Juu-u, hei vaan kaikille!
Olen siis 16-vuotias lukiolaispoika Lappeenrannasta ja pakkomielteenä on päästä sitten lukion jälkeen johonkin tähtitiedealalle.. Mutta olen kuullut sen olevan #¤%&#! vaikeaa. Ja varsinkin kun en pahemmin matikassa loista.. Eli siis, mihin aineisiin kannattaisi keskittyä jotta olisi edes jonkinlaiset mahdollisuudet Helsingin yliopistoon päästä? ??? Entäs minkälainen se pääsykoe on? :p Joo okei, tää voi olla aivan väärässä paikassa. Mutta kiinnostaa vaan! Kaikenlainen apu ja neuvot ovat toki tervetulleita!
Ainakin nyt ensimmäisenä tulee mieleen englanti, fysiikka ja - kuinka ollakaan - se matematiikka...
Onkos tähtitiede oikeesti kovin kysytty opintolinja?
Mä olen jotenkn kuvitellut, että se olisi sieltä helpoimmasta päästä näissä luonnontieteissä. Tämä kommentti annettu asiasta ihan mutuna.
Lainaus käyttäjältä: Munkki - 18.11.2006, 20:46:24
Mä olen jotenkn kuvitellut, että se olisi sieltä helpoimmasta päästä näissä luonnontieteissä. Tämä kommentti annettu asiasta ihan mutuna.
Muuten samaa, mutta päinvastoin. Tosin omaan mielikuvaani saattaa vaikuttaa (pitkän) matikan ja fysiikan vaikeus minulle...
Ja sellaisen käsityksen olen saanut, että sitten pitää lukea itsensä tohtoriksi asti ennen kuin olet käytännösä yhtään mitään tällä alalla tai jos meinaat saada alan töitä. Maisterin papereilla ei tarvii etsiä vielä muuta kuin peruskoulun opettajan sijaisuuksia tms...
Lainaus käyttäjältä: Ayashi - 18.11.2006, 19:29:52Eli siis, mihin aineisiin kannattaisi keskittyä jotta olisi edes jonkinlaiset mahdollisuudet Helsingin yliopistoon päästä? ???
Todennäköisesti merkityksellisin aine jatko-opiskelualan valinnan kannalta (ihan yleisesti) on lukiossa matikka ja nimenomaan pitkä matikka tässä tapauksessa (sorry.. :) ). Matemaattinen ajattelutapa on hyvä sisäistää mahdollisimman aikaisessa vaiheessa. Muut aineet on helpompia oppia halutessaan jälkeenkin päin. (kyllä laskemaankin oppii tarvittaessa myöhemminkin, mutta ajan kuluessa se harvoin helpottuu..)
Tähtiede on siitä mukava ala, että voit helposti opiskella sitä myös fysiikan tai matikan pääaineopiskelijana ja kaikki nämä kolme alaa sopivat hyvin yhteen (=voit sekoitella niiden kursseja lähes mielivaltaisesti opinnoissasi)! Eli jos nimenomaan tähtitieteelle olisi vaikea päästä sisään, voit yhtä hyvin hakea fysiikalle/matikalle. Tähtitiedettä on lisäksi tarjolla avoimessa yliopistossa Helsingissä, jota kautta on mahdollista osallistua ihan yliopistonkin valintoihin.
Niin kuin tuossa ylempänä on mainittu, luonnontieteitä on aika helppo päästä opiskelemaan yliopistoon. Mutta vastakohtaisesti sieltä valmistuminen on tilastollisesti tarkastellen vaikeaa (=opintojen keskeytys/viivästymisprosentti on alalla iso).
Lainaus käyttäjältä: Munkki - 18.11.2006, 22:06:32
Ja sellaisen käsityksen olen saanut, että sitten pitää lukea itsensä tohtoriksi asti ennen kuin olet käytännösä yhtään mitään tällä alalla tai jos meinaat saada alan töitä. Maisterin papereilla ei tarvii etsiä vielä muuta kuin peruskoulun opettajan sijaisuuksia tms...
