Sain käyttööni Meaden jo liki 20 vuotta vanhan jalustan LXD 750.Se ei ole mekaanisilta osiltaan kuin 2,5 kiloa painavampi Eq-6 jalustan vastaavia mutta sanotaan olevan kantokyvyltään kaksinkertainen(n.38kg).Kun sattui käymään niin että oli myös tämä Eq-6 asettaa vertailuun niin tein viidentoista minuutin valotuksia molemmilla 107/700 Triplet APO-putken läpi Atik 16hr kameralla.Tuon Meaden suhteen olisi saanut olla joku isompi putki käsillä.Kun laitteita kiireessä joutuu pilvimassojen vyöryessä vaihtelemaan niin sata varmaa tulosta ei saa.Vaatisi pitemmän ajan ja paneutumisen.Piti kuitenkin koettaa kun tuota Meadea ei kuvausjalustaksi mielletä.Ehkä siinä joku saa näkymään erottumista puoleen tai toiseen.Käsitelty kuvia ei ole,eipä olisi taitojakaan.Itse huomasin sen että kun PHD lähtee ohjaamaan niin Meade vaatii odotella muutaman minuutin ennenkuin asettuu.Näkyy vaikkapa tuossa Trial galaksien kuvassa soikeina tähtinä kun ei ole maltettu odottaa.
Onnittelut jalustahankinnasta, tuota Meaden 750:ä ei luultavasti kovin montaa kappaletta Suomesta löydy. Sen verran uteliaisuudesta netistä katsoin että todella jykevän näköinen jalusta on kyseessä. Onko tuo sinun tripletti APM:n listalla oleva?
Kiitos!Putki on Sky-Watcherin 120/600 akromaatista mutta objektiivi tosiaan on APM:n 107/700 ns."SuperApo".Se on FPL-53 mutta ei sentään kalleimpia laatuja. Strehl 95 seutuja.Tuon jalustan otin kun arvelin että menee ainakin visuaalisessa mielessä isommankin newtonin tai vastaavan kanssa.Mekaniikka siinä on säilynyt ehjänä kun on ollut kuormana ainoastaan tähän saakka se Meaden 178 ED putki,noin 19 kiloinen ja jota varten jalusta silloin 1992 suunniteltiin.Ehkäpä siitä voisi yrittää saada jonkinasteiseen kuvaukseenkin kykenevää...
Näyttää että epätasaisellakin seurannalla varustettu jalusta hieman ojentuu kun lyhentää guidauskameran valotusaikoja.Se vaatii tosin hyvän seeingin.Siinä mielessä alan tajuta tuota adaptiivista optiikkaa jota käytetään seurannan apuna.Käytin Meade LXD:llä 0,2 ja 0,5 sekä 1,5 sekunnin valotuksia Qhy-5 guidauskameralla ja PHD-ohjelmalla.Kuitenkaan 0,2 sekuntia ei tuonut enää parannusta.
Jalustan sisälle ei oltu aivan äsken katsottu niin teinkin sen ja tuollaista löytyi esimerkiksi RA-puolelta.Puhdistin ja laitoin uudet rasvat.Olen lukenut että näistä on tehty vielä kuvauskelpoisia vaihtamalla pienet servomoottotit vähän suurempiin askelmoottoreihin,joita saa ainakin Astroelekronicilta.Hammasvaihteet vaihtuu hihnaan.Samalla on ohjaus uusittava.Oli tarkoitus vielä koettaa mitä puhdistus vaikuttaa mutta aikomukseksi se taisi jäädä.Kun laittaa virrat niin Ra-moottori lähtee menemään kovinta nopeuttaan eikä välitä kapulan komennoista.De puoli toimii moitteetta.Harmi kun en ole sähköspesialisti vai auttaisiko sekään?
Noiden hammaspyörien moottorin vastaisella puolella(missä tuo musta nuppi on)on hyvin ohut pyörivä levy jota kohden on asetettu noin neliösentin kokoinen ohut metalliliuska saman suuntaisesti.Liuskan kautta menevät käskyt kapulasta moottoriin.Kun purin ne tarkistaakseni hammastuksien kunnon niin tuo liuska unohtui takaisin asennettaessa.Samalla irtosi yksi neljästä johdosta jotka menevät ohjauskapulasta tuohon liuskaan.Siksi moottori paineli vain yhtä ja suurinta nopeutta.Vielä kun sain hajotetuksi toisen moottoriin menevän johdon niin laite mykistyi tyystin.Tinasin johdot ja aloin asetella sitä liuskaa paikoilleen.Yrityksen ja erehdyksen tie vei lopulta tyydyttävään lopputulokseen.Eilen jalusta horisi vielä miten sattui mutta nyt alkoi totella ohjausta.Neljäkymmentä minuuttia pysyi guidaus ainakin kohdallaa.Valoisuuden takia saa enää juuri 4x10 minuutin otoksen mutta jalustan kokeilun vuoksi piti vielä yrittää.Tähtikuvausten osalta kausi on pulkassa.
