Abell 39 lienee käsitelty loppuun tältä keväältä, kun se jää kohta Kuun alle. Tässä ovat siis tämän himmeän ja pintakirkkaudeltaan pienen (13.7 mag) ja laaja-alaisen (155″ × 154″) kohteen viimeiset fotonit modaamattoman Canon EOS 7D kameran kennolle. Herkuleen tähdistö näkyy omalla havaintopaikallani riittävän korkealla taivaalla vain myöhään keväällä aamuyön tunteina ja varhain syksyllä heti taivaan pimennyttyä elokuussa (saapa nähdä tuleeko palattua tähän kohteeseen vielä elokuussa).
Tämä kuva on otettu kolmena kevätyönä 31.3. (5 x 10min), 14.4. (3 x 15min) ja 16.4. (3 x 15min) jatkuvan epäonnen ja huonon kelin saattelemana. Yhteisvalotusta on nyt 2h 20min paria päivää vaille täyden Kuun loistaessa taivaalla. Baaderin UHC-S suodin oli käytössä kahdessa viimeisessä erässä 15min valotuksen kanssa ja Moon&Skyglow/Neodymium suodin ensimmäisessä 10min kuvasarjassa, jonka lopputulos oli jo tuossa yllä. Kuvauskalustona toimi tuttuun tapaan 300/1500mm Newton putki ja OAG-seurannankorjaus Gemini G41 Obs+ jalustan kanssa. Pidän tätä loppukuvaa eräänlaisena
työvoittona, koska olen yrittänyt kuvata tätä kohdetta vuodesta 2009 lähtien ja vasta nyt keväällä 2011 olin itsekin näin vaativan tehtävän tasalla.

Epäonnesta sen verran, että tähän sarjaan on sattunut niin kehnoa läpinäkyvyyttä kuin seurantaongelmia "deklinaatio-backslash:in" muodossa + omaa kämmäilyä tarkennuksen mennessä hiukan pieleen + kamerakennon kallistumaa komakorjaimen asentuessa fokkarissa ½ millin vinoon + tuulisen sään pilaamia 15min yksittäisruutuja + voimakkaan Kuutamon aiheuttamia gradientteja loppukuvassa. Lisään siis foorumille näkymään suoraan DeepSkyStackerista tulleen pino-hässäkän, jonka keskeltä tällainen yllä näkyvä kuva-ala on kaivettu loppukuvaan. Lisäksi saatte bonuksena vinkin Photarin Curves-työkalun käytöstä kohinan poistoon ja sen löytää
täältä. Toivottavasti tuo on hyödyksi silloin, kun kohina lähtee lapasesta vähävaloisen kuvan käyrien vääntelyn tuloksena
