Nyt kun olen aloittelemassa järkkärikuvausta, niin olisi kiva saada kokeneilta tietoa millä asetuksilla kuvia periaatteessa kannattaa ottaa, että lähtökohdat mahdollisimman hyvään lopputulokseen olisi olemassa.
Esimerkki:
Taustataivas on suhteellisen vaalea, joka rajoittaa pitkien yksittäisten valoitusten ottamista. Kannattaako valoittaa histogrammissa mahdollisimman oikealle, vai keskemmälle niin että taustataivas jää mustemmaksi? Periaatteessahan histogrammin yläpäässä on logaritmisestä tallennustavasta johtuen käytössä enemmän "portaita". Kuvankäsittelyssä yhdistämisen (DeepSkyStacker) jälkeen kuva palautetaan takaisin vastaamaan todellisempaa.
Vai onko sittenkin parempi yhdistellä vähemmän valottuneita kuvia käyttäen esim pienempää iso arvoa ja pidempää valotusaikaa?
Onko lähtökohtaisesti parempi käyttää pidempää vai lyhyempää valotusaikaa kun himmeitä kohteita kuvataan? Edelleen jos esimerkin mukaan taustataivaan valoisuus rajoittaa iso1600 arvolla 2 min valotukseen.
Mikä näistä valotustavoista on paras, jos oletetaan että seurannan tarkkuus on riittävä?
2 min iso 1600
4 min iso 800
8 min iso 400
16 min iso 200
Tässä vielä harjoituskuva eilisillalta kuvattuna ikkunasta kuun mollottaessa vastapalloon. Kuvaan on yhdistetty 22 kpl raw kuvaa kokonaisvalotusajalla 43min. Kuva on 100% crop alkuperäisestä.
Luulisin että selviää parhaiten koesarjalla. iso400 ....1600 2min,4min,8min - 16min on liianpitkä
Omassa Canonin 350D:ssä tulee poikittaista häiriöraitaa ( näkyy vain voimakkaasti säädetysä kuvassa) iso1600 asetuksella, ja olen katsonut parhaaksi iso 400 ja iso 800 asetukset. Ha- kuvauksissa (kuvattaessa kapeakaista suotimen läpi) olen käyttänyt 10-15min valotuksia , tuolloin tarvii valotuksia olla muutenkin enemmän..
Itse kuvailen lämpimillä keleillä ( nollan yläpuolella ) iso400 ja kun kylmenee pakkasenpuolelle kuvailen iso800. Pakkasella kamera jäähtyy niin että kohina jää siedettävälle tasolle. Yleensä (mielestäni) hyvään kuvaa tulee pinota vähintään 5 valotusta yli kymmeneen valotukseen harvemmin kärsivällisyys riittää.
Histogrammissa taustataivaan piikki jää yleensä noin 1/3 maksimista, sitä pidemmälle jos valottaa niin se syö mielestäni jo liikaa kuvan dynamiikkaa.
Nämä siis harrastelijan mieleipiteitä..
Tässä melkeen jo liikaa valotusta..
"Raakakuva" ( käsittelemätön)
M99 , 20cmF5 + modattu canon 350D + Baaderin IRcut, iso800 valotusta 7min - kuvaan maaseudulla hyvissä (pimeissä) olosuhteissa.
(http://img137.imageshack.us/img137/1715/histogrammm99.jpg)
Itse itselleni vastaten.
Löysin erittäin mielenkiintoista keskustelun cloudynights foorumista aiheeseen liittyen. Kannattaa lukea ajatuksella koko ketju.
http://www.cloudynights.com/ubbthreads/showflat.php/Cat/0/Number/3337943/page/3/view/collapsed/sb/5/o/all/fpart/1#Post3343360
Eli lyhyesti tiivistäen:
-Parasta on tehdä niin pitkä valotus kuin mahdollista. Huomioiden seurannan ja kaikki mahdolliset ulkoiset tekijät jotaka rajoittavat valotuksen pituutta.
-Valotettava histogrammi mahdollisimman oikealle ISO arvoa säätämällä niin, että haluttu kohde ei vielä ylivalotu. Luonnollisesti voi tehdä useita sarjoja eri valotuksilla että himmeimmät ja kirkkaimmat saadaan sovitettua kuvankäsittelyssä yhteen.
Teoreettinen esimerkki:
Jalusta ja seuranta mahdollistavat 16min valotuksen niin, että tähdet pysyvät pistemäisinä.
