Avaruus.fi - keskustelualue

Laitoin äsken ostoilmoituksen basaariin joten tässä tarjoustulvaa odotellessa  :azn: olisi mukava kuulla käyttäjien mietteitä ja kokemuksia. Eritoten kiinnostaa onko järkeä harkita pääasiallisesti visuaalikatseluun (pimeään aikaan taivaalle, kesäisin "tirppoja") apokromaattista putkea?

Ymmärrän että ED putkissa ei ole juurikaan värivirheitä (ei ole kuitenkaan katselukokemusta) mutta onkohan esim. Skywatcher Startravel 120/600:ssa häiritsevissämäärin? Onko noin lyhyellä polttovälillä/aukkosuhteella merkitystä värivirheisiin? Muuttuuko APO joksikin "semiapoksi" amici-prismalla varustettuna? Näkyykö tirpan sulkien hienoiset sävyerot senverran nätimmin mitä ED lasi maksaa ja eikö sitten syysyönä harmita kuinka paljon enemmän valoa keräisikään 50% isommalla objektiivilla varustettu akromaatti.... :huh:

 Kolme vuotta on kun aloittelin putkiin tutustumista.Kaverilla oli Bresser Messier 102/1000 akromaatti ja minun ensimmäinen juuri se Startravel 120/600.Tämä viime mainittu oli valovoimaisempi ja parempi syvääntaivaaseen mutta planeetoille taas Bresser oli terävämpi.Lyhyen akromaatin haitta on se värivirhe,joka ei tosin niin haittaa jos on kiinnostus pelkästään syvempään taivaaseen.Vaikka eiväthän tämän kokoluokan putket vielä voi kovin paljon syvyyksiä näyttää.Kuitenkin näistä seuraavat linssiputket minulle olivat Sky-Watcherin 80/600  ja 100/1000 ED:t.Niillä sai teräviä näkemyksiä planeetoista ja tuo isompi jopa hakkasi 120millisen akromaatinkin syvätaivasosastolla.Se 80millin ED on varmaan kätevimpiä vaihtoehtoja vaikka AZ-3 jalustan kanssa.

Niin akromatin laadusta taitaa eniten olla kiinni, miten hyvin sillä näkyy. Lähinnä sinertävää heijastumaa ne tekevät ED:tä enemmän ja vastavaloon katseltaessa on sama juttu, myös musta väri saattaa reuna-alueellaan piirtää ruskehtavaa sävyä seuravan selkeän värialueen päälle. Tästä on kokemusta niin lintujen katselussa, tähtien katselussa kuin jousiammunnassakin. Hyvä akromaatti voi olla oikeasti hyvä ja värit kohdillaan, mutta huonolla yksilöllä on jopa kokemusta, että 6" akromatti on jäänyt pikuruisen Scopoksen jalkoihin ja vielä selvästä. Mutta yksilöstä se on kiinni, akromaattikin voi ola hyvä visuaalipuolelle ja hintaahan niillä on paljon vähemmän, ainakin yleensä.

 Kun katsoo ulkoapäin Bresser Messierin objektiiviä se näyttää vihreän sävyiseltä,kun Sky-Watcher 120/600 on sinertävä.Nämä on siis akromaatteja molemmat.Olen käsittänyt että se vihreä on parempi pinnoite.Onko näin?Kaikissa ED ja APO putkissa joita olen nähnyt on myös se vihreään viittaava objektiivi.

Jos kymmensenttisellä akromaatilla on polttoväliä toista metriä, ei se hyvin tehtynä juurikaan häviä kuvan laadussa apokromaatille. Nykyään tällaiset pitkät putket eivät ole oikein valmistajien ja harrastajien suosiossa. Pitkäpolttoväliset akromaatit ovat mainioita planeettaputkia tukevasti jalustettuina, mutta varsin epäkäytännöllisiä tipujen katseluun.

Apokromaattisuutta voidaan määritellä monella tavalla ja tyypillisesti monet valmistajat asettavat riman alimpaan mahdolliseen pykälään. Asiasta kiinnostuneille löytyy runsaasti luettavaa Wolfgang Rohrin teksteistä (saksankielisiä, tietty). Alkuun pääsee vaikka sivulta: http://www.astro-foren.de/showthread.php?t=6084

Apokromaatin valon kulkutielle asetettu prisma muuttaa optista suorituskykyä siinä määrin, että tiukan määritelmä apo putoaa alempaan sarjaan. Tällöin kulmapeili on optisesti paras vaihtoehto valon poikkeuttamiseen. On myös apokromaatteja, jotka suunniteltu käytettäväksi prisman kanssa. Tällöin on joltisenkin tärkeää, että prisma on optisesti suunnittelukriteerin mittainen.

Linssin pinnalta heijastuva valo ei hirveästi kerro systeemin laadusta. Perinteinen sinertävä heijastus kertoo yksinkertaisesta pinnoitteesta, joka vähentää pinnasta tapahtuvan heijastuksen runsaan prosentin tasolle. Joltisenkin kirkkaasti heijastava vihertävä pinnoitus saadaan aikaan kolmella kalvokerroksella. Sellaisen linssin läpäisy on vain hieman parempi kuin yksinkertaisella kalvolla varustetun. Merkittävin etu on tässä kalvojen määrä, jolloin objektiivia voidaan markkinoida monikerroskalvoisena. Mitä parempi pinnoite, sen vähemmän linssin pinnasta heijastuu valoa. Parhaissa kuluttajille myytävissä linsseissä voi olla yli kymmenen kalvon pinnoite. Hyviä pinnoitteita voi nähdä kiikarin objektiiveissa, jos kiikarin hintalapussa on neljä numeroa ennen pilkkua.

Hannu Määttänen

Jos akromaatti yli f10 aukkosuhteella on parhaimmillaan lähes apon veroinen, on se hinta/laatusuhteeltaan hyvä. Jos se on 120mm, niin putken pituus on vähintään 1200mm ja tällöin kiinnitys jalustaan on vähintään 600mm okun yläpuolella, jos katsotaan zeniittiin. Tämä vaatisi jalustalta jotain 2,4m korkeutta.  Mitenköhän jalustanpäätä pystyy noin korkealla säätämään?

Ihan hyvin pystyy, tarttee vaan erikoisrakenteita / tikkaita. Suuria refraktoreita on ollut observatorioissa kauan, ja ne ovat parhaimmillaan todella hyviä instrumenttejä.

Kiitos kaikille tähänastisita vastauksista.
Jep, lintuputkena tuollainen +1 metrin putki ei ole kovin kompakti, ehkei tähtiputkenakaan. Ainakaan varustettuna 45 asteen prismalla. Lisäksi ongelmaksi muodostunee maakohteissa kapea näkökenttä. Ja jos apokromaatti lähestyy prisman kanssa akromaattia ja kulmapeili ei tule kysymykseen maakohteissa niin järkevin vaihtoehto lienee hyvälaatuinen lyhyehkö akromaatti. Mikä sellainen hyvälaatuinen sitten olisi?

TS:n sivuilla kehoitetaan käyttämään nopeissa akromaateissa tarvittaessa Fringe Killeriä "sinisen" poistoon (vapaa suomennos). Toisaalla esim. Skywatcherin sivuilla mainitaan; "...only a small amount to chromatic aberration". Olisiko vain mainoslause... ota näistä nyt selvää.

Päämerkeistä esim. Celestron AC102/660 (F6,5) jossa sanotaan linssin olevan multicoated ja Skywatcher Startravel 102/500 (F4.9) linssi fully multi-coated. Kalvojen väreistä ei ole hajua. Olisiko noilla mainittavaa eroa?

Nuo saisi OTAna 189e ja halvinkin APO maksaa 375e joten köyhyyttäni valintani kallistunee jompaankumpaan edelliseen. Ehdotuksia?

PS. minulla on basaarissa ostoilmoitus kunnes maltti loppuu ja ostan kaupasta.

Minulla itselläni on sama Celestronin lyhyekö akromaatti putki joka löytyy Nexstar102 nimelläkin myynnistä. Kulmapeiliin on pultattuna fringe killer ja ainakin visuaalikäytössä KO yhdistelmä on minua tyydyttänyt. Kromaattista aberraatiota silloin kun se näkyy (oikein kirkas kohde kuten kuu tai jupiter varsinkin suurella suurennoksella) fringe killer leikkaa erinomaisen hyvin, mutta se tuo väreihin myös selvästi erottuvan keltaisen vivahteen joten siihen on syytä varautua. Minua se ei häiritse, ja matalien suurennosten tohussa kuten taivaan tuhnujen tiirailussa en ole koko filtteriä edes tarvinnut.

Voin lähettää sinulle kuvia tuosta celestronin otasta koska käsittääkseni minulla on sama ja voin kertoa lisää käyttökokemuksiakin. Minulla ne ovat toistaiseksi olleet positiivisiä mutta toisaalta ensimmäinen putkeni oli niin huono että vaihto mihin tahansa olisi ollut parannus. Tarkennuslaite on minuin yksilössäni ainakin jämerä mutta vain yksivaihteinen, mutta koska lukittava se on toiminut miniun käytössäni asiallisesti.

Kromaattisesta aberraatiosta voin oikeastaan antaa oikein hyvän kommentin vasta kun saan hankittua kunnollisen okulaarin, jostain syystä saan saman aberraation noilla halpis skywatcher super long eye relief okuillani peiliputkessani ja linssiputkessani joten en voi noiden avulla oikein puolueettomasti verrata :p

Lainaus käyttäjältä: bluedog - 18.09.2011, 20:02:32
Kiitos kaikille tähänastisita vastauksista.
Jep, lintuputkena tuollainen +1 metrin putki ei ole kovin kompakti, ehkei tähtiputkenakaan. Ainakaan varustettuna 45 asteen prismalla. Lisäksi ongelmaksi muodostunee maakohteissa kapea näkökenttä. Ja jos apokromaatti lähestyy prisman kanssa akromaattia ja kulmapeili ei tule kysymykseen maakohteissa niin järkevin vaihtoehto lienee hyvälaatuinen lyhyehkö akromaatti. Mikä sellainen hyvälaatuinen sitten olisi?

Akromaatti paranee mitä pitempi on, värivirhe vähenee. Kuten HM aiemmin mainitsi, f10 tai vieläkin "hitaampi" tuottaa vähemmän värivirhettä. Jos on alle f10, joutuu ehkä käyttämään fringekilleriä, mikä pudottaa valoisuutta.
Pitkä putki ei tarkoita että se tuottaisi kapean näkökentän, pullonkaulana on 1,25" fokuseri, kääntöprisma tai okulaari.

Itse ehkä ostaisin tuossa tilanteessa 100 millisen f10 akromaatin ja katselisin maakohteita 2" kulmapeilin kautta. Siinähän kuva on oikea/vasen suunnassa väärinpäin.


edit. Pääseehän 1,25" fokuserilla liekö jonnekin 1,5 asteen näkökenttään, jos se riittää.

 Minulla on kyllä edelleen se Sky-Watcher akromaatti putki 120/600 mutta vain kuoret.Alkuperäinen objektiivi pölyttyy jossakin komeron nurkassa.Vaihdoin 107/700 APM Super-APO objektiivin(990 euroa,mikä on halvimpia tripletlinssejä mutta kuitenkin FPL-53 lasia).Nyt ei ole värivirhettä.Myös akromaatit kelpaa mutta ei F/5 ja alle.Tämä on vain minun päätös joka on opittu vanhalla kantapäänkautta tyylillä.

Lainaus käyttäjältä: Tane - 19.09.2011, 16:21:01
Minulla on kyllä edelleen se Sky-Watcher akromaatti putki 120/600 mutta vain kuoret.Alkuperäinen objektiivi pölyttyy jossakin komeron nurkassa.Vaihdoin 107/700 APM Super-APO objektiivin(990 euroa,mikä on halvimpia tripletlinssejä mutta kuitenkin FPL-53 lasia).Nyt ei ole värivirhettä.Myös akromaatit kelpaa mutta ei F/5 ja alle.Tämä on vain minun päätös joka on opittu vanhalla kantapäänkautta tyylillä.

Miten sait okun tarkennettua jos backfocus kasvoi 100mm?

Lainaus käyttäjältä: Lithos - 19.09.2011, 12:57:47
fringe killer... tuo väreihin myös selvästi erottuvan keltaisen vivahteen joten siihen on syytä varautua.

Suodatinhan ei tietysti tuo kuvaan mitään. Se estää tiettyjen aallonpituuksien läpipääsyn ja samalla sallii sen joillekin muille. Nyt kun kuvasta suodatetaan värejä pois, jäljelle jää keltaisen sävyt. Ne tuntuvat korostuneille kun suodatin on leikannut muita värejä pois.

Suosittelen oman kokemuksen perusteella fring killer suodatinta, jos pieni väriraita haittaa.
Okulaarin värivirheitä tämä ei korjaa ellei onnistu laittamaan suodinta silmän ja okulaarin väliin.

jk

 Sen verran oli alkuperäistä Sky-Watcher 120/600 putkea muutettava,että lisäsin siihen okulaarin puoleiseen päähän 100millisen alumiini jatkoputken.Toisaalta tuon APO-linssiä ympäröivä "kehä"(kun ei saa päähän nyt parempaa nimikettä)oli niin pitkä,että vähempikin olisi riittänyt.Otin kyllä ensin tarkoin selville mitat ennen linssin ostoa.Kun 120/600 akromaatin poisti omista kehyksistään,niin siihen sopii aika tarkkaan tuo uusi APO kehyksineen.Väliin mahtui kierros harmaata teippiä...

Tein jo päätöksen ettei pitkäpolttovälinen linssiputki ole minun juttu. Värivirheitä tai ei.
Edelleen pitkäpolttovälisessä on myös pienempi FOV käytettäessä samaa okulaaria kuin nopealla. Toki suurennoskin on samalla isompi, esimerkiksi omistamallani Omni 32mm tulisi 31x suurennos ja FOV 1.7 astetta. 600mm:llä 19x ja FOV 2,7 astetta.

Akropoo, tästähän tuleekin uusi ihmetyksen aihe;
- Mikähän lienee käytettävissä oleva minimisuurennos esim. tuolla Celestron AC102/660 (F6,5) putkella?
- Tai ylipäätään, osaako kukaan kertoa miten tuon pystyisin laskemaan?
- Entä muuttaako 2" prisma / peili tai okulaarit tilannetta?
- Tai polttoväli?
- Samalla varmaan ratkeaa putken maksimi näkökenttäkin?

Taas paljon kysymyksiä, koettakaa jaksaa nimim. epätietoinen (ja hieman -toivoinenkin)

Minimi tai pienin suurennus se mikä tuottaa silmällesi sopivan maksimivalokimpun eli lähtöokulaarin. Sen saat jakamalla objektiivin halkaisijan suurennuksella.

Esimerkki: 100mm objektiivi ja 20x suurennus tuottaa 5mm lähtöokulaarin. Tuo on suunnilleen pienin käyttökelpoinen suurennus ko. putkella. Kun putken polttoväli on 660mm ja okulaariksi valitaan 32mm okulaari saadaan suunnilleen 20x suurennus.

ks. http://www.astronetti.com/putkifaq/index.htm (http://www.astronetti.com/putkifaq/index.htm)

jk

Lainaus käyttäjältä: Meade-mad - 19.09.2011, 19:49:30
Minimi tai pienin suurennus se mikä tuottaa silmällesi sopivan maksimivalokimpun eli lähtöokulaarin. Sen saat jakamalla objektiivin halkaisijan suurennuksella....klip

Ok, mutta entäs pystyykö maksimi FOVia laskemaan. Kaiketi jokin alkaa vinjetoimaan jossain vaiheessa eli FOVilla ei ole enään mahdollisuuksia kasvaa. Tieto kiehtoisi lähinnä maakaukoputkikäytössä.

