Meteorin räjähdys Uralilla (Venäjä)

[Esko Lyytinen]

Olen ollut jokseenkin samaa mieltä kuin Jarmo.
Se sylinterimäinen noinkin suuresta nopeudesta leviää lähes kohtisuoraan reitiltä ja on siis liki lähimmästä pisteestä (noin ajoituksen kannalta vaikkei siis pisteestä olekaan).
Ja voi olettaa että pääsääntöisesti räjähdykset tapahtuivat vähän kaumpana joten kyllä tuo järjestys on mielestäni ihan järkevä. Joissain paikoissa voivat olla liki samassa ja luulisinkin että tällöin voisi olla kaikkein voimakkaimmat paineaallot ko etäisyydellä.

Kun olen pamauksia itsekin kuunnellut videolta niin olen kyllä sitä mieltä että osin jälkipamaukaset ovat jälkeen jääneitä fragmenteista ja vaikea erottaa oletetuista räjähdyspaineaalloista. Siten vaatii mielestäni erittäin huolellista analyysiä ja vertailua useasta paikasta että ne voi toisistaan erottaa, enkä ihan vakuuttunut olekaan että on kaikilta osin oikein tulkittu, ehkä on. Niitä pamaukia oli sen verran tiheässä että tulee mieleen että saattaa löytyä sopiva pamaus eri räjähdys hypoteeseille varsinkin jos/kun samalla yritetään paikallista räjähdyksiä niiden(kin) avulla. Olen kyllä nähnyt julkaisun näistä, mutta ei ainakaan nopea-lukemisellä näyttänyt olevan kovin laajaa selvitystä luotettavuudesta. Ja siinä oli kyllä identifioida useita räjähdyspisteitä ja niistä pallomaiset aallot. En tiedä onko tulkinta tässä suhteessa muuttunut.
Jos yhden identifioi niin onkin eri asia kuin yrittää sovittaa pamauksiin monia ja sen yhden saanee luotettamammaksi varsinkin kun kirkkaudestakin voi ajankohdan päätellä.

[Jarmo Moilanen]

Ja voi olettaa että pääsääntöisesti räjähdykset tapahtuivat vähän kaumpana joten kyllä tuo järjestys on mielestäni ihan järkevä. Joissain paikoissa voivat olla liki samassa ja luulisinkin että tällöin voisi olla kaikkein voimakkaimmat paineaallot ko etäisyydellä.

Päinvastaisella tarkoitin sitä että voisi kuvitella että räjähdyksestä tulisi se voimakkain paineaalto.

Tässä räjähtäviksi tulkitut kappaleet olivat jo paljon pienempiä kuin koko pääkappale. Osasta lentoa pääkappale koostui oikeastaan useista erikokoisista kappaleista (esityksen mukaan 1-3 m kokoisia oli 10-20 kpl). Maksimi paineen ollessa 10-18 MPa 26-22 km korkeudessa nämä kappaleet hajoilivat pienemmiksi.

Lopullinen päämassa (654 kg) sammui vasta 12,6 km korkeudella. Tämä on tyypillisen alhainen sammumiskorkeus isolle meteoriitille. Yleensä meteoriitit sammuu viimeistään 20 km korkeudella ja vain harvoin pääsee alle 10 km korkeutta (tällaisia oli Carancas 2007, Sterlitamak 1990, Sikhote-Alin 1947).

Eräs tärkeä lukema tuossa esityksessä on loppunopeus 3,2 km/s. Eli tuo on pääkappaleen valoisan lennon loppuminen 12,6 km korkeudella. Tuo ei tosin ole välttämättä ablaation loppuminen.

[Jarmo Moilanen]

Jos joku haluaa lukea (englanniksi) hiukan tietoa mitä löytyi sieltä avannosta niin tästä abstraktista löytyy kuvatkin:
www.hou.usra.edu/meetings/lpsc2014/pdf/2227.pdf

Pääkappale oli siis 540 kg ja kooltaan 88x66x62 cm. Avannosta nostettiin myös 7 muuta isompaa kappaletta yhteensä 84,4 kg.

Cheliabinskin meteoriitista on kokonainen sessio tämän vuotisessa Houstonin LPSC:ssä. Itse asiassa tänään... Linkit abstrakteihin tässä pdf:ssä.
www.hou.usra.edu/meetings/lpsc2014/pdf/sess718.pdf