Asetin Meaden jalustaan SW-304 f/5 newton putken.Minulla on ollut aiemmin kymmenen tuuman Skyliner Eq-6:n päällä.Se putki painoi pantoineen ja kiskoineen noin 14 kiloa.Mutta vaikka peilien kokoero on "vain" kaksi tuumaa,niin johan on putkilla painoeroa!Tämä kaksitoista tuumainen on pantoineen ja Losmandy kiskolla 24,5 kiloa,eikä siinä ollut vielä edes etsintä eikä okulaaria.Eli rankka urakka olisi Eq-kuutoselle.Meade tuonkin kantaa hyvin.Omien kahdenkymmenen kilon lisäpainojen päälle vaati ladata yhden kympin lisää,kuitenkin tankoa saa työntää vähän sisäänpäin vakauden parantamiseksi.Autoguidaus pysyi kohdallaan sen reilun puolituntia alustavaksi kokeeksi.Muutenkin tuossa newtonissa riittää haastetta,että pitäisi vielä jalustan kestokykyä pelätä...Siis vaikka autoguidaus pysyy kohdallaan niin se vasta antaa suuntaa sille että tähdet kuvissa ovat pyöreitä...
Laitan vielä juttua että miten 12 tuumainen hoituu jalustalleen.Kun jaksaa nostaa putken 35 senttiselle jakkaralle ollaan pitkällä.Ensin putki kiini ja sen jälkeen painot tankoon.Eq-6:n jalat lyhensin joskus kymmentuumaista Skylineriä varten.Vieressä näkyy Meaden oma jalusta kolmen tuuman putkijalkoineen.Painoa jo reilu 20 kiloa.Sen piti suoriutua silloin alkujaan 178 F/9 refraktorin liikuttelussa.Parhaimmin nämä toimii kuitenkin kiinteällä pystytyksellä.
Täällä on LXD 750:stä pätevän tuntuinen testiartikkeli: http://www.astromart.com/articles/article.asp?article_id=640 (http://www.astromart.com/articles/article.asp?article_id=640)
(Tuon kirjoittajana on ilmeisesti CN:n foorumilta tuttu nimimerkki "Eddgie", jos rivien välistä luin oikein. Ts. pikkutarkka kaveri, jonka tietämys on hyvää tasoa.)
Toinen sivu (http://www.chuckhawks.com/telescope_mount_list.htm (http://www.chuckhawks.com/telescope_mount_list.htm)) luokittelee oikeastaan vain tuon LXD 750:n kantavuuden suhteessa muihin GEM-jalustoihin.
Näyttäisi siltä, että olet löytänyt sangen hyvän jalustan itsellesi, Tane :cheesy:
Kun sain SW-304 F/5 putken meni toista viikkoa että sää antoi hieman myöten tutustumiseen.Oli aikaa suunnitella ja asensin 9x50 etsinputken guidaamiseen ja 6x30 pikkuputken etsimeksi.Kun on kookas newton laitoin etsimen niin alas että samalla yltää jalustan säätimiin,lukitsimiin toisella kädellä.Tasapainotus sellaiseksi että putki pysyy kohdallaan ilman kiinnittimiä.Olin toissa talvena jo harjoitellut kaksi tuumaa pienemmällä ja Eq-6 jalustalla.Tuossa viikolla sentään pilvien välissä sain kahdeksan minuutin valotuksen Atikilla jossa tähdet pysyi pyöreinä.Laitoin 1pin ja koetin 15 minuuttia.Teki viivaa kuin tulitikkuja.Guidaus oli kokoajan kohdallaan.Vaihdoin miniläppäriin,jota en yleensä käytä kun se vaatii Atikin väliin minilyhyen johdon toimiakseen(tehot ei riitä).Tähdet pysyi taas pyöreinä.Siinä on uudempi Artemis versio.Tuli todettua yksi syy lisää jos tähdistä tulee viivoja.Kannattaa tarkistaa tietokoneeseen asennetut ohjelmat että pelaavat keskenään.Olin jo sitä mieltä ettei 12 tuumainen tottele Meaden jalustaa.Mutta ei raja tullut siellä vastaan vielä...