Lainaus käyttäjältä: bluedog - 19.09.2011, 19:34:41
Tein jo päätöksen ettei pitkäpolttovälinen linssiputki ole minun juttu. Värivirheitä tai ei.
Edelleen pitkäpolttovälisessä on myös pienempi FOV käytettäessä samaa okulaaria kuin nopealla. Toki suurennoskin on samalla isompi, esimerkiksi omistamallani Omni 32mm tulisi 31x suurennos ja FOV 1.7 astetta. 600mm:llä 19x ja FOV 2,7 astetta.

Akropoo, tästähän tuleekin uusi ihmetyksen aihe;
- Mikähän lienee käytettävissä oleva minimisuurennos esim. tuolla Celestron AC102/660 (F6,5) putkella?
- Tai ylipäätään, osaako kukaan kertoa miten tuon pystyisin laskemaan?
- Entä muuttaako 2" prisma / peili tai okulaarit tilannetta?
- Tai polttoväli?
- Samalla varmaan ratkeaa putken maksimi näkökenttäkin?

Taas paljon kysymyksiä, koettakaa jaksaa nimim. epätietoinen (ja hieman -toivoinenkin)

En tiedä auttaako tämä voipaperijuttu, mutta kerron kuitenkin.
Jos laitetaan voipaperi fokuseriin ja katsotaan sitä niin huomataan että se on "läpivaloisa" koko aukon leveydeltä. Paperi siis on suunnilleen polttotasolla ja siihen piirtyy kuva kentästä. Se on juuri maksimi kenttä, joka voidaan nähdä. Jos fokuseri on 1.25" niin näkyvä kenttä on kapeampi kuin 2" fokuserilla. Eli 1,25" valoaukko toimii fieldstopparina jonka yli ei pääse kuin suurentamalla fokuseria 2":een.
Okulaari sitten muodostaa kuvan ikäänkuin voipaperin  tietyltä alalta. Se sinun 32mm omni muodostaa kuvan koko paperin alalta, koska se on 1,25" maksimisuurennos.Jos otetaan toisen äärimmäisyyden oku, 3,2mm polttoväliltään eli 1/10osa, niin se rakentaa kuvansa vai 1/10 osasta voipaperia eli pieni läntti paperin keskellä.
Eli linssiputkessa rajoittavana tekijänä on fokuseri. kun taas peiliputkissa saattaa olla apupeili tai Cassegrainissa "sisäputki". Käsittääkseni tuolla 600mm putkella päästäisiin jopa vain 10x suurennokseen 60mm okulaarilla, mutta siinä menee kyllä valoa hukkaan, siis silmän pupillin ohi.

edit. Televuen 55mm plösslillä pääsin n. 4,6 asteen kenttään, tiedä sitten laskinko oikein...

Tuotanoin, kiinnitin huomiota tuohon tiputeemaan. Tähtiputkilla ei juuri ole toivoa kovin tarkoista määrite arvoista koska ne on optimoitu imemään valoa niin paljon kun aukosta tulee. Varsinaisissa lintuputkissa, nyt puhutaan siis lintuputkista eikä mistään konuspotista, kaikki heijastukset ovat haitallisia. Liiallinen valon sisääntulon määräkin on haitaksi. Lintuputkissa kaikki linssit ovat pinnoitettu heijastuksen estämiseksi, plaffaus on poikkeuksetta harjastettu eli suoria pintoja ei ole sisäosissa juurikaan. Sen lisäksi jos haluaa katsoa tipuja oikein päin ei oikein pelkkä 45 asteen peiliprisma siihen riitä. Prismaston merkitys kuvan käännössä, sen merkitystä ei voi vähätellä. Kaikki kunnon lintuoptiikka on vaihekorjattua ja parasta on Göningenin lasia, edes Bak-4 ei tuo onnea.

Lyhyen putken rakentaminen on ihan oma juttunsa ja siksi kunnon laitteiden hinnan ensimmäinen neljänumeroisen sarjan alku on 2, Birdlifen sivuilta pääsee putkitestien sivuille ja siellä on erillaisia testimetodeja. Jos putken erottelukyky on hyvä se näyttää mm. tiiliseinän saumat kaikilla suurennoksilla parinsadan metrin päästä, lisäksi kuva-alan tulee olla laaja suurennosten kaikissa vaiheissa, kuvan terävä reunasta reunaan. Jos haluat kunnon lintulasin niin aloita etsiminen seuraavien valmistajien katalogista: Zeiss, Swarowski, Leica, Nikon, Kowa, Opticron ja Optolyth. Apoputket, nämä nykyiset lyhyet kuvausputket toimivat kyllä suurilla etäisyyksillä, mutta kaikki edellä luetellut tipuputket tarkentuvat 3 metristä äärettömään kuvan pysyessä koko ajan saman suuruisena.

Nimim. pappa kertoili edellisessä paljon asiaa "tiputeemasta", kiitos. Varmasti totta että kuten ei ole olemassa halpaa ja hyvää ei liene myöskään olemassa "tipu/tähtiputkeakaan". Joutuu tyytymään kompromisseihin ja yrittää valita niistä eniten tarvetta vastaava putki. Harrastukseni tason huomioonottaen valintakriteereinä olivatkin mm. paino, pituus ja hinta. Hinta pudotti kaikki yli 500e maksavat laitteet, pituus yli 80 senttiset ja paino yli 120mm apertuuriset. Jäljelle jäi lyhyet linssiputket joista akromaattiset putosivat toiselle sijalle värivirheen mahdollisuuden vuoksi. Ostoilmoitukseni johdosta sainkin hankittua SW 80 ED linssiputken johon olen tällähetkellä melkoisen tyytyväinen.

Tosiasiassa himmeät kohteet jäävät tuolla saavuttamatta mutta vastaavasti kirkkaat kohteet, esim. katsomani kaksoistähdet, ovat tuolla neulanteräviä. Planeetoista en ole päässyt katsomaan kuin Jupiteria jonka kuut ovat taas neulanteräviä. Itse jupiterista erottuu helposti vyöt, oikeastaan jo 25x suurennuksella, paranee suurennusta kasvattaessa ja 75x onnistuin yhtenä iltana sen pienen hetken näkemään jopa punaisen pilkunkin. Luonnollisesti kyllä tumman harmaana. Kuu on kauttaaltaan terävä mutta ehkä aavistuksen sinistä ja purppuraa värivirhettä reunoilla. "Tirppojen" tiirailusta ei ole vielä paljoa kertomista mutta kuva vaikuttaa virheettömältä, FOViakin löytyy pari astetta ja putken keveyden johdosta sitä pystyy käyttämään melko kivuttomasti tukevalla kamerajalustalla. 90 asteen oikeinpäinkääntävä prisma toimii kompromissina yöllä ja päivällä. Tirppakatseluun ehkä 45 asteinen olisi kätevämpi ja taivaalle dielectrinen peili. Ehkä sillä saisi tuon lopunkin värivirheen katoamaan.

Mutta ettei kokoajan kehuisi niin pari moitettakin; tosiaan pienin tarkennusetäisyys on jotain 10-15 metriä ja jos putken perään laittaa järkkärin niin tulee melko takapainoinen paketti. Pari kertaa on päässyt vahingossa putki keikahtamaan mutta onneksi on ollut ruuvit kireällä!

Mutta tälläkertaa näillä mennään, kiitos kaikille vastaajille ja eritoten putken myyjälle!

Olen nähnyt joskus staijaus (muutonseuranta paikat) torneissa ja kallioilla mm. Skywatcher maksutoveja ja yhden kerran linssi tähti APO putken. Näissä paikoissa linnut lentävät tosi kaukana ja niinollen perushavainnoissa ne ovat varmasti ihan ok. Mutta kuten ruokintapaikan seuraaminen, lähipuunhyönteissyöjät ja bongauskeikat sellaisella ovat varmaan aika mahdottomia. Lisäksi sellainen esim. talvikäyttö jossa koko ajan ravataan autoon ja pois niin huurruttaa helposti jos ei ole typpitäytteinen.

Mutta satunnaiskäyttö ja nimenomaan monitoimiputkena varmasti menee, ja 80 APO putki on maakäyttöön ihan passeli noin maisemaputkenakin, joskaan sen päivänvalo ominaisuudet eivät ole niitä vahvimpia (edellisessä viestissäni mainitut detaljit) puolia. Mutta kuten olen itse huomannut niin kyllä lintuputki ja tähtiputki ovat parhaimmillaan niiden omilla tonteilla.

Kaikille aloitteleville lintuihmisille olen toimittanut asiaa, että ostaa mielummin kunnon kiikarit, ne saa alle tonnillakin. Kaukoputki vasta sitten jos eletään syksyin keväin koko ajan lintujen perässä ja määrittäminen sekä tarkkailu tapahtuu satojen, joskus tuhannenkin metrin etäisyydeltä ja halutaan tarkkoja tietoja sekä osallistutaan tieteelliseen tutkimus ja havainnointi touhuihin.

Mutta kuten bluedog toteaa, enempi käyttö ratkaisee. Tämä viesti palvelee myös niitä jotka mahdollisesti pähkäilevät tätä lintu/tähti teemaa ja eivät ole tiedon valtatiellä.

 Tähän vielä jatkaisin kun sattui sopivasti että tuo bluedogin hankkima ED-80 menee ihan eri sarjassa kuin SW 120/600 akromaatti.Olen molempia verrannut rinnatusten ja eron näkee heti.ED antaa paljon paremman kontrastin ja värivirhe on akromaattiin verraten olematon.On tietysti hämäriä kohteita katsoessa isommalla apertuurilla etunsa mutta kun nuo kumpikin putki maksaa suunnilleen saman verran (n.300 euroa)niin syvään taivaaseen saa samalla hinnalla kahdeksan tuumaisen Dobsonin.

Hienoja "faktoja" taas. Papalla tuntuu olevan paljon tietoa lintubongaamisesta ja Tanelta tuli omakohtainen kokemus yhden akromaatin ja ED lasisen putken vertailusta. Juuri tällästä tietoa aloitteleva harrastaja kaipaa. Itseltäni löytyy kokemusta 150mm, 200mm ja 254mm newtoneista sekä 127mm maksutovista. Mikään noista edellisistä ei siis olisi täyttänyt tämänhetkistä tarvettani joten päädyin 80mm linssiputkeen. Onkos tämä nyt sitten sitä "downsiftausta?" Jokatapauksessa vanha jenkki sanonta "kuutiotuumia ei korvaa mikään" pitää mielestäni kutinsa taivaskatselussa himmeisiin kohteisiin. Muutettuna tietysti "apertuurin tuumia ei korvaa mikään". Mutta tulevan kauden yritän keskittyä pääasiallisesti avonaisiin tähtijoukkoihin, kaksoistähtiin, aurikokuntaamme ja keväällä toivottavasti myös aikaa ja innostusta piisaa "tirpanseurantaakin".

Täällä ollaan samalla aaltopituudella. Planeetat ja aurinkokunta, kaksoistähdet ja pallomaiset joukot. Newton 200/1000 piti laittaa pois kun ei oikein pysty sen kanssa toimimaan. Equatorisella sydeemillä oleva on tulossa jotta joko seisten tai istuen ja tietenkin linssi.

Linnut ovat Papan rakkaita, kuulun Birdlifen kurkityörymään ja luen sekä kontroloin värirengastettuja sekä teen niistä raportteja rengastajille. Lisäksi minulla on ruokintapaikka ja sen tapahtumia dokumentoin Eläintieteellisen keskusmuseon kaavakkeella puolikuukausittain alku/loppu marraskuusta-toukokuulle. Bongausvimma on vähän lientynyt vanhenemisen myötä ja juuri siitä syystä että on alkanut kiinnostaa lintujen elämä enemmän. Kuitenkin 320 Suomenpinnaa on plakkarissa. tätäkin sektoria jo 30 vuotta takana. Tähtien parissa 2015 40v taiteilijajuhla.

Ennen laitteen tilausta pitää pitää mielessä että ED-lasilaatuja on erilaisia. Tämän seurauksena värikorjaus voi vaihdella eri laitteissa keskenään aika paljon. Jotkut ovat lähempänä apoa kuin toiset.

Täälläkin halpa ja hyvä eivät välttämättä ole samassa paketissa. Pitkä pilttoväli parantaa ED duplettienkin värikorjausta, onhan se periaatteessa kuitenkin aivan tavallinen kaksilinssinen systeemi.

ED merkintä ei myöskään takaa tarkkaa hiontaa tai objektiivin linssien keskinäistä tarkkaa sovitusta.

jk

Tuo on täyttä totta, ED:llä on alettu ratsastaa ja olen törmännyt laitteisiin joissa se on pelkkä kuriositeetti (maastossa). Jos jossain myydään ED lasia ja hinta on kovin edullisen tuntuinen ei kannata ottaa ihan tosissaan.

Syntan tehdas kiinassa valmistaa valtavat määrät harrastaja laitteita monelle eri sektorille sekä tuotemerkille. Muistan takavuosina bird piireissä nousi kohu kun Zeiss putkien jalkoihin oli osissa kirjoitettu Made by Carl Zeiss in Germany ja vanhemmissa Made by Carl Zeiss. Tästä jotkut salapoliisit kehittivät teorian että osia tehdään jossain muualla (Kiina) tai että suunnittelu Saksassa osat vaikka Kiinassa, lasit ja kokoonpano Saksassa.

Lintuporukat ovat aikamoisia puristeja lasiensa suhteen, tosin Zeissit maksavat edelleen paritonnia per runko, siis okulaari ei kuulu kauppaan ja tuotteilta vaaditaan täyttä dokumentaatiota. Tästä alkoi Swarowski miesten ja Zeiss miesten pitkä ja verinen (Henkinen) sota joka ei ota loppuakseen. Zeiss miehet aloittivat kivien heittelyn sanon että Swarowski ei osaa tehdä muuta kun korvakoruja, kaikki lasit ovat veritimantein tuotettua ahneutta.

Tähtiputkia varmasti valmistetaan Kiinassa ja se lukee niiden kyljessäkin. Se ei ole ollenkaan huono asia. Kunnon laitteita sieltä tulee ja se on meidän onnemme että näin on koska ne tehdään paljon halvemmalla kuin ennen alkuperäismaissaan. Tosin jos ostaa laatua ja tiketissä sanotaan jotain niin se on sitten oltava. Tarkkana pitää olla.

Lainaus käyttäjältä: Meade-mad - 17.10.2011, 18:06:53
Ennen laitteen tilausta pitää pitää mielessä että ED-lasilaatuja on erilaisia. Tämän seurauksena värikorjaus voi vaihdella eri laitteissa keskenään aika paljon. Jotkut ovat lähempänä apoa kuin toiset. ...klip

Varmasti näin mutta jos unohdetaan apot niin mikä se "hyvä ED" sitten olisi? 

 Vaikkapa FPL-53 on hyvä ED-laatu.Sitä löytyy esim.SW-80ED:ä.On varoiteltu"halvoista"tripletputkista.Ovat kalliimpia mutta ei parempia.

