Moi,
Olen tässä mielessäni pyöritellyt viimeaikoina monenlaisia asioita, ja lopulta osa ajatuksistani kitetyi tällaiseksi kirjoitukseksi: http://celest1alsphere.wordpress.com/2011/05/03/amateur-astronomy-and-minimalism/ (http://celest1alsphere.wordpress.com/2011/05/03/amateur-astronomy-and-minimalism/). Kirjoituksessani pohdin tähtiharrastamiseni tapaa ja filosofiaa. Itse olen havaitsijana aika minimalistinen tai ainakin siihen suuntaan kallellaan oleva. Etsin taivaan kohteita ja teen niistä havaintoja visuaalisesti, ilman modernin teknologian apua. Teen piirroksia ja muistiinpanoja kynällä ja paperilla. Usein vain katselen taivaalle ja ihastelen tähtitaivaan kauneutta ja kuuntelen hiljaisuutta! Saatan viettää jopa tunteja havaintosession aikana ihan vain taivaalle tuijottaen, ja usein käykin niin, että teen aluksi pari-kolme havaintoa, ja loppuajan vain tuijottelen ihaillen ja ihmetellen taivaalle! Itse havaitsen enimmäkseen syvän taivaan kohteita, mutta olen kiinnostunut myös aurinkokunnan kohteista ja ilmakehän valoilmiöistä. Ylipäätään havaitsen vähän kaikkea mikä on havaittavissa!
Nyt on teidän vuoronne, hyvät harrastajakollegat! Kertokaa, millaisia tähtiharrastajia te olette? Mikä on teidän tapanne harrastaa ja tehdä havaintoja? Mitkä taivaan kohteet teitä kiinnostavat?
/Juha
Komppaan edellistä juuri visuaalisesti ja ilman tekniikan ihmeitä. Möin oman valosaavini parempaan kotiin koska silmäni alkavat olla väsyneet okulaariin tuijottamiseen syväntaivaan kohteissa. Enemmän on aina kiinnostanut aurinkokunta, maapallo geologioineen ja sen mittaamisen historia. Itse viihdyn tässä luomakunnassa tutkien kaikkea, sanonkin usein kysyjille etten rajoita tutkintaani vain tähän kolkkaan vaan tutkin universumin ilmiöitä joihin maapallokin lukeutuu. Täällä on tälläinen ekosysteemi, jossain voi olla toisenlainen tai sitten ei. Vakaumuksellisesti elän Darvinin edeltämää aikaa ja olen mielelläni Newtonilainen ja jätän liian fysiikan pähkäilemisen luojan huoleksi.
Newtonilaisena minua kiinnostaa optiikka ilmiönä, valon taipuminen ja säteily, tulee se sitten linssin tai ilmakehän läpi. Omaan edelleen varsin kehittyneen kaukoputkikaluston vaikka se ei enää olekkaan tähtitarhojen tutkimista varten suunniteltu, myös kuvaaminen kiinnostaa ja järkkärikalustokin on aika kattava 14mm-300mm kahdella rungolla. Linnut ovat aika suuri eliöryhmä jota mieluusti tutkin, toisena tulevat kasvit ja aina kun lintuja ei liiemmin ole liikkeellä saatan taivastella kedolla tuntikausia, kavuta luuppeineni kallioille ja usein herään vaimon soittoon, että mihin olet unohtunut, ruoka on valmista.
Kun ikää alkaa tulla, asiat alkavat ajautua tärkeysjärjestykseen. Turha vouhottaminen loppuu ja jokaisesta aamusta alkaa iloita yhä enemmän. Jotenkin tuntuu, että voisi olla vaikka aika jättää URSA sekä Tähdet&Avaruus koska en ole mikään fysiikka friikki, mustat aukot ja exosojen metsästäjät saavat mennä. Kaiken näkee mikä tulee aurinkokuntaan ilman edellisiäkin. Monta muutakin jäsenyyttä on painunut unhojen maahan ja tallentunut havisten riviin kirjahyllyyn jossa niitä alkaa olla viitisenkymmentä, kussakin noin parisataa sivua. Niissä alkaa olla jo tähtiä ja avaruuksia jos vaikka jalat menee alta. Kiikkustuolissa voi käydä matkan uudelleen ja oppia iloitsemaan yksinkertaisuudesta.
