Peilin kiillotus

[Miika]

Kuinka voi testata onko peilin kunnolla kiillossa? En ole löytänyt netistä mitään muita keinoja kuin pistemäisellä valolla testaamisen, mutta onko joitain parempia ja tarkempia keinoja, ja miltä näyttää kunnolla kiillotettu peili? Voiko peilin kiillon todeta ihan vain katsomalla?  Peileistä on vaikea löytää kuvaa ilman aluminointia. Ei viitsisi enää toista kertaa lähettää peiliä turhaan aluminoitavaksi, mutta oppipa tästäkin virheestä jotain uutta. Näköjään Kaukoputken rakentajan käsikirjassa sanotut kuusi tuntia ei riitä alkuunkaan.

En ole ikinä nähnyt pelkästään kiillotettua peiliä, niin kai se on parempi kysellä, kuin kämmäillä lisää.

[Wezen]

Lainaus klassikosta J.M. Heikinheimo: Teemme peilikaukoputken:

"Otamme vertailukohteeksi hyvin puhdistetun silmälasilinssin. Kohdistamme suurennuslasilla linssin pinnalle kirkaskupuisen lampun kuvan ja sitä liikutellen tarkkaamme, miten heikkona ja kipunoimattomana se esiintyy pinnalla. Sitten teemme saman kokeen peilille".

Eli kyllä se käyttämäsi keino on muidenkin käytössä, etsi jokin peili- tai linssipinta, josta voit ottaa mallia. Mielummin ei kalvotettu kameran tai hyvän kiikarin linssi vaan suurennuslasin tms. Kalvotettu linssi ei heijasta oikein mitään (erotat sen hieman värillisestä pinnasta ja heijastuksesta).

Pitkälle pääsee jo sillä, että katsot kirkkaan lampun tai loisteputken heijastusta loivassa kulmassa peilin pinnalta. Jos olet tehnyt testiä kiillotuksen alusta loppuun, huomaat kyllä, milloin heijastus alkaa olla hyvä eikä enää muutu lisää kiillottaessa. On tärkeä vertailla peilin reunoja ja keskiosaa, keskiosa kirkastuu yleensä ensin. Jos sinulla on mikroskooppi tai kunnollinen suurennusluuppi, katso sillä valaisten pintaa eri kulmissa. Kipunoita (kuoppia) ei saa näkyä.

Kiillotukseen tarvittava aika riippuu täysin siitä, oletko hioessa onnistunut poistamaan edellisen hiomarakeen isot kuopat seuraavalla, ja miten hyvin viimeiset hienoimmalla hioma-aineella hiotut märät ovat onnistuneet. Oikein hyvin onnistuneen hienohionnan jälkeen saattaa pinnan kiilto olla ok jo parin-kolmen tunnin kiillotuksen jälkeen. Hienohionnassakin pintaa kannattaa seurata mikroskoopilla tai luupilla. 80 tai 120 carbon isoja kuoppia ei taida saada pois satojakaan tunteja kiillottamalla.

Miten olet testannut peilin muodon? Oikein huonosti kiillotetun peilin testaaminenkaan ei oikein onnistu.

[Miika]

Kiitos Wezen neuvoista!

Ilmeisesti tein tuon valo-testin väärin, sillä en tajunnut verrata sitä mihinkään kunnolla kiillotettuun linssiin tai peiliin.

Peilin pinnassa ei ole kuin yksi vähän syvempi, mutta muuten todella pieni kuoppa reunassa. Muutamia pieniä naarmuja siinä on, vaikka yritin niitä vältellä, ja ne tuli vasta kiillotuksen aikana.

Miten olet testannut peilin muodon? Oikein huonosti kiillotetun peilin testaaminenkaan ei oikein onnistu.

Käytin pelkästään ronchia muodon tutkimiseen, ja sain sillä muodoksi vähän paraboloidiin päin menevän pallon. Mittaamisen kanssa minulla ei ollut ongelmia.

Pitää sitten tehdä lomalla uusi pikialusta ja jatkaa kiillotusta. Saa nähdä, kuinka paljon peili sitten vielä kiillottuu.