Kuvattavan kohde mahdollistaa 4min valotuksen iso 800 arvolla ilman että kuvassa haluttu kohde ylivalottuu.
Millä valotuksella saadaan teoreettisesti paras ja kohinattomin kuva?
16 min iso 200
8 min iso 400
4 min iso 800
2 min iso 1600
Teoreettinen vastaus on 16 min iso 200. Syy. Pisin valotus antaa aina suurimman informaatiomäärän. Enemmän fotoneita on aina parempi.
On toki muistettava, että käytännössä pitkät valotukset voivat rajoittua muihin ulkoisiin tekijöihin. Pitkässä valotuksessa satelliittien ja lentokoneiden osuminen kuvaan on moninkertainen. Seeing saattaa muuttua pitkän valotuksen aikana sotkien lopputulosta. Käytännössä siis pisin mahdollinen valotusaika muutetaan olosuhteiden mukaan. Kameran ISO arvolla säädetään sitten valotus sopivaksi niin että haluttu kohde/kohta kuvassa ei ylivalotu.
Tähän samaan liittyy myös periaate siitä, että miksi valitaan se suurin ISO arvo mitä mahdollista. Millä ISO asetuksella saavutetaan paras signaali/kohinasuhde? Vastaus on, että yleensä kennon ominaisherkkyydellä.
Eli valotusajan pysyessä samana suuremmalla ISO arvolla saadaan aina parempi signaali kohinasuhde. Tämä kuulostaa omituiselta kun ajatellaan normaalia valokuvausta. Valokuvauksessa kuitenkin muutetaan samalla myös valotusaikaa lyhemmäksi, jolloin fotonien eli informaation määrä vähenee. Silloin ei olla vertailukelpoisessa tilanteessa.
Eli esimerkkinä jos kuva ei ylivalotu, niin millä valotuksella saadaan paras signaali/kohinasuhde? Oletuksena kameran ominaisherkkyys saavutetaan ISO 1600 arvolla.
1 min ISO 100
1 min ISO 400
1 min ISO 1600
Vastaus on tietenkin 1 min ISO 1600. Toki tämäkin on kamerakohtaista, jos kamerassa tulee bandingia tai muita ongelmia pitkillä valotuksilla ja eri ISO arvoilla.
"Millä ISO asetuksella saavutetaan paras signaali/kohinasuhde? Vastaus on, että yleensä kennon ominaisherkkyydellä.
Eli valotusajan pysyessä samana suuremmalla ISO arvolla saadaan aina parempi signaali kohinasuhde. "
Eikö järkkäreistä puhuttaessa kennojen ominaisherkkyys ole esim. canonilla ISO 100 ja nikonilla ainakin jossain malleissa ISO 200? Jos näin, niin tuo lause on hiukan ristiriitainen.
Petri
Lisäys: Cloudy NIghtsin sivuilla on myös Craig Starkin jo neliosainen "Signal to Noise" artikkelisarja. Kannattaa ehdottomasti lukea. Itse olen sen kahlannut läpi ainakin viisi kertaa, nyt pikkuhiljaa alkaa jotain tajuamaan.
Lainaus käyttäjältä: rintape - 06.10.2009, 11:04:19
Eikö järkkäreistä puhuttaessa kennojen ominaisherkkyys ole esim. canonilla ISO 100 ja nikonilla ainakin jossain malleissa ISO 200? Jos näin, niin tuo lause on hiukan ristiriitainen.
Joo seison korjattuna. Termit siis vielä hakusessa. Eli tarkoitan sitä herkkyysasetusta, mikä on kamerassa maksimi analogisesti vahvistettuna ennen kuin siirrytään käyttämään teknisiä jippoja herkkyyden laajentamiseksi ja joilla lukukohina pysyy vielä hallinnassa.Tuosta arvosta yli mentäessä dynamiikkaa supistetaan jne. Kamerasta riippuen tuo herkkyys on ISO 800-1600.
Hyviä huomioita aiheesta.
Joskus haeskelin tietoa parhaista ISO-arvoista vanhalle Canon EOS D60:lle. Joku oli jollain menetelmällä saanut ISO400 (suurin kamerasta "irtoava" on 1000). Kuvasin sitten 400:lla, kunnes joskus piti saada lisää valoa kuvaan ja kokeilin ISO800. Ei se niin paha ollutkaan! Periaatteesa aina on parempi käyttää suurta ISO-arvoa, kuin että lisäisi valoa jälkeenpäin kuvankäsittelyssä. Pienempi ISO pidemmällä valotuksella olisi hyvä, mutta kuten jo todettiin, mahdollisuudet voivat rajautua monien eri tekijöiden vuoksi.