Liian laiska. No, osaltaan syynä kaupungissa asuminen, se kun ei yhtään auta syvän taivaan katselussa. Projekti tosin etenee valosaavin keventämiseksi. Olen visuaalihavaitsija, retkeilen ja kalastelen paljon ja siihen samaan sitten yritän tätä harrastusta liittää. Ja tulevaisuudessa tähtivaellukset mielessä Lappiin. Kirjoittelinpa joskus uutisiakin tähtitieteestä tässä taannoin ja muutaman ihan tuonne avaruus.fi sivullekkin, ja sivustollani kävi ihan mukavasti lukijoita. Palstalla olen uudella nimellä kun vanhat tunnukset aikanaan unohdin. Tähtitieteen Perusteet on kirja jota lueskelen aina silloin tällöin, kirjoja muutenkin alkaa olla vino pino, no ensi talvena sitten lukemista enemmän.
Haaveilen pienen maaläntin ostamista kaupunginlaidalta, jonne laittaisin sen visuaaliobservatorion. Vakaa uudelleen syntyvän maailmankaikkeuden kannattaja, näen syntymistä, elämää ja kuolemaa, luonnon kiertokulkua, joka puolella, joten miksei maailmankaikkeuskin? Viime vuosina on tullut oltua liian laiska havaintojen suhteen, mutta eipä kelitkään ole olleet kovin hyvät. HYvin pilvistä on ollut. Harmikseni Iisalmessa ei ole harrastajayhdistystä, vaikka Ylä-Savossa on harrastajia useampiakin. Mahdollisia tornin paikkojakin olisi, esimerkiksi Pohjoisvuori 87 tien varressa, hyvät näkymät Kilpijärven yli etelään ja pimeä taivas idässä, lounaassa/lännessä sitten Iisalmen valot.
Syväntaivaan kohteet ovat mielessäni, kunhan sopiva valosaavi sitten aikanaan valmistuu. Siihen saakka planeetat ja Kuu saa olla Auringon ohella parvekekohteinani pikkunewtonille.
Visuaalihavaitsija. Itse myös seuraan mieluummin tähtitaivasta sen alla kuin tietokoneen näytöltä goto-putki vieressä. Tutkin enimmäkseen syvän taivaan kohteita, mutta kyllä koko aurinkokunta luo minulle pohjan. Seuraan ja tutkin mieluusti saturnus - aurinko sektorilla tapahtumia sekä ilmiöitä. Tutkin maailmankaikkeuta silmin kiikarin sekä kaukoputken kanssa ja tuleehan sitä kuvattua joskus. Lueskelen uusia lehtiä, eniten t +a lehteä. Lisäksia luen tietokirjoja (vain paksut kirjat käy) sekä ohuempia pikkuoppaita. Havainnot kirjoitan muistivihkoon sekä piirrokset myös. Myöhemmin niitä lukee vaikka syyspäivinä.
Pieni muistelus valottamaan tuota kysymystä:Vaikka olen vielä "suhteellisen nuorimies",niin omaampa laajankin pespektiivin astronomisiin kysymyksiin ja ajatteluun.Ensimmäisinä muistoina ovat 1800-luvulta olleet vaarini mielipiteet joita hän esitti kinatessaan isäni kanssa siitä että maa on litteä.Isäni, naureskellessa ja katsellessa minuun että kyllä se pallo on, teki vakuuttuneemman olon.Sitten syksyn pimeänä yönä ennen lumien tuloa hän pyysi minut ulos ja osoitteli päitten yllä kaareutuvaa tähtivyötä."Linnunrata,"hän sanoi ja jatkoi miten se muodostui miljoonista ja taas miljoonista auringoista.Kun siitä ihmetellen isäni kanssa pääsin pirtin lämpöön hän kertoi vielä oman näkemyksensä mittakaavoista.Että jos kahvikuppi siinä pöydällä on Maa,niin naapurin talo sadan metrin päässä on Aurinko ja seuraava samanlainen aurinko eli tähti onkin jo tuolla kymmenen kilometrin päässä kirkonkylällä...ja se jatkuu,eikä loppua näy.Nuo olivat neuvot alkutaipaleella ja huomaan että ne saanut näyttäisi olevan ylen innokas löytämään vastauksia loputtomalla tukimusmatkalla...
