet

Aloittaja Apollo17, 15.09.2013, 16:49:00

« edellinen - seuraava »

Apollo17

Hei! Olen ottamassa ensimmäisiä haparoivia askeliani tämän hienon harrastuksen parissa, joten olisi mukavaa ja kannustavaa kuulla teidän muiden ensiaskeleista sekä lyhyesti vaikka koko uranne putken takana. Kiitos :)
"Kukaan, joka ei ole koskaan tehnyt virhettä, ei ole yrittänyt mitään uutta." -Albert Einstein

naavis

Tähtiharrastus ja varsinkin -kuvaaminen ovat jaksaneet pysyä sen verran innostavina harrastuksina, että vieläkin on sellainen olo niin kuin harrastamisen olisi aloittanut vasta vuosi tai pari sitten. Tarinani ehkä käy varoitavana esimerkkinä siitä, miten helposti mopo karkaa käsistä!

Olen koko ikäni ollut avaruudesta kiinnostunut, mutta vasta lukioiässä noin vuosina 2004-2005 sain kummiperheeltäni vanhan TAL-1-kaukoputken, jolla innostuin tiirailemaan taivasta selkeillä keleillä. Innostuin sen verran hommasta, että tulin hankkineeksi parin vuoden jälkeen Skywatcherin 130/650 newton-peilikaukoputken EQ2-jalustalla. Koska jalustassa oli myös seurantamoottori, alkoi myös kuvaaminen kiinnostaa. Yritin silloisella Canon EOS 350D -järkkärilläni kuvata putken läpi, mutta aika vaikeaahan se oli. Putki ei tarkentunut ilman barlow-linssiä ja seurannassa ei ollut oikein kehumista. Kuusta sain napsittua muutamia kohtalaisia kuvia.

Vuonna 2007 syksyllä muutin Helsinkiin, ja jatkoin kuvauskokeiluja yksiön parvekkeelta kaupungin valosaasteen yli. Tuloksissa ei ollut kehumista, mutta innostus ei siitä laantunut. Eksyin IRC:ssä #sirius-kanavalle, josta sain kullanarvoisia vinkkejä. Pääsinpähän Kaivopuiston tähtitorniinkin käymään! Sekaannuin myös entisellä TKK:lla tähtiharrastusyhdistys Polluxin toimiin, ja myöhemmin myös Ursan.

Lopulta syksyllä 2009 hankin Ursalta EQ3-seurantajalustan, jonka päälle ripustin pelkän järjestelmäkameran halvan zoom-teleobjektiivin kera. Suunnilleen tässä kohtaa homma alkoi lähteä täysin lapasesta! Pikkuhiljaa aloin saada kennolle muutakin kuin suttuisia kuvia kuusta; suttuisia kuvia Andromedan galaksista ja Orionin sumusta nimittäin! Kun homma alkoi hitaasti olla hallussa, panostin optiikkaan ja ostin Canonin 200/2.8L-kakkulan, jolla kohteet piirtyivät kennolle huomattavasti nopeammin ja kauniimmin kuin hitaalla zoom-objektiivilla.

Raahattuani kuvauskamppeita akkuineen kaikkineen Laajalahden jäälle hirmupakkasilla riittävän monta kertaa aloin hyödyntää Kaivopuiston tähtitornia enemmän ja ryhdyin kuvaamaan sieltä. Bussit lakkasivat kulkemasta 23:30 jälkeen, joten monena yönä tornilla piti odotella 5:30 asti, ennen kuin pääsi lähtemään takaisin kotiin. Onneksi yleensä taivas pysyi selkeänä ja kuvauksia saattoi tehdä koko yön.