Ensimmäinen kaukoputkeni on Instru-Scope 80 mm / 1200 mm akromaatti, jonka ostin vuonna 1984 (j.a.a.). Siinä on seuraavanlainen valmistajan logo: T-kirjain ympyrän sisällä. Kysymyksessä lienee Towa - tosin jotkut lähteet väittävät sen olevan Tani. Kyseistä laitetta myytiin 1970-luvun alkuvuosilta aina 1980-luvun lopulle useana eri merkkisenä - mm. amerikkalainen Meade mallimerkinnällä 300. Tämä refraktori on linssin kokoonsa nähden hämmästyttävän tarkka planeettojen ja Kuun katselussa. Olessani eräänä iltana 1980-luvun puolivälissä katselemassa mainittuja kohteita, muuan kokenut harrastaja ihmetteli, miten tarkkoja näkymiä saimme. Äskettäin olen hankkinut Bresser Messier 127 mm / 1200 mm:n akromaattisen refraktorin, jota on vielä varsin vähäisen havaintokokemuksen myötä vaikea arvioida. Värivirhe on joka tapauksessa aivan minimaalinen ja viime kevättalvella havainnoimastani Jupiterista näkyi seeingin salliessa paljon yksityiskohtia. Kuva on kirkkaampi kuin 80 mm:n kaukoputkella katsottaessa, mutta planeetasta näkyvien yksityiskohtien määrästä en vielä tällä kokemuksella halua tehdä vertailua teleskooppieni välillä. Hyvin näkyy kummallakin, sillä olen kiinnostunut vain planeetoista, Kuusta ja jossakin määrin kaksoistähdistä. En kaipaa apokromaattia.

 Kaverini osti 2008 vuoden alussa Bresser Messier 102/1000 linssiputken ja siitä minunkin kiinnostus kuin uudestaan heräsi, uinuttuaan sieltä 60-70 luvun vaihteen epämääräisistä kaukoputken rakenteluyrityksistä. Hommasin SW 100/900 ED:n eräänlaisen Apokromaatin. Vertailimme noitten näkymiä. Kumpikin tuli tulokseen että ED on hieman terävämpi. Bresser oli kuitenkin parempi kuin minun toinen kaukoputki, SW 120/600 akromaatti. Sillä oli vaikea nähdä Saturnuksesta Cassinin jako, kun Bresserissä se suorastaan pomppasi silmille. Kaveri maksoi Bresseristä reilut kaksisataa jalustoineen ja minä Villenkellolle pelkästä ED otasta seitsemänsataa. Hyviä akromaattilinssejä osataan maailmalla valmistaa. Etenkin pitemmillä polttoväleillä ne on riittäviä planeettatarkkailuun. Lyhyen Apo:n edut ovat lähinnä valokuvauksessa.
Tähän voisin vielä lisätä että varsinaisesti kiinnostus Apo linssiin heräsi kun tilasin APM:n 107/700 kolmesta lasista kootun "superapon". Strehl luku pitäisi olla 0,98 (ainakin joissain mittauksissa on saatu) ja keskuselementti fpl-53 lasia. Kun sillä otti testikuvia Qhy-5 kameralla ne voitti kaikki aikaisemmat kokeilut, mukana muunmuassa 180/1800 Santel maksutov (1/6-1/7 lambda). Se maksutov pääsi lähemmäs. Niin on tullut koottua tuo isompi Apo 160. Usein harmittaa kun pilvisyys jatkuu kuukausia kuten viimetalvena että mitä tuokin seisoo tuossa tyhjänpanttina, turha kapistus, mutta kun pääsee havaintohommiin niin saa sanoa kuten eräs foorumilainen jo vuosia sitten SW 80 ED:stä että se jaksaa yllättää aina...

Löysin Cloudy Nightsin sivuilta Towan valmistaman akromaattisen (80mm/1200mm) refraktorin objektiivin optisen testin. Kyseessä on Danubia-merkkinen laite, eli aivan samanlainen kuin minun Instru-Scope-merkkinen; kumpikin siis Towan valmistamia. Kyseisessä testissä Strehl-luvuksi mitattiin 0,97.  Cloudy Nightsin palstalla joku kirjoittaja vertaa Towan objektiivia Zeissin huippulaadukkaaseen, vastaavan kokoiseen akromaattiseen linssiin. http://www.cloudynights.com/ubbthreads/attachments/1894480-towapart2kk.jpg
Minua tulokset eivät yllätä. Muistan, kun joskus 20 vuotta sitten tiirailin kaksoistähtiä. Erotuskyky riitti helposti esimerkiksi 1,7 kaarisekuntiin, vaikka komponenttien välillä oli varmaankin kirkkauseroa. Harmittaa näin jälkeenpäin, kun en merkinnyt havaintojani muistiin. Muuten, kyseisen kaukoputkeni hinta oli (vuonna 1984) 2950 markkaa.

Lainaus käyttäjältä: Tane - 20.07.2013, 18:12:49
Kaverini osti 2008 vuoden alussa Bresser Messier 102/1000 linssiputken ja siitä minunkin kiinnostus kuin uudestaan heräsi, uinuttuaan sieltä 60-70 luvun vaihteen epämääräisistä kaukoputken rakenteluyrityksistä. Hommasin SW 100/900 ED:n eräänlaisen Apokromaatin. Vertailimme noitten näkymiä. Kumpikin tuli tulokseen että ED on hieman terävämpi. Bresser oli kuitenkin parempi kuin minun toinen kaukoputki, SW 120/600 akromaatti. Sillä oli vaikea nähdä Saturnuksesta Cassinin jako, kun Bresserissä se suorastaan pomppasi silmille. Kaveri maksoi Bresseristä reilut kaksisataa jalustoineen ja minä Villenkellolle pelkästä ED otasta seitsemänsataa. Hyviä akromaattilinssejä osataan maailmalla valmistaa. Etenkin pitemmillä polttoväleillä ne on riittäviä planeettatarkkailuun. Lyhyen Apo:n edut ovat lähinnä valokuvauksessa.
Tähän voisin vielä lisätä että varsinaisesti kiinnostus Apo linssiin heräsi kun tilasin APM:n 107/700 kolmesta lasista kootun "superapon". Strehl luku pitäisi olla 0,98 (ainakin joissain mittauksissa on saatu) ja keskuselementti fpl-53 lasia. Kun sillä otti testikuvia Qhy-5 kameralla ne voitti kaikki aikaisemmat kokeilut, mukana muunmuassa 180/1800 Santel maksutov (1/6-1/7 lambda). Se maksutov pääsi lähemmäs. Niin on tullut koottua tuo isompi Apo 160. Usein harmittaa kun pilvisyys jatkuu kuukausia kuten viimetalvena että mitä tuokin seisoo tuossa tyhjänpanttina, turha kapistus, mutta kun pääsee havaintohommiin niin saa sanoa kuten eräs foorumilainen jo vuosia sitten SW 80 ED:stä että se jaksaa yllättää aina...

Miten pitkä polttoväli siinä apokromaattisessa 160 mm:n refraktorissasi on? Minä harkitsin pitkään 152 mm:n akromaattisen ostamista. Bresserillä on sekin malli. Hintaeroa viisituumaiseen (eli 127 mm:n) laitteeseen ei ollut liikaa, mutta koska pienemmän linssin polttoväli oli sama kuin isomman (eli 1200 mm), päädyin pienempään. Toki vielä on muistettava, että kuitenkin hintaero vastaa muutaman ortoskooppisen okulaarin arvoa ja onhan viisituumaista laitetta helpompi siirrellä kuin kuusituumaista. Värivirheen eliminoimiseksi optisesti hidas akromaattinen putki on parempi kuin nopea putki. Täsmennän vielä, että olen planeettojen ja Kuun visuaalihavaitsija.

 APO 160:ssä on polttoväliä 1280 mm eli f/8. Sen olen muuten itse koonnut mutta linssi on ostettu Venäjältä ja on sama mitä Stellarvuen suurimmassa APO:ssa 160 f/ 8 käytettiin. Linssin hinta oli alle kolmentuhannen euron. Kun Stellarvue APO:t aikanaan, ilmeisesti viimevuosikymmenellä, tulivat markkinoille hintahaitari liikkui seitsemästä kymmeneen tuhanteen dollariin. Suurinta mallia ei enää tehdä ja viimeisiä myydään näköjään alle viiden tonnin. Ei tuollaisia summia kaukoputkista tarvitse maksaa etenkin kun ne tulevat käyttöön, eivätkä näyttelyesineiksi. Astreya Venäjällä valmistaa kelvollisia APO linssejä ja akromaateissa kehuttuja ovat D&G-Opticalin Yhdysvalloissa.
Kyllä tuo 127/1200 Bresser uskoisin on parempi kuin isoveljensä planeetoille. Kuusituumaisessa on lyhempi polttoväli ja käy paremminkin jo syvääntaivaaseen...

 APM:n hinnoittelu karkottaa tavallisen harrastajan kauas kunnon apokromaattisesta linssistä ja kaukoputkesta. 152 f/8 on 6700 euroa ja 175 f/7,9 jo 13865 euroa pelkät objektiivit. Siitä alkaa yhä huimempi hinnan nousu. Valmis kuuden tuuman APO on yli yhdeksän tonnia. Uskaltaako sellaiseen härveliin edes koskea ettei mene rikki tai tahraannu...Jos kaduttaa ja aiot myydä sen, saatko puoliakaan takaisin?  Ei ole muuta mahdollisuutta tai mieltä kuin etsiä jostain halvempia vaihtoehtoja. Isomman putken saa edullisemmin  ostamalla optiset osat, tarkentimen ja taivuttelemalla pellistä loput. APM kauppaa (joissakin  enempää kuin 0,95 strehl) LZOS putkiaan ja linssejään moninkertaisin hinnoin verrattuna vaikka Astreyaan tai Istariin. Nuo ei kyllä niin maailmankuuluja ole mutta Astreyankin strehl lukema on vähintään 0,96. Värivirheettömyydestä tai laadusta yksi strehl luku ei kaikkea sano mutta antanee suuntaa...
Meikäläisen putken näkymistä saa käsityksen katselemalla foorumin planeettaosiosta Jupiter (Marraskuulta 2012) ja Saturnus (Huhtikuulta 2013) kuvia. Alccd 5 ja DMK-21 kameroilla otettuina ne vastaa aika samaa visuaalisesti. Toki vielä pienempinä (200-300 suurennus) ne silmälle näkyvät mutta vastaavasti vähän terävämpinä...Se että missä objektiivin kokoluokassa planeetat alkavat kunnolla näyttämään yksityiskohtia tuntuu olevan vaativuus ja iäisyyskysymys. Joku sanoi että vasta kahdeksassa tuumassa ja toinen että...ja niin edelleen. Tarvittiinhan aikanaan puolen metrin linssi jotta Saturnuksen renkaista alkoi erottua poikittaisia rakenteita, pinnoiksikin nimitettyjä.
 

Tuossapa on se syy miksi isot kaukoputket ovat peiliputkia.

Kaizu

Lainaus käyttäjältä: Tane - 21.07.2013, 21:16:01
APO 160:ssä on polttoväliä 1280 mm eli f/8. Sen olen muuten itse koonnut mutta linssi on ostettu Venäjältä ja on sama mitä Stellarvuen suurimmassa APO:ssa 160 f/ 8 käytettiin. Linssin hinta oli alle kolmentuhannen euron. Kun Stellarvue APO:t aikanaan, ilmeisesti viimevuosikymmenellä, tulivat markkinoille hintahaitari liikkui seitsemästä kymmeneen tuhanteen dollariin. Suurinta mallia ei enää tehdä ja viimeisiä myydään näköjään alle viiden tonnin. Ei tuollaisia summia kaukoputkista tarvitse maksaa etenkin kun ne tulevat käyttöön, eivätkä näyttelyesineiksi. Astreya Venäjällä valmistaa kelvollisia APO linssejä ja akromaateissa kehuttuja ovat D&G-Opticalin Yhdysvalloissa.
Kyllä tuo 127/1200 Bresser uskoisin on parempi kuin isoveljensä planeetoille. Kuusituumaisessa on lyhempi polttoväli ja käy paremminkin jo syvääntaivaaseen...

Kyllä pitää sanoa, että hieno laite on kysymyksessä, kun linssin halkaisija on 160 mm ja polttovälikin riittävä.  :cool: Ei ihme, että jopa yli 300-kertaiset suurennokset tuottavat tarkkarajaisia näkymiä planeetoista.

Lainaus käyttäjältä: Kaizu - 22.07.2013, 11:07:49
Tuossapa on se syy miksi isot kaukoputket ovat peiliputkia.

Kaizu

Niinpä - on myös muistettava isojen linssien painavuus ja se, että ne voidaan refraktorissa tukea vain reunoilta. Maailman suurimmat linssikaukoputket - kuten esimerkiksi Yerkesin 40 ja Lickin 36 tuumainen -  ovat akromaattisia. Koska ne ovat optisesti hyviä ja ennen kaikkea erittäin hitaita, ei niissä esiinny kromaattista aberraatiota. Sama on minun 80 mm:n f/15 laitteessa. Minkäänlaista edellä mainittuun ongelmaan liittyvää en ole koskaan havainnut. Sen sijaan isomman kaukoputkeni näkymässä on Kuun reunassa näkyvissä hiukan värillisyyttä, mutta esimerkiksi Jupiterissa ei vastaavaa ole.   

Kuten edellä kerroin, olen jo lähes 30 vuotta omistanut 80 mm:n f/15 linssikaukoputken, joka on mitä ilmeisimmin ollut yksi parhaista, ellei paras - kaikki mukaan lukien - hankinnoistani, siis yksinkertaisesti: elämäni ostos. Cassinin jako, Merkuriuksen sirppi, Jupiterin kuiden varjot ynnä muut kiinnostavat kohteet olen vanhalla putkellani nähnyt. Seurattuani sivusta muiden harrastajien laitteiden kehitystä (ja budjetin salliessa), päätin itsekin päivittää kalustoani hankkimalla uuden kaukoputken. Kokemus akromaattisesta refraktorista on ollut niin hyvä, ettei ollut minkäänlaisia muita vaihtoehtoja uuden laitteen tyypille. Vanhaa putkea en myy pois - menisi kuitenkin pilkkahintaan optinen ihme.
JK: Pitkäpolttovälisten akromaattien ja nykyään paljon käytössä olevien lähinnä lyhytpolttovälisten apokromaattien paremmuudesta visuaalikatselussa on ohessa mielenkiintoinen, laadukkaita akromaatteja ylistävä artikkeli. http://neilenglish.net/2012/07/

 Kun on noinkin kauan ollut putki, 30 vuotta; Tarvitseeko linssiä puhdistaa joskus? Huomasin itse että SW-80 linssiin ei kertynyt pölyä niin hyvin kuin kaksi kertaa isompaan. Pidin tuota 80 millistä kolme vuotta enkä kertaakaan koskenut linssiin. 107 millinen piti puhdistaa kahden vuoden jälkeen...160 milliseen tulee pölyä, mutta annan sen olla kun ei haittaa näkemistä. Puhaltimella lähtee enimmät...

Lainaus käyttäjältä: Tane - 04.08.2013, 05:48:58
Kun on noinkin kauan ollut putki, 30 vuotta; Tarvitseeko linssiä puhdistaa joskus? Huomasin itse että SW-80 linssiin ei kertynyt pölyä niin hyvin kuin kaksi kertaa isompaan. Pidin tuota 80 millistä kolme vuotta enkä kertaakaan koskenut linssiin. 107 millinen piti puhdistaa kahden vuoden jälkeen...160 milliseen tulee pölyä, mutta annan sen olla kun ei haittaa näkemistä. Puhaltimella lähtee enimmät...