Totta, tutkijan koulutus on tohtori ja väitöksen jälkeinen post doc -duunipaikka ensimmäinen akateemisesti hieman vapaampi tutkijapesti. Maisterin (tai nykyään myös kandin) tutkintoon ei paljoa tutkimustyön koulutusta mahdu. Opinnäytetyö on usein ensimmäinen ja ainoa kosketus tutkimukseen tuoreilla maistereilla.
Lainaus käyttäjältä: Ayashi - 18.11.2006, 19:29:52
Olen siis 16-vuotias lukiolaispoika Lappeenrannasta ja pakkomielteenä on päästä sitten lukion jälkeen johonkin tähtitiedealalle.. Mutta olen kuullut sen olevan #¤%&#! vaikeaa. Ja varsinkin kun en pahemmin matikassa loista.. Eli siis, mihin aineisiin kannattaisi keskittyä jotta olisi edes jonkinlaiset mahdollisuudet Helsingin yliopistoon päästä? ??? Entäs minkälainen se pääsykoe on? :p Joo okei, tää voi olla aivan väärässä paikassa. Mutta kiinnostaa vaan! Kaikenlainen apu ja neuvot ovat toki tervetulleita!
Tähtitieteen opiskeluun on kolme paikka vaihtoehtoa Suomessa: Helsingin, Turun tai Oulun yliopistot.
Lisäksi TKK:lla voi kaiketi radiotekniikassa suuntautua radioastronomiaa, joka edellyttänee täydentäviä
opintoa Helsingin yliopiston kursseista.
Helsingin tiedän parhaiten. Tähtitiedettä ei pyritä varsinaisesti lukemaan, vaan fysikaalisia tieteitä.
Tähtitiede on tämän koulutusohjelman suuntautumisvaihtoehto, joskin tähtitieteenkursseja voi
ottaa ihan heti, samalla kuin luetaan fysiikkapainotteisia sivuaineita.
Fysikaalisiin tieteisiin on aika helppo päästä. Jos yo-todistuksessa on tietyt aineet kohtullisen hyviä,
on mahdollista päästä suoraan papereilla, muutoin täytyy yrittää pääsykokeisiin. Tämän syksyn
pääsyprosentit näyttävät olevat 82% kaikista hakijoista, pääsykokeisiin osallistuneista 61%.
Fysiikan hallitseminen on välttämättömyys, matematiikkaa toki, mutta se on räätälöity enempi
luonnontieteilijöitä varten.
Tähtitieteen opinnot toki tähtäävät ensisijaisesti tutkijan ammattiin, joskin koulutusohjelma antaa
aika vahvoja eväitä yleensä luonnontieteellisillä aloillakin työskentelyyn. Näyttää tähtitietelijöitä
työllistyneen myös mm. tietotekniikka-alalle. Kotimaassa on rajoitetusti töitä tutkijoille, joskin
näyttää tutkimusryhmissä olevan jonkin verran työpaikkoja. Suomen kiinteät yhteydet maailmalle
ja jäsenyyden avaruusalan yhteisöillä ovat antaneet yhä paremmat mahdollisuudet päästä
myös ulkomaille.
Helsingissä muutama opiskelija vuodessa valmistuu alemman korkeakoulututkinnolla, mutta useimmiten
opiskelujatketaan kohti tohtorintutkintoa työskennellen tutkimusryhmissä.
Jos täällä on aktiivisesti tähtitiedettä lukevia, niin voitte korjata ja täydentää. Itse kun olen
tällainen ikuisuusopiskelija, jolle tähtitieteen opinnot ovat enempi harrastus.
Opiskelin aikoinaan fysikaalisia tieteitä Oulun yliopistossa erikoistuen tähtitieteeseen fysiikan aineopintojen ohella. Varmistaakseni paremman työn saannin valitsin kuitenkin aineenopettajan suuntautumisvaihtoehdon, jossa tähtitieteen opinnot lasketaan fysiikan aineopinnoiksi. Jo ensimmäiset kurssit (pallotähtitiede 1, taivaanmekaniikka ja astrofysiikka..) osoittautuivat lähes kokonaisuudessaan pelkäksi matematiikan vääntämiseksi, joten matematiikka oli kyllä välttämätön kakkosaine. Kemiaakin oli sitten pakko opiskella siinä sivussa sopivan aineyhdistelmän aikaansaamiseksi. No, toisaalta mm tähtitieteen historia ja planetologian kurssit olivat sellaisia, joissa matematiikkaa ei juuri tarvittu. Oulun yliopistossa voi tietääkseni vielä nykyäänkin erikoistua planetologiaan, jolloin matematiikkaa hieman huonommin hallitsevienkin on mahdollista edetä aina tohtoritasolle saakka. Planetologiahan käsittelee enimmäkseen planeettojen ja Kuun geologiaa ja olosuhteita.