Pinoamisessa pitää muistaa ottaa monta darkkia. DeepSkyStackerin nettisivuilla on erinomaiset ohjeet valotusten, darkkien, offsettien ja flättien ottamiseen esimerkkikuvineen: http://deepskystacker.free.fr/english/index.html -> How to create better images. ISO-arvon valintaa sivutaan tuolla myös. Periaatteessa ei väliä, kunhan fotoneita riittää. Kuitenkin tänä vuonna luin siitä, että jos valo ei riitä, tarvitaan suurempaa ISO-arvoa, koska siten saadaan kennon signaali vahvistettua analogisesti. Toki kohina vahvistuu myös, mutta sen pelossa ei kannata hukata himmeimpiä pikseleitä ennen A/D-muunnosta.
"Of course it's a little more complicated than that since there is a good ISO speed for each DSLR.
However it depends on the characteristics of each sensor chip (readout noise and electronic noise) and is not simple to compute.
Christian Buil has computed the values for a few Canon DSLRs..."
Lainaus käyttäjältä: Some-E - 07.10.2011, 09:55:02
Joskus haeskelin tietoa parhaista ISO-arvoista vanhalle Canon EOS D60:lle. Joku oli jollain menetelmällä saanut ISO400 (suurin kamerasta "irtoava" on 1000). Kuvasin sitten 400:lla, kunnes joskus piti saada lisää valoa kuvaan ja kokeilin ISO800. Ei se niin paha ollutkaan! Periaatteesa aina on parempi käyttää suurta ISO-arvoa, kuin että lisäisi valoa jälkeenpäin kuvankäsittelyssä. Pienempi ISO pidemmällä valotuksella olisi hyvä, mutta kuten jo todettiin, mahdollisuudet voivat rajautua monien eri tekijöiden vuoksi.
Tuosta olen päinvastaista mieltä. ISO-arvon kasvattaminen tehdään kennon jälkeen signaalia vahvistamalla, samalla vahvistuu myös kennon antama virhesignaali (lämpökohina ym.) Kennon dynamiikka on parhaimmillaan pienillä ISO-arvoilla esim omassa 5D:ssa 12 bitin dynamiikka (4096 eri arvoa) löytyy ISO 50 -150. Herkkyydellä ISO800 löytyy enää 11 bittiä. Maksimilla (ISO 15110) dynamiikkaa löytyy enää 6 bittiä eli kenno pystyy tuottamaan pikselille enää 64 eri kirkkausarvoa. Tarkoittaa että himmeät kohteet taustasta saa esiin paremmin pienellä ISOarvolla pitkään valottamalla kuin vahvistusta lisäämällä. Seurannan ja kelin pitää tietenkin olla kunnossa.
Kaizu
Lainaus käyttäjältä: Kaizu - 07.10.2011, 11:16:31
Tuosta olen päinvastaista mieltä. ISO-arvon kasvattaminen tehdään kennon jälkeen signaalia vahvistamalla, samalla vahvistuu myös kennon antama virhesignaali (lämpökohina ym.)
Kyllä kyllä, ISO-arvoa pitää ruuvata suuremmaksi JOS valoa ei muulla konstein saada. Kuulostaapas nyt tökeröltä... ei se kamera keksi niitä fotoneja mistään... Ehkä tämä toimii paremmin muussa kuin astrokuvauksessa, ja silloin kun valotusaikaa ei voi kasvattaa vapaasti. Mutta pointti on se, että vahvistetaan kaikki mikä kennolta irtoaa ennen A/D-muunninta, ettei kvantisointikohina pääse niskan päälle. Kuvasta tulee rakeinen, mutta ei niin digitaalisen rakeinen.
ISO-arvoja ja bittejä ei pitäisi sekoittaa keskenään: vahvistus on analoginen, ja dynamiikka pitäisi ilmoittaa esim. dB:na. Hetkinen, korvataanpas sana "dynamiikka" sanalla "signaali-kohina-suhde". Sitä tarkoitan. Toki bittisyvyyttä vastaa aina jokin dB-arvo, esim. 8 bittiä <-> 48 dB, 16 bittiä <-> 96 dB. A/D-muuntimen pitäisi toimia kaikilla biteillä koko ajan, eli ulos tulee kaikkia arvoja, vaikkakin suurilla ISO-arvoilla pienimmät arvot sisältävät enemmän kohinaa.