Kyseisen kaukoputken objektiivin suojus kiinnitetään linssin reunoihin kiinni, joten se jää huurreputken sisään. Lisäksi olen teetättänyt huurreputkeen kiinnitettävän toisen linssin suojuksen. Tuplakansi takaa, ettei pöly juurikaan pääse objektiivin pinnalle. Olen puhdistanut linssin puolen tusinaa kertaa 30 vuoden aikana.

Amerikkalainen Istar valmistaa pitkäpolttovälisiä, akromaattisia refraktoreita. Valikoimasta löytyvät muiden muassa 15 cm:n F/12 ja F/15 sekä 20 cm:n f/9. (Niitä ei taida olla myynnissä Euroopassa.) Esimerkiksi 150 mm:n F/15:n polttoväli on 225 cm. Sellainen kanuuna olohuoneen nurkassa herättäisi hämmennystä. :rotfl:

 Italiassa on Centro Ottica San Marco, joka on myynyt Istarin akromaatteja. Linssejä sieltä saa myös itserakentajille. Tuo f/15 olisi paras mutta niin julmetun pitkä isoilla halkaisijoilla...Vaatii tilaa ja jalustaa. Omasta puolestani Apo ratkaisi tilaongelmaa ja kun harrastan kuvausta niin sekin onnistuu (värivirhettä vähemmän ja lyhyempi polttoväli jota lyhentäjillä voi edelleen lyhentää...).

http://www.istar-optical.com/dealers.html

Alankomaa, Iso Britania ja Italia ovat dealers listassa. 2250 mm F15 ei mahtu pervekeella mutta 1200 mm F8 varma onnistu.

Lainaus käyttäjältä: CSB - 04.08.2013, 15:41:23
http://www.istar-optical.com/dealers.html

Alankomaa, Iso Britania ja Italia ovat dealers listassa. 2250 mm F15 ei mahtu pervekeella mutta 1200 mm F8 varma onnistu.

Kiitos linkistä, CBS. Asun rivitalossa ja yleensä vien teleskooppini pihalle - ensin jalusta ja sitten putki - planeettoja ja Kuuta katsoakseni. Niin kuin kirjoitit, polttoväliltään 120 cm:n teleskooppi alkaa tosiaan olla liikuteltavuuden ylärajoilla, jos on kysymys kuusituumaisesta refraktorista. Hankittuani viisituumaisen huomasin, miten helppoa 3,1-tuumaista, 120 cm:n polttovälistä linssiputkea jalustoineen on kantaa ulos ja asetella paikalleen verrattuna viisituumaiseen, yhtä pitkän polttovälin omaavaan refraktoriin, jonka jalustakin painaa paljon verrattuna pienemmän vastaavaan.

Lainaus käyttäjältä: Tane - 04.08.2013, 15:29:23
Italiassa on Centro Ottica San Marco, joka on myynyt Istarin akromaatteja. Linssejä sieltä saa myös itserakentajille. Tuo f/15 olisi paras mutta niin julmetun pitkä isoilla halkaisijoilla...Vaatii tilaa ja jalustaa. Omasta puolestani Apo ratkaisi tilaongelmaa ja kun harrastan kuvausta niin sekin onnistuu (värivirhettä vähemmän ja lyhyempi polttoväli jota lyhentäjillä voi edelleen lyhentää...).

Jos asuisin maalla omakotitalossa, niin selvittäisin, miten tuollaisen kuusituumaisen, polttovälitään 225 cm:n refraktorin voisi vaivattomimmin tuoda Suomeen. Planeettojen ja Kuun visuaalihavainnoissa se olisi varmaankin parhaimmillaan. Mutta sinullahan on 6,3 -tuumainen apokromaattinen refraktori - kerrassaan upea laite. Siitä olisi hienoa nähdä kuva. :tongue:

 Kuvia löytyy tämän foorumin Rakentelunurkasta, nimikkeeltä APO 160-projekti. Vuodentakaisia juttuja. Laitoin sinne tarinaa. Kun oli jo olemassa peiliputken rakenteluprojektia niin piti linssillekin omansa yrittää...Putken väsääminen on ollut koeluonteista eikä laite ole sellainen vieläkään kuin sen haluaisin. Mutta tekeminen opettaa ja ehkä lopullinen versio on vielä tulematta. Nyt on putki keveää kahdenmillin alumiinia, jos sen vielä kerran teen niin mitat on tiedossa ja saa olla puolentoistamillin ruostumatonta.

Lainaus käyttäjältä: Tane - 04.08.2013, 19:43:12
Kuvia löytyy tämän foorumin Rakentelunurkasta, nimikkeeltä APO 160-projekti. Vuodentakaisia juttuja. Laitoin sinne tarinaa. Kun oli jo olemassa peiliputken rakenteluprojektia niin piti linssillekin omansa yrittää...Putken väsääminen on ollut koeluonteista eikä laite ole sellainen vieläkään kuin sen haluaisin. Mutta tekeminen opettaa ja ehkä lopullinen versio on vielä tulematta. Nyt on putki keveää kahdenmillin alumiinia, jos sen vielä kerran teen niin mitat on tiedossa ja saa olla puolentoistamillin ruostumatonta.

Olisi varmaankin hintalapussa ainakin 10 000 euroa, jos noin ison apokromaattisen linssiputken tilaisi jostakin kaupasta. Joka tapauksessa on se niin upea laite, ettei sitä tosiaankaan pelkästään visuaalikatseluun kannatakaan käyttää. Jos taas linssiputki tulee ainoastaan visuaalihavaintoihin, minusta akromaattinen riittää ihan hyvin. Esimerkiksi 127 mm:n Bresserini värivirhe on kyllä erittäin minimaalinen. Oheistin 2.8. lähetetyn viestini liitteeksi Neil Englishin kokoamat perustelut pitkäpolttovälisten akromaattien eduista lähinnä lyhytpolttovälisiin apokromaatteihin verrattuna. Kyseinen kirjoittaja on akromaattisten refraktorien ihailija - huomaan itsessäni samoja piirteitä, hiukan vanhanaikainen kun olen.

 Roland Christen (perusti Astro-Physicsin 1975 ja omaa pitkän kokemuksen alalta) määrittää linssikaukoputken planeetoille: 7-9" Apo f/8, F/11. 8-12 Akromaatti, f/ 12 tai pidempi. Hän kehottaa ottamaan mieluummin hyvän akromaatin ja välttämään halpoja Apoja.
Astro- Physics teki alussa f/ 15 akromaatteja mutta siirtyi tuon Christenin kertoman mukaan helpommin käsiteltäviin ja varmemmin värivirheettömämpiin apokromaatteihin. Hän kyllä sanoo myös, että toki pienemmilläkin on päästy hämmästyttäviin tuloksiin. Omasta puolestani saan sanoa että Apo 160 löi Apo 107:n hyvin selvästi kun niitä rinnakkain vertasin vaikka Saturnukseen.

Lainaus käyttäjältä: MarttiM - 05.08.2013, 23:05:47
visuaalihavaintoihin, minusta akromaattinen riittää ihan hyvin. Esimerkiksi 127 mm:n Bresserini värivirhe on kyllä erittäin minimaalinen.

Itseänikin alkanut kiinnostaa suurehkot (>120mm) akromaatit (se hinta...), oletko kokeillut kuvata vaikka hidas putki onkin tuleeko värivirhettä esiin ja millä tavoin pidemmillä valotuksilla?

Olen tainnut aiemminkin kysyä tätä: Onkohan kellään kokemusta TS:n Elite 127:sta?

Tässä specsejä:

Objective Air-spaced Fraunhofer achromat
Aperture 127mm / focal length 1200mm
Resolution 0,91"
Limiting magnitude 12m3
Coatings Broadband multi-coating for high contrast
Tube Solid metal tube with special inner baffles
Weight 8kg
Length 115 cm
Focuser 2" Rack and Pinion focuser with 1.25" reduction
Finder 8x50 illuminated finder with achromatic objective

Jos vertaa esm Skywatcher 120/1000 akromaattiin niin onko selvästi parempi tämä Elite?

Lainaus käyttäjältä: Timi - 06.08.2013, 11:26:33
Itseänikin alkanut kiinnostaa suurehkot (>120mm) akromaatit (se hinta...), oletko kokeillut kuvata vaikka hidas putki onkin tuleeko värivirhettä esiin ja millä tavoin pidemmillä valotuksilla?

En valitettavasti ole kuvannut sitten 1980-luvun lopun (j.a.a.). Silloin näppäilin lankalaukaisimen avulla f/15 -putken okulaarisuurennuksia käyttäen kuvia Kuusta. (Lienee turhaa sanoakaan, että otokseni eivät yllä samalle tasolle kuin toisaalla näillä palstoilla olevat Kuukuvat.) En ole käyttänyt 127 mm:n linssiputkeani kuvaukseen. Ei se varmaankaan siinä tarkoituksessa ole parhaimmillaan, mutta toisaalta olisihan se mielenkiintoinen haaste. Harrastushan tämä vain on. Minulla on Bresserin akromaatti olohuoneen nurkassa ja voin sanoa, että se on aika mahtavan näköinen laite. Vanha Towa on taas toisessa huoneessa ja hulppea kaukoputki sekin on. Valokuvauksessa vaan pituus tarkoittaa pitkää polttoväliä, mikä taas merkitsee optista hitautta - kuten tiedämmekin.

Lainaus käyttäjältä: mistral - 06.08.2013, 14:29:09
Olen tainnut aiemminkin kysyä tätä: Onkohan kellään kokemusta TS:n Elite 127:sta?

Tässä specsejä:

Objective Air-spaced Fraunhofer achromat
Aperture 127mm / focal length 1200mm
Resolution 0,91"
Limiting magnitude 12m3
Coatings Broadband multi-coating for high contrast
Tube Solid metal tube with special inner baffles
Weight 8kg
Length 115 cm
Focuser 2" Rack and Pinion focuser with 1.25" reduction
Finder 8x50 illuminated finder with achromatic objective

Jos vertaa esm Skywatcher 120/1000 akromaattiin niin onko selvästi parempi tämä Elite?

Kyseinen Elite näyttää olevan saman kokoinen (linssi viisi tuumaa ja polttoväli 1200 mm) kuin Bresser 127L. Tuotetiedoissa näiden laitteiden välillä kerrotaan olevan painoero. Eliten putki painaa 8 kg, kun taas Bresserin tuubin painoksi ilmoitetaan 7 kg. Toinen seikka on Bresserin hiukan yli 100 euroa alempi hinta - jos siis verrataan pelkästään OTA:n hintaa. En millään jaksa uskoa, etteikö Elitekin olisi tarkkakuvainen refraktori. Telescope-Servicen lisäksi sitä on myynnissä APM-telescopessa, josta olen monesti tilaillut tarvikkeita. Skywatcherin 120 mm:n putken aukkosuhde on 8,3 ja onhan värivirheen minimoimisen kannalta Eliten luku 9,4 parempi kuin 8,3. Toisaalta olen internetin sivuja selaillessani lukenut, että Skywatcherit ovat hyviä - ainakin hintaansa nähden. Hankin Bresserini viime talvena ja ostopäätöstä tehdessäni samalla viivalla olivat Skywatcherin akromaattisten mallien lisäksi Celestronin 120 mm:n laite. Luin siitä huomattavan viljalti positiivista palautetta.

Lainaus käyttäjältä: Tane - 06.08.2013, 04:31:34
Roland Christen (perusti Astro-Physicsin 1975 ja omaa pitkän kokemuksen alalta) määrittää linssikaukoputken planeetoille: 7-9" Apo f/8, F/11. 8-12 Akromaatti, f/ 12 tai pidempi. Hän kehottaa ottamaan mieluummin hyvän akromaatin ja välttämään halpoja Apoja.
Astro- Physics teki alussa f/ 15 akromaatteja mutta siirtyi tuon Christenin kertoman mukaan helpommin käsiteltäviin ja varmemmin värivirheettömämpiin apokromaatteihin. Hän kyllä sanoo myös, että toki pienemmilläkin on päästy hämmästyttäviin tuloksiin. Omasta puolestani saan sanoa että Apo 160 löi Apo 107:n hyvin selvästi kun niitä rinnakkain vertasin vaikka Saturnukseen.

Kiitos noista näkemyksistä! Sinun apokromaattisessa refraktorissahan on aukkosuhde f/8, jota minäkin pidän visuaalihavainnointiin varsin riittävänä. Nykyajan suuntaus on kohti lyhyitä putkia ja jos ennen pidettiin linssikaukoputken lukua f/8 optisesti hitaan ja nopean välimuotona, niin kyllähän se on tänä päivänä hidas. Tähän suurimmat syyt lienevät valokuvauksen yleistyminen digitaalisten laitteiden läpimurron myötä ja tietenkin apokromaattisten refraktorien tulo markkinoille.

Lainaus käyttäjältä: MarttiM - 06.08.2013, 16:05:50
Kyseinen Elite näyttää olevan saman kokoinen (linssi viisi tuumaa ja polttoväli 1200 mm) kuin Bresser 127L. Tuotetiedoissa näiden laitteiden välillä kerrotaan olevan painoero. Eliten putki painaa 8 kg, kun taas Bresserin tuubin painoksi ilmoitetaan 7 kg. Toinen seikka on Bresserin hiukan yli 100 euroa alempi hinta - jos siis verrataan pelkästään OTA:n hintaa.

Ajattelin vaan onko Elite ihan oma konstruktionsa, sitä "air-spaced" ominaisuutta kehuvat. Tietysti se voi olla sama kuin Bresser, jos on niin kannattaa sitten valita Bresser edullisemman hintansa takia.

Viisituumaisesta TS Elite -refraktorista on jotakin keskustelua SGL:n sivulla. http://stargazerslounge.com/topic/161310-is-this-refractror-good/
Joku oli antanut Astroshopissa arvion TAL:n 100-millisestä linssiputkesta. Hän kertoi, että kyseinen refraktori näytti Jupiterista enemmän yksityiskohtia kuin 20-senttinen peiliputki.  :rotfl: Tietysti tuo voi olla liioittelua, mutta kyllä se minusta jotakin suuntaa antaa akromaattisten linssiputkien tehokkuudesta planeettojen visuaalihavainnoissa. Ne ovat aniharvoin kollimaatiota kaipaavia, tarkkakuvaisia laitteita - nykyään hinnaltaankin yllättävän edullisia. Muistan, kun 1970- ja vielä 1980-luvuilla 10 cm:n refraktori oli harvinainen ja erittäin kallis laite. TAL:lta on markkinoilla myös 125 mm:n linssiputki. Olen joskus lukenut erään amerikkalaisen harrastajan tilanneen sen Italian kautta Yhdysvaltoihin. Ainakin siellä päin maailmaa TAL:n refraktorit ovat tunnettuja optiikkansa laadusta.

