Oppaista tms.

[Kontju]

Tähtitieteen harrastamiseen paras oppija on ns. tee se itse mies-joka omin nokkinensa nikkaroi putket, observatoriot ja seurantajalustat. Mutta kun meitä yleistumpeloitakin on ja silti haluaisi harrastaa. Esim. töissä olen tottunut siihen, että kun aletaan opettaa jotain uutta ohjelmistoa henkilöstölle, niin henkilöstön perehtyneisyydestä ja ÄO:n eroista huolimatta paikalle otetaan kouluttaja, joka käy kädestä pitäen jokaista vuorollaan neuvomassa ohjelmiston saloihin. Tähtitieteen harrastuksessa voit saada jotain vinkkejä tältä palstalta, sekä ehkä seuran muilta kokeneilta harrastajilta, jos vain uskaltaa paljastaa tyhmyytensä ja kysyä. Sitten vielä saatetaan todeta, että "hanki oppaat". Minulla on sekä kaukoputkiopas että tähtivalokuvauksen, mutta enpä ole niistä oppinut höykäsen pöläystä. Syy lienee se, että niistä puuttuu ns. hiljainen tieto, eli opas ei sano sulle, että väännä tuo säätö ensin oikeaan asentoon ja käännä tuosta toisesta, ennenkuin alotat tekemään tämän varsinaisen tässä neuvottavan jutun. Niin ja putkesihan onkin sitä mallia, ettei sillä voi tätä juttua tehdä tällä tavalla ollenkaan. Kurssejakin on, mutta en tiedä oppiiko niistäkään paljon jos kertojan ympärillä toimii 10 henkilön opiskelijaryhmä tumput suorana kuuntelemassa. Voisin maksaa ihan käteistä rahaa ja vaikka verokorttia vastaan jos joku opastaisi ns. kädestä pitäen ja tarpeeksi hitaasti ja rauhassa. Niin ja pianon soiton opetteluunkin tavallisin tapa taitaa olla käydä pianotunneilla, itseoppineet on vähemmistö.

Ja minusta tällä palstalla tällainen yleisurputtaminenkin pitäisi olla sallittua :)

[einari]

Ongelma on ehkä siinä että sekä kaukoputkioppaassa että valokuvausoppaassa voidaan kertoa se 'yleinen tieto' ja sitten on n erilaista välinettä ja tapaa toteuttaa asia käytännössä.

En tiedä missä asustelet mutta meillä täällä Tampereella on pidetty kaukoputkikursseja - joulun jälkeen usein myös aloittelijoille sellainen 'yhden illan juttu tyyliin 'näin opit käyttämään saamaasi joululahjaa'.
Myös valokuvauskursseja on pidetty.
Luulisin että kerhosta kuin kerhosta löytyy kaveri joka voisi neuvoa asioissa eteenpäin.
Ja myös täältä foorumilta voi kysyä niitä 'tyhmiä' kysymyksiä'.

[Lauri Kangas]

Mainitsemasi puutteet em. oppaissa eivät ole sinällään mitään hiljaista tietoa. Se on vain tietoa, jota ei ole kirjoitettu juuri niihin oppaisiin. Oikein toteutettuna ja jäsenneltynä sitäkin tietoa on mahdollista jakaa oppaan muodossa.

Oikeasti kattavan ja lukijan tasosta riippumatta hyödyllisen tähtikuvausoppaan kirjoittaminen on melkoinen haaste. Paljastettakoon kuitenkin että haaste on otettu vastaan jo tovi sitten.  Eipäs kuitenkaan pidätellä hengitystä vielä.

[Lithos]

Ja sitten kun näkee jotakin mitä joku tekee niin voi olla että ne käsitykset myöskin tähtikuvaamisesta muuttuvat. Muistan esim nähneeni täällä pokkarilla afokaalina otetun DS kuvan josta tuli ihan mielettömän hyvä fiilis koska näytti niin paljon siltä kun olisi itse okulaarista katsonut. Joskus sellaisillakin metodeilla joilla ei edes kuvittelisi saavan mitään aikaan tulee hienoja tuloksia. Aina ei kaikki synny oppikirjamaisesti :P

[mistral]

Minulla on sekä kaukoputkiopas että tähtivalokuvauksen, mutta enpä ole niistä oppinut höykäsen pöläystä. Syy lienee se, että niistä puuttuu ns. hiljainen tieto, eli opas ei sano sulle, että väännä tuo säätö ensin oikeaan asentoon ja käännä tuosta toisesta, ennenkuin alotat tekemään tämän varsinaisen tässä neuvottavan jutun.

Joo, olen huomannut tuon hiljaisen tiedon tärkeyden. Olen aika huonomuistinen ja ratkaisuna siihen yritän rakentaa rautalankamalleja eri asioista. Kun on rautalankamalli, voi ikäänkuin visuaalisesti "nähdä" prosesseja. Ongelma on sitten se, kun puuttuu hiljaista tietoa, prosessi katkeaa jossain kohdassa ja rautalankamallini on kahtena kappaleena eikä se funkkaa.

