Kun ensimmäistä kertaa näin Jupiterin ja Galilein kuut.Olin varmasti yhtä hämmästynyt kuin Galileo oli kun pääsi näkemään aurinkokuntamme suurimman planeetan ja sen kuut.Jupiter on aina kiehtonut minua sen sääolosuhteiden takia ja juuri siksi minä pyrin tutkimaan sitä mahdollisimman paljon.Minulla on Sky-Watcher-kaukoputki,jolla juuri ja juuri näkee hyvissä olosuhteissa planeetan kaikki myrsky alueet (lukuun ottamatta Punaista pilkkua).
Juuri Jupiter on planeetoista aina ollut oma henkilökohtainen suosikkini ja taisi olla aikanaan ensimmäinen planeetta, jota katsoin kaukoputkella. Hyvissä olosuhteissa yksityiskohtia näkyy valtavat määrät ja hvyiä havaintoja voi tehdä jo suhteellisen pienelläkin kaukoputkella. Kannattaa tehdä havainnoista esim. piirroksia myöhempää tarkastelua varten. Niitä on sitten parinkymmenen vuoden kuluttua mukava käydä läpi ja verrata uusiin havaintoihin. :cheesy: Myös kuiden liikkeitä on tietysti aina yhtä mielenkiintoista seurata.
Minäkin odottelen innolla seuraavaa Jupiterin havaintokautta. Harmittaa kun en vielä hallinnut kunnollista havitsemista viime kaudella. Jupiteria olisi mielenkiintoista päästä seurailemaan putken äärellä pidemmän aikaa, ja seurata kuinka paljon yksityiskohtia saa näkyviin. Itse viime syksynä sain näkyviin 4 vyötä ja punaisen pilkun. Planeetta on tänä vuonna jo niin korkealla, että tulee näkymään kotipihaan kunnolla. Jupiter on myös planeetoista ainoa, jota en ole saanut onnistuneesti kuvattua.
Ensi vuonna Jupiter nousee jo pohjoiselle taivaanpuoliskolle ja alkaa näkyä aina vaan paremmin. Siitä on jo tovi, kun on viimeksi tullut planeettoja piirreltyä, mutta sitten pitää varmaan kokeilla 300x-suurennusta, niin ainakin näkee armottomasti, jos kollimoinnissa on edes pientä häikkää. DS-havainnoissa sellaisia suurennuksia en ole oikein tarvinnut muihin kuin planetaarisiin sumuihin.
Aloittelijana olin sitä mieltä, että ei sieltä mitään muuta näe kuin pari tummaa pilvivyötä, mutta kokemus on opettanut, että ei kannata vain vilkaista ja luovuttaa. Ilmakehä ei välttämättä rauhoitu kuiin ihan hetkeksi vaan. Jupiter pyörii nopeasti ja peräkkäisinä iltoina planeetan näkyvän kiekon keskipiste vaeltaa aina jonkun verran. Eri puolilla voi nähdä erilaisia piirteitä.
Lainaus käyttäjältä: Toni - 09.04.2010, 22:51:34
Ensi vuonna Jupiter nousee jo pohjoiselle taivaanpuoliskolle ja alkaa näkyä aina vaan paremmin. Siitä on jo tovi, kun on viimeksi tullut planeettoja piirreltyä, mutta sitten pitää varmaan kokeilla 300x-suurennusta, niin ainakin näkee armottomasti, jos kollimoinnissa on edes pientä häikkää. DS-havainnoissa sellaisia suurennuksia en ole oikein tarvinnut muihin kuin planetaarisiin sumuihin.
Aloittelijana olin sitä mieltä, että ei sieltä mitään muuta näe kuin pari tummaa pilvivyötä, mutta kokemus on opettanut, että ei kannata vain vilkaista ja luovuttaa. Ilmakehä ei välttämättä rauhoitu kuiin ihan hetkeksi vaan. Jupiter pyörii nopeasti ja peräkkäisinä iltoina planeetan näkyvän kiekon keskipiste vaeltaa aina jonkun verran. Eri puolilla voi nähdä erilaisia piirteitä.
Minäkin teen juuri tuolla lailla.Kun minä aloitan ''operaatio tutki Jupiteria'' niin minä katson sitä niin kauan kunnes puu tai pilvi tulee eteen.
Kyllähän se Jupiter minunkin mielestäni on kiinnostavin havaintokohde.
Ensihavaintoni siitä tein viiime kesänä. Koko viime vuonna en siitä saanut erottumaan muuta, kuin pari vyötä ja neljä kuuta. Jos tänä vuonna onnistaisi paremmin... :laugh:
Täälläpäin Jupiter olisi ainakin havaittavissa ensi yönä klo 3:n aikoihin itätaivaalta noin 3,5:n asteen korkeudelta. Sillä hetkellä aurinko olisi noin kaksi astetta horisontin alapuolella.
Yksityiskohtia lienee turha odotaa. :tongue:
Jupiter viime yönä kuvattuna. Sen mitä pilviverho ja ilmakehän väreily salli.
Nyt näin ekakertaa 5 kuuta. ja olikin pitkästä aikaa selkeetä. sw 200/1000 Kempele.
vai olikos se stellan tutkimuksen jälkeen takana näkyvä HIP 20417 A . heh onneksi on interneeti olemassa...kivasti hämäs.
katselen juuri jupiteria 70/700 skywatcher sky prodigylla, eli sellaisella 'junioriputkella' ja olin näkevinäni viisi kuuta 7mm okulaarilla eli 100x suurennoksella. Katsoin stellariumista että Amalthea, mag 15,4, olisi osuvalla kohdalla. Voinko oikeasti nähdä kyseisen kuun 70 millin F10 putkella? Vai oliko yksi olut jo liikaa?
ei, kyllä sen täytyy olla Io, jos luulen himmeää tähteä ulommaksi kuuksi... :angel:
Totesin saman tuossa la-su yönä. Hienosti oli 5 kuuta rivissä, mutta kun Io meni jupiterin taakse uloin ei ollutkaan yllättäen yksi kuista...