Mielinkiintoinen se achro versus apo keskustellu. Kun luen Chris Lord artikeeli miettin kannatako maksa se hinta ero??
Minun achro linssi on Meaden massa teleskoope ja se tunttu hyvä, varma Instar kallis achro olisi vielä parempi, mutta apo???

http://www.brayebrookobservatory.org/BrayObsWebSite/HOMEPAGE/forum/Apo_vs_Achro.html

Hyvälaatuinen akromaatti f/10-> aukkosuhteella on hyvä putki visuaalikäytössä, värivirhettä saa visuaalikäytössä poistettua aika hyvin esim. fringe killer suotimella. 150mm kokoluokassa hyvälaatuinen akromaatti on jo mahtava planeettaputki, mutta tämä vaatii hankalan pitkiä polttovälejä, aukkosuhteeltaan 6" akromaatin pitäisi olla f/12->
Apokromaatin edut tulevat tietysti tuosta selvästi paremmasta värikorjauksesta ja kätevämmästä aukkosuhteesta/pituudesta. Valokuvauksessa värikameralla akromaatin värivirheen havaitsee helpommin kuin visuaalisesti, mustavalkoisella kameralla ja esim RGB suotimilla akromaatin värivirhe ei suuremmin kiusaa koska jokaisen värin voi fokusoida erikseen.
Hintaero akromaatin ja apon välillä on erittäin iso, apojen hinnat 100-150mm luokassa ovat 4-10X akromaatin hintaluokassa ja visuaalikäytössä kannattaa harkita tarkkaan onko todella tarvetta apolle. Täydellistä värivirheen korjausta isolla allonpituusalueella ei ole missään linssiputkessa, jos haluaa täydellisen täytyy valita optiikka jossa on vain heijastavia pintoja (Newton..RC)
Tuo mistralin mainitsema "air spaced =ilmaväli on perusrakenne suurimmassa osassa linssikaukoputkia ja sen erikseen hehkuttaminen on markkinointia.
Minulla on vielä toistaiseksi 127/1200 bresserin akromaatti ja 120mm equinox, pitäisikin laittaa nuo rinnakkain testiin ja tehdä vertailuja esim kaksoistähtiin, DS-kohteisiin ja kirkkaisiin kohteisiin. Periaatteessa bresser vie voiton suuremman aukkonsa turvin :azn:

 Itserakentelijat ovat Yhdysvalloissa esimerkiksi ostaneet D&G Opticalilta linssin. Ilmaväli Akromaatti maksaa niin että 6" on tuhat dollaria ja hinnat nousee tässäkin (8" jo 2400 dollaria) mutta ei lähellekkään Apon hintoihin...Linssejä saa f/12 ja f/15 mitoissa jotka riittää planeettatarkkailuun. Lisämaksusta tekevät kyllä jopa f/30:n asti...Mistä jalusta sellaiselle?
Peili on edullisempi vaihtoehto, mutta kun nostetaan siinäkin vaatimustasoa (statustasoa?), ei Takahashi Mewlon 12" lähde sekään alle kymppitonnin.
Ja vielä noista eri putkien näkymien vertailuista, ehkä on yhtä monta käsitystä kuin on heppuakin...
Taannoin Teleskop-Service mainosti myynnissään olevia Intes Micron maksutoveja kuinka 8 tuumainen f/15 vastasi jo lähes seitsemän tuuman apoa. Nyttemmin eräs toinen myyjä vertasi 10" maksutovcassegrainia seitsemän tuuman apoon. Hintaa sillä maksutovilla on kymppitonni. Kerran APM:n Ludes kauppasi harvinaista Takahashi 225 f/12 maksutovia puolellatoista tonnilla (uuden arvo aikanaan nykyrahassa liki viisitonnia) kun korrektori lasissa oli osittain halkeama. Hän sanoi verranneensa ja putken antavan planeetoille seitsemän tuuman apon näkymät.
Oma lusikkani tuohon; Kun katsoin joskus SW 100 ED ja Santel Maksutov 180 f/10 rinnakkain niin yksityiskohtia suunnilleen saman verran, maksutovi isommalla aukollaan valoisampi (ehkä 120 ED olisi aika sama). Silloin katsottiin myös SW 180/ f15 maksutov joka pääsi lähelle Santelia. Voi olla että Santelin parempi peili 1/6-1/7 sen pienen eron teki kun polttoväli kumminkin oli selvästi lyhempi. Peilipuolella tulee kollimoinninkin vaikutukset...

Lainaus käyttäjältä: CSB - 07.08.2013, 10:38:00
Mielinkiintoinen se achro versus apo keskustellu. Kun luen Chris Lord artikeeli miettin kannatako maksa se hinta ero??
Minun achro linssi on Meaden massa teleskoope ja se tunttu hyvä, varma Instar kallis achro olisi vielä parempi, mutta apo???

http://www.brayebrookobservatory.org/BrayObsWebSite/HOMEPAGE/forum/Apo_vs_Achro.html

Internetistä löytyy myös Neil Englishin mielenkiintoisia kirjoituksia. Hän on akromaattisten refraktorien puolesta puhuja. Bresser on Meaden eurooppalainen versio; esimerkiksi ostamani Bresserin paketeissa luki isolla tekstillä "Meade Europe". Eiköhän tämänkin merkin teleskoopeissa ole kyllin tarkka laadunvalvonta, ettei epäkelpoja yksilöitä pääse markkinoille. Baader taitaa puolestaan tehdä yhteistyötä Celestronin kanssa, ellei siinäkin sitten ole kyse saman konsernin tuotteista.

Lainaus käyttäjältä: Tane - 08.08.2013, 01:16:59
Itserakentelijat ovat Yhdysvalloissa esimerkiksi ostaneet D&G Opticalilta linssin. Ilmaväli Akromaatti maksaa niin että 6" on tuhat dollaria ja hinnat nousee tässäkin (8" jo 2400 dollaria) mutta ei lähellekkään Apon hintoihin...Linssejä saa f/12 ja f/15 mitoissa jotka riittää planeettatarkkailuun. Lisämaksusta tekevät kyllä jopa f/30:n asti...Mistä jalusta sellaiselle?
Peili on edullisempi vaihtoehto, mutta kun nostetaan siinäkin vaatimustasoa (statustasoa?), ei Takahashi Mewlon 12" lähde sekään alle kymppitonnin.
Ja vielä noista eri putkien näkymien vertailuista, ehkä on yhtä monta käsitystä kuin on heppuakin...
Taannoin Teleskop-Service mainosti myynnissään olevia Intes Micron maksutoveja kuinka 8 tuumainen f/15 vastasi jo lähes seitsemän tuuman apoa. Nyttemmin eräs toinen myyjä vertasi 10" maksutovcassegrainia seitsemän tuuman apoon. Hintaa sillä maksutovilla on kymppitonni. Kerran APM:n Ludes kauppasi harvinaista Takahashi 225 f/12 maksutovia puolellatoista tonnilla (uuden arvo aikanaan nykyrahassa liki viisitonnia) kun korrektori lasissa oli osittain halkeama. Hän sanoi verranneensa ja putken antavan planeetoille seitsemän tuuman apon näkymät.
Oma lusikkani tuohon; Kun katsoin joskus SW 100 ED ja Santel Maksutov 180 f/10 rinnakkain niin yksityiskohtia suunnilleen saman verran, maksutovi isommalla aukollaan valoisampi (ehkä 120 ED olisi aika sama). Silloin katsottiin myös SW 180/ f15 maksutov joka pääsi lähelle Santelia. Voi olla että Santelin parempi peili 1/6-1/7 sen pienen eron teki kun polttoväli kumminkin oli selvästi lyhempi. Peilipuolella tulee kollimoinninkin vaikutukset...

Kirjoitit mielenkiintoisista vertailuista. Itse muistan joskus 1980-luvulta, kun minun 80 mm:n akromaattinen refraktorini oli vertailussa kahden itse tehdyn (muistaakseni 10 cm:n) peiliteleskoopin kanssa. Kaikki olivat yhtä mieltä, että linssiputkeni antoi selvästi tarkimmat näkymät planeetoista ja Kuusta. Tosin syvän taivaan kohteissa refraktorini ei tarjonnut Newton-reflektoreita enempää. Kollimaatiokysymykset olivat silloinkin monille ajankohtaisia. Minulla ei tietenkään ollut sen tyyppisiä ongelmia teleskooppini kanssa. Hienoa, että D&G - unohtamatta Istaria - vielä valmistaa f/15 ja f/12 -tyyppisiä linssikaukoputkia. Optisesti hitaan refraktorin ei tarvitse olla apokromaattinen antaakseen värivirheettömiä näkymiä.

Kyllä taas eilen hämmästelin Jupiteria katsellessa ikivanhan linssikaukoputkeni kuvan terävyyttä. Netissä olevat akromaattisia refraktoreja kehuvat Neil Englishin palstojen tekstit eivät mielestäni ole liioittelua. Jos vielä löytäisi jostakin kohtuuhintaisen ja laadukkaan 12 cm:n akromaattisen linssikaukoputken, jonka polttoväli olisi vähintään 150 cm, niin tuskinpa jättäisin ostamatta. :cool: Hankalahan sitä olisi ulos ja sisälle kanniskella, mutta yrittäisin ainakin, eikä yrittänyttä laiteta.

Ei mulla Jupiter näy Bresser 127/1200 refraktorilla kuin semmosena terävähkönä valopallona kuineen ilman sen kummempia yksityiskohtia.
Johtuneeko okulaarista se juttu?
Joskus SW80/600 ED-putkella näkyi jotain vyöhykkeitä kun laitoin okulaariksi Celestron X-Cel 12,5mm okun samoin Saturnus melko hienosti mutta tietysti aika pienenä
tuolla suurennoksella.

Olisiko kenelläkään kokemusta tästä kaukoputkesta... tuo on himottanut minua pidempiaikaiseksi instrumentiksi polttovälinsä ja silti vielä siedettävän kokonsa puolesta:

http://www.teleskop-express.de/shop/product_info.php/info/p1958_TS-Planeten-Refraktor-102-1100mm-F-11---2--Crayford-Mikro.html

 Timi, se on okulaarista kiini. Baader genuine ortho 5mm niin varmasti näkyy tuolla Bresserillä useita vöitä ja muutakin pintaa Jupiterista...7 millisellä ehkä vielä terävämpänä.

Lainaus käyttäjältä: Tane - 29.03.2014, 13:20:00
Timi, se on okulaarista kiini. Baader genuine ortho 5mm niin varmasti näkyy tuolla Bresserillä useita vöitä ja muutakin pintaa Jupiterista...

Ja se on myös katselupaikasta aika lailla kiinni. Eilen en nähnyt kerrostalon parvekkeelta kello yhden aikaan Jupiterissa mitään yksityiskohtia C8:lla, okulaareina kokeilin 8 ja 24 mm:n Hyperioneja sekä 6 mm orthoa.

 Niin ja se myös onko parvekkeella yläpuolen asukkaan ovi auki vai kiini...Se on niistä tämä homma paljon. Parvekkeelta minäkin katselen ja näin jo syyskuussa Marsin napalakit sun muita yksityiskohtia vaikka planeetta pomppi vielä kaukana niin vietävästi...Parvekkeelta on tällaiset kuuden tuuman ja sen alle olevat refractorit siedettäviä. Kuva on isonosan katseluajasta vakaa. 12 tuuman newtonilla ihan silloin tällöin, vilauksittain pääsee samoihin.

Olet siis rinnakkain verrannut linssiputkea ja newtonia ja linssiputki vie voiton?

Eikös se ole suoraan apertuurin koosta johtuvaa, että isommalla newtonilla seeing vaikuttaa enemmän. Suurella apertuurilla valo saapuu isommasta ilmapatsaasta, jolloin valolla on useampia mahdollisia reittejä ja ilmakehän väreily vaihtelee runsaammin.

Lainaus käyttäjältä: MarttiM - 29.03.2014, 11:03:32
Jos vielä löytäisi jostakin kohtuuhintaisen ja laadukkaan 12 cm:n akromaattisen linssikaukoputken, jonka polttoväli olisi vähintään 150 cm, niin tuskinpa jättäisin ostamatta.

http://www.teleskop-austria.at/shop/index.php?lng=eng

Sieltä "other accesories"--> teleskope self made--> 150mm akr. linssi

Laadusta ei ole tietoa...

  Einarille noista pukien eroista oma kohtaista tuntumaa. Ainakin 160 millin apokromaatti polttovälillä f8 vie voiton parvekkeelta katseltuna kaksikertaa halkaisijoiltaan isommista peileistä. Ero on se mitä syksyllä kun laitoin Jupiter kuvia kummallakin putkella otettuna tuonne viime kauden foorumin Jupiter osastoon. Myönnän kyllä etten osaa kuvata newtonilla alkuunkaan, Apolla se sujuu itsestään. Visuaalisestikin Apolla tulee esiin enemmän ja terävämmin yksityiskohtia ja isomman osan katseluajasta. Newton on minulla ihan syvätaivas osastoa, f/ 3,7. Toissa talvena vertasin Apoa  12" f/5 newtoniin ja siinä ero oli selvästi pienempi. Jopa ajoittain hyvällä seeingillä uskoisin nähneeni paremmin newtonilla. Kun jaksaa kytätä tuollaisella newtonilla kyllä osuu teräviäkin hetkiä. Pitempi polttoväli auttaa ja on pienempi apupeilin peitto. 
Mutta yleisesti ottaen Apo on parempi. Huonommallakin seeingillä ja virtausten sotkiessa se vielä antaa katseltavaa kuvaa. Kuitenkin jos nyt annettaisiin valita vain yksi putki, yleisputki jantunen, katadioptriset  mukaan laskien ottaisin ilmeisesti Orion opticsin  250 f/6,3 newtonin. Siinä on polttoväliä tarpeeksi kilpailemaan kahdeksan tuuman Apollekin planeettanäkymissä hyvällä seeingillä ja syvätaivas osastokin hoituisi samassa paketissa. Kaukoputkia on nykyään markkinoilla pilvin pimein, siinä on selvittämistä että saa jotain tolkkua. Eiköhän tuolla Orionin pitkällä newtonilla jää pettymykset vähemmälle...Pääasia jos on mitä putken läpi näkyy eikä se että miltä putki näyttää ja ei tingi mitä oheisroinaa siihen vaaditaan, jalusta ja niin edelleen...

Lainaus käyttäjältä: Tane - 29.03.2014, 13:20:00
Timi, se on okulaarista kiini. 

Ok Tane, näin arvelinkin, onhan tuota asiaa näköjään vilkkaasti käsiteltykin okulaaritopikissa, on vaan jäänyt visuaalijutut vähemmälle opiskelulle tuon kuvauspuolen kanssa ähertäessä.

Lainaus käyttäjältä: Timi - 29.03.2014, 12:56:39
Ei mulla Jupiter näy Bresser 127/1200 refraktorilla kuin semmosena terävähkönä valopallona kuineen ilman sen kummempia yksityiskohtia.
Johtuneeko okulaarista se juttu?
Joskus SW80/600 ED-putkella näkyi jotain vyöhykkeitä kun laitoin okulaariksi Celestron X-Cel 12,5mm okun samoin Saturnus melko hienosti mutta tietysti aika pienenä
tuolla suurennoksella.