Ovat ihmiset nähneet järkkäreitä, joissa tiettyjä ISO-arvoja pitää välttää. Kohina on siis paha joillain arvoilla, kun taas toisilla huomattavasti suuremmilla ei niin paha. Siinä tulee ne bittien kertomiset ilmeisesti noille väliarvoille. Yritin etsiä yhtä esimerkkivideota, mutta en sitä tähän hätään löytänyt. En voinut varmistaa, koskiko tämä pelkästään videokuvausta.
Sori jos meni metsään, tarkoitus ei ole kiistellä, yritin vain kaivella olennaista, ja kun ei sitä löydy, kaivelen vielä lisää :P Lounastauko ei ole ehkä paras paikka näille :D
Lainaus käyttäjältä: Some-E - 07.10.2011, 11:57:40
ISO-arvoja ja bittejä ei pitäisi sekoittaa keskenään: vahvistus on analoginen, ja dynamiikka pitäisi ilmoittaa esim. dB:na.
Monissa uusissa järkkäreissä on käytettävissä hyvin korkeita ISO-arvoja (>3200), joissa vahvistus itseasiassa tehdään digitaalisesti. Pienemmillä arvoilla vahvistus tehdään sitten analogisesti.
Lainaus käyttäjältä: Some-E - 07.10.2011, 11:57:40
Ovat ihmiset nähneet järkkäreitä, joissa tiettyjä ISO-arvoja pitää välttää. Kohina on siis paha joillain arvoilla, kun taas toisilla huomattavasti suuremmilla ei niin paha. Siinä tulee ne bittien kertomiset ilmeisesti noille väliarvoille. Yritin etsiä yhtä esimerkkivideota, mutta en sitä tähän hätään löytänyt. En voinut varmistaa, koskiko tämä pelkästään videokuvausta.
Tuntumani mukaan EOS 1000d tuottaa kohinattomimman lopputuloksen ISO-arvolla 400. Muut herkkyydet, myös matalammat, tuottavat lopputuloksesta vaikeasti pois kalibroitavaa "noise bandingia" enemmän.
Otsikkoa mukaillen, perusasetukset järkkärikuvauksessa:
- ISO 800
- Osavalotuksen pituus taustataivaan mukaan
- Ihan helkkarin pitkä kokonaisvalotus
- Unohda darkit
- Panosta flätteihin
Noista poikkeaminen on sallittua, mutta kannattaa varmistaa että tietää mitä tekee ja miksi.
Mitä eroa on osavalotuksella ja kokonaisvalotuksella?
Osavalotus tarkoittaa yksittäisiä valotuksia (esim 5 minuuttia) joista sitten pinotaan (DSS:llä tms) kokonaisvalotus (esim 20 x 5 minuuttia).
Kiitos vastauksesta einari! (:
Tuli mieleen tälläinen että pitäisikö kameran valkotasapainoa jotenkin muokata kun ottaa pitkiä valoituksia taivaalta, miten muilla on tämä asetus järkkäreissä ollut?.
Jos otat jpg-kuvia, jota ei saisi tehdä, laita päivänvalo-wb (aurinko). Raw-kuvissa ei ole muuten väliä, mutta voit pistää haluamasi wb:n jotta takanäytöllä kuvat näyttäisi hyvältä. Jos on kovasti valosaastetta, voi kokeilla jotain muutakin kuin aurinkoa.
Kiitos kommentista, tämä RAW-muoto on "pitänyt laittaa jo viime talvena kuva-asetukseksi MUTTA kun tohkeissaan aina lähtenyt kuvailemaan niin sehän on kokonaan unohtunut. Laitankin sen nyt heti RAW asetukseen --->
Lainaus käyttäjältä: Lauri Kangas - 28.08.2012, 12:46:30
Jos otat jpg-kuvia, jota ei saisi tehdä, laita päivänvalo-wb (aurinko). Raw-kuvissa ei ole muuten väliä, mutta voit pistää haluamasi wb:n jotta takanäytöllä kuvat näyttäisi hyvältä. Jos on kovasti valosaastetta, voi kokeilla jotain muutakin kuin aurinkoa.