Vuonna 2011 sain Kankaan Laurilta vihiä Kirkkonummen Komeetan havaintopaikasta Komakalliosta. Pääsin käymään paikalla ensimmäistä kertaa myöhään eräänä talvi-iltana. Oli pilvistä, erittäin pimeää ja joka paikkaa peitti metrinen hanki. Myös tornien lukot olivat jäätyneet umpeen. Havaintopaikasta oli tuolloin aika vaikea ottaa selkoa! Ryhdyin kuitenkin kesällä käymään Komakalliolla talkoissa ja paikka tulikin tutuksi. Valoimme kalliolle uuden betonitolpan jalustaani varten ja seuraavan syksyn kaikki selkeät yöt kuluivatkin sen ääressä järjestelmäkameralla kuvaten. Jossain vaiheessa totesin, että selkeiden kelien maksimaalinen hyödyntäminen on hankalaa kun ainoa mahdollisuus liikkumiseen oli kavereiden kyydeillä, sillä en omistanut ajokorttia enkä autoa. Komakalliolle eivät julkisetkaan järkevästi kulje. Niinpä ilmoittauduin autokouluun! Väliaikaisen ajokortin saatuani sain isovanhempien entisen perintöauton käyttööni, ja siitä lähtien olen viettänyt Komakalliolla enemmän öitä kuin uskallan laskea. Nykyään ajokorttikin on vakinainen ja järjestelmäkamera vaihtunut CCD-kameraan.

Kuvauskalusto on vaihtunut viime vuosina verrattain tiuhaan tahtiin, mutta nyt alkaa olla jo sellainen setti kasassa, että olen lähes tyytyväinen. Saa nähdä mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Toivottavasti ainakin selkeitä öitä!

Apollo17

Hieno tarina! Minä olen myös lukiossa ja olen aina ollut kiinnostunut avaruudesta. Pienestä pojasta asti olen lainannut alan kirjallisuutta. Jotenkin olen aina "hävennyt" tätä kiinnostuksen kohdetta. Tästä syystä en ole ostanut putkia tms. Asun maaseudulla, missä on sekä huonoja, että hyviä puolia. Matkat torneille ovat pitkiä, mutta valosaaste on vähäistä. Olen tietääkseni ainut ikäiseni tällä kylällä, joka tiirailee ylöspäin, mutta olenkin suunnitellut liittyä Oulun Arktokseen, josta voin saada "tukea" ja pääsisi katsomaan isoon putkeen :D
Lopullisen päätöksen tein harrastukseni aloittamisesta hiljattain, kun illalla katselin Linnunrataa. Seuraavana yönä meninkin nukkumaan vasta aamuyöstä opiskeltuani tähtikuvioita ym. kohteita :)

EDIT: Olipa sekava viesti :D
"Kukaan, joka ei ole koskaan tehnyt virhettä, ei ole yrittänyt mitään uutta." -Albert Einstein

tähtityttö

Minun tähtiharrastukseni alkoi myös kappas vain pienenä lapsena. Olen ollut jo ihan pienenä kiinnostunut tähtitaivaasta ja kaikesta mikä vaan liittyy avaruuteen ja muutenkin sääilmiöihin ja muihin luonnonilmiöihin.

Ensimmäisen putkeni sain ostettua vasta viime vuoden syksynä ja sillä on tullut nyt tiirailtua tuonne taivaalle (eilen tuli katseltua M57). Olen myös ajatellut ostaa järjestelmäkameran, mutta siihen ei ihan vielä ole rahat kasassa  :tongue:

Lisäksi olen omaksi ilokseni tehnyt talven sääennustuksia ja niitä olen tehnyt n. 7 vuotiaasta lähtien.