Minun Bresser 127L-refraktorilla Jupiter näkyy yleensä parhaiten 9 mm TMB:n monosentrisellä okulaarilla, jolloin suurennus on 133-kertainen. Käyttökelpoisia tätä suurempia suurennuksia ovat 8 mm:n 150-kertainen ja 7 mm:n 171-kertainen. Tosin näille linsseille pitää jo olla keskimääräistä paremmat olosuhteet - omassa luokittelussani seeingin pitää olla vähintään 4 (5). Cloudy Nights-palstalla muuan viisituumaisen Meaden akromaattisen linssiputken omistaja kertoi, että suurin kerroin Jupiterille on 122, mikä ei nyt niin paljon eroa  omasta suosikistani, 133-kertaisesta suurennuksesta. Mustapantainen 9 mm:n TMB SMC on suosikkiokulaarini, etten sanoisi työhevoseni. Viime yönä Marskin näkyi sillä mielestäni parhaiten; planeetan pinnalla havaitsin tummia läikkiä ja reunalla jotakin valkoista.(Ne olivat ilmeisesti pilviä, tai sitten kyseessä oli peräti napakalotti. En saanut selvää, vaikka kuinka yritin ja takana on kymmenien vuosien katselukokemus.) Tosin kuva oli Marsille tyypillisesti epävakaa ja näkyvyys vaihteli selvästi. Myös Docterin 12,5 mm:n okulaari sopii Bresserille hienosti jopa planeettahavaintoihin - suurennus on tällöin 96-kertainen ja Jupiterin yksityiskohtia on hyvin näkyvissä. Onhan Bresserin kuva huomattavasti kirkkaampi kuin 80 mm:n f/15 -kaukoputken. Eniten Jupiterin yksityiskohtia olen nähnyt nimenomaan Bresserillä varhain aamulla 20.10.-13, jolloin kuningasplaneetta oli korkealla etelätaivaalla. Silloin näkyi neljä tummaa vyötä, vaaleita vyöhykkeitä ja etenkin eteläisessä ekvaattorivyössä rosoisuutta ja tummia läikkiä.

Jokunen brittiläinen valmistaja on ottanut ohjelmaansa tänä nopeaa optiikkaa suosivana aikakautena jopa f/13 -linssiputken. Tarkoitan Skylight- ja Moonraker-refraktoreja, joiden valikoimissa on kymmenen cm:n mainitunlaiset refraktorit. Kaukoputket ovat erittäin hienon näköisiä, mutta valitettavasti hinta on kummassakin muutama tuhat puntaa - ja vielä ilman jalustaa. Seuraavaksi tulevat vielä kysymys toimitusajasta ja mahdollisuudesta lähettää laite tänne pohjan perukoille. Harmi, kun Istariakaan ei myydä Suomessa.

Lainaus käyttäjältä: Lithos - 29.03.2014, 13:03:48
Olisiko kenelläkään kokemusta tästä kaukoputkesta... tuo on himottanut minua pidempiaikaiseksi instrumentiksi polttovälinsä ja silti vielä siedettävän kokonsa puolesta:

http://www.teleskop-express.de/shop/product_info.php/info/p1958_TS-Planeten-Refraktor-102-1100mm-F-11---2--Crayford-Mikro.html

Saksan kielisillä astrotreff-sivuilla eräs manitsemasi kaltaisen kaukoputken omistaja kertoo kyseisen refraktorin suorituskyvystä. Kaiken kaikkiaan putki on tarkkakuvainen ainakin kaksoistähtihavaintojen perusteella, joskin hieman akromaatille linssille tyypillistä värivirhettä on nähtävissä. Varmaankin nykyään harvinaisen hitaan optiikan (aukkosuhde on f/10,8) vuoksi laite on omimmillaan visuaalihavainoissa. Hinnasta päätellen se on valmistettu Kiinassa. Voi olla mainio teleskooppi omilla vahvuusalueillaan.

Visuaaliputkeksi juurikin tuota mietin. Toki celestronin ja skywatcherin F/10 putket olisivat melkein puolet halvempia..

Lainaus käyttäjältä: Lithos - 29.03.2014, 19:21:06
Visuaaliputkeksi juurikin tuota mietin. Toki celestronin ja skywatcherin F/10 putket olisivat melkein puolet halvempia..

Kun kiinalaisen Syntan valmistamat Celestron ja Skywatcher ovat selvästi halvempia kuin TS, niin sehän viittaa joko korkeampaan laatuun tai parempaan laadun tarkkailuun.  :rolleyes:

Näkyipä äsken Jupiter niin hyvin, että käytin jopa 150- ja 180-kertaista suurennusta (jonka sain lisäämällä TMB:n 1,8x Barlowin perään Brandonin ortoskooppisen okulaarin). Heti, kun pääsin sanomasta, että useimmiten suurennus 133 on riittävä, niin heti tarvittiin isompaa. Olisipa ollut mielenkiintoista vertailla apokromaattisen putken näkymään. :evil: Joka tapauksessa havaintosessio oli nautinnollinen. Asun ensimmäisessä kerroksessa luhtitalon tyyppisessä rakennuksessa ja minulla on oma ulko-ovi, joten putken vieminen ulos ja takaisin on helppoa.

Näkyy olevan hollantilaisessa Robtics-liikkeessä myynnissä Istarin 127 mm:n akromaattinen linssikaukoputki. Siinähän polttoväli on 1476 mm, joten aukkosuhteeksi ilmoitetaan f/12. Hinnaksi on ilmoitettu 1749 euroa, enkä tiedä millä hinnalla kyseisen kapistuksen Suomeen saisi, vai lähettänevätkö ollenkaan tänne pohjan perukoille. :undecided: Joka tapauksessa kyseessä on kiinnostava teleskooppi. Bresser 127L:ssä on saman kokoinen linssi, mutta polttoväli "vain" 1200 millimetriä. Senkin olen havainnut erinomaiseksi kaukoputkeksi ainakin planeettojen ja Kuun visuaalihavainnoinnissa - viimeksi eilen Jupiter näkyi upeasti.

 Tilasin muuan vuosi sitten Robticsilta TMB Planetary 5mm okulaarin ja se tuli DPD kuljetuksella kyllä kotiovelle. Vahinko vain ettei tullut annettua tilattaessa puhelinnumeroa niin kävin hakemassa iltapäivällä paketin heidän toimistoltaan.    Eiköhän tavara tule nytkin Hollannista reilussa viikossa...Toisaalta se ei aina riitä että antaa sen puhelinnumeron. Mutta soittamalla lähimpään DPD konttoriin saa kyllä sovittua tapaamisen kuskien kanssa kun paketti on jo Suomessa.

Luettuani akromaattisten refraktoreiden asiantuntijan, Neil Englishin, kertomuksen Istar 127 mm f/12 kaukoputkesta, vakuutuin sen laadukkuudesta. Kirjoittajan sanoja lainaten kyseessä on primus inter pares. Kun ottaa huomioon 1476 mm:n polttovälin ja huurresuojan, on kyseisen refraktorin pituus luultavasti yli 160 cm :rotfl:, joten melkoiselta kanuunalta se näyttää. Jalustan kanssa hintaa kertyisi yli 2 000 euroa.

 Istar Asteria 127mm F/12 R30 anastigmaat on laatuputki. Linssi hiotaan, kiillotetaan ja testataan jopa paremmin kuin useimmat kaupalliset ED apochromaatit. Kuitenkin tuossa aletaan tulla jo siihen kun putkesta muodostuu noin pitkä että helpommin käsiteltävä ja hinnaltaan edullisempi on douplet tai triplet ED-apo. SW -ED 120/900 on puolimetriä lyhyempi ja pelkkänä otana viitisen sataa halvempi. En noiden putkien näkymissä planeettojen ja muunkaan suhteen usko olevan silmällä havaittavaa eroa. Ehkä sitä saa kameran läpi sen apochromaatin eduksi. Ja siinäkin selvemmin jos apo on kolmelasinen.
Tein joskus kokeita Qhy-5 kameralla. Kolmelinssinen ED-apo (APM 107/700) antoi  vähän terävemmän kuvan kuin kaksilinssinen ED-apo(SW ED 80/600 ). Olen vertaillut myös akromaattiin SW 120/600 ja se jäi heikoimmaksi. Mutta sen polttoväli on liian lyhyt värikorjaukseen ja pitäisi verrata mieluummin jotakin F/15 akromaattia.
Sanotaan vaikkapa APM:n sivuilla heidän jonkun apo putkensa vastaavan noin F/30-40 akromaattia. Eli pitkääää... siitä silloin tulisi akrosta että yltäisi samoille. Mutta ei se käytännössä niin ole...testipenkeillä kyllä. Tuskin minun silmä ainakaan saa eroa onko akromaatti F/15 vai F/40.
Kun on edelleen yllä tuo kysymys että kumpiko visuaalikatseluun, niin akromaatti ilmanmuuta mutta on olemassa järkisyitä puolesta ja vastaan jotka kannattaa huomioida. Mikäli on tilaa heilua eikä seinät tai risukot osu joka käänteeseen ja jalustan voi kohottaa tarvittaessa että ylöskin pääsee katselemaan niin pitkäksikin venyvä akromaatti passaa. Ihan pienellä jalustalla parvekkeella on käytännöllisempi joku ED, Apo lyhytversio. Ehkä aletaankin harkita että se lyhin, kompaktein ja edullisempikin on joku katadioptrinen, vaikka Celestronin kasi tai Santelin erityisen terävä seiska...Mutta tässä puhutaan nyt linssiputkista. Vähällä vaivannäöllä niillä saa havaita vuodesta toiseen.

Minua suuresti ihmetyttää, mikseivät tunnetuimmat tähtikaukoputkien valmistajat ole ottaneet ohjelmaansa f/15 akromaattista, noin 12 cm:n refraktoria. Se vasta olisi kunnon kaukoputken näköinen! Ostaisin heti. :tongue:

Vertailin juuri Auringonpilkkuihin omavalmiste 145/2250 akromaattia + Herchel kiilaa ja 150mm f/12 maksutovia. Akromaatti voitti aivan sekeästi kisan. Granulaatio erottui paljon paremmin ja myös kontrasti reuna-alueella on parempi. Ainoat haittapuolet tuossa isossa putkessa on käsiteltävyys ja tuuliherkkyys.
(https://lh5.googleusercontent.com/QNVsLsRCl12h3KoggYHaFWfF7I3xxgQg4Oj1GERm5L4=w1204-h903-no)

Ihailen suuresti Ransun jättiläisrefraktoria. Se on erittäin hieno.:cool:  :cool: :cool:  Mainittakoon, että kylmällä ilmalla pitkäputkisen akromaattisen refraktorin linssi on kauempana havaitsijan lämpösäteilystä kuin lyhytputkisella apokromaattisella linssiputkella katseltaessa. Tunnetusti lämmön lähteet pilaavat kuvaa.

Lainaus käyttäjältä: Tane - 20.04.2014, 04:45:24
Istar Asteria 127mm F/12 R30 anastigmaat on laatuputki. Linssi hiotaan, kiillotetaan ja testataan jopa paremmin kuin useimmat kaupalliset ED apochromaatit. Kuitenkin tuossa aletaan tulla jo siihen kun putkesta muodostuu noin pitkä että helpommin käsiteltävä ja hinnaltaan edullisempi on douplet tai triplet ED-apo. SW -ED 120/900 on puolimetriä lyhyempi ja pelkkänä otana viitisen sataa halvempi. En noiden putkien näkymissä planeettojen ja muunkaan suhteen usko olevan silmällä havaittavaa eroa. Ehkä sitä saa kameran läpi sen apochromaatin eduksi. Ja siinäkin selvemmin jos apo on kolmelasinen.
Tein joskus kokeita Qhy-5 kameralla. Kolmelinssinen ED-apo (APM 107/700) antoi  vähän terävemmän kuvan kuin kaksilinssinen ED-apo(SW ED 80/600 ). Olen vertaillut myös akromaattiin SW 120/600 ja se jäi heikoimmaksi. Mutta sen polttoväli on liian lyhyt värikorjaukseen ja pitäisi verrata mieluummin jotakin F/15 akromaattia.
Sanotaan vaikkapa APM:n sivuilla heidän jonkun apo putkensa vastaavan noin F/30-40 akromaattia. Eli pitkääää... siitä silloin tulisi akrosta että yltäisi samoille. Mutta ei se käytännössä niin ole...testipenkeillä kyllä. Tuskin minun silmä ainakaan saa eroa onko akromaatti F/15 vai F/40.
Kun on edelleen yllä tuo kysymys että kumpiko visuaalikatseluun, niin akromaatti ilmanmuuta mutta on olemassa järkisyitä puolesta ja vastaan jotka kannattaa huomioida. Mikäli on tilaa heilua eikä seinät tai risukot osu joka käänteeseen ja jalustan voi kohottaa tarvittaessa että ylöskin pääsee katselemaan niin pitkäksikin venyvä akromaatti passaa. Ihan pienellä jalustalla parvekkeella on käytännöllisempi joku ED, Apo lyhytversio. Ehkä aletaankin harkita että se lyhin, kompaktein ja edullisempikin on joku katadioptrinen, vaikka Celestronin kasi tai Santelin erityisen terävä seiska...Mutta tässä puhutaan nyt linssiputkista. Vähällä vaivannäöllä niillä saa havaita vuodesta toiseen.

Hyvin perusteltuja mielipiteitä ja kylmiä tosiasioita olet kirjoittanut. Iso apokromaattinen refraktorisi on mitä ilmeisimmin visuaalihavainnoissakin aivan loistava. :cool:  Itse en ole koskaan katsellut apokromaattisella refraktorilla, vaan ainoastaan Newton-mallisilla peilikaukoputkilla ja omilla akromaattisilla linssikaukoputkillani, jotka ovat mielestäni  visuaalikäytössä huippuluokan laitteita. Kumpaakin olen viritellyt kollimoimalla optiikan ja saan paljon yksityiskohtia näkyviin esimerkiksi Jupiterista, kuten kuiden varjoja sekä punaisen pilkun (joka kylläkin näyttää lähinnä tumman harmaalta). Planeettahavainnointia oppii katselemalla ja iän myötä näkökyvyn huononeminen korvautuu kokemuksella. Nuorena koululaisena näin (näkökyvyn testaamisessa käytetystä) taulusta pienimmänkin E:n. Niinpä opettaja kysyi, mitä taulun alareunassa mahtaa lukea. En tietenkään nähnyt, mutta arvasin: "Made in West Germany." Opettaja kertoi, että väärin meni, sillä taulun alareunan teksti kuuluu: "Made in Finland." Sittemmin oikea silmäni on melkein sokeutunut, joten voin unohtaa katselemisen binokulaarilla. Ulkomaalaisilla palstoilla monet kertovat käyttävänsä sitä tapaa mm. planeettojen visuaalihavainnoissa.

Luin äsken ulkomaisilta nettisivuilta, että Istarin 127 mm F/12 -refraktori on huomattavasti painavampi ja vaatii näin ollen paljon tukevamman jalustan kuin Bresser Messier AR 127L. (Mainittakoon, että Jinghua Optics and Electronics of China, JOC, omistaa mm. Bresserin ja Explore Scientificin sekä myös tytäryhtiö JOC North American kautta amerikkalaisen Meaden. Ei siis ihme, että edellä mainittujen - lukuunottamatta tietysti Istaria - merkkien tuotteet valmistetaan yleensä Kiinassa.) Bresserissä on pituutta yli 130 cm, putki on noin 13 cm halkaisijaltaan ja painaa - muistaakseni - noin seitsemän kilogrammaa, joten ei siirtely, etten sanoisi kanniskelu, sisältä ulos ja takaisin mitään kovin helppoa ole. Jalustan vien tietysti erikseen ja sen paino ylittää 10 kilogrammaa. Mitenkähän olisi Istarin kanssa? :embarrassed:

Itse hankin 102/1000 version tuosta bresseristä raahattavuuden nimissä. Odotan kovasti että pääsen testaamaan auringon kanssa kuinka laite pelaa kunhan se saapuu.

 Tuo samainen 102/1000 Bresser elvytti harrastukseni uuteen nousuun...Nyttemmin edesmennyt kaverini osti sen 2008 Lidlistä ja kyllästymättä ihmettelimme sillä Saturnusta joka vielä tuolloin oli hyvällä katselukorkeudella. Minulla oli aikaisempaa kokemusta vain Anttilan pikkukiikareista ja yhdestä muovisesta lintuputkesta...Pitkään vaivaisella kytenyt kiinnostus heräsi ja tuli huomattua tämä nykyajan tarjonnanrunsaus näilläkin markkinoilla.