Käsittääkseni myös RAW-kuvissa valkotasapaino vaikuttaa kuvan lopputulokseen, värikanavien dynamiikkaan. Minä otan usein pitkähkön valotuksen
tausta taivaasta ja säädän sen mukaan tasapainon. Pinoamisessa on silloin ollut minusta vähemmän säheltämistä. (Vai luulenko vain ja touhuan
ihan turhia?)
I.S.
Lainaus käyttäjältä: hoptari - 30.08.2012, 20:39:55
Käsittääkseni myös RAW-kuvissa valkotasapaino vaikuttaa kuvan lopputulokseen, värikanavien dynamiikkaan. Minä otan usein pitkähkön valotuksen
tausta taivaasta ja säädän sen mukaan tasapainon. Pinoamisessa on silloin ollut minusta vähemmän säheltämistä. (Vai luulenko vain ja touhuan
ihan turhia?)
I.S.
Hakoteillä ollaan. Valkotasapainoasetus ei vaikuta tallennettuun raakadataan. Valkotasapaino määrätään vasta kun kennolta tuleva mustavalkodata pitää muuntaa värikuvaksi.
Järkkärissä valkotasapainoasetus vaikuttaa kameran ruudulla näytettävän kuvan ja talletetun JPEG-version valkotasapainoon. Raw-kuvaan tulee kyllä merkintä siitä mitä valkotasapainoa olet käyttänyt (myös thumbnail-JPEG tehdään tällä asetuksella) ja Raw:ta purkaessa tietokoneella purkuohjelma voi käyttää tätä tietoa hyväksi jos niin itse haluat (eipä taida kannattaa haluta). Mitään muuta vaikutusta valkotasapainolla ei Raw-kuviin ole ainakaan Canonilla, eikä pitäisikään olla.
-Antti
Huomasin maanantaina kun olin reposia kuvaamassa, aukko oli asetettu f6.2 (isoin aukko linssissä f2.8) että taivas oli todella tumma siis luonnollisen näköinen.
Pointti siis se että tähtiä tuntui näkyvän miltein yhtä paljon kuin isoimmallakin aukolla mutta tosiaan valosasteesta johtuva keltainen väri olikin poissa.
Eli käyttääkö ihmiset kaupunki oloissa tarvittavaa pienempää aukkoa kameroissaan "blokatakseen" osan valosaasteesta?.
Vai joudutaanko sitten pienemmällä aukolla lisäämään valoitusta niin että valosaaste putkahtaa takaisin kunnes saadaan jotain kohteitakin näkyviin?.
Toivottavasti joku sai selkoa mitä tarkoitin :rolleyes:
Lainaus käyttäjältä: calster - 06.09.2012, 10:04:38
Eli käyttääkö ihmiset kaupunki oloissa tarvittavaa pienempää aukkoa kameroissaan "blokatakseen" osan valosaasteesta?.
Vai joudutaanko sitten pienemmällä aukolla lisäämään valoitusta niin että valosaaste putkahtaa takaisin kunnes saadaan jotain kohteitakin näkyviin?.
Tähdet ovat palaneet puhki (vitivalkoisia), joten ne eivät vähene vaikka himmeämmän alueet tummenevatkin.
Lainaus käyttäjältä: calster - 06.09.2012, 10:04:38
Eli käyttääkö ihmiset kaupunki oloissa tarvittavaa pienempää aukkoa kameroissaan "blokatakseen" osan valosaasteesta?.
Maanantaina illalla kuvasin Helsingin Malminkartanossa olevan täyttömäen päältä revontulia, joka ei ole varsinaisesti valosaasteeton paikka, vaikka ympäristöään paljon korkeammalla onkin. Koska revontulet olivat varsin nopealiikkeisiä, ja toisaalta himmeitä, käytin täyttä aukkoa (f/1.4) että valotusajan saa riittävän lyhyeksi ja liike ei tekisi revontulen muodoista täyttä suttua. Alla linkki Taivaanvahtihavaintoon, ja siellä linkki kuvista koostamaani timelapse-videoon.
https://www.taivaanvahti.fi/observations/show/7575
Jos valosaastetta oikeasti haluaa blokata, niin valosaaste- (UHC, CLS, neodyymi, jne.) tai kapeakaistasuodin (Ha, OIII, SII) auttaa. Kuvattava kohde sitten määrää sen, voiko jotain näistä suotimista käyttää, vai hukkaavatko ne sitten kohteestakin liikaa (joskus kaiken) valoa.