Meade LXD 750 jalustan päätyminen minulle on ollut sattumien summaa...Pari vuotta sitten ostin Eq-6 jalustan ja sovittelin siihen kymmentuumaisen Skylinerin.Tuolloin alkoi ajatus itää kantokyvyltään luokkaa järeämmästä jalustasta.Luin vaikkapa Timpen kokemuksista etsiä sopivaa jalustaa isolle newtonille.Tilasin lopulta Losmandy g-11:n joka olisi kantanut ainakin kymmentuumaisen kuvauskuntoonkin viritetyn newtonin.Satuin tilaamaan vain väärästä paikasta.Lupasivat pelkkiä tuulentupia.Kyllästyneenä aloin katselemaan ulkomailta myytäviä käytettyjä.Silmä osui lopulta Saksalaisen foorumin ilmoituksiin jossa tätä Meadea kauppasi eräs Tanskalainen harrastaja.Otin yhteyttä,tiedustelin.Hinta oli aluksi ollut kaksi tonnia ja putosi lopulta tuhanteenneljäänsataan...Mielessä oli kyllä kunnon kokonaan uusi jalusta mutta tuolla Losmandy kauppiaalla oli minulta jo jalustarahat ja ei aavistusta miten niiden käy.Toisaalta olen ollut alunpitäen visuaaliharrastaja ja kokeillut kuvaamista vasta vajaa kolme vuotta enkä katso enää tavoittelevani maksimisuorituksia sillä saralla.Tanskalaiselta sain käsityksen Meaden hyvästä mekaanisesta kunnosta ja tein kaupat.Kun tuohon hintaankin saa liki 40 kiloa kantavan jalustan niin voihan siihen tehdä tarpeellisia moottori ja muita päivityksiä.Nythän tässä toimii Goto vaikka en sitä yleensä käytä ja toiminta säätöineen on helppoa ja yksinkertaisempaa kuin jopa Eq-kuutosella.Siinä tämä on muinaisesine ettei ole valmistettu enää tällä vuosituhannella ja käytettyjäkin on liikkeellä erittäin harvoin.Tästä harrastelijat näkyivät vielä muuan vuosi sitten varoittelevan kun ei ole varaosia saatavilla.Jos elektroniikka pettää on siinä painava läjä romua.Nyttemmin näihin saa askelmoottoreita,sellainen onkin juuri tilauksessa.Oma servomoottori ja kuluneet vaihteet tekee epävakaata seurantaa joka näkyy hyvin planeettakuvauksessa isoilla suurennuksilla kun kohde seilaa tuon tuosta.Visuaalikatselussa se ei häiritse ja autoguidaus auttaa pitemmille valotuksille.Tavoite nelisen vuotta sitten alkaessa enemmän paneutua tähän harrastukseen oli saada ehkä Eq-6 luokan jalusta.Voi kai sanoa että tuo toteutuu tässä nyt "kaksinkertaisena";Laatu on sama mutta kapasiteettia tuplasti.Otin selvää ja alunperin jalusta tehtiin kantamaan 178 ED putkea joka pelkän objektiivin ja tarkennuslaitteen kanssa painoi 19 kiloa ja oli 151 sentin pituinen.Tarkoitus on ollut ketjussa tuoda muun muassa kokemuksesta esille seikkoja mikä merkitys on jalustan kantavuudella ja nehän vahvistavat paljossa sitä mitä foorumillakin on usein todettu.
Lainaus käyttäjältä: Tane - 11.09.2012, 00:44:10
...katselemaan ulkomailta myytäviä käytettyjä.Silmä osui lopulta Saksalaisen foorumin ilmoituksiin jossa tätä Meadea kauppasi eräs Tanskalainen harrastaja.Otin yhteyttä,tiedustelin.Hinta oli aluksi ollut kaksi tonnia ja putosi lopulta tuhanteenneljäänsataan...
Mielenkiintoinen kertomus siitä, kuinka tuo Meade LXD 750 päätyi haltuusi. Tuo taitaa olla (?) se toinen Suomeen tullut käytettynä yksityishenkilöltä Euroopasta hankittu jalusta, jos oma Gemini G41 Obs+ jalustani lasketaan mukaan. Vai onko noita paremman (yli 30kg) kantavuusluokan jalustoja päätynyt muitakin Suomeen yksityiskauppana?
Gemini G41 kantaa myöskin tuon 40 kg ja noin 27 kg 12" Newton-putki tuntuu melko sopivalta kuormalta tuon jalustan päällä. Kantavuus/euro -suhde on kyllä kokonaan LXD 750:n puolella, kun sait sen noin "halvalla" ja jalusta on muutenkin sellainen harvinainen "löytö". Toivotaan, että jalustan elektroniikka kestää eikä yllättäviä vikoja tule. Sen verran vinkkaan, että Astro Elektronik FS2 (http://www.astro-electronic.de/fs2.htm) goto-kapulaa voinee käyttää monen muun jalustan kanssakin kuin tämän Gemini G41:n. Ainakin TS myy (http://www.teleskop-express.de/shop/product_info.php/info/p1373_GoTo-stepper-motor-control-FS2---9-30V-version.html) tätä vajaan 900€ hintaan ja kertoo yhteensopivuudesta näin:
"...suitable for all equatorial mounts with bipolar stepper motors...".
Tuo voisi olla varasuunnitelma, jos Meaden elektroniikka joskus pettää :wink:
Meaden jalustan oston aikoihin aloin ottaa selvää sen parantelu ja korjaus mahdollisuuksista kun ulkomaan foorumeilla asiasta varoiteltiin.Otin yhteyttä Astroelektronikin Michael Kochiin ja hän sanoi kyllä järjestävänsä askelmoottorit joko FS-2 ohjauksella tai myös pelkät moottorit.Olin lukenut että Little Foot Vpover käy lähes kaikkiin askelmoottoreihin ja sitä Teleskop-Service myy alle kolmensadan.Kysyin myös Vpoverin valmistajalta Anand Rajivalta soveltuisiko ohjain noihin SECM3 moottoreihin ja sain myöntävän vastauksen mutta hän suositteli paranneltua Goto-ominaisuudet sisältävää Elegance Photo versiota(600 euroa).Nyttemmin sain tietää että Yhdysvalloissa Astronomy-Shoppe järjestää elekroniikkaa vanhoille Meaden tuotteille kuitenkaan moottoreita ei enää saa.Kun noilla OSDV:n pojilla Saksassa oli muista peruuntuneista kaupoista ylijäämää jäljellä vaadittava summa SECM3 moottoreihin niin pyysin heitä välittämään Astroelektronikilta.Kun ne joskus saa (Koch lupasi kahdessa viikossa mutta OSDV välikätenä saa tähänkin menemään aikaa...) niin voi etsiä vielä sopivaa ohjausjärjestelmää.Niin kauan saisi vanha elektroniikka kestää ja mitä olen lukenut,päivitys on auttanut seurantatarkkuutta...niissä rajoissa mitä 180 hammasvälitykselle pystyy.