Luovuin tosiaan valosaavista, investoin universumin pienten yksityiskohtien tutkimiseen ja hankin kunnon mikroskoopin. Optika B-130 jossa on 2 katseluokulaaria ja neljän suurennusokulaarin revolveri. Olen pitkään haikaillut kunnon laitetta tuolle saralle ja nyt vihdoin toteutin sen hankinnan. Olen nauttinut kodin lämmössä jo monen monta kertaa huikeista näkymistä planeettamme mikro-organismien parissa sekä tutkinut alkueläimiä. Sopii vilusta ja kolotuksesta kärsivälle paremmin kun kylmässä ja pimeässä olo jota on tullut harrastettua jo noin kolme vuosikymmentä.
(http://i379.photobucket.com/albums/oo237/esa_pekka/B-131.gif)
Lainaus käyttäjältä: pappa - 06.08.2011, 23:37:11
Luovuin tosiaan valosaavista, investoin universumin pienten yksityiskohtien tutkimiseen ja hankin kunnon mikroskoopin. Optika B-130 jossa on 2 katseluokulaaria ja neljän suurennusokulaarin revolveri. Olen pitkään haikaillut kunnon laitetta tuolle saralle ja nyt vihdoin toteutin sen hankinnan. Olen nauttinut kodin lämmössä jo monen monta kertaa huikeista näkymistä planeettamme mikro-organismien parissa sekä tutkinut alkueläimiä. Sopii vilusta ja kolotuksesta kärsivälle paremmin kun kylmässä ja pimeässä olo jota on tullut harrastettua jo noin kolme vuosikymmentä.
... sitten vain astrobiologian pariin:
- Turun yliopiston (http://fan.utu.fi/) sivusto
- Helsingin yliopiston (http://www.helsinki.fi/~ridderst/astrobiology.html) sivusto
- NASAn (http://astrobiology.nasa.gov/) sivusto
- astrobiology.com (http://www.astrobiology.com/) -sivusto
- Ward: Tuntematon elämä (http://www.ursa.fi/ursa/tuotteet/kirjakauppa/index.php4?TOIMINTO_1=nayta_tuotteet&TUOTE=187&ID_ASIAKAS=602207990) - Ursan julkaisu 101 (2006)
Lainaus käyttäjältä: Mare Nectaris - 07.08.2011, 15:09:05
... sitten vain astrobiologian pariin:
Juurikin näin, maailmankaikkeuden tutkiminen onnistuu tälläkin saralla eikä ole ollenkaan valmista tieteenalan nuoruuden puolesta. Monenlaista kiinnostavaa löytyy tällä saralla.
Tällä hetkellä tutkittuja alueita:
- Akvaarion alkueläimet, kasvien ja levien rakenteet.
- Kasvimaailman ihmeitä (yksisirkkaiset:orkidea) ja siitepöyistä, kasvin selluloosasta solurakenteeseen.
- Homeet ja itiökasvit.
Jollain tavalla olen tullut tulokseen että aina yksisoluisen rakenteista galakseihin toistuu samankaltainen rakenne, ydin ja sen ympärillä linnunrataa muistuttava ovaali tai pyöreä solurakenne. Myös piirroksia olen laatinut ja se on tosi mielenkiintoista!
