Eilen iltapäivällä näytti pahasti siltä, että yöllä voisi vihdoin päästä aloittamaan syvän taivaan kuvaushommat tälle kautta. Viime kaudella mentiin käytännössä pelkästään kameraoptiikalla, joten tuolla isolla kaukoputkella teki nyt mieli kokeilla jo jotain, vaikka eihän dobsonin seuranta pidemmissä valotuksissa loistakkaan. Hmm... Joku M13 vois olla kiva... Ei kait siinä, iltaa odotellessa... Onneksi vielä valoisaan aikaan havahduin, että enhän minä ole muistanut ollenkaan järkätä mitään flättikalvoviritystä tuolle isolle putkelle!

Hätäratkaisuna heitin kameran komakorjaimen kanssa focuseriin, tarkensin niin tarkasti äärettömään kuin päivänvalossa pystyin ja räpsin keon kuvia pilvettömästä kohdasta taivasta... Olkoot siinä flättikuvat. Toimi ihan hyvin ainakin tällä kertaa.

Ilta pimeni. Pilvitilanne näytti vielä kymmenen aikaan niin surkealta, että olin jo vähällä luovuttaa. Aina vain jostain puski lisää pilveä... Lopulta kuitenkin taivas selkeni Herkuleen suunnalta, joten pääsin laittamaan homman alkuun. Koska seurannan tarkkuus on vielä tässä hommassa pieni kysymysmerkki, ajattelin ensin testata eri pituisia valotuksia, että näkisi vähän miten se toimii. Aloitin 20 sekunnilla, mutta koska homma näytti yllättäen toimivan aika hyvin, niin päätin mennä sillä loppuun asti. Yhteensä vähän vajaan tunnin verran tuli valoa kerättyä.

Hyvin kyllä pysyi seuranta perässä. Kertaakaan ei tarvinnut siirtää putkea.

Että tuollainen räpsy. Vähän on tähdet venähtäneet vasemmassa reunassa... Kollimaatiossa hiomista?
Nikon D750, SW-komakorjain, SW Skyliner 350P Flextube Synscan(355/1650).

Flickr:
https://www.flickr.com/photos/138130833@N03/29314169215Täysikokoinen:
https://c8.staticflickr.com/9/8172/29314169215_9e4cc74b0f_o.jpg