En kadu, etten aikanaan suuntautunut tutkijauralle, sillä nythän voin itse päättää minne suuntaan 40 cm:n newton -teleskooppini omassa tähtitornissani ja tehdä jopa jonkinlaisia yksinkertaisia tieteellisiä tutkimuksiakin kuten astrometrisiä ja fotometrisiä mittauksia eri kohteille CCD-kuvista. Eikä stressaa mitenkään, vaikkei mitään tieteellisesti kovin merkittävää tulosta synnykään; harrastus ei saa alkaa maistua työltä :)
Tosiaan, ainakin suomalaisissa yliopistoissa on sellainen systeemi, että ensin hakeudutaan opiskelemaan fysiikkaa, jossa erikoistutaan sitten tähtitieteeseen. Itseänikin olisi kiinnostanut läksiä opiskelemaan tähtitiedettä, mutta itsellänikin tulivat vastaan matemaattis/fysikaalisten kykyjeni rajat..Tähtitieteen tutkimus on tosiaan aika kaukana harrastamisesta. Monessakaan tähtitieteen tutkimusprojektissa ei pääse itse edes kurkistamaan kaukoputkeen, vaan istutaan pääasiassa tietokoneen ääressä. Minua taas viehättää tässä hommassa se, kun saa itse etsiä kohteet, joita haluaa havaita, ja itse nähdä ne omin silmin putken läpi. Ja kyllähän monien harrastajien puuhastelu alkaa olla jo melkein ammattimaista toimintaa, kuten Jyväskylän porukalla Nyrölän tornissa. Ja hienoa jälkeä ovatkin saaneet aikaan.
Lainaus käyttäjältä: VeikkoM - 19.11.2006, 00:45:53
Tähtitieteen opiskeluun on kolme paikka vaihtoehtoa Suomessa: Helsingin, Turun tai Oulun yliopistot.
Lisäksi TKK:lla voi kaiketi radiotekniikassa suuntautua radioastronomiaa, joka edellyttänee täydentäviä
opintoa Helsingin yliopiston kursseista.
TKK:lla voi todellakin opiskella hieman radioastronomiaa, mutta valitettavasti vain yhden kurssin verran. TKK:lla radiolabran puolella muut kurssit ovat sitten itse radiotekniikkaa ja ne eivät välttämättä ole niin mielenkiintoisia tähtitieteestä kiinnostuneelle. Avaruuslabrassa sen sijaan voi opiskella aika mukavasti avaruustekniikkaa. Kaukokartoitus on nykyään kova sana TKK:llakin, mutta sen lisäksi labran annista löytyy kursseja mm. avaruuslaitetekniikasta, satelliittitietoliikenteestä ja avaruusfysiikasta. Eli jos tuo niin matematiikkaan painottuva tähtitiede ei oikein aukea, niin avaruustekniikan opinnot ovat ihan mukava vaihtoehto. Tosin täytyy jo sanoa, että kyllä TKK:llakin joutuu laskemaan aikalailla, mutta tuskin aivan niin hirveästi kuin tähtitiedettä opettavissa yliopistoissa.
http://www.space.tkk.fi/ (http://www.space.tkk.fi/)
Olen nyt 8 luokalla ylä-asteella.
Mitä minun kannattaisi alkaa opiskella (yliopistossa, jos pääsen sinne), kun haluaisin työn, missä suunnitellaan satelliitteja, avaruusaluksia yms. ja mitkä ovat vaatimukset suunnittelijalle?
Olen jo nyt pitkässä matematiikassa ja luonnontieteellisessä kurssissa.
Minun matikan arvosanani on nyt 9, fysiikan 8 ja kemian 8
Pitäisikö minun parantaa arvosanojani vai pärjääkö jo noilla?