Mie katselen vähän kaikkea mitä taivaalla näkyy. Vaikea alkaa luettelemaan mikä eniten kiinnostaa, mutta tähdet, kuu, aurinko (auringonlaskut-nousut), pilvet myös sekä tykkään paljon erilaisista valoilmiöistä mitä taivaalla näkyy. Olen myös kiinnostunut ennustamaan säätä, eli ennustan lähinnä kesän ja talven sään, sitä olen harrastanut jostain 7v asti ja on mielenkiintoista. Pienestä pitäen olen myös katsellut tähtiä ja nauttinut taivaan kauneudesta. Erään ystävän kanssa käyn katselemassa silloin tällöin hänen kaukoputkellaan tähtiä, ongelmana lähinnä se, kun asumme aika kaukana toisistamme, niin emme kamalan usein yhdessä pääse katselemaan tähtiä, mutta pääasia, että joskus pääsemme.
Lainaus käyttäjältä: tähtityttö - 25.09.2011, 13:22:39
Olen myös kiinnostunut ennustamaan säätä, eli ennustan lähinnä kesän ja talven sään, sitä olen harrastanut jostain 7v asti ja on mielenkiintoista.
Hei! Älä nyt pidä meitä jännityksessä! Onko yhtään kirkkaampaa talvea tulossa?
En ole vielä ennustanut tulevan talven säätä, mutta teen sen lähiaikoina, kunhan saan aikaiseksi. En ole siinä mikään ammattilainen, mutta harrastanut olen sitä useempia vuosia, mutta virheitä saattaa tulla, mutta joskus ennustukset tosiaan voi mennä väärin.
Hauska juttu :rolleyes:
Kolmisenkymmentä vuotta on pidetty täällä ihan säännöllisiä sää tietoja joista merkattu ylös: Pvm, ilmanpaine, pilvisyys 0-8/8, yönlämpö, päivälämpö. 1987 lähtien XLS taulukkomuodossa (sitä ennen ruutuvihkoissa) ja sen perusteella voi sanoa että tuosta 90 luvun puolivälistä talvet ovat olleet aina vain pilvisempiä ja selkeiden öiden määrä on supistunut ihan muutamiin ja nekin hirmupakkasilla viimeisten parin vuoden aikana. Ennen paria kunnon talvea mm. 2000 luvun talviaikana on ollut täyspeitettä ja osapeitettä suurimman osan ajasta.
Parhaita kelejä on ollut 70-80 luvuilla ja sen jälkeen on alkanut Eurotalvien jaksot ja ilmaston muutos jossa ehkä lämpenemisen takia vettä nousee ilmakehään napa-alueilla entistä enemmän ja pilvisyys kasvaa kasvamistaan, eli ei oikein tunnu hyvältä.
Ennuste: Voimakas pilvipeite peittää taivaan suurimman osan talvea, taivas rakoilee tai on rakoilematta mutta selkeiden kelien yöt ovat kahden käden sormissa.
Tässä yhtenä päivänä kun säädin uutta meteorikuvaussoftaa tuli mieleen että onkohan kiinnostuksen kohteita liikaa.
Mielessäni laskin: planeettakuvaus, syvän taivaan kuvaus, aurinkokuvaus, pimennykset, halot, myrskyt, tähdenlennot, revontulet.
Eipä montaa puutu Ursan jaostolistalta:
http://www.ursa.fi/ursa/jaostot/
Ehkä pitäisi erikoistua johonkin tiettyyn aiheeseen. Eihän kukaan nykyään hallitse kuin pieniä kokonaisuuksia.
Jospa vaikka erikoistuisi Barnardin tähden liikkeen seurantaan...
Lainaus käyttäjältä: pappa - 26.09.2011, 23:41:32
Kolmisenkymmentä vuotta on pidetty täällä ihan säännöllisiä sää tietoja joista merkattu ylös: Pvm, ilmanpaine, pilvisyys 0-8/8, yönlämpö, päivälämpö. 1987 lähtien XLS taulukkomuodossa (sitä ennen ruutuvihkoissa) ja sen perusteella voi sanoa että tuosta 90 luvun puolivälistä talvet ovat olleet aina vain pilvisempiä ja selkeiden öiden määrä on supistunut ihan muutamiin ja nekin hirmupakkasilla viimeisten parin vuoden aikana. Ennen paria kunnon talvea mm. 2000 luvun talviaikana on ollut täyspeitettä ja osapeitettä suurimman osan ajasta.