Tekemällä oppii.Kuvittelua oli että tietokoneohjelman viallisuus jotenkin sotki jalustan kulkua vaikka guidaus näytti pysyvän kohdallaan.Kiristin taannoin matoruuvia tiukempaan kun tuntui olevan klappia.Jo 13 kilon kuormalla pitemmillä valotuksilla (yli 10minuttia)venyi tähdet pitkulaisiksi.Kun laitoin newtonin eli painoa tuplasti ja kiristin vielä hiukan välityksiä niin syy paljastui.Nimittäin guidaus loppui minuutin päästä ja kapula käskytti vain pystysuuntaiset liikkeet.Jumi johtui liiasta matoruuvin kireydestä.Kun löysäsin niin tähdet ovat taas pyöreitä.On pieni kuusiokolo ruuvi jota hölläämällä ja kiristämällä säätö tehdään.Tämä jalusta pienen moottorinsa kanssa on siitä erityisen herkkä.Iso newtonputki opettaa muutakin...vaikkapa guidausputken paikan.Mieluusti samalla korkeudella kuin mistä putki on kiini jalustasta.Vähäinenkin tuulen aiheuttama värähtely alkaa jo sotkea mikäli guidaus tapahtuu ylempää tai alempaa.Mutta isommat systeemit kuuluisivatkin kupolien alle ja suojaan.Kyllä syyssäällä saa aika fakiiri olla saadakseen 12 tuuman putkella onnistuneita pitempiä valotuksia.Siinä konkretisoituvat,tulevat korostuneena esille tähtikuvauksen eri pullonkaulat.
Lainaus käyttäjältä: Tane - 17.09.2012, 04:20:13
Iso newtonputki opettaa muutakin...vaikkapa guidausputken paikan.Mieluusti samalla korkeudella kuin mistä putki on kiini jalustasta.Vähäinenkin tuulen aiheuttama värähtely alkaa jo sotkea mikäli guidaus tapahtuu ylempää tai alempaa.
Tuuli sotkee muutenkin seurantaa myös OAG-ratkaisuissa, kun kuvataan suurilla Newtoneilla ilman tornin suojaa. Kirjoittelin tänne aiheesta:
http://foorumi.avaruus.fi/index.php?topic=7984.msg91511#msg91511
PS. Kaikella ystävällisyydellä: tekstiäsi olisi mukavampi lukea, kun välimerkkien (.,;: jne.) perään tulisi se Suomen kieliopin mukainen välilyönti luettavuutta parantamaan (ks. link (http://www.cs.tut.fi/~jkorpela/kielenopas/4.4.html), "Pisteen jälkeen tulee välilyönti, paitsi jos seuraa loppusulje tai lainauksen lopettava lainausmerkki."). Kiitos!
Kun vaihdoin Meade 750 LXD jalustaan vähän alkuperäisiä servomoottoreita vahvemmat SECM3 askelmoottorit niin laitan pari kuvaa tuohon millaista jälkeä vanhojen moottoreiden aikana sai. Uusia ei pääse näissä keleissä testaamaan...
Kahta guidaustapaa olen elämässäni yrittänyt; OAG:tä ja 9x50mm etsinputkiguidausta Qhy-5 kameralla. Viimemainitulla olen onnistunut parhaiten. Siinä on siis lyhyt polttoväli ja kuvausputkena olevassa SW PDS 300/1500 huomattavasti pitempi. Teräviä neuloja eivät tähdet kuvissa ole, ei edes 160 APO:lla otetuissa. Uskon sen johtuvan vanhojen moottoreiden kuluneista muovihammasvaihteista. Planeettakuvauksessa tuon vaikutuksen näki parhaiten kun kohde seilasi viiden metrin polttovälillä edestakaisin pyrkien vuorotellen näytön molemmilta reunoilta ulos.
Tähtien venymistä soikeiksi tuli pitemmällä valotuksella, minä pidän sitä tuulen aiheuttamana. Ei tosiaan paljon tarvittu kun se tarttui isoon Newtoniin... Voihan muitakin syitä olla. Aiemmin kyllä epäilin vaikka mitä, nyt laitan tuulen piikkiin aika paljon.
Siinä 10 ja 15 minuutin valotukset 300/1500 Newtonilla, Atik 16hr kameralla ja kohde M74.
Kehnot kelit auttaa ettei pääse vielä tuomitsemaan tätä moottorienvaihto operaatiota. Viikko sitten Lauantaita vasten sain yhden 12 minuutin valotuksen 12 tuuman Newtonilla ja Atik 16 hr:llä niin että tähdet silmämääräisesti olivat pyöreitä. Sitä ennen olikin putki nostettu jalustalle edellisen kerran Syyskuun puolivälissä. Eikä syynä ole suinkaan laiskuus...Kumminkin totuus, että mihin tässä on alettu, paljastunee vähin erin kun pilviverho repeilee. Käy kuten yleensä Suomen talvessa että selkeät yöt siirtyy Maaliskuulle ja sieltä toisesta päästä jo kevät kolkutteleekin.
