Filmimateriaalin ikääntyminen

[tomipa]

Kuka tietää, miksi aamun 70-luvun Nalle-luppakorvan filmissä on mustia ja valoisia pisteitä, pilkkuja, viivoja ja ympärkuvioita? Onko kyseessä mikrobi, joka syö filmiä, kemiallinen epäpuhtaus, mekaaninen kuluma vai voivatko koskmiset suurenergiahiukkaset valottaa filmiä uudelleen alkuperäisen kehityksen jälkeenkin? Ehkä kaukaa haettua, mutta joku voisi tietää filmiarkistosta jonkun, joka tietäisi selityksen.

[Jorma Koski]

Kaitafilmini ovat säilyneet pimeässä moitteetta 70-luvulta asti.
Ilmeisesti (teollinen-)kehitys ja varsinkin kiinnitys on tehty aikanaan huolellisesti.

Käyttämätön värinegatiivifilmikasa on säilynyt yli kymmenen vuotta pakastimessa OK odottamassa vuosittaista postikorttituotantoa.
Vuoden alussa käytän viimeisen rullan tätä museomateriaalia.
Sitten jää vielä yksi diafilmi tulevaisuuden ihmeeksi.

[jmantyla]

Käyttämätön värinegatiivifilmikasa on säilynyt yli kymmenen vuotta pakastimessa OK odottamassa vuosittaista postikorttituotantoa.
Vuoden alussa käytän viimeisen rullan tätä museomateriaalia. Sitten jää vielä yksi diafilmi tulevaisuuden ihmeeksi.

Haa! En ole ainoa. Minullakin on kaksi rullaa värinegafilmiä ja yksi diarulla jemmassa, parasta ennen päivä oli 2005. Vanhoja filmejä on joskus testattu kameralehdissä. Jopa 50 vuotta vanhat filmit ovat toimineet, jos ne on säilytetty pimeässä ja viileässä. Mutta, kukahan noita vielä kehittää vuonna 2020 

Nalle Luppakorvan pisteet ja pilkut lienevät roskia, joita ajan kuluessa on päässyt filmikelalle. Jos filmi on kunnolla kehitetty ja kiinnitetty se säilyy kyllä vuosikymmeniä. Ilmeisesti Nallea on säilytetty huolimattomasti. Puhdistamisessa on melkoinen työ, mutta sekin on mahdollista. Katselin telkkarista itsenäisyyspäivänä sitä kohuttua Tuntematonta sotilasta (1955). Ihmetytti filmin puhtaus. Ilmeisesti lähetettiin digitalisoitu versio, joka oli ensin huolellisesti putsattu?

Jorma M.
Kangasala

[einari]

Menipäs Jormilta samantien aika offtopic 

Mutta vastauksena alkuperäiseen kysymykseen - eli eiköhän syynä ole pöly, lika ja mekaaninen kuluminen.

[Meade-mad]

Ilmeisesti lähetettiin digitalisoitu versio, joka oli ensin huolellisesti putsattu?

Eikös kaikki suomessa televisiotekniikalla lähetetty ole digitaaliformaatissa? 

jk

[Jutte]

Tiedetäänkö toisaalta minkä laatuinen alkuperäinen filmi oli? Luppakorvahan on Puolalainen animaatio ja filmin laatu ei välttämättä ollut kovinkaan hyvä. Tuleeko laadun heikkoudet paremmin nyt esiin tarkempien televisioiden myötä?
Varmasti pöly, muut epäpuhtaudet ja ikääntyminen kyllä vaikuttaa kaikkien filmien laatuun ja Luppakorvan tapauksessa sarja pyöri TV:ssä useita kertoja eli oli ahkerassa käytössä.
J-P

[jmantyla]

Tiedetäänkö toisaalta minkä laatuinen alkuperäinen filmi oli? Luppakorvahan on Puolalainen animaatio ja filmin laatu ei välttämättä ollut kovinkaan hyvä. ...
J-P

Nalle Luppakorvaa valmistettiin Puolassa Lodzissa Se-ma-for -yhtiön studioilla. Yhtiö on edelleen olemassa. Kävin Lodzissa v. 1979.
Sikäli kuin ymmärrän puolankielisiä nettisivuja, Se-ma-for käytti DDR:läistä Orwo-filmiä, joka ei suinkaan ollut huonolaatuista. Sitä myytiin aikoinaan Suomessakin.
Orwo oli Agfan Itä-Saksan puolelle jäänyt osa vuonna 1945. Koska värifilmiteollisuus oli Saksassa kehittyneempää kuin Yhdysvalloissa, Englannissa ja NL:ssa, Agfan tehtaiden tuotantolaitteita ja valmistusmenetelmiä varastettiin röyhkeästi miehittäjämaihin. Lännessä ne menivät Kodakille ja Ilfordille. Itä-Saksan puolelle jäänyt Agfan osa muodosti silloisen itäblokin värifilmiteollisuuden päätehtaan nimellä Orwo. Se on edelleen hengissä DDR:n kaatumisen jälkeen, mutta mitätön torso filmialan tunnettujen vaikeuksien takia.

http://www.filmotec.de/

Nalle Luppakorvan alku- tai lopputeksteissä pitäisi olla maininta, jos elokuva on kuvattu Orwo-filmille.
Karvat ja pallukat nykyisin myytävissä versioissa ovat huonosta säilytyksestä johtuvaa pölyä ja epäpuhtautta.

Edit: Se-ma-for -yhtiön historiikkki on täällä:

http://www.se-ma-for.com/en/semafor/semafor-history

Jorma M.
Kangasala

[tomipa]

Mutta vastauksena alkuperäiseen kysymykseen - eli eiköhän syynä ole pöly, lika ja mekaaninen kuluminen.

Näin varmaan onkin. Olen tosin nähnyt samoja väläyksenomaisia rappeutumismerkkejä remasteroimattomissa SF-filmeissä, ulkomaisissa sotadokumenttimateriaaleissa ja 60-luvun mustavalkoisissa Teema-kanavan Suomi-dokumenteissa. Kuvittelisin, että ainakin viimeksi mainitut ovat maaneet kelalla elokuva-arkistossa. Luulisi heidän osaavan säilyttää filmejään. No kysymys lienee kumminkin pölystä. Itselläni filmejä ei ole: dokumentit ja elokuvat ovat tulleet ylen kanavilta.

Remastroiduissa elokuvissa rappeutumismerkkjä ei juuri ole, paitsi harvoin hyvin isoja. Pistejäljet on varmaan keskiarvotettu pois digitoinnin yhteydessä ja isot jäljet ovat pohjavärisiä. Televisioni on Sony KDL40W-4000.

[pnuu]

Kuvittelisin, että ainakin viimeksi mainitut ovat maaneet kelalla elokuva-arkistossa. Luulisi heidän osaavan säilyttää filmejään.

Jos (kun!) sitä pölyä on ollut filmillä kuvatessa, se on kuvassa mukana jos ei sitä korjaa ruutu kerrallaan valopöydällä tai digitaalisesti. Vastaavat pölypallerot vaanivat tähtikuvaajia, kun kennolla oleva pöly jättää jälkensä kuviin (nämä tosin on helpohko korjata fläteillä). Puhumattakaan sitten meistä, jotka kuvaavat laakafilmille, pölyä on aina ja ihan joka paikassa...