Parhaita kelejä on ollut 70-80 luvuilla ja sen jälkeen on alkanut Eurotalvien jaksot ja ilmaston muutos jossa ehkä lämpenemisen takia vettä nousee ilmakehään napa-alueilla entistä enemmän ja pilvisyys kasvaa kasvamistaan, eli ei oikein tunnu hyvältä.
Ennuste: Voimakas pilvipeite peittää taivaan suurimman osan talvea, taivas rakoilee tai on rakoilematta mutta selkeiden kelien yöt ovat kahden käden sormissa.
Sulla aika suppea ennuste. Itse kun teen ennusteen, niin sihen tulee pakkasjaksot, ensilumet, pysyvä lumi yms.
Lainaus käyttäjältä: Julius - 25.09.2011, 13:52:30
Hei! Älä nyt pidä meitä jännityksessä! Onko yhtään kirkkaampaa talvea tulossa?
Hei!
Tässä olisi nyt tämä ennustus, josta oli puhetta: http://foorumi.avaruus.fi/index.php?topic=8923.0
70-luvulla kuljin tuulessa ja pakkasessa Oulun Arktoksen Puolivälinkankaan tornille näytöksiin. Hankkiuduin Ursan jäseneksi. Kävin myös muissa kokouksissa. Sitten tuli valmistuminen, muutto, jälkikasvu ja työkiireet. Ja muita harrastuksia.
Lapset on jo aikusia ja työkin ottaa uomiaan, vaikka aikaa viekin.
Tähtiharrastus on mennyt taivaan ilmiöiden tarkkailun ja Tähdet ja Avaruus-lehden vuosikertojen selailun ja arkistoinnin merkeissä. Tampereen Ursa potki kerran pois riveistään ne, jotka eivät osallistuneet muuten kuin jäsenmaksun maksamalla. No, heille ei sitten se kannatusraha kelvannut. :huh:
Digiaika on tuonut uutta nostetta, kohtuuhintaisten digijärkkäreiden tullessa markkinoille. Viime talvena otin ekat tähtikuvat jalustalta. Josta huomasin kuten palstalla on todettu, että kittiobjektiivin kuvalaadussa on toivomisen varaa.
Lahjoitin vanhan RET-15 putken (olikohan tuo se koodi?) juuri kummipojalleni jos vaikka innostuisi. Joskus sillä tuli planeettoja ja syvän taivaan kohteita katseltua, vaikka tuskaisen pieniä ne olivatkin.
Nyt sitten kyttäilen sopivaa settiä vakavampaan harrastamiseen. En hötkyile liikaa siinä - ettei käy niin, että juuri kun on hankinnat tehnyt niin huomaa että parempi olisi tarjolla ja alempaan hintaankin.
Itse katselen taivaalle aina silloin tällöin kun ei pilvet ole tiellä (putkella tai ilman). Olen vasta aloitteleva harrastaja ja oppimista on vielä paljon. Varsinaisen harrastamisen aloitin vasta tämän vuoden alussa ja sitä ennen on vain tullut seurailtua avaruuteen liittyviä uutisia, eli havaintoja ulkona en juurikaan vielä tehnyt.
Tällainen amatööriharrastaja. :)
Jostain 90-luvun puolesta välistä olen kuulunut Ursaan ja tähtitieteen/fysiikan harrastus on ollut enemmän teoriapohjaista: kymmeniä kirjoja löytyy kirjahyllystä sekä sen lisäksi toivon, että vielä näin yli kolmikymppisenä valmistuisin fysiikan aineenopettajaksi. Pari vuotta mennyt ja pari ehkä jäljellä.