Kerkesin jo tuomita kahdentoista tuuman newtonin hankalaksi kuvauskäytössä ja aloin kallistua puolta pienemmän linssiputken kannalle. Kunnes viimein tajusin vaihtaa 9x50 guidausputken jalustan. Vanhassa oli säätöruuvit kuluneet, ne jumitti ja putki näköjään liikahteli itsekseen tuon tuosta. Nyt pysyy taas ohjaustähti tiukasti ristissään. Sama ongelma oli tosin ollut jo pari vuotta aiemmin ja silloinkin tuli korjatuksi, muisti vaan on niin lyhyt...
Tähdet on pyöreitä mutta mitä seuraavaksi? Toisaalta huonot seeingit ja lumen lisäämä valosaaste rajoittaa valotusajat kahteen minuuttiin eikä guidausvirheet pääse isoiksi. Taitaahan siitäkin pinoamalla jotain saada.
Tuolla aikaisemmin olit kuvannut 10 ja 15 minuutin testivalotuksia ja ne näytti ihan kelvollisilta.
Miksei nyt voisi ottaa 2 minuuttia pidempiä ?
Itselläkin kyllä valosaastetta riittää mutta hyvinkin 5+ minuutin valotuksia voi ottaa ja varsinkin valosaastesuotimen tai Ha-suotimen kanssa.
Piti muutenkin asennoitua lyhyempiin valotuksiin kun Atik kamera näyttää olevan entinen ja tilalle otetulla Orion Starshoot kakkosella ei CLS suotimenkaan kanssa saa kelvollista yli kahden minuutin valotusta. Niitä yhteen liittämällä silläkin saa jotain näkymään. Kerkesin jo ottaa Atikilla noiden Meaden moottoreiden vaihdon jälkeen kaksikymmentä minuuttia hyvää valotusta. Myös FS-2 ohjaus on tuonut vakautta ja parempaan suuntaan on menty. Pitäisi laittaa Canon 350 pienimmälle ISO:lle ja katsoa sillä valotusajan pituutta.
Tähtiharrastajille tuo keltainen taivas on kuin keltainen lumi mutta ei sitä pidä liikaa vieroksua.
Eli jälkikäsittelyllä siitä kyllä saa suodatettua paljon pois.
Olisiko jotain (+) viiden minuutin fits-tiedostoa jossain näkösällä ?
Laitoin tiedostoa mailina kun ei tänne saanut sopimaan. Onhan se Orion Starshoot II uskoisin askel taaksepäin Atik 16 hr:n verrattuna. Otin sen varalle ja siinä samassa Atik sanoi sopimuksen irti...Sattumaa sekin.
Vähän oudolta näyttää kun katsoo kuvien statistiikkaa.
4 minuuttia:
Size ........... 752 x 581
Pixels ......... 436912
Min ............ 361 @ 333,443
Max ............ 27527 @ 599,334
Background ..... 14055
Average ........ 14130.912
Sum ............ 6173965155
Std.deviation .. 525.549
6 minuuttia:
Size ........... 752 x 581
Pixels ......... 436912
Min ............ 665 @ 483,384
Max ............ 32081 @ 534,80
Background ..... 25220
Average ........ 25240.672
Sum ............ 11027952691
Std.deviation .. 727.51135
Omalla Atikilla 4 minuutin valotus:
Size ........... 1391 x 1039
Pixels ......... 1445249
Min ............ 199 @ 0,358
Max ............ 65535 @ 959,8
Background ..... 5001
Average ........ 5156.1957
Sum ............ 7451986613
Std.deviation .. 1782.509
4 minuutin kuvassa kovasti kuumia pikseleitä näytti olevan (ei darkkeja ?).
Ja 6 minuutin kuva oli kovasti epätasaisen näköinen.
Olitkos flättikuvia käyttänyt ?
Taustataivaan kovat tasot kyllä ihmetyttää.
Olikos näissä flättikuvia käytetty.
Ne oli pelkkiä raakaotoksia. Voin lähettää vielä Atikilla otetun vaikka kaksikymmenminuuttisen vertailtavaksi.
Tässä 20 minuutin valotuksen statistiikka:
Size ........... 696 x 520
Pixels ......... 361920
Min ............ 30782 @ 10,15
Max ............ 57347 @ 153,40
Background ..... 34476
Average ........ 35002.914
Sum ............ 12668254797
Std.deviation .. 2332.8335
Näköjään binnattu tuo kuva. Kohtuullisen iso on tuo taustataivaan lukema tässäkin, mutta kai se 20 minuutissa nousee.
Mulla ei nyt kovin pitkiä valotuksia ollut käsillä mutta katsoin että 10 minuuttia Ha-suotimella toi taustan lukemaksi 2179.
