Planeettaputkea 6" f/10

[VP]

Mielenkiintoinen ketju, itsellänikin alkamassa peilin hiontaprojekti kunhan saan ensin hiomakoneen valmiiksi.

[AnttiL]

Ennakoin eilen sen verran, että avasin 2013 ostetun pikivuoan (Pieplow & Brandt Gmbh, Polishing Pitch 32) tutkiakseni sen kovuutta. Ainoana testivälineenä oli peukalonkynsi. Vanhan Texereaun kokeen mukaisesti pikeen pitäisi kai tulla 10 sekunnin kovan painalluksen aikana jonkinlainen kolo. Minä en saanut huonelämpötilassa aikaan oikein minkäänlaista. Kysyin asiaa Hannu Määttäseltä, joka kertoi pien olevan yhä käyttökelpoista ja neuvoi tarvittaessa lisäämään sulatusvaiheessa sekaan hieman tärpättiä. Taidanpa kokeilla tätä temppua.

Aloitin tänään hienohionnan 15 mikronin alumiinioksidilla. Tällä kertaa tein valmiin puuron (tai paremminkin kerman) suoraan tippapulloon, jolla hioma-ainelisäys kävi kätevästi. Karkeus on jo niin hieno, että ylempi kiekko liirsi ensin muutaman työnnön holtittomasti ennen kuin aine alkoi vähitellen purra ja suhina kuulua. Ehdin hioa yhteensä 14 märkää.

Jatkoin liikkeitä vanhaan tapaan vaihtaen kiekkojen paikkaa parin märän jälkeen. Liikelaajuus pääasiassa 1/4, jonkin verran myös 1/3 ja 1/6. Tein suorien työntöjen lisäksi liikettä ellipsinä ja muutaman kerran episyklinä. Tämä "piparkakkuliike" mainitaan ainakin Heikinheimon kirjassa sekä Uuno Pesosen toimesta Tähtitieteen harrastajan kirjassa. Minkäänlaista imua ei esiintynyt ja samaa märkää pystyi hiomaan 15 minuuttia ilman lisätoimenpiteitä. Lietteen vesipitoisuus oli varsin korkea, mikä varmaankin vaikutti asiaan.

Peili lähti siliämään hyvin, mutta äärireunaa vainoharhaisesti kyttäävälle laitimmaisella noin 7 millillä lienee havaittavissa pientä karheuden lisääntymistä. Nämä eivät tosin ole 220-karkeuden koloja, vaan mielestäni 30 mikronin jälkiä. Vahdin reunaa samalla tavoin jo 30 mikronilla ja silloinkin otti tovin, ennen kuin äärilaita oli moitteeton. Ero karkeudessa näkyy lähinnä taskulampulla ja suurennuslasilla ylhäältä päin katsellessa. Taivasta vasten loivasti peilatessa pinta kiiltää tasaisesti reunoille asti.

Nähdäkseni ei liene muuta vaihtoehtoa kuin jatkaa hiontaa lyhyin työnnöin kunnes parhain sileys ulottuu laidoille asti. Työkalu päällä ja pitkillä työnnöillä tulisi varmaankin sileää pian, mutta peilin reuna varmaankin taipuisi kokonaan pilalle. John Dobson totesi hiontavideossaan, että taipuneet reunat saisivat usein alkunsa jo hienohionnassa ja sen pöpön haluaisin tällä kertaa välttää. Olen tässä jo totutellut hiomaan niin, etteivät sormenpäät ulotu ylemmän kiekon sivuille lämmittämään reunaa.

[AnttiL]

No jaa, aamulla nähtävästi vielä unenpöpperössä sieppasin pöydältä "peilin" eli työkalukiekon tutkiakseni reunan laatua uusin silmin. Sama "karheus" näytti olevan, vaikka kiekko oli kokonaan väärä. Tulipahan todistettua, että taitaa kaihertaa jostain muualta kuin kiekon reunasta.

Kerkesin hiomaan tänään kahdeksan märkää 15 mikronilla. Epäilemättä pinta silisi eilisestä, mutta kovin dramaattista muutosta on vaikea nähdä. Pinta on kyllä sinänsä kovin tasainen, mutta tietty tekstuuri siinä vielä näkyy kauttaaltaan. Mestari Pesosen ohje, että ensimmäisen öljylamppu-Foucaultin voi täräyttää jo hienohionnan päätteeksi, ei kyllä pätene tähän peiliin. En usko, että heijastaa vielä tarpeeksi.

Mestari Heikinheimon hehkulamppukoetta sentään yritin 40 watin Airamilla. Kiillotuskelpoisen peilin tulisi heijastaa langan "tummanpunervana" häipyvä hehku vielä 30-40 asteen tulokulmalla. Pienen harjoittelun jälkeen sain tulokseksi noin 21 astetta. En ihan käsitä, miksi heijastuskulmakin pitäisi erikseen mitata, kun peilipinnan kaarevuus on verraten pieni, jonka rullamittatarkkuuksilla voinee approksimoida tasoksi. Pinnan normaalin suhteen tulo- ja heijastuskulmat ovat yhtä suuret, näin ainakin luulisin...