Taivasta olen aina katsellut, maalla kun on tullut asuttua paljon. Pentuna tuli maattua pitkät ajat lumihangessa, jolloin Linnunrata sekä muutama tähtikuvio tulivat tutuiksi. Sittemmin olen valokuvannut revontulia. Siihen liittyen onkin hieno tarina, kun jotain vuosia sitten oli Oulussa hienoimmat revontulet, mitä ikinä olen nähnyt ja eiköhän kamerasta loppunut akku heti kättelyssä. En sitten uskaltanut lähteä vara-akkua/toista kameraa hakemaan, koska pelkäsin revontulien tietenkin loppuvan sinä aikana. Noh, pari tuntia meni sitten mahtavan esityksen parissa ja vaikka en toimivaa kameraa uskaltanutkaan hakea, ei voi sanoa että pettynyt olisin. :)
Kaukoputken ostaminen on ollut haaveena jo pitkät ajat, mutta kun ei ole osannut päättää ostaako putki valokuvaukseen vai pelkkiin visuaalihavaintoihin. Luultavasti päädyn tänä talvena jälkimmäiseen ja tilaan noin 20 senttisen Skywatcherin tai vastaavan putken, jolla näkee jo jotain.
Jos jotain luonnolta voisi pyytää, niin toivoisin, että lähitulevaisuudessa tulisi taas jokin hieno komeetta. Vastaava kuin Hyakutake ja Hale-Bopp.
Olen tälläinen satunnaishavainnoija. Lapsiperheen arjen sivussa tulee välillä tihrustettua kaukoputkella taivaalle. Olin yhden vuoden paikallisen tähtitieteellisen yhdistyksen sihteerinäkin mutta ajanpuutteen vuoksi jätin toimen tältä erää muille. Tulevaisuudessa lasten kasvettua isommiksi on ajatuksissa aktiivisempikin harrastus.
Tänään nautin saunan päälle kahdesta harrastuksestani yhtäaikaa. Ulkona on mukavan leppoisa +4 astetta lämmintä ja tähtikirkas taivas. Lisäksi asumme hieman syrjemmässä joten valosaastetta on hyvin kohtuullisesti. Raahasin siis puutarhatuolin pihalle ja kaadoin lasiin miellyttävää mallasviskiä. Katse taivaalle ja matka maailmankaikkeuteen saattoi alkaa. Ei parempaa hermolepoa voi keksiäkään. :azn:
En malta olla heittämättä lusikkaa vielä tähän kun tilaisuus on avoin. Harrastajien lähtökohtia ja sen myötä tavotteita on monenlaisia. Minulla urheilupuolella, puntit sun muut voimanväännöt, on liki neljäkymmentä vuotinen ns. pääharrastus. Siellä fysiikan lainalaisuudet ihmiselämän suhteen, että mitä enää jaksaa ja ylipäätään kannattaako rehkiä, tulivat eteen ja aloin tehdä joustavaa siirtymistä toisen, taka-alalla vuosikymmenet pysyneen harrastelun seuraan.
Huomaan jo kalustoa kertyneen ja hukkainvestointeja tehdyn, kuitenkaan ei takaraivoa pakota tulla priimustähtikuvaajaksi. Sehän olisi lähtökohtia ajatellen suuruudenhullua haihattelua...En sano että on vaatimus ja tae onnistumiseen tuntea puristusta, joillekin jotkut asiat sujuu vain helpommin ja silloin pitää noudattaa kutsumustaan...Toinen tekee sen hampaat irvessä, toinen naureskellen. Väen väkisinkin punnertajalle on hattu kohotettava, onhan hän läpäissyt kuuluisan harmaankiven...Ei ole yhtä tapaa.
Omista tavoitteistani sanonpahan vaan että suutari katselee lestistään...ellei kuvaukset onnistu niin onhan silmät edelleen joltisessakin kunnossa.
Urheilupuolelta tiedän ikäni yleisiä välineitä käyttäneenä niiden tarpeellisuuden. Vajaa kymmenen vuotta sitten hankin (sain ne liian vanhaksi käyneeltä harrastajalta) omat juuri riittävät puntit ja punnukset kun alkoi saleilla jäämään nuorempien jalkoihin ja vastuksiksi. Että miksei äijä pompi nopeammin, eikä kukaan arvaa mitä kaksisataa kiloa niskassa painaa...Samoin olisin nuoruudessani mahdollisesti tähtitornin siluetin häämöittäessä kotiakkunalta, uskaltautunut observatorion ovesta sisään...Käyttämään kunnon välineistöä. Näistä kahdesta harrastuksestani ehkä puhuttaisiinkin nyt toisessa järjestyksessä.