Apollo17, miksi olet "hävennyt" tätä harrastusta? Eihän tässä mitään hävettävää ole. Monestihan meitä harrastajia pidetään "vähän kajahtaneina", mutta ei se mitään  :smiley:

Apollo17

Lainaus käyttäjältä: tähtityttö - 15.09.2013, 18:28:52Apollo17, miksi olet "hävennyt" tätä harrastusta? Eihän tässä mitään hävettävää ole. Monestihan meitä harrastajia pidetään "vähän kajahtaneina", mutta ei se mitään  :smiley:
Tuossa olet kyllä ihan oikeassa :) Ehkä se suurimmaksi osaksi on johtunut siitä, että tähtien katselu on täällä melko harvinainen harrastus ja suurin osa täällä asuvista nuorista on joko perus amiksia, juntteja tai sitten sellaisia "massateinejä" :DD No okei, olen sanonut itselleni, ettei ole mitään häpeämistä, se on arvokas harrastus, niinkuin onkin. Mutta joka tapauksessa, se on ollutta ja mennyttä. Nykyään olen alkanut harrastaa ihan avoimesti :)
"Kukaan, joka ei ole koskaan tehnyt virhettä, ei ole yrittänyt mitään uutta." -Albert Einstein

Timi

Eipä tuota harrastusta tule kovinkaan paljoa "mainostettua" työpaikalla tai tuttujen parissa, kaverin kanssa tosin vaihdellaan tähtikuvia SP:llä ja käydään välillä havaintovälineistöä toistemme luona katsastettua, samoin siskoni on kovin kiinnostunut kuvauksista joten kuvat lähtee aina sinnekin päin sähköpostilla.
Vaikeahan se on ketään saada kiinnostumaan väkisin ja kyllä kyllähän sen heti huomaa onko joku kiinnostunut aiheesta jos varovasti ottaa puheeksi.

JuhaK71

Tervetuloa hienon harrastuksen pariin!

Kaukoputki ei muuten välttämättä ole aina se olennaisin osa harrastusta.

Viime talvena Sky Watcher:ini taisin haalata taivaan alle 3 kertaa, mutta paljain silmin ja kiikareilla
tulee katseltua paljon useammin.

Seuraan planeettojen kulkua, tähtitaivaan ilmeen muuttumista vuoden kierron myötä,
komeettojen vierailuja(tässä kiikarit ovat verraton havaintoväline).
Tähdet ja Avaruus- lehti saapuessaan kirkastaa synkänkin päivän.

Mutta siitä alusta.
Ursan "Joka kodin tähtikartasto" ja "Messierin kohteet" apuna aloin käydä
läpi Messierin luetteloa 127mm Skymaxilla.

tähtityttö

Tähdet ja Avaruus lehti tosiaan kannattaa tilata, jos ei vielä tule ja Ursaan ehdottomasti liittyä. Tervetuloa tosiaan vielä minunkin puolesta ja tähti kirkkaita iltoja ja öitä  :smiley:

Celest1al Sphere

Lainaus käyttäjältä: Apollo17 - 15.09.2013, 16:49:00
Hei! Olen ottamassa ensimmäisiä haparoivia askeliani tämän hienon harrastuksen parissa, joten olisi mukavaa ja kannustavaa kuulla teidän muiden ensiaskeleista sekä lyhyesti vaikka koko uranne putken takana. Kiitos :)

Tervehdys Apollo17 ja tervetuloa mukaan monenkirjavaan ja kummalliseen joukkoon!

Itsekin aloitin tähtiharrastuksen jo lapsena -90 luvun jälkimmäisellä puoliskolla. Minun ensimmäinen havaintoinstrumenttini ei suinkaan ollut kaukoputki, vaan vanhempieni 10x50 kiikarit! Kiikareiden kanssa taivas tulee mukavasti tutuksi, ja ne on helppo ottaa mukaan havaintoreissulle. Kaukoputken raahaaminen on kuitenkin aina enemmän tai vähemmän vaivalloista. Suosittelen lämpimästi tähtiharrastusyhdistyksen toimintaan tutustumista! Jos homma alkaa enemmänkin kiinnostaa, kannattaa ilman muuta liittyä myös jäseneksi lähimpään tähtikerhoon!