Panu
Minulla on Canon EOS 600D ja sillä olisi tarkoitus kuvata jotain kaukoputken läpi. Seurantana on vain "tyhmä " moottori.
Onko ISO 800 sopiva herkkyys tuolle kameralle, vai joku muu?
Peili varmaan kannattaa lukita vai kuinka?
Käyttääkö kukaan kameran omia kohinanpoistoja (pitkän valotuksen kohinanpoisto ja kohinanpoisto suurella herkkyydellä), vai kannattaako ne kokonaan unohtaa?
ISO 800 on hyvä lähtökohta. En ole koskaan havainnut hyötyä peilin lukituksesta, mutta jotkut siitäkin tykkää.
Pitkän valotuksen kohinanpoisto tarkoittaa kameran tekemää dark-vähennystä ja suuren herkkyyden kohinanpoisto on sellainen digitaalinen kohinan suttaamistoiminto. Jälkimmäinen ei kannata. Edellinen kannattaa jos otat yksittäisiä maisemaruutuja JPG:nä, syvän taivaan kuvauksessa kannattaa kääntää pois.
Peilin lukitus on hyödyllistä meille "järkäle-Newton-kuvaajille", joilla on sellainen hipaisuherkkä kuvauskokoonpano :wink:
Tuollaisen toteutus ei ole mitenkään vaikeaa, kun asettaa rungosta peilin lukituksen päälle ja ottaa kuvat ajastinkaukolaukaisimella sarjana. Tällöin kameran moottorin nopeus tulee 2s vitka-laukaisun kohdalle ja kuvan otto käynnistyy näin: peili nousee ylös, runko odottaa 2s ja suljin aukeaa valotuksen ajaksi vasta kun peilin tärinät ovat vaimenneet. Jos on paranoidi värinöiden suhteen, niin 10s vitja-aika auttaa laukaisussa. Ajastinkapulaan voi sitten korjata yksittäisvalotusaikaa sen mukaan, mitä kamera viivyttelee tässä tapahtumaketjussa (jos siis haluaa esim. tasan 60s valotuksen, eikä hiukan vajaita otoksia).
Itse olen pitänyt kameraa live-view -moodissa, jolloin peili pysyy jatkuvasti ylhäällä. Ei tarvitse vitkalaukaisua tärinän vaimentamiseksi ja ohjelmoitavallakin lankalaukaisimella tulee oikean mittaiset valotukset. Kun ohjelmoitavassa lankalaukaisimessa laittaa kuvien välisen viiveen sekunniksi tai kahdeksi, ei näyttökään vie juuri ylimääräistä sähköä.
Kiitos neuvoista.
Kävin jo perjantaina illalla kokeilemassa, mutta oli niin kirkasta, että kuvasin vain Kuuta ja jonkun yrityksen Jupiterista. Live-view -moodissa on myös helppo tarkentaa, kun käyttää vielä sitä kameran suurennosta. En tiedä toimiiko tuo tähtien kanssa, mutta Kuun ja Jupiterin kanssa ainakin. Joka tapauksessa ensimmäiset kuvani kaukoputken läpi. Tulis vaan kirkasta, niin voisi jatkaa harjoituksia.
Ja Bahtinovin maskia kannattaa käyttää tarkennuksessa (myös järkkärioptiikan kanssa).
Lainaus käyttäjältä: Tap_Sa - 31.12.2012, 10:38:29
Kävin jo perjantaina illalla kokeilemassa, mutta oli niin kirkasta, että kuvasin vain Kuuta ja jonkun yrityksen Jupiterista. Live-view -moodissa on myös helppo tarkentaa, kun käyttää vielä sitä kameran suurennosta. En tiedä toimiiko tuo tähtien kanssa, mutta Kuun ja Jupiterin kanssa ainakin. Joka tapauksessa ensimmäiset kuvani kaukoputken läpi. Tulis vaan kirkasta, niin voisi jatkaa harjoituksia.
Toimii kirkkaampien tähtienkin kanssa. Jos kuvaa putkella jossa on suorat apupeilin kannakkeet, voi syntyviä difraktiopiikkejä hyödyntää tarkennuksessa ( jos ei satu omistamaan Bahtinovin maskia).