[allar]

Hei,

Itse sain oman 500mm peilin kiillotettua jonkin aikaa sitten. Kiillon astetta tutkin monin eri tavoin. Helpointa on kun katsoo kiillotetun pinnan kautta katossa olevaa loisteputkea. Jos hejastuksessa näkyy vielä paljain silmin rakeisuutta niin kiillotus ei ole valmis. Loisteputken valo on hyvä siirtää peilin reunalle jolloin näkee onko peili kiillossa aivan reunaan vai löytyykö sieltä jonkinlainen karkea vyöhyke. Kun paljain silmin ei enää erota rakeisuutta, niin voi ottaa pitkäpolttovälisen (esim. 20mm) okulaarin avuksi. Kun lasia valaistaan alapuolelta tai sivusta taskulampulla, niin nurinpäin käännetyllä okulaarilla voi vielä erottaa pieniä pisteitä lasin pinnalla. Täytyy kuitenkin olla tarkkaavainen ettei sekoita peilin pinnalla olevaa likaa pinnan rakeisuudeksi. Kuva tästä menetelmästä löytyy tästä: http://epoksi.afraid.org/~allar/500mm_f4,7/kiillotusta4.jpg. Kolmas tapa oli kohdistaa taskulampun polttimo tai mielummin laser-pointteri lasin pinnalle ja tarkkailla näkyykö siinä mitään jälkiä kuvan heijastumisesta vai taittuuko kaikki valo lasin sisään. Käytännössä kuitenkin täysin kiillotettukin pinta heijastaa pienen määrän valoa, mutta valon määrää voi verrata vaikkapa muihin kiillotettuihin pintoihin. Omasta peilistäni laserin heijastama valo oli vähäisempää kuin esim. ikkunalasin tai silmälasieni linsseistä heijastunut valo. Kuvasin pari päivää sitten peilin muotoa kiillotuksen jäljiltä: http://epoksi.afraid.org/~allar/500mm_f4,7/muotoilua_0h.jpg. Nyt pitäisi valaa uusi työkalu parabolosointia varten...

[Miika]

Kiitos Allar hyvistä neuvoista!

Vertasin kiillottamani peilin ja ikkunalasin heijastusta keskenään ja olihan se peilin aiheuttama heijastus vielä huomattavasti suurempi. Reunoilla sen huomasi kaikkein parhaiten. Loisteputken alla en huomannut peilissä rakeisuutta, mutta kun sitä katsoi okulaarin läpi, niin kyllähän sitäkin löytyi kohtalaisesti, kun oppi erottamaan pölyn ja rakeisuuden toisistaan. Oli tänään vähän motivaatio hukassa, enkä viitsinyt ruveta tekemään uutta pikialustaa, joten täytyy joulun jälkeen vielä sekin värkätä. Sitten vielä joku 3-4 tuntia lisää kiillotusta ja jonkin verran muotoilua, niin eiköhän se ole siinä.

[Wezen]

Yksi neuvo ja ajatuksen aihe vielä:

Otahan vielä tarkasteluun hienohionnan jäljiltä oleva työkalukiekko. Sen pinta on nyt paras muisto siitä, millainen peilin pinta oli ennen kiillotuksen aloitusta. Kun katsot sen keskimääräistä karkeutta (pitäisi olla niin sileä, että millään tav. suurennuslasilla tai yksinkertaisella luupilla et näe karkeutta, yksinkertaisella mikroskoopilla kuitenkin) ja vertaat sitä suurimpin kuoppiin, saisivat suurimmat kuopat olla suuruudeltaan vain 3-5 kertaa keskimääräistä karkeutta suurempia. Silloin pinta on niin hyvä, ettei se hienohionnassa paremmaksi tule. Jos suurimmat kuopat ovat tätä suurempia, ovat ne peräisin karkeammista hioma-asteista ja et todennäköisesti saa niitä pois 3-4 tunnin kiillotuksella, vaan kannattaa harkita hienohionnan viimeisten asteiden uusimista ja uutta kiillotusta.

Hienoimmankaan hiomarakeen jälkeen pinta ei ole aivan homogeeninen, kovat hiomarakeet ja lasin "amorfinen" luonne aiheuttavat satunnaista lohkeilua, siitä nuo 3-5 kertaa isommat max. kuopat.

Hienohionnassa pätee sama homma kuin kiillotuksessa: hiontatulosta kannattaa seurata, isoja kuoppia ei saa olla jäljellä, keskustaa ja reunoja verrata keskenään ja hioa vielä yksi märkä ennen siirtymistä hienompaan, jos ei ole varma. Edellisessä hioma-asteessa aiheetta säästetty aika yleensä moninkertaistaa vaivan seuraavassa asteessa. Viimeisen hioma-asteen jälkeen voi myös jo katsella tuota loisteputken heijastusta peilin pinnasta samoilla kriteereillä kuin kiillotuksessa.