Harrastuksien pysyvyydestä ei koskaan osaa sanoa etukäteen, ne vain ovat. Yhtä olen sietänyt sentään yli kaksikolmasosaa elämästä. Toisten harrastajien lujuudesta vaikkapa sen suhteen, että pidetäänkö kalusto vai heitetäänkö menemään en tiedä enkä ole väärti arvostelemaan. Mutta ainakin tuhat vastoinkäymistä tuolla "leipäharrastus" puolella kohdanneena tunnen ettei yksi tai kaksi pilvistä talvea heilauta piiruakaan...Se on toista jos varmaksi todistettaisiin että selkeää yötä ei enää kuunnaan tule. Turhan kaluston kuskaisin oitis mäkeen. Nuoremmilla ainakin asiat ja syyt voivat olla monenlaisia kun niitä mahdollisuuksia on vielä useammista ovista kulkea.
Siinä yksi näkökulma ja katsaus pontimistani etenemisessä harrastuksissa näihin päiviin. Laulajaa matkienhan on miltei velvollisuus päättää; Päivääkän en vaihtaisi pois...
Lainaus käyttäjältä: Jyri Lehtinen - 16.10.2013, 18:19:49
Nyt kyllä viistetään aika tavalla alkuperäistä aihetta, mutta tuo näkemys täytyy tuomita aika asenteelliseksi. Visuaalihavainnot ja tähtikuvaus ovat siinä määrin eri puuhaa, etteivät ne tarjoa kuin osan toistensa antamasta haasteesta ja nautinnosta. Pitäisin näköalattomana kumman tahansa hylkäämistä pelkästään sen takia, että nauttii toisesta. Itse olen pitäytynyt harrastuksessa visuaalipuolella paljolti sen takia, että CCD-hommiin pääsee jo työn puolesta. Taivaalle tiirailusta sen sijaan ei kukaan maksa rahayksikön pyörylää.
Missään nimessä en lukisi edes kaikkia mahdottominakin pidettyjä havaintoprojekteja turhaksi yrittämiseksi. Nämä vain vaativat huippuun viritetyn laitteiston lisäksi unelmaolosuhteita ja hyvää havaintotekniikkaa, tämän ristin kohdalla tarkkaa kollimointia ja huippuseeingiä. Parhaan nautinnon harrastuksesta saa yrittämällä vaikeita haasteita ja niissä kenties onnistumallakin. Parhaita omia havaintokokemuksiani on Hevosenpääsumun näkeminen matkaputkeksi sopivalla optiikalla. Jos olisin uskonut vanhaa viisautta, ettei tätä kohdetta kannata edes yrittää pienellä putkella, olisi tämäkin nautinto jäänyt saamatta.
Aha, huomasinkin vasta nyt tuon Jyrin nopean vastauksen viestiini, viittaus -> http://foorumi.avaruus.fi/index.php?topic=12070.msg114370#msg114370
Laitan tämän tänne ja hieman oikaisua omasta näkemyksestä ettei aihe lipsu liikaa tuolla toisessa aihepiirissä...
Toki itsekin olen edelleen visuaalihavaitsija että lähes joka kerran ennen kuvausta tarkkailen kohdetta okulaarin kautta visuaalisesti jos vaan magnitudit sen sallii, onhan tuo mukava nähdä livenäkin esim. galaksi tai jokin sumu vaikka ei tarjoa aivan niin upeaa näkymää kuin valokuvassa.
Myös kuuta sekä planeettoja/komeettoja jne... tietenkin katselee mielellään kaukoputken läpi.
Ei ainakaan ollut tarkoitus mollata visuaalikatselijoita vaan oma näkemys siitä että lyhempikin valotus voi antaa detaljeja enemmän kuin se sumuhöttö joka
okulaarin kautta heijastuu silmille eli sikäli mielenkiintoisempi tuo valokuva on yksityiskohtien erottamisen kannalta.