Tämä foorumi on hyvä just senkin takia että voi kysyä kaikenlaista, jos hyvin käy, juuri oikea henkilö sattuu lukemaan kysymyksen ja voi antaa oikean vastauksen.

[Timpe]

Ja minusta tällä palstalla tällainen yleisurputtaminenkin pitäisi olla sallittua :)

Tiedän tunteen...
Poikkesin Altair-päivillä puhumassa deep sky -tähtikuvauksesta ja aloitin esitykseni suunnilleen yleiskysymyksellä "Mitä deep sky kuvaukseen tarvitaan?"
Listasin sitten vastauksena mm. nämä asiat ennen kuin aloin puhumaan lisää jalustoista/kuvausputkista/kameroista/yms:
Kärsivällisyyttä, oman turhautumisen ja hitaan etenemisen sietämistä! Deep sky –kuvaaminen on kenties vaativin tähtivalokuvauksen alalaji ja sen oppimiseen ja tyydyttävään hallintaan kuluu vuosia! Syntyvät lopputulokset ovat kiinni paitsi käytetyistä laitteista, myös omasta oppimiskyvystä ja osaamisesta (=oppimiskäyrä on jyrkkä ja epäonnistumisia tulee alussa paljon).

Auttaisiko tuskailuun tieto siitä, että yrität harrastaa kenties valokuvauksen haastavimpaa kuvauslajia ja siihen vaaditaan lukuisien pikkuasioiden hallintaa ennen kuin homma alkaa sujumaan edes tyydyttävällä menestyksellä? Tätä kuvauksen aloittamisen problematiikkaa on sivuttu mm. tässä ketjussa: http://foorumi.avaruus.fi/index.php?topic=10839.0 ...ja sieltä vielä heitto tähän ketjuun: http://foorumi.avaruus.fi/index.php?topic=10037.0
Kaikki edistyneemmätkin tähtikuvaajat ovat olleet samassa tilanteessa kuvaamista aloittaessaan ja ainoastaan kärsivällisesti sinnittelemällä ja ongelma kerrallaan ratkomalla tuosta on päässyt eteenpäin. Sellainen 1-2-3 kuvauksen käytännön aloitusopas on näet ollut hakusessa jo pidemmän aikaa, muttei sitä kukaan ole ehtinyt kirjoittamaan. Tietotaitoa sen tekemiseen löytyy mm. tältä foorumilta ja ylöskirjoitettavat asiat löytyvät jo nyt pääosin niistä pitkistä ketjuista, missä kuvauksen aloittamiseen liittyviä ongelmia on käyty läpi tapaus kerrallaan. Tähtikuvaus nyt vain on niin vaativaa ja hidasta puurtamista, että siihen tarvitaan elefantin sitkeyttä ja kilpikonnan hitautta vuosien hitaan oppimisen muodossa. Toisaalta oma kehittyminen kuvaajana tuottaa sekin iloa ja on palkitsevaa, jos vain ei ole liian tuomitseva itselleen ja omalle hitaudelleen uuden oppimisessa.

[Timi]

Välillä tuntuu että haluaa heittää hanskat kehään ja unohtaa koko "kötinä" mutta jotenkin ihmeellisellä tavalla tähtikuvaus koukuttaa ja haluaa taas aloittaa uudelleen kun huomaa että pitkästä aikaa taivas kirkastuu.
Erikoinen harrastus.

[Kontju]

No, vehkeet on maanneet tuossa nurkassa viime elokuusta asti, enkä tiedä mitä niitten kanssa pitäisi tehdä, laittaako myyntiin. Kun kannat ja kasaat toistakymmentä kiloa painavat vehkeet takapihalle ja könötät huonossa asennossa pakkasessa, niin lonkan nivelvaurio muistuttaa olemassaolostaan.

Mulla kun oppiminen tapahtuu yrityksen ja erehdyksen tietä, niin mikään opas ei neuvo töppäyksestä takaisin sinne tuloksellisen yrityksen polulle. Ja mitä tulee kaverilta kysymiseen, niin voi helposti käydä kuin tässä Remontti-Reiskan tapauksessa, joka näyttää työn eri vaiheet hahmolleen pikakelauksena ja toteaa että siitä vain sohvien mies teepä perässä... Tuloksena ei välttämättä ole kuin sutta ja sekundaa.

Kyllä omalla ammattitaustalla pitäisi ymmärrystä ja omaksumiskykyäkin olla jonkin verran ja pientä käsin suunnattavaa peilikaukoputkea olen käyttänyt jo kymmeniä vuosia. Ja tunnistan tähtikuviot ja planeetat, niihin asioihin en kurssitusta tarvitse.

No - onni yksillä, kesä kaikilla. Hankin juuri huutonetin kautta Canonin 100 mm IS USM Makro-objektiivin, ei muuta kuin perhosia kuvaamaan :) Sillä voisi kokeilla tähtitaivastakin ilman seurantaa, kun rungosta saa ISO 6400 asetuksen, muutaman sekunnin valotusajalla... :)