[Miika]

Käytin hiontapeiliä pikialustana ja se kärsi siinä jonkin verran, joten se kuoppiin ja naarmuihin ei oikein voi luottaa, mutta mikroskoopilla katsoessa pinta oli keskimäärin melko sileä. Valoa vasten ei näkynyt mitään, ja suurennuslasillakin se oli todella sileän näköinen. Katselin myös pääpeiliä mikroskoopilla ja siinä oli pieniä rakeita. En tiedä mitkä niistä heijastui peilin pohjasta takaisin ja mitkä peilin pinnan rakeita, sillä hioin peilin takapintaa sileämmäksi ja sen pinta on suoraan karkeahionnan jäljiltä. Tutkimisen jälkeen tulin siihen tulokseen, että en viitsi aloittaa hienohiontaa uudestaan, sillä katselin peilin pintaa jokaisen hiontakerran jälkeen ja varmistin, että se on sileä ja kuopaton. Käytin hienohionassa vähän yli tunnin aikaa joka karkeudella.

Muoks. Jos näyttää, että peili ei rupea kiillottumaan, niin täytyy kai tehdä sitten hienohionta uusiksi.

[Miika]

Päädyin tekemään koko hienohionnan uusiksi, koska halusin poistaa kaikki peilin pinnan naarmut.Tällä kertaa seurasin mikroskoopilla peilin pintaa jokaisen vaiheen jälkeen ja tein työn varman päälle.

Nyt olen kiillottanut peiliä 8 tuntia ja keskusta on jo mielestäni aivan kiillossa. Peilin kiiltoa olen seurannut laser-kynän avulla. En vain meinaa saada reunaa kiillottumaan aivan samalle tasolle. Siinä on tällä hetkellä noin 1 cm:n levyinen, vähän keskustaa himmeämpi alue. Onko kenelläkään hyviä ideoita kuinka saan reunan yhtä kiiltäväksi, vai lähteekö se kiillottumaan pelkästään ajan kanssa?

[Miika]

Päivitetäämpä vähän tilannetta.

Sain reunan ja keskustan yhtä kiiltäviksi, mutta keskityin ilmeisesti kiillotuksessa liian paljon runoille ja nyt kärsin taipuneista reunoista. 10 tunnin muotoilu lyhyillä työnnöillä ei ole korjannut ongelmaa. Ajattelin, että pakkohan sen on olla parantunut muotoilun aikana, joten ajattelin tehdä vielä tunnin muotoilun ja lähettää aluminoitavaksi, mutta prässäyksen aikana peili olikin juuttunut pikialustaan kiinni ja kun sain peilin irti, niin samalla irtosi jokin pieni pienpalanen ja raapi peiliin muutaman ikävän naarmun. Taas mietinnässä, että tilaisinko lisää hioma-aineita ja tekisin kiillotuksen uusiksi vai annanko naarmujen olla ja lähetän aluminoitavaksi.

[Wezen]

Onpa sinulla ollut epäonnea. Muutama naarmu ei oikeasti haittaa, niistä ei kärsi kuin peilintekijän itsetunto. Taipuneen reunan voi myös peittää tussilla aluminoinnin jälkeen tai poistaa reunaviistettä leventämällä, jos on vain millin-parin levyinen. Oman kokemukseni mukaan taipunut reuna syntyy helposti, kun kiillotusaika moninkertaistuu useiden korjausyritysten takia. Jos muotoilu onnistuu kerralla, eikä työtavoissa tai pien kovuudessa ole suurta vikaa, ei reunakaan taivu helposti. Sitten, kun reuna on taipunut, on siitä vaikeampi päästä eroon. Mitäs, jos aluminoit peilin, peität reunan ja rakennat putken. Peilin voit tehdä vielä kerran uudestaan vaikka hienohionnan viimeisestä asteesta lähtien myöhemmin, jos putkesta muuten tuli kelvollinen.

Oman peilin tekoni olen koettanut perustaa enemmän mittaamiseen ja ymmärtämiseen kuin raakaan työhön. Aikaa uudestaan ja uudestaan mittaamiseenkin kuluu, mutta isoja mokia tulee vähemmän. Täydellistä ei tule ikinä.

[Miika]

Mietin pitkään peilin lähettämistä aluminoitavaksi, mutta päädyin lopulta yrittämään vielä kerran, sillä helposti tulee tunne "jos siitä olisi tullut parempi". Hion naarmut pois 220 piikarbidilla ja nyt odottelen hienompia aineita. Ensi kerralla en anna naarmujen, enkä lievästi taipuneiden reunojen haitata, jos niistä ei todella ole hirveää haittaa. Taisin tehdä virheen, kun lähdin yrittämään uudestaan, mutta onneksi kesälomalla on aikaa värkätä. Putkea en ole vielä aloittanut rakentamaan, mutta kaikki osat on paperilla piirrettynä ja suunniteltuna.

Tarkoituksena olisi hioa vähän isompi peili tämän jälkeen ja sitä varten ajattelin harjoitella kipsialustan tekoa. Sen päälle valan pien ja kiillotan sillä. Toivottavasti ajatus on järkevä. Jos peilin hionta ei ole muuta opettanut, niin kärsivällisyyttä on ainakin tullut reilusti lisää.