Tsekkasin yhden L-kanavan 15min kuvan 300/1500mm Newtonilla ja siellä taustataivaan ADU-lukema oli 7000 tienoilla 1x1 binnattuna. (Hyvinkääläis-lähiön syystaivaalta ennen lumien tuloa). Lumien tultua päästiin 180/1800mm ( f/10) Santelilla 15 minuutissa tausta-ADU:issa noin 9000 lukemaan, 300/1500mm Newtonilla menisi varmaan rikki tuplasti tuon, jos 15 minuuttia valottaisi.
Ollaan sen verran saatu kokemusta SW-300/1500 newtonin kanssa että seuranta PHD:n avulla toimii eikä 9x50 etsinputkiguidauksessa sen kummemmin taipumia näy. Tuosta De-akselista kuitenkin on tosi herkkä. On oltava tasapainossa tarkasti. Ristikon vaakaviiva PHD:ssä nousee tai laskee heti kun on painoa 100-200 grammaa jommassakummassa päässä putkea epäbalanssissa (ihmeilmaisu, mutta jos ymmärrettäisiin...). Sivu suunnassa menee mallikkaasti.
Linssiputki on puolet kevyempi eikä siinä ihan pienet epätasat vaikuta. Niin päättelen että 25 kiloinen ja 140 senttinen newton aiheuttaa kovasti vipuvoimia. Ja päättelyä jatkaen tulemme siihen miksi lyhyet, vaikka painavatkin catadioptriset putket ovat suosittuja...
Näyttäisi että tämä toimii tyvenessä tuulelta suojassa ja vähän lyhyempiä alle kymmenen minuutin valotuksia pinoamalla. Putken hyvä valoteho houkuttaa yrittämään...
Ajattelinkin että ei voi millään tämänkin kokoisissa laitteissa joku sata grammaa merkitä mitään tasapainotuksessa. Syy löytyi kun Deklinaatio akselin kalibrointi PHD:llä jumi kokonaan. Ja jos saikin joskus toimimaan niin mitään guidausta ei tapahtunut. Dec matoruuvi oli liian kireällä mikä taas johtui kun kovimmilla pakkasilla löysäsin Dec akselin laakereita. Löysäsin niin paljon että klappi aiheutti paineen matoruuviin...Enimmiltään ongelmat saa laittaa vielä inhimillisten erehdysten piikkiin. Katsotaan mitä seuraavaksi jos vuosituhannen pilvitalvi antaa myöten...Kesällä onkin vaihdettava notkeammat rasvat.
Oma kokemukseni on että myös deklinaatioakselin matoruuvin on oltava väljä, niin että putken päässä tuntuu millimetrin suuruusluokkaa oleva välys. Putki tulee olla sen verran epätasapainossa että hammasvälys pysyy koko ajan samalla puolella. Viime aikoina (viime vuonna) olen käyttänyt polkupyörän "mustekalaa" epätasapainotukseen.
Kaizu
Muutama selkeä yö perätysten ja sain tolkkua tähänkin. Olin ottanut laakereista entiset Arizonan kuumuuteen tarkoitetut tahnat veke ja laittanut aluksi ihan tavallista yleisöljyä tilalle. Nyt seuranta tasoittui ja tein koeottoja kamerallani, Orion Starshoot II. Sillä ei saa yli neljän minuutin valotuksia näissä oloissa ja kokosin kahdenpuolen minuutin valotuksia. Ne ei ole kuitenkaan kohdistettu tuolla kameran omalla ohjelmalla vaan seurannan epätasaisuus näkyy kuin jos olisi yksi valotus (Tuokin voidaan vielä tarkistaa jos saan paremman kameran...).
Muutoin näyttää onnistuvan, jalusta siis Meade 750 ja putki Newton 300/1500. Tuulta ei kuitenkaan sallita nimeksikään. M 99 valotuksessa sitä oli noin pari metriä sivulta ja näkyy...Tuossa on raakakuvia valotuksista 16 minuutin ja puolentunnin väliltä ( M 100, NGC 2903 ja M 99). Tämä kamera tekee mustia viivoja silloin tällöin jotka eivät ole tarkoitettu kuviin. Kysymyksessä vain testikuvat seurannasta. Jos nuo jalustan säädöt pysyy näissäkin niin voisi alkaa jo opetella kuvien siistimistä...
Aiheen otsikon vuoksi vielä nuo akselihalkaisijat Meade 40 mm ja Eq-6 25 mm.
Lainaus käyttäjältä: Tane - 13.03.2013, 00:43:02
Muutama selkeä yö perätysten ja sain tolkkua tähänkin. Olin ottanut laakereista entiset Arizonan kuumuuteen tarkoitetut tahnat veke ja laittanut aluksi ihan tavallista yleisöljyä tilalle. Nyt seuranta tasoittui ja tein koeottoja kamerallani, Orion Starshoot II.
Jos tästä on jotain iloa, tässä copy ketjusta "Kaukoputken säilytys ulkona 24/7" ketjusta:
----------------------------
Monesti on mielessä käynyt hankkia nlgi-00 synteettistä vaseliinia ja viikko sitten kävin Helentecillä ja ostin 400g patruunan. Aiempi synteettinen oli nlgi-2 ja sekin on juoksevampaa kuin tavallinen vaseliini mutta tämä nlgi-00 on melkein nestettä, ehkä voisi verrata kermavaahtoon, kuitenkin aivan kirkasta. Patruuna maksoi 22 euroa.