Itse olen "tähtiharrastusurani" aikana havainnut kaikenlaista, syvää taivasta, aurinkokunnan kohteita, muuttuvia tähtiä ja ilmakehän ilmiöitä. Olen aina ollut visuaalihavaitsija, etsin kohteet taivaalta itse tähtihyppelyn avulla ja havaitsen omin silmin okulaarin läpi. Teen näkemästäni piirroksia ja sanallisia muistiinpanoja. Muuttuvista tähdistä seuraan niiden kirkkauden kehittymistä yö toisensa jälkeen!

Tähtiharrastus on todella koukuttava ja mukaansatempaava laji! Erilaisia harrastustapoja löytyy monia, ja varmasti löydät ennenpitkää myös parhaiten itsellesi sopivan ja sinua eniten kiinnostavan harrastustavan!

Ja ei sitä kynttilää kannata pistää vakan alle, kaheleina ne muut meitä kuitenkin tulee pitämään!  :wink:

/Juha

Apollo17

Kiitos kaikille rohkaisusta! Se oli mahtava tunne, kun huomasi ensimmäisen kerran, että osaan etsiä jotain kohdetta tähtikarttojen ja kuvioiden avulla! Havaitsin aamuyöllä mm. Andromedan Galaksin, ja vaikka se näytti enemmänkin kärpäsen jätökseltä (olemattomalla maakiikarilla), oli silti hienoa huomata, että löysin sen. Jokainen varmasti muistaa vastaavanlaisia kokemuksia ;) Myös Jupiter ja Mars näkyivät hienosti. Laittakaa vain muutkin omia tarinoitanne jos siltä tuntuu :)
P.S. On ollut mieltä lämmittävää huomata, miten hieno yhteisö meillä on, verrattuna esim. moniin muihin foorumeihin.
"Kukaan, joka ei ole koskaan tehnyt virhettä, ei ole yrittänyt mitään uutta." -Albert Einstein

tähtityttö

Lainaus käyttäjältä: Apollo17 - 16.09.2013, 00:19:23
Kiitos kaikille rohkaisusta! Se oli mahtava tunne, kun huomasi ensimmäisen kerran, että osaan etsiä jotain kohdetta tähtikarttojen ja kuvioiden avulla! Havaitsin aamuyöllä mm. Andromedan Galaksin, ja vaikka se näytti enemmänkin kärpäsen jätökseltä (olemattomalla maakiikarilla), oli silti hienoa huomata, että löysin sen. Jokainen varmasti muistaa vastaavanlaisia kokemuksia ;) Myös Jupiter ja Mars näkyivät hienosti. Laittakaa vain muutkin omia tarinoitanne jos siltä tuntuu :)
P.S. On ollut mieltä lämmittävää huomata, miten hieno yhteisö meillä on, verrattuna esim. moniin muihin foorumeihin.

Kiitos itsellesi. Mukava saada uusia ihmisiä tähän hienoon harrastukseen, ei meitä koskaan liikaa ole  :wink:

Muistan itsekin, kun olen yrittänyt tuolla putkellani etsiä eri kohteita ja aika aloittelija vielä olen sen saralla. Lisäksi yritin selvitellä viime syksynä auringon avulla, että minnepäin parvekkeeni näyttää ja sain kuin sainkin selvitettyä sen, ja oli aivan mahtava tunne sen jälkeen, kun sain selvitettyä ilman mitään kompassia tai muita sen tyylisiä apuvälineitä käyttämättä ilmansuunnan. Kyllä siinä tämäkin nuori tyttö innostui  :grin:

Ja tottahan toki hieno yhteisöhän tämä meidän yhteisö on. Kunnioitamme toinen toisiamme ja osaamme keskustella fiksusti. pisteet siitä kaikille meille, hyvä me!  :smiley:

Lithos

Tästä tulee nyt sitten vähän nostalgian värittämä postaus mutta minkäs teet.

Ensimmäisen kosketukseni tähtitaivaan tapahtumiin sain joskus ala aste ikäisenä kun aloin tosissani ihmettelemään tähtitaivasta syksyn pimenevinä iltoina. Pian se meni siihen että taskulamppu kissasten leikkimis aika kului tähdistöjen opettelemiseen. Almanakka oli iso apu, ja pari kirjastosta lainattua kirjaa.