Lainaus käyttäjältä: AK.L - 11.03.2007, 19:56:07
Olen nyt 8 luokalla ylä-asteella.
Mitä minun kannattaisi alkaa opiskella (yliopistossa, jos pääsen sinne), kun haluaisin työn, missä suunnitellaan satelliitteja, avaruusaluksia yms. ja mitkä ovat vaatimukset suunnittelijalle?
Olen jo nyt pitkässä matematiikassa ja luonnontieteellisessä kurssissa.
Minun matikan arvosanani on nyt 9, fysiikan 8 ja kemian 8
Pitäisikö minun parantaa arvosanojani vai pärjääkö jo noilla?
Jatka ihmeessä valitsemallasi tiellä! Lukiossa kannattaa lukea mahd. paljon fyssaa ja matikkaa, hyvistä arvosanoista ei ole ikinä haittaa, varsinkaan sinne yliopistoon pyrkiessä! ;) Kannattaa pyrkiä lukemaan yliopistoon fysiikkaa, siellä voit sitten erikoistua tähtitieteseen tms alaan liittyvään. Kun aikasi olet fysiikkaa lukenut, ja valmistunut hyvin arvosanoin FM:ksi, voit alkaa lähetellä työhakemuksia erilaisiin alitoksiin, joissa satelliittien komponenentteja tehdään, esim. Vaisalasta on hyvä aloittaa!
Lainaus käyttäjältä: AK.L - 11.03.2007, 19:56:07
Olen nyt 8 luokalla ylä-asteella.
Mitä minun kannattaisi alkaa opiskella (yliopistossa, jos pääsen sinne), kun haluaisin työn, missä suunnitellaan satelliitteja, avaruusaluksia yms. ja mitkä ovat vaatimukset suunnittelijalle?
Olen jo nyt pitkässä matematiikassa ja luonnontieteellisessä kurssissa.
Minun matikan arvosanani on nyt 9, fysiikan 8 ja kemian 8
Pitäisikö minun parantaa arvosanojani vai pärjääkö jo noilla?
No ihan ensimmäiseksi. Suomessa on kyllä aika vaikeaa opiskella mitään avaruusaluksien suunnittelua tms. Ainoa missä edes jollakin tavalla Suomessa voi tätä tehdä on TKK:lla. Ja sielläkään ei loppujen lopuksi opiskella mitään avaruusaluksien suunnittelua, vaan lähinnä keskitytään instrumentteihin (kuten kaukokartoitustutkat tms.). Eri laitteiden suunnitelua tehdään kyllä Suomessa monenkin yrityksen toimesta. Itselläni on käynyt tässä suhteessa tuuri, kun olen päässy IL:lle avaruusteknologiaan.
Mitä sitten on vaatimuksena? Ehkä tärkein on se, että tekee työtä ja on valmis joka päivä oppimaan uutta ja vielä on joustava. Muuten ei ole mitään erityisalueita mitä pitäisi osata. Avaruusalalle pääsemiselle on ihan samat perusvaatimukset kuin mille muullekkin alalle. Oikeastaan tärkeämpää on se, että osaa olla oikeassa paikassa oikeaan aikaan ja luoda kontaktit oikeisiin henkilöihin. Tähtiharrastus ei ole aivan huono meriitti kun hakee töihin avaruusalalle ja sitä kautta saa yhteyksiä myös avaruusalalle.
Ja lopuksi. Arvosanasi ovat hyviä, mutta kohan selviät lukion, niin sitten kannattaa katsoa mikä kiinnostaa. Ennen kaikkea ota selvää lukioaikanasi eri vaihtoehdoista ja mieti onko niistä jokin erityisesti kiinnostava. Avaruustekniikka pääsee TKK:lle lukemaan aika helposti, eli sinne pääsy ei liene edes keskiverto lukiolaiselle (minä olen hyvä esimerkki) vaikeaa saati sitten sellaiselle joka kirjoittelee älliä.
Lainaus käyttäjältä: AK.L - 11.03.2007, 19:56:07
Olen nyt 8 luokalla ylä-asteella.
Mitä minun kannattaisi alkaa opiskella (yliopistossa, jos pääsen sinne), kun haluaisin työn, missä suunnitellaan satelliitteja, avaruusaluksia yms. ja mitkä ovat vaatimukset suunnittelijalle?