--------------------------
Eli, jos öljy ei pysy vaihteistossa, voisi ehkä tätä laittaa tilalle.
Kiitos vinkistä. Tuon tyyppiset voiteet on hakusessa ja laitan ne viimeistään ennen ensikautta. Tätä jalustaa ei oltu kovin paljoa käytetty viimeiseen seitsemään vuoteen jonka se oli Tanskalaisella omistajallaan, vain neljä-viisi kertaa ja deklinaatio akseli oli jämähtänyt paikalleen. Akselin löysäys auttoi, mutta jo pieni pakkanen jumitti taas.
Viime talvena kokeilin siis newton 305/1500 ja Meade 750 LXD yhdistelmää ja kuinka pitkää valotusta noilla yrittää...Kesän aikana vaihdoin putken vähän kevyempään. Sain vanhan GSO:n, lyhensin putkea 40 senttiä ja peili on nyt 305/ 1128 eli f 3,7. Siinä kokonaispainokin putosi 6,5 kiloa ja on nyt 18 kiloa kiinnikkeineen. Pituutta 104 senttiä. Alustavasti ei huonompi seurannan suhteen kuin entinen pitkä putki. Kun sillä sai harvoin joltisenkin 15 minuutin valotuksen, onnistuu se nyt useammin ja pitempään. Kollimointi on kesken kun sain peilin vasta eilen ja piti koettaa miten jalusta nyt toimii...Muutenkin projektia riittää; Suurempi apupeili ja pääpeilin pinnoitus ainakin ensin.
M33 ja NGC 7332 kuvissa kamerana Atik 314e. 40 minuutin valotuskin on aika kohdallaan kun saan komaongelman pois.
Puuhailu Meade LXD 750 jalustan parissa on opettanut tästä alasta jotain...Alan tuntea vekottimen kuin reikäiset taskuni. Laite on siis vuodelta 1991 ja käy tämän tyypin jalustoille melkein esi-isäksi. Alkuperäisillä moottoreillaankin se toimi mukiinmenevästi, mutta RA-vaihteiston kuluneet muovirattaat aiheutti epävakaata seurantaa ja vaihdoin uudet moottorit vuodenpäivät sitten. Niillä ja myös uusitulla FS-ohjauksella näytti taas pelittävän lupaavasti. Viimetalven mittaan tuli kuitenkin takkuamista ja minulle tarve jäljittää vikaa. Nyt viime aikoina etenkin DE-akselin kalibrointi PHD:llä ei ottanut alkuunkaan lähteäkseen ja jos kalibroi niin seuranta vaelteli puolelta toiselle. Toki saattoi rauhoittua ja tehdä puolikin tuntia sujuvaa seurantaa mutta juuri kun luulin päässeeni ongelmasta ne palautui entiseen malliin...Piti vain hakea edelleen vikaa. Jalusta purkuun useampaan kertaan alkutekijöihinsä, laakerien pudistusta ja Super Lubea, taas yrittämään.
Lopulta löysin vian, joltakin muulta se tuskin olisi vienyt näin kauan. Tein asiat kantapään kautta, mutta oppiakin tuli muutaman kurssin verran. Matoruuveja saa kiristettyä ja löysättyä pikku ruuveilla. Olin tehnyt tuota, mutta joutunut ojasta allikkoon. Asia ei ollut yksinkertainen. Irrotin matoruuvia pyörittävän hihnan ja totesin että ei paljon liiku. Vaikka näennäisesti oli klappia tai ei, niin matoruuvin kierto kävi työläästi. Ei ollut ensimmäinen kerta kun irrottelin ja kokeilin näitä mutta nyt oli päässyt iskemään oikea jumi kaikkea muuta turhaa säätäessä. Tuo systeemi joka on kiini jalustassa ja jossa matoruuvi on, oli väärässä asennossa. Kun sen oikaisi, ja siinä on ihan sitä varten yhdellä ruuvilla kolo joka pitää sen paikallaan, niin alkoihan herkistyä. Kevyesti liikkui taas sormin pyörittäen parinkymmenen kilon kuorma päällään...
Säädin välykset niin että pienet tuulenpuuskat korjaa seuranta vielä samantien takaisin. Mutta pääasia oli että matoruuvien on saatava kulkea mahdollisimman paineettomasti, ilman mitään ylimääräistä hankausta. Joka kerta on nyt lähtenyt kalibroimaan. Jos alkaa taas temppuilemaan, niin ensimmäiseksi mitään muuta säätämistä tarkastan tuon asian, miten matoruuvi liikkuu. Joku varmaan sen tekee luonnostaan. Oppia ikä kaikki tässäkin ...Myös kun laitetaan nuo välykset herkiksi vaatii se että kaukoputkea pidetään tasapainotettuna. Vaikkapa etupainoisena alkaa kalibrointi tökkimään ja löysäät ruuvia, tuuli nykäisee jo vähästäkin, soppa on valmis...Pääsee taas jäljittämään mystistä vikaa.
Uskon että ainakin isommilla jalustoilla ja raskailla kuormilla tällaisiakin ongelmia tulee ja jos ei heti osaa paikantaa saattaa päästä harveta useampia hiuksia...