Sitten tapahtui kunnon tuuppaus eteenpäin, kun äitini ensin hankki minulle pienet kiikarit ja myöhemmin pienen kiinalaisen linssikaukoputken. Tuo piskuinen putki tuli ihan pöytä alt-az jalustalla ja objektiivikin oli vain 55mm kokoinen mutta se riitti silti kaameine okulaareineen koukuttamaan havaintotouhuun. Sillä näin kuun kraatereita ensimmäistä kertaa omin silmin, ja myös saturnuksen renkaat ja jupiterin kuut.

Muutamia vuosia myöhemmin olin jo niin koukussa että oli pakko alkaa hankkimaan suurempaa putkea. Olin saanut tehdä pieniä kesähommia vaikka alaikäinen vielä olinkin ja kun sain säästettyä tarpeeksi rahaa, oli vuorossa soittaminen Teknofokuksen Hannulle ja 150mm F/8 peilin, apupeilin sekä 7.5 ja 12.5 millin plössl okulaarin tilaaminen. Siihen aikaan oli eräs mies joka myös teki edullista mutta tukevaa 1.25" kitka tarkennuslaitetta jollainen lähti hankintaan myös.

Sitten tapahtui kiivasta rakentelua enojeni avulla ja putki simppelillä dobson jalustalla oli pian valmis. Se koukutti minut tähtitieteeseen lopullisesti. Havaitsin sillä aina siihen asti kunnes tie vei opiskelemaan ja KO laite ei mahtunut enää mukaan. Muutama vuosi sen jälkeen hommasin Skywatcher 130p putken EQ2 jalustalla ja siitä lähtien harrastus on taas jatkunut aktiivisena pitkän tukun vuosia. Minulla on alkuperäisen putken peilit vielä tallessa.. ehkäpä sille tulee annettua vielä uusi elämä myös.

Tässä oma tarinani noin pääpiirteissään. Nuo ikuisuus sitten hankitut plössl okulaarit ovat edelleen okulaarilaatikossa ja aktiivikäytössä ja 7.5mm on edelleen useinmiten oma suosikkini planeettojen havaitsemiseen. Optiikka tosiaan on lähes ikuista.

- Mika
Mika Suoperä
Peilikaukoputket:
Sky-Watcher Explorer 200P, TAL-2M, Sky-Watcher Explorer 130PM
Linssikaukoputket:
Bresser Messier r102l, Celetron NexStar 102 SLT, Celestron 80ED
Jalustat:
2x EQ5, AZ4, HEQ5 Pro

jaapas

Tännään sain seurantamoottorit NEQ5-jalustaan ja kannoin vehkeet ulos, kun oli isoja rakoja taivaalla. Napasuuntaus noin sinnepäin ja okuun weppikamera kiinni. Toinen näyttö ikkunasta partsille. ja Deneppiin tarkennus ja sehän siten näky. Kapula käteen ja moottoreita ohjaan! Jihuu liikku. 2 sekunttia ja täys taivas piliviä  :realmad:  Ohan tätähetkeä jo vuosi odotettu.  :rotfl:
sw20cm, neq5,dmdeq5,canon650d,mslifecam.

EeroV

Mukavaa kuulla, että on myös muita nuoria harrastajia täällä Suomessa. Itse aloitin kyseisen harrastuksen tuossa muutama vuosi sitten liittymällä Ursaan ja sen jälkeen onkin tullut kuvailtua/katseltua taivasta toisinaan paljonkin. Toisaalta koulunkäynnin takia on viime aikoina jäänyt tämäkin vähän taka-alalle, mutta tieteeseen liittyviä uutisia luen aina (erityisesti fysiikka kiinnostaa).

Toivotaan, että olisi pilvettömiä taivaita tulossa.