En käytä kuvatessa varsinaista pelin lukitusta vaan kahden sekunnin ajastinta. Peili nousee ylös heti laukaisun yhteydessä mutta valotus alkaa vasta kahden sekunnin jälkeen. Isoimmat tärinät kerkiää sillä aikaa vaimeta.
Kaizu
Miten niitä apupeilin kannakkeiden difraktiopiikkejä voi hyödyntää tarkennukseen?
Piikit näkyvät vasta kun fokusointi on melko kohdallaan. Piikit kapenevat ja kasvavat pituutta hyvin jyrkästi lähestyttäessä fokusta ja vastaavasti lyhenevät kun mennään kauemmaksi.
Kaizu
Tuossa toissa päivänä nappasin ensimmäisen pikakuvan Jupiterista ja kolmesta kuusta.. ilmeisesti Io ja Europa ovat täältä katsoen aika lailla perätysten? Kyllä ne sieltä sitten löytyivät kun tarpeeksi kuvaa zoomasi :) Jupiterin ongelmana minulla oli ettei tuo automaattinen tarkennus toiminut ja silmälasien kanssa oli yllättävän haastavaa yrittää tarkentaa manuaalisesti.
No kuitenkin jos nyt sitten ilman seurantaa otan maisemakuvaa ISO800 arvolla tai haaveilen saavani Andromedan näkyviin (jos satun sen löytämään). Niin onko hyötyä ottaa esim. 10 x 15s kuvaa ja koettaa pinota niitä DeepSkyStackerillä.
Eikös periaatteessa voi otta 1 x 15s kuvan, kopioida se 15 kuvaksi ja pinota sitten? :)
Kamerana tuo EOS1100D + EF 75-300 ja EFS 18-55
Näillä minun vehkeillä kannattaa varmaan odotella että kuu vähän rauhoittuu ja menee maan taakse piiloon :)
Lainaus käyttäjältä: Jupo - 26.02.2013, 22:45:19
Eikös periaatteessa voi otta 1 x 15s kuvan, kopioida se 15 kuvaksi ja pinota sitten? :)
Ei voi tuo kopioi myös kohinan ja kaiken muun täsmälleen samalla tavalla... tai sanotaan että voi mutta ei siitä ole mitään hyötyä. Saat andromedan galaksin helpostin näkymään kameralla ottamalla vaikka vain 5 tai 10 5-10 sekunnin valotusta tuolla kittilinssillä vaikka 35 mm asetuksella ja pinoamalla ne deepsky stackerillä. Se on sen verran julman kokoinen että ei sen näkymiseen isompaa obiskaa tarvitse.
Lainaus käyttäjältä: Jupo - 26.02.2013, 22:45:19
No kuitenkin jos nyt sitten ilman seurantaa otan maisemakuvaa ISO800 arvolla tai haaveilen saavani Andromedan näkyviin (jos satun sen löytämään). Niin onko hyötyä ottaa esim. 10 x 15s kuvaa ja koettaa pinota niitä DeepSkyStackerillä.
Eikös periaatteessa voi otta 1 x 15s kuvan, kopioida se 15 kuvaksi ja pinota sitten? :)
Pinoaminen ei ole mikään taikatemppu jolla kuvasta maagisesti tulee parempi. Jos pinoat yhteen monta identtistä kuvaa, saat tulokseksi täsmälleen saman kuvan josta aloitit.
Arkipäivän esimerkki: Haluat punnita itsesi mutta digitaalinen vaakasi antaa mitä sattuu tuloksia. Kun menet vaa'alle kymmenen kertaa, lasket kaikki tulokset yhteen ja jaat kymmenellä (eli lasket kaikkien punnitusten keskiarvon), saat luotettavamman tuloksen.
Ei auta, että punnitset itsesi kerran jonka jälkeen ensin kerrot tuloksen kymmenellä ja sitten jaat sen kymmenellä.
Jees, näin vähän ajattelinkin että tämä menee. Ilmeisesti 15 kuvaa peräkkäin antaa aavistuksen erilaisia tuloksia joka otoksella. Deepstacker osaa ilmeisesti kohdistaa kuvat kohdalleen kun ilmeisesti 10 x 15s aikana maapallo kerkiää liikahtamaan ensimmäisen ja viimeisen kuvan ollessa aavistuksen eri kohdista otettuja.
Olen kokeilumielellä tallentanut JPG + RAW muodossa kuvat mutta millä ohjelmalla tuota RAW materiaalia kannattaa käsitellä että saa samat "pyöreät" piirteet kuin JPG materiaalissa.