Ei noiden välysten, matoruuvien ja hammaspyörien ole tietenkään "pakko" olla ihan prikulleen just siinä. Mutta ei se pahaakaan tee...Ehkä voi joutua virittelemään hakiessaan hyvää säätöä. Kohdistin matoruuvin mielestäni sopivaksi vaikka laittamalla koneiston väliin kuusiokoloavaimen. Ilman sitä klappia on liikaa, nyt riittävä määrä. Moottoreiden yllä keskellä on pieni koloruuvi josta vielä löysätään ja kiristetään jos tuntuu olevan tarvetta. Ei noihin ole syytä alituiseen kajota. Optimi kai on että kannet kiini ja säädöt pysyköön siinä. Jos on vielä vikaa, sen on pakko olla muualla...
Totesin siis 12" f/5 newtonin turhan pitkäksi ja "restauroin" 12" f/3,7 putken. Kehittelin vanhasta GSO dobsonin newtonputkesta yrityksen ja erehdyksen medotilla soveliaampaa. Kun sitä ensin lyhensi 40 senttiä ja haki tarkennuslaitteelle paikkaa pariin otteeseen sekä porasi reikiä apupeilinkannattimien uudelleen sijoitteluun, alkoikin putki muistuttaa vanhanajan haulikolla seulaksi ammuttua pontikkapannua...Mutta se oli "koeputki", sinällään tarpeellinen ja tehtävänsä täyttänyt.
Ostin Teleskop-Servicestä uuden putkivaipan (25 euroa), pannat ja Altair-Losmandy kiskon. Tarkennuslaitteen päiviten tanakkaan matalamalliseen. F/4:lle mitoitettua putkea sai vielä lyhentää 45 milliä. Muuta siihen en tehnyt(turmellut). Ohkainen aineenvahvuus on mutta menettelee noin lyhyessä mitassaan (104,5sm). Painoa hökötykselle tuli kaikkineen 19,5 kiloa. Aika passeli puolet mitä Meade LXD 750 kantaa.
Jalustan säädöt, välykset on aina paremmin kohdallaan eikä mitään koloavaimia enää tarvitse avittamaan. Niidenkin kanssa kikkailu oli omaa hölmöyttä kun toivottoman kovassa sivutuulessa muka yritti saada tottelemaan. Noissa myrskyissä en enää koetakkaan. Nämä on herkkiä laitteita, parisekuntimetriä riittää...Nyt uskoa täynnä ja toivorikkain mielin odottelemaan jahka taas tänäkin talvena tulisi niitä maaliskuun pimeitä, selkeitä öitä. Se alkaa olla äijästä kiini ellei kameran kennolle jotain tartu...Etenkin kun tuo Teknofokus peilinkin mennäsyksynä sai aluminoitua.
Toki aina jotain tällä alalla löytyy parannettavaa, komakorjaimeksi ajattelin Baaderin RCC:tä, siihen kun mahtuu OAG.
PS. Tuolla vähän aikaisempana on pitemmän valotuksen kuvia ja niitä sai tehtyä kun vanha Barcelonasta saatu peili oli kulunut himmeäksi...Nyt riittää alle 15 minuutin valotukset.
Pilvenriekaleiden rytmittäessä syksyistä tähtitaivasta on aikaa paneutua erilaisiin kokeiluihin. Nyt tuli vuoroon guidaus halvoin vermein...Muistelin että ullakolla olisi vanha kamerajalusta pallonivelpäineen ja jossakin kaapin perukoilla veppikamera pölyttymässä. Liitin kameran 9x 50mm etsinputkeen ja sen taas pulttasin palloniveleen joka vuorostaan tanakasti kiini newtonputken vixen kiskoon. Minulla on aina varalla tuo GPUSB-palikka jos ei guidauskamerasta saa suoraan käskyjä jalustaan. Veppikameralla ei saa joten tuolla palikalla ne menee tietokoneen kautta.
Hyvin guidaus onnistui. Idea oli se ettei tuollainen värikamera erota kuin isoimmat tähdet ja nyt riittää säätövaraa niitä löytää. Samalla oppii perusasioita autoguidauksesta. Määrättömästi ei viritystä kannata loitontaa kuvausputken optisesta linjasta, tulee enemmänkin viirutähtiä. Mutta sitä kompensoi valotusajan lyhyys. Totesin minuutin sopivaksi. Niitä riittävästi, puolikin tuntia pinoamalla asia paranee.
Tämä konsti tuli mieleen kun ei noista halvimmista veppikameroista oikein muuten ole seurantahommiin... halpana vaihtoehtona vaikka Lodestareille. Hyvällä guidauskameralla tosin saa pitkiä valotusaikoja. Toisaalta kyllästyneenä ilmojen oikkuihin ja kun satelliitin viiru pilaa pitkän valotuksen palasin takaisin juurille.
Kuvassa M74, otettuna 17 kertaa minuutin valotus. Kamerassa (Atik 16ic-s) on parikin kuollutta pikseliä joiden tekemästä kiekurasta näkee minkä verran guidaus siirtyi reilun varttitunnin aikana.
No, onhan niitä virityksiä ollut maailman sivu ja tuo nyt kirjattiin tänne...Toki miellyttää edelleen se OAG guidaus.