Tähtikuvaus on sikälikin ainakin itsestä tällä hetkellä mielenkiintoisempaa että saa koko ajan touhuta samalla tietokoneen kanssa ja opetella sekä kehittää kuvausta eteenpäin.
Lainaus käyttäjältä: Timi - 20.10.2013, 08:38:03
Aha, huomasinkin vasta nyt tuon Jyrin nopean vastauksen viestiini, viittaus -> http://foorumi.avaruus.fi/index.php?topic=12070.msg114370#msg114370
Laitan tämän tänne ja hieman oikaisua omasta näkemyksestä ettei aihe lipsu liikaa tuolla toisessa aihepiirissä...
Toki itsekin olen edelleen visuaalihavaitsija että lähes joka kerran ennen kuvausta tarkkailen kohdetta okulaarin kautta visuaalisesti jos vaan magnitudit sen sallii, onhan tuo mukava nähdä livenäkin esim. galaksi tai jokin sumu vaikka ei tarjoa aivan niin upeaa näkymää kuin valokuvassa.
Myös kuuta sekä planeettoja/komeettoja jne... tietenkin katselee mielellään kaukoputken läpi.
Ei ainakaan ollut tarkoitus mollata visuaalikatselijoita vaan oma näkemys siitä että lyhempikin valotus voi antaa detaljeja enemmän kuin se sumuhöttö joka
okulaarin kautta heijastuu silmille eli sikäli mielenkiintoisempi tuo valokuva on yksityiskohtien erottamisen kannalta.
Tähtikuvaus on sikälikin ainakin itsestä tällä hetkellä mielenkiintoisempaa että saa koko ajan touhuta samalla tietokoneen kanssa ja opetella sekä kehittää kuvausta eteenpäin.
Jokainen harrastaa omalla tavallaan, joka itsestä hyvältä tuntuu! Siksi tämä onkin niin hieno harrastus, koska harrastusmuotoja löytyy jokaiseen lähtöön, eikä yksikään taatusti ole toista huonompi eikä sulje muita pois.
Tähtikuvaus ja visuaalihavaitseminen ovat todellakin kaksi aivan eri taiteenlajia, eikä niitä oikein voi edes verrata keskenään. Visuaalihavaitsijana en voi mennä sanomaan, että valokuvaajat pääsisivät helpolla, nimittäin se vasta tiedettä ja säätämistä vaatiikin, että saadaan aikaan pelkkää suttua esteettisempi lopputulos. Visuaalipuolella homman pointti ei ehkä niinkään ole päästä omin silmin näkemään tähtikuvien kaltaisia näkymiä kaukoputken läpi, vaan enemmänkin se, että pääsee ylipäätään näkemään taivaan kohteita omin silmin. Visuaalihavaitsijoita kiinnostaa se, mitä visuaalisesti voi nähdä ja miten kohteet näkyvät erilaisilla havaintovälineillä. Lisäksi monesti visuaalihavaitsijat ovat kiinnostuneita yrittämään havaita monia erittäin haastavia kohteita, ja ottaa selvää, onko niitä ylipäätään mahdollista havaita visuaalisesti. Jonkun haastavan ja himmeän kohteen näkeminen omin silmin voi olla todella upea elämys!
/Juha
Kävin paikallisessa aviisissa kertomassa minkälainen tähtiharrastaja olen.
Valitettavasti piti myös rumaa naamaani kuvata (kyllä minä siitä niin mieleni pahoitin).
http://lvs.fi/2014/09/30/iltaisin-sua-katselen/
Varmaan taivaalle tuijottaja on hyvä kuvaus, kuu ja auringonpilkut varmaan eniten katsottuja/kuvattuja kohteita. Laiska etsimään mitään tuhnuja ja pieniä täpliä kun en saa niistä oikein mitään irti eli tykkään näyttävistä ja visuaalisista kohteista, kuuhun en ole vielään kyllästynyt :) kyllä ne utuiset täplät välillä menee, en sulje mitään pois.