Joo, kuvat ovat nimenomaan sen verran erilaisia että kaikissa on sama signaali, mutta eri kohina. Samoin tuossa punnitusesimerkissä painosi on tietysti sama joka kerta, mutta vaa'an siihen lisäämä/vähentämä virhe muuttuu. Signaali siis pysyy samana mutta kohina keskiarvoistuu pois.
Varoituksen sanana että 10x15 kuvan ottamiseen menee kaksi ja puoli minuuttia. Tässä ajassa tähdet ovat pyörähtäneet sen verran että pelkästään xy-siirtelyyn perustuva kohdistaminen ei enää laita tähtiä kohdakkain kaikkialla kuvan alueella kuvan projektion takia.
Esim. IRIS osaa kyllä väännellä kuvat keskenään samaan projektioon (niin, että näyttää kuin linssi olisi osoittanut samaan tähteen koko ajan) mutta se ei ole ihan helppoa.
Lainaus käyttäjältä: Jupo - 27.02.2013, 13:18:38
Ilmeisesti 15 kuvaa peräkkäin antaa aavistuksen erilaisia tuloksia joka otoksella. Deepstacker osaa ilmeisesti kohdistaa kuvat kohdalleen kun ilmeisesti 10 x 15s aikana maapallo kerkiää liikahtamaan ensimmäisen ja viimeisen kuvan ollessa aavistuksen eri kohdista otettuja.
DeepSkyStacker kääntää kuvat. Rekisteröinti tapahtuu aina tähtien mukaan, ja tähdet tunnistetaan kuvasta. Tähti on valopiste, jonka valoisuus laskee suunnilleen samalla tavalla joka suuntaan. Kerran kävi niin, että seurantajalustan rajoitteiden vuoksi tuntiakselia ja kameraa piti kääntää 180 astetta kesken session. Se ei vaikuttanut pinoamiseen mitenkään :) Mutta en ole muistaakseni kokeillut kiinteällä jalustalla, koska aina on tarvittu pitkiä valotuksia. En siis tiedäkään, onnistuuko, koska optiikan geometria voi tulla vastaan. Tätähän se Lauri ajoi takaa...
Mites nuo valotusajat, onko sama kuvata 20 yhden minuutin valotusta vs 10 kahden minuutin valotusta?
Lyhyemmillä valotuksilla suurempi osa signaalista on satunnaiskohinaa ja pidemmillä kuumat pikselit korostuvat (helppo poistaa darkeilla), ja seurannan tarkkuus korostuu. Aina pitää tulla dataa, pinoaminen vain laskee niiden keskiarvot, eikä voi lisätä mitään tyhjästä.
Lainaus käyttäjältä: Lauri Kangas - 27.09.2012, 23:56:08
Tehdäänpä taas väliyhteenveto.
Lyhyitä osavalotuksia puoltaa:
- Tähtien puhkipalamisen välttäminen
- Valotuksen pilaantumisen välttäminen (satelliitit, lentsikat, seurantavirheet, hevoset)
Riittävän pitkiä (sky-limited) osavalotuksia puoltaa:
- Lukukohinan osuuden nujertaminen lopputuloksessa
- Tärkeää eritoten pimeällä taivaalla, etteivät himmeät riekaleet jää kylpemään lukukohinaan
Vielä edellistä rajaa pidempiä osavalotuksia puoltaa:
- Himmeiden reunariekaleiden harvojen fotonien saaminen samaan kaivoon, etteivät sigmaclipit tuhoa niitä.
- Jos pinotaan summalla/keskiarvolla, tällä ei ole teoriassa väliä.
Pitkää kokonaisvalotusta puoltaa:
- Kohinan vähentäminen lopullisessa pinossa (= paremmat revittelymahdollisuudet)
- Jos pinotaan sigmalla, SNR kasvaa vain kohteen kirkkaissa osissa kun ruutujen määrää kasvatetaan. Himmeiden osien SNR:ää voi kasvattaa vain pidentämällä osavalotusta.
- Jos pinotaan summalla/keskiarvolla, SNR kasvaa sekä kun ruudut lisääntyy että kun osavalotus pitenee.
Pimeällä taustataivaalla kuvaamista puoltaa:
- Paremman SNR:n saa nopeammin eli vähemmällä työllä (=isompi ero toivotun signaalin ja ei-toivotun taustataivaan kohinan välillä)