Jakamalla akromaattisen linssikaukoputken aukkosuhde linssin halkaisijalla, saadaan CA-suhde. Mitä suurempi luku saadaan, sen vähemmän kromaattinen aberraatio häiritsee kuvaa. Esimerkiksi, jos polttoväli on 1200 mm ja objektiivin halkaisija viisi tuumaa (eli 127 mm), saadaan aukkosuhteeksi f/9,45. Tällöin CA-suhteen selvittämiseksi lasketaan seuraavasti:  9,45/5 = 1,89. Tämän perusteella kuvassa on - ainakin kirkkaimpia kohteita katseltaessa - selvästi värivirhettä. Jos taas kyseessä on polttoväliltään 1200 mm:n ja linssin halkaisijaltaan 3,15 tuuman (eli 80 mm:n) refraktori, on sen aukkosuhde f/15. CA-suhteeksi saadaan noin 4,8. Tällöin kuvan värivirhe on lähestulkoon täysin eliminoitu. Sidgwickin mukaan arvolla, joka on suurempi kuin 3, ei esiinny visuaalikatselussa häiritsevää kromaattista aberraatiota, kun taas Conradyn mukaan arvon pitää olla suurempi kuin 5. Ca-suhteiden taulukko on esitetty ainakin   Stargazers lounge -palstan keskustelussa (sivulla 3) Istar 127 mm:n f/8 kaukoputkesta, "My Istar 127mm f/8 Refractor build".

CA-suhde on myös intuitiivisesti ymmärrettävissä. Kun putken koko kaksinkertaistetaan, myös värikehä kaksinkertaistuu kooltaan. Siksi isommissa putkissa hinta karkaa nopeasti pilviin, siis kun hionta tarkkuus ym. pitää olla parempi kuin pienemmissä.

Siksi peili optiikka on halvempaa isoissa laitteissa. Ainakin Newtoneissa.

No onneksi ostin apokromaatin  :afro:

Itse pidän viisituumaisen akromaattini kuvan kromaattista aberraatiota niin pienenä, etten katso sen haittaavan planeetta- tai kuuhavaintoja. Vanha 80 mm:n akromaatti on mielestäni sataprosenttisen värivirheetön. Jos otetaan huomion maailman suurimmat refraktorit, jotka ovat akromaattisia, joutuvat kyseisen taulukon luvut - punaisine, keltaisine ja vihreine väreineen - outoon valoon. Suurin on Chicagon lähellä Yerkesin observatorion laite, jonka linssin halkaisija on noin 40 tuumaa, eli 102 cm ja polttoväli 1940 cm. CA-suhdeluvuksi tulee noin 0,5. Eli taulukon mukaan kyseessä on kelvoton laite! Sen käyttökokemukset kuitenkin jo todistavat, ettei näin ole. Toiseksi esimerkkitapaukseksi voisi ottaa vaikkapa Tarton ison refraktorin, jonka linssin halkaisija on 24 cm, eli 9,6 tuumaa. Koska polttoväli on 400 cm, saadaan muutaman lyhyen laskutoimituksen jälkeen CA-suhdeluvuksi noin 1,74. Tarton vanhaa refraktoria vaivaa huomattava kromaattinen aberraatio kirkkaissa kohteissa... Onkohan näin? No, kenties taulukko pätee vain harrastajien verrattain pienille akromaattisille linssikaukoputkille. Asiasta kiinnostuneiden kannattaa lukea Neil Englishin artikkeli "The Mysterious achromat!".

Britanniassa valmistettava Skylight 101 mm f/15 akromaattinen refraktori saattaisi olla melkoinen kanuuna planeettoja havaittaessa. Putken väriksi on neljä vaihtoehtoa. Objektiivi on TeleVuen valmistama. Tämä kaukoputki varasti oman mielenkiintoni katseltuani Youtubesta kuvaa tämän vuoden NEAF-messuilta, kun Skylight ylväästi lepäsi jalustallaan korkean kolmijalan päällä.

Olen tänään tuntikausia lueskellut akromaattisten linssikaukoputkien ystävän, Neil Englishin, kirjoituksia. Yksi mielenkiintoisimmista raporteista oli 80 mm:n f/15 akromaattisen laitteen vertailu 80 mm:n apokromaattiin.  Lopputulemana oli, että ensin mainittu on hyvissä olosuhteissa hiukan - mutta kiistatta - nykyaikaista apokromaattia optisesti parempi. Keskinkertaista huonommalla näkyvyydellä ero vain korostuu. Minusta tämä tulos on aivan odotettu. Muistan aina, kun joskus 1980-lopulla kolmeen pekkaan joukolla ihmettelimme, miten 80mm f/15 antaa niin hyviä näkymiä. Minusta se on aivan huikea kaukoputki. :smiley:

Lainaus käyttäjältä: MarttiM - 13.12.2014, 23:04:18
Britanniassa valmistettava Skylight 101 mm f/15 akromaattinen refraktori saattaisi olla melkoinen kanuuna planeettoja havaittaessa. Putken väriksi on neljä vaihtoehtoa. Objektiivi on TeleVuen valmistama. Tämä kaukoputki varasti oman mielenkiintoni katseltuani Youtubesta kuvaa tämän vuoden NEAF-messuilta, kun Skylight ylväästi lepäsi jalustallaan korkean kolmijalan päällä.

Tuon skylighting valkoinen versio messinkiosilla on uskomattoman kaunis. Jos joskus saan perusteltua itselleni rahanmenon, tuossa voisi olla putki jolla mennään loppuikä ja jäisi jotain nättiä perikunnallekin sitten joskus.

Lainaus käyttäjältä: Lithos - 14.12.2014, 23:00:02
Tuon skylighting valkoinen versio messinkiosilla on uskomattoman kaunis. Jos joskus saan perusteltua itselleni rahanmenon, tuossa voisi olla putki jolla mennään loppuikä ja jäisi jotain nättiä perikunnallekin sitten joskus.

Olen aivan samaa mieltä. Skylightin sivuilla on, muuten, ehkä 1970-luvulta peräisin oleva 10,1 cm:n Yamamoto refraktori, jossa on 160 cm:n polttoväli.  :evil:   Hinta on euroiksi muutettuna noin 2500,-. :angry:

Lainaus käyttäjältä: MarttiM - 14.12.2014, 22:50:33
Olen tänään tuntikausia lueskellut akromaattisten linssikaukoputkien ystävän, Neil Englishin, kirjoituksia. Yksi mielenkiintoisimmista raporteista oli 80 mm:n f/15 akromaattisen laitteen vertailu 80 mm:n apokromaattiin.  Lopputulemana oli, että ensin mainittu on hyvissä olosuhteissa hiukan - mutta kiistatta - nykyaikaista apokromaattia optisesti parempi. Keskinkertaista huonommalla näkyvyydellä ero vain korostuu. Minusta tämä tulos on aivan odotettu. Muistan aina, kun joskus 1980-lopulla kolmeen pekkaan joukolla ihmettelimme, miten 80mm f/15 antaa niin hyviä näkymiä. Minusta se on aivan huikea kaukoputki. :smiley:

Mitä tarkoittaa "nykyaikainen apokromaatti"? Onko se yhtä kuin ED elementillä varustettu Faraunhofer dupletti? Vai onko se jokin monimutkaisempi linssisysteemi?

Kyseisessä vertailussa oli mukana tuplaelementtinen ED Fraunhofer -tyyppinen refraktori. Pidän sellaisia ja myös kolmen elementin apokromaattisia kaukoputkia nykyaikaisina, koska erittäin pitkäpolttoväliset - kuten f/15 - akromaattiset refraktorit ovat vanhanaikaisia. Sellaisiahan ovat nykyään vain Skylight ja MoonRaker. Nekään eivät valitettavasti ole sarjatuotannossa, vaan yksilöiden välillä sattaa olla eroja ja myyntihinta on erittäin korkea. Neil Englishin artikkeli "Why the Classical Achromat produces the most Stable Images" selittää tarkasti, mitä etuja saavutetaan manituilla vanhanaikaisilla refraktoreilla verrattuna apoihin.

Entäs tämmöinen Zerochromaatti (http://www.zerochromat.net/index.html) ?

Löytyyköhän noista mitään testejä... täytyy sanoa että kiinnostavalta vaikuttaa visuaalihavaitsijan työkaluksi.

Zerochromaatti on ainakin nimensä mukaan vailla värivirhettä. :azn: Kuulostaa siis lupaavalta, elleivät ilman lämpötilan muutokset ole haitaksi niin kuin apokromaateille. Itse olen alkanut hieroa kauppoja 101 mm:n f/16 Yamamotosta. Jos sopimukseen päästään, niin oikein hyvä Bresser pitänee yrittää myydä. Muuten täyttyy putkista koko huusholli. :oops:

On hyvin mahdollista, että ostan Skylight-refraktoreja valmistavan yrityksen pyörittäjältä käytetyn, ilmeisesti vuodelta 1970 peräisin olevan, Yamamoto SYW 101 mm:n f/16 linssiputken. Se on alun perin ollut ranskalaisen harrastajan omistama ja vuonna 2010 siirtynyt Lontooseen, jossa kyseinen yrittäjä on käyttänyt putkea visuaaliseen planeettahavainnointiin. Kun kyselin ensimmäisen kerran kyseisen putken ominaisuuksista, niin vastausviestin ensimmäiset sanat olivat, että Teemu Selänne on erinomainen jääkiekkoilija. Ihmekö tuo lause, sillä kirjoittaja on alun perin kanadalainen. Yamamoton alkuperäiset okulaarit ja kolmijalka ovat kadonneet. Tilalla on originaalin väriseksi petsattu ja tukevaksi kehuttu tripodi. Erikoista on, että 50 mm:n etsinputkeenkin käyvät halkaisijaltaan 1,25 tuuman okulaarit. Alkuperäinen etsimen okulaari on hävinnyt, mutta tilalla on vanha Meaden hiusristikko-okulaari. Sitä vastoin vanhat laatikot ovat tallella. Yksi on tarkoitettu itse putkelle, yksi kolmijalalle ja yksi jalustalle. Ranskalainen omistaja on hankkinut moottoriseurantalaitteen, mutta nykyinen omistaja kertoi, ettei ole sitä saanut toimimaan. Lisättäköön vielä, että kyseistä Yamamoton mallia - kuten myös 108 mm:n f/16:ta - on valmistettu pieni määrä ja omistajia on kartoitettu maailmalta vain muutamia. Yamamoton SYW-tehtaan lopetettua kaukoputkien valmistuksen, siirtyivät työntekijät Vixenille.

Jos f-lulu menee alle f/6 alkaa dupletti tai huono tripletti tuottaa värivirhettä, lasilaadulla ei saada korjattua tuota ongelmaa kokonaan. Akromaatti voi olla hyvä, jos se on "hidas". f/5 akromaatista voin sanoa kokemuksesta, että se on optisesti heikko kirkkailla kohteilla, plejadeihin sillä saa lisää sinistä... joku 66mm Scopos hakkaa sellaisen mennen tullen. MUTTA ed:t ja apot tappelevat siis saman ongelman kanssa. Sky-Watcher aika tarkoituksella tehnyt omasta ed- sarjastaan f/7,5, koska se on parempi kuin f/5 samoja elementtejä käyttäen. Eli aukkosuhteella voidaan tuota ongelmaa hieman rajata. Dracolle oli aikanaan tyrkyllä f/5,5 90mm dupletti, mutta jätin teetättämättä, koska menee juuri rajoille optisen suorituskyvyn kanssa tuon värivirheen suhteen. Akromaatti jossakin f/10 päälle tekee jo varmasti siistiä kuvaa, varsinkin käsityönä tehdyt putket. Niille on aivan varmasti oma paikkansa harrastusvälineinä :)

Nyt on sitten Yamamoto tilattu. Tosin saan sen vasta tammikuussa. Linssin halkaisija on 101 mm ja polttoväli 1600 mm. Ulkomaisilla palstoilla tätä refraktoria pidetään suunnilleen legendaaristen Unitroneiden tasoisena. Tosin ensimmäiset, 1950-luvun lopulla valmistetut, Unitronin linssikaukoputket ovat - kuulema -  optisesti laadukkaimpia. Joka tapauksessa pidän siitä, että tunti- ja deklinaatioakselin viikset ovat pitkät, niin kuin muuten ovat myös vanhassa 80 mm:n f/15 refraktorissani.

Heräsi uteliaisuus sen verran että piti hakea kuvat tuosta putkesta :wink:
http://skylight-telescopes.com/?page_id=314 (http://skylight-telescopes.com/?page_id=314)

"Visual Observing With The Yerkes 40 Inch Refractor" -jutusta on kiinnostavaa lukea, mitä maailman suurimmalla (akromaattisella) refraktorilla näkyy. Eräässä toisessa artikkelissa mainitaan Jupiterin suurimpien kuiden yksityiskohdista, mutta ensin viittaamassani jutussa todetaan, että näkyvyys oli liian huono niiden havaitsemiseen. Mainitun laitteen polttoväli on 19, 4 metriä ja etsimenä kuuden tuuman f/15 linssiputki. :shocked: Maailman toiseksi suurin refraktori on Lickin observatorion 91 cm:n (polttoväliltään 17,6 metrin) laite, joka oli valmistuttuaan maailman suurin. Iso on myös Lowellin 61 cm:n linssiputki. Sen polttoväli on 6,7 metriä. Olen jostakin lukenut, että ensimmäiset Kuukävijät, Armstrong ja Aldrin, katsoivat viimeksi mainitulla refraktorilla aiottua kuualuksen laskeutumispaikkaa.

Tänään iltapäivällä Kauko-Kiito toi Yamamoto-refraktorin. Tarkoitus on haastaa 10 cm:n ja hiukan isommatkit apokromaattiset linssikaukoputket (visuaalihavainnoissa)  :realmad:. Sain kolme pakettia, joiden yhteispaino oli kuriirin mukaan 75 kg. Kun otetaan huomioon, että kaikki kolme pakettia sisältävät puulaatikon ja sen, että pakatessa ei ole pahvia eikä muitakaan tarvikkeita säästelty, niin ilmeisesti laitteen paino on noin 55 kg.
Sen verran ehdin töiden lomassa jo yhtä pakettia purkaa ja puulaatikkoa avata, että siellä linssi oli irrotettu putkesta. Linssi oli äärimmäisen hyvin pakattu ja se on näköjään ruuvattava putken päähän. Mitään asetinruuveja ei ole. Toinen merkittävä havainto on, että kyseinen malli on melko varmasti 1970-luvun alusta, tai 1960-luvun lopulta, sillä okulaariholkin koko on 0,965 tuumaa. Mukana on kylläkin sovite, jonka avulla voin käyttää myös holkkikooltaan 1,25 tuuman okulaareja. Niitä oli kolme kappaletta jäljellä - yksi polttoväliltään 25 mm ja kaksi Kellneriä, 22 mm ja 12 mm. Itse asiassa 8 cm:n linssikaukoputkessani oli 30 vuotta sitten uutena ostettaessa täysin samanlainen Kellnerin 22 mm:n okulaari. Nyt omistan niitä kaksi.
Myyjä arveli kaukoputken olevan vuodelta 1970, mikä osunee kutakuinkin oikeaan. Linssin halkaisija on 101 mm ja polttoväli 1600 mm. Kaikesta päätellen on varmaa, että toinen saman mallimerkinnäin, AE-106, refraktori on uudempaa vuosikertaa - ilmeisesti 1980-luvulta. Sen objektiivin halkaisija on 108 mm ja polttoväli 1600 mm sekä siihen sopivat nykyaikaiset okulaarit. Sovitteita ei tarvita.
Huomenna yritän koota laitteen. Silloin selviää, puuttuuko mitään, vai jääkö jotakin yli... Toivottavasti sillä pääsee tähyilemään Jupiteria ja kumppaneita - tosin pilviä näyttää riittävän. Syytä ei tarvitse arvailla...

Minkä päälle meinaat putkilon istuttaa? Jalkojen korkeus ja materiaali? Akselisto?

Kun purat pakettia, ota kuvia osista.

Varmasti hieno instrumentti!

Lainaus käyttäjältä: Meade-mad - 20.01.2015, 23:31:54
Minkä päälle meinaat putkilon istuttaa? Jalkojen korkeus ja materiaali? Akselisto?

Kun purat pakettia, ota kuvia osista.

Varmasti hieno instrumentti!

Kiitos, minulle, vanhan liiton miehelle, laite on vastustamaton. Alkuperäiset puujalat on korvattu punaruskeiksi petsatuilla jaloilla, joiden korkeus on noin 135 cm. (Ajattelin hankkia joskus Berlebachin tripodin, joissa on korkeuden säätö.) Niiden päälle tulee ekvatoriaalinen, saksalainen jalusta, jossa ovat pitkäviiksinen tunti- ja deklinaatioakseli. Putken kiinnityspiste on noin 170 cm:n korkeudella. Manuaalia hienoliikuntaominaisuutta on kehuttu. Samoin optiikan kerrotaan olevaan erinomainen - saa sitten nähdä... Lähetän kuvia.

Lainaus käyttäjältä: MarttiM - 20.01.2015, 22:11:52niin ilmeisesti laitteen paino on noin 55 kg.

Nyt ei harmita yhtään roudailla 120ED:tä ympäriinsä.

Nyt on Yamamoto-refraktori koottu. Kun auoin kaikki paketit ja kääröt niin havaitsin, että holkkikooltaan 1,25 tuuman okulaarit käyvät myös ilman sovitetta. Tosin 1,25 tuuman kulmapeliä ei paketeista löytynyt.  Sitä vastoin 0,965 tuuman kulmapeili on mukana. Myös linssin halkaisijaltaan 50 mm:n ja polttoväliltään 500 mm:n etsimessä voidaan käyttää ilman sovitetta 1,25 tuuman okulaareja. Etsimen suojatulpat puuttuivat, mutta pitänee vaikka pahvista kyhätä sellaiset.
Laite näyttää sisällä hurjan korkealta ja isolta  :realmad: pitkälti siksi, että jalat ovat niin korkeat. Toisaalta putkikin on huomattavasti kookkaampi ja painavampi kuin 80 mm:n f/15 refraktorissa. Yamamoton ulkoiluttaminen onnistuu, mutta mitään hauskaa sen siirtely ei ole. Jos laitteessa olisi hiukankin isompi linssi ja pitempi polttoväli, vaadittaisiin jo kiinteä havaintopaikka.

No on vallan hienon näköinen laite ja näköjään suht kookaskin!!!!

Miten on, joko kerkesit Jupiteriin  testaamaan? Äsken vielä oli kirkas taivas kun käytin koirat ulkona ja otin samalla pikaiset vilkaisut lovejoyhin...

Lainaus käyttäjältä: MarttiM - 20.01.2015, 22:11:52
tosin pilviä näyttää riittävän. Syytä ei tarvitse arvailla...

Pitäisi näköjään itsekin päivittää kalustoa, tuo näytti auttavan :wink:

Aikamoinen putkilo. 1,25" okulaaripään tulpaksi käy kinofilmipurkki (jos niitä vielä jostain löytää).

Onko linsseissä pinnoite? Onko akromaatti ilmavälillä vai onko se kitattu pari?

Toivotaan kirkkaita taivaita!

Lainaus käyttäjältä: VeskuP - 21.01.2015, 22:12:38
No on vallan hienon näköinen laite ja näköjään suht kookaskin!!!!

Miten on, joko kerkesit Jupiteriin  testaamaan? Äsken vielä oli kirkas taivas kun käytin koirat ulkona ja otin samalla pikaiset vilkaisut lovejoyhin...

Pitäisi näköjään itsekin päivittää kalustoa, tuo näytti auttavan :wink:

Eilen en kokoonpanourakan jälkeen jaksanut testata Yamamotoa ja saattaa olla, että ensivalo (Suomessa) jää viikonlopuksi, jos tähtiä silloin näkyy. Kanadalainen Richard Day valmistaa Skylight refraktoreja - mm. TeleVuen linssillä varustettuja f/15 -instrumentteja. Kun lukee sellaisen putken hankkineiden kommentteja, niin vakuuttuu laitteen olevan loistava visuaalisiin planeetta-, Kuu- ja kaksoistähtihavaintoihin. Hinta on tietysti korkea, mutta niin on apokromaattistenkin. Silloin tällöin kyseisen yrityksen sivuilla on mielenkiintoisia käytettyjä laitteita. Sieltähän minä Yamamotonkin bongasin.

Lainaus käyttäjältä: Meade-mad - 22.01.2015, 00:45:09
Aikamoinen putkilo. 1,25" okulaaripään tulpaksi käy kinofilmipurkki (jos niitä vielä jostain löytää).

Onko linsseissä pinnoite? Onko akromaatti ilmavälillä vai onko se kitattu pari?

Toivotaan kirkkaita taivaita!

Kiitos vinkistä Meade-mad, mutta kyseinen kaukoputki on tosiaan sopiva 1.25 tuuman okulaareille. Tiistaina paketteja availlessani luulin toisin, sillä okulaarilaatikosta löytyi vain 0,965 tuuman linssejä ja niille sopiva kulmapeili sekä sovite, jonka avulla voidaan käyttää 1,25 tuuman okulaareja. Sitä vastoin 50 mm:n etsin on ilmeisesti jälkikäteen modifioitu niin, että siinä voi käyttää ilman sovitteita 1,25 tuuman okulaareja. Nyt siinä on 12 mm:n Meaden hiusristikkolinssi. Suurennukseksi tulee noin 42X, sillä etsimen polttoväli on 500 mm. Richard Dayn mukaan Yamamoto on Fraunhofer-mallinen, mutta linssin mahdollisista pinnoitteista en tiedä. Se näyttää värittömältä eikä esimerkiksi sinertävältä tai vihertävältä.
Alun perin Yamamoton on omistanut ranskalainen viinitilallinen, Nantesissa asuva, harrastaja. Herra Day on katsellut Yamamoto-refraktorilla ja sen jälkeen halunnut ostaa sen. Hän on käyttänyt putkea kaksoistähtien, planeettojen ja Kuun visuaalihavainnointiin. (Oheisessa kuvassa ovat tähtitykkini - tietenkään apertuuri suhteessa laitteiden painoon ei ole järin hyvä. :rotfl:)

Lainaus käyttäjältä: MarttiM - 22.01.2015, 16:13:59
Yamamoto on Fraunhofer-mallinen, mutta linssin mahdollisista pinnoitteista en tiedä. Se näyttää värittömältä eikä esimerkiksi sinertävältä tai vihertävältä.

Kyllä 70-luvun alussa yleisesti linssit pinnoitettiin, olisi outoa jos noin kallista laitetta tehtäis ilman pinnoitusta.

Viime yönä Yamamoto/SYW -linssikaukoputki sai ensivalon Suomessa. Kohteena oli Jupiter. Kommelluksiltakaan ei vältytty. :oops: Puoli kolmen aikaan yöllä vein ensin jalustan ulos, sitten vastapainot ja lopulta itse putki sekä havaintotuoli. Kaikkiaan noin 60 kg painavan laitteen kokoaminen katselupaikalle sujui vaikeuksitta. Puolen tunnin jälkeen heikoin lenkki, havaitsija, siirtyi sisätiloihin valitsemaan okulaareja: "Otetaanpa tuosta 32 mm:n, 21 mm:n, 12,5 mm:n, 7:n  ja vielä 6 mm:n linssi - peräti viisi kappaletta. Yleensähän mukana on vain kolme okulaaria." Sitten käppäilin uteliaalla mielellä putken luo, vaikka väsymys painoi: "Nythän kaikkien pitäisi olla nukkumassa..." Ajan voittamiseksi päätin tulla toimeen ilman etsintä, johon olin aiemmin päivällä ruuvaillut 0,965 tuuman okulaarisovittimen ja samalla olin kyseistä pikkuputkea jonkin verran kannattimissaan siirtänyt mukamas parempaan paikkaan. Kun asetin Brandonin 32 mm:n linssin pääputkeen ja rupesin tarkentamaan kuvaa, tajusin, että etsin on väärässä paikassa, liian lähellä pääputken okulaaria. Siitä haitasta selvisin muutamilla ruuvauksilla ja kääntelemisillä. Tähtäsin pitkän, huurreputkineen melkein kaksimetrisen, refraktorin kohti kuningasplaneettaa. Ensin suurennus oli 50X, sitten - 21 mm:n TMB monosentrisellä okulaarilla - noin 76-kertainen. "Erittäin hienoa", ajattelin. Kymmenisen minuuttia näkymää ihailtuani asetin 12,5 mm:n Docterin putkeen. Suurennus oli nyt 128-kertainen ja Jupiter näkyi - liioittelematta - loistavasti. :cool: No niin, apokromaattiset kilpailijat! Yksityiskohtia oli runsaasti ja etenkin ekvaattorivyöt olivat täynnä detaljeja. En ollut varautunut piirtämään, joten se asia jäi seuraaville kerroille. Runsaan puolen tunnin katselun jälkeen otin käyttöön 7 mm:n TMB monosentrisen linssin. Ihmettelin, miksi planeetan reunat näyttivät jonkin verran epätarkoilta huolellisesta fokusoinnista huolimatta. Vaihdoin okulaariksi 6 mm:n TMB monosentrisen. Piti olla tarkkana, että sain Jupiterin pysymään kuvakentässä, mutta kiitos pitkien tunti- ja deklinaatioakselin hienosäätöviiksien onnistuin lähes vaikeuksitta. Nyt planeetasta näkyivät ekvaattorivyöt, mutta kuva oli niin sanotusti pehmeä. Samassa tajusin, että 7 mm:n linssi antoi suurennukseksi noin 229 kertaa ja 6 mm:n linssi peräti 267 kertaa. Okulaarivalintani oli mennyt osin pieleen. En enää viitsinyt käydä vaihtamassa, koska olin väsynyt ja pitihän romppeet saada vielä sisälle. Purkuvaihe meni muuten hyvin, mutta kului joitakin minuutteja putken irrottamiseen jalustasta. Pannassa on kiinni kaksi pitkää pulttia, joilla putki on kiinni jalustassa. Koska pultit ovat tarkoituksella - OTA:n putoamisen estämiseksi - kookkaita ja putki on hyvin korkealla, oli minulla toopella hankalaa irrottaa putki pantoineen jalustasta. Viimein onnistuin. Kuivaharjoittelusta sisällä olisi ollut suuri apu. Lopulta kanniskelin kymmeniä kiloja painavan jalustankin kolmijalkoineen sisälle. Oviaukkojen kohdalla piti pujotella, mutta selvisin. :rotfl:

Tätä "testiä" vähän odottelinkin :laugh:

Onpa aikamoinen laite ja paljon näköjään kestää laittaa suurennustakin. Hyvien okulaarien etenkin tuon Docterin kanssa varmasti lyömätön putki...

Ja mikä parasta, tuon putken kanssa ulkoilu käy samalla kuntoilusta :wink:

Lainaus käyttäjältä: VeskuP - 15.02.2015, 21:55:03
Tätä "testiä" vähän odottelinkin :laugh:

Onpa aikamoinen laite ja paljon näköjään kestää laittaa suurennustakin. Hyvien okulaarien etenkin tuon Docterin kanssa varmasti lyömätön putki...

Ja mikä parasta, tuon putken kanssa ulkoilu käy samalla kuntoilusta :wink:

Kiitos, pitää sanoa, etten yhtään kadu, vaikka kallis laite olikin. (Tosin hintahan on suhteellinen käsite, sillä APM-Telescopessa myynnissä oleva vanha Zeissin 110 mm:n polttoväliltään 1560 mm:n restauroitu linssiputki on jalustoineen 28 900 €.) Yamamoton näkymässä ei ollut pienintään värireunusta edes suurimmalla 267-kertaisella suurennuksella. (Eikä muuten ole 80 mm:n f/15 -refraktorissanikaan.) Etenkin 128-kertainen suurennus toimi loisteliaasti. Docter on laajan näkökenttänsä ja ultratarkan kuvansa ansioista huikean hyvä okulaari - paras, jolla olen katsellut. TMB monosentrisissä on mielestäni lyömätön kontrasti ja sen vuoksi odotan mielenkiinnolla 10-, 9- ja 8 mm:n (sekä tietysti 16 mm TMB:n Barlowin kanssa) linssien antamaa kuvaa Jupiterista. Brandonin 12-millistä pitää myös testata. Suurennukset ovat manituilla okulaareilla 133:n ja 200:n välillä.
Usein sanotaan, että yli 150-kertaisia suurennuksia käytettäessä tarvitaan seurantalaitteisto. Oman kokemukseni mukaan tämä ei pidä paikkaansa. Kun visuaalihavaintojen tekemistä erittäin korkeilla suurennuksilla ja manuaalisesti kontrolloitavalla kaukoputkella harjoittelee paljon, alkaa homma sujua. Kohteiden löytäminenkin on helppoa ainakin pitkillä putkilla. :rotfl:

Lainaus käyttäjältä: MarttiM - 16.02.2015, 17:43:30

Usein sanotaan, että yli 150-kertaisia suurennuksia käytettäessä tarvitaan seurantalaitteisto. Oman kokemukseni mukaan tämä ei pidä paikkaansa. Kun visuaalihavaintojen tekemistä erittäin korkeilla suurennuksilla ja manuaalisesti kontrolloitavalla kaukoputkella harjoittelee paljon, alkaa homma sujua. Kohteiden löytäminenkin on helppoa ainakin pitkillä putkilla. :rotfl:

Tuohon voisi hyvin sanoa Amen. Nykyään harrastajille, varsinkin ihan vasta ensi askeleitaankin ottaville myydään "quidaus" kamaa, seuraava jae voisi kuulua joltiseltaankin tältä: Opettele tuntemaan laitteesi, tee sillä töitä ja harjoittele sen toimintaa niin että tunnet sen sisintä sielua myöden. Ajattele kaksi kolmesataa vuotta sitten maailman meriä purjehtineita, sekstantin ja luotinarun kanssa maailmaa kartoittavia sankareita ja hae heiltä henkistä tukea.

Itse hankin paljon vaatimattomampaan laitteeseen Baaderin Click stop zoomiin Barlowin, harjoittelua oli tiedossa ja siitä selvittiin, tosin selkeitä kelejä ei ole kyllin, että vuodessa kaiken oppisi, mutta ainakin viiksiä ja muita oppii olohuoneessakin tutkimaan ja kääntelemään.

Valtavan upea laite, hieno ja elegantti. Tutkittavaa riittää!

Nyt  on puljattu uudella acro 120/1000 putkella, ei se värivirhe ole haitannut, lähinnä ihmetellyt että missä se on. Planeettojen ja kuun katseluun varsin oiva laite jolla näkee jo auttavasti DS kohteita.