Olen jo nyt pitkässä matematiikassa ja luonnontieteellisessä kurssissa.
Minun matikan arvosanani on nyt 9, fysiikan 8 ja kemian 8
Pitäisikö minun parantaa arvosanojani vai pärjääkö jo noilla?
Eli 2.asteen koulu ennen yliopistoa.. Lukio vaiko ammattikoulu?
Älä hae lukioon, vaan ammattilukioon. Eli tuollaisilla arvosanoilla voisit hakea ammatilliseen koulutukseen jossa saisit kaksi tutkintoa (ammattitutkinto, sekä lukio).
Mitä hyötyä? Hyöty löytyy siitä että voit hakea kahdella paperilla jatko-opiskeluihin. Eli riippuen jatko-opiskelupaikasta voit valita paremmat paperit (esim yliopistoon lukio ja tekn.yliopistoon ammattitutkinto).
Hyötyä löytyy myös siitä että sinulla on ammatti jolla saat todennäköisemmin töitä kuin lukion papereilla. Eli kesätöitä ja vaikka välivuotena töitä koulutustasi vastaavalta alalta mikäli sellaista meinaat joskus pitää ja eihän sitä tiedä sammuuko jatko-opiskelu into joskus.
Ammattilukiosta on myös hyötyä mikäli et töitä tulisi saamaan, sillä mikäli sinulla on ammatti tulet saamaan työttömyyskorvausta (lukion papereilla et tätä saa).
Ammattilukiota pystyy käymään ainakin suuremmissa kaupungeissa. Tampereen seudulla on järjestetty oikeen muutama linja jossa: ns. konelukio jossa käydään lukio sekä koneenasentajan perustutkinto (koulu kestää 4 vuotta mutta nopeat käyvät 2 tutkintoa jopa 3:ssa vuodessa). Tampereen ammattiopistossa voi toki ottaa lukioaineita (tai koko lukion kattavan) muidenkin ammattitutkintojen päälle, mutta tällöin lukio-opinnot painottuvat iltaopinnoiksi (tämäkään ei tuota nohevalle opiskelijalle ylitsepääsemättömiä ongelmia)
Lainaus käyttäjältä: AK.L - 11.03.2007, 19:56:07
Olen nyt 8 luokalla ylä-asteella.
Mitä minun kannattaisi alkaa opiskella (yliopistossa, jos pääsen sinne), kun haluaisin työn, missä suunnitellaan satelliitteja, avaruusaluksia yms. ja mitkä ovat vaatimukset suunnittelijalle?
Olen jo nyt pitkässä matematiikassa ja luonnontieteellisessä kurssissa.
Minun matikan arvosanani on nyt 9, fysiikan 8 ja kemian 8
Pitäisikö minun parantaa arvosanojani vai pärjääkö jo noilla?
Yläasteella kannattaa keskittyä kaikkiin aineisiin riippumatta siitä mikä ala kiinnostaa tulevaisuudessa. Numerosi vaikuttavat hyviltä lukio-opiskelujen suhteen, mutta aina kannattaa yrittää parantaa.
Mielenkiintoisiin aiheisiin kannattaa tutustua enemmän helppotajuisten kirjojen (luonnontieteiden ja tekniikan osastot kirjastosta) ja internetin artikkeleiden avulla. Lukion kirjoja voi myös selata vähän jo etukäteen. Ehkä voit pitää koulussa esitelmän jostain kiinnostavasta aiheesta!
Lukiossa pääsee sitten jo vähän enemmän tositoimiin luonnontieteiden kanssa ja voit keskittyä niihin enemmän. Voit hakea luonnotieteiden erikoislukioon, mutta jatkon kannalta myös ihan normaali lukio tarjoaa riittävästi tietoa.
Lainaus käyttäjältä: BEAT - 11.03.2007, 21:53:18
Älä hae lukioon, vaan ammattilukioon.
Ammattilukio voi olla ihan kiva vaihtoehto siinä tapauksessa, että on todella kiinnostunut jostain ammattialasta. Luonnontieteiden tapauksessa kuitenkin lukio on oikea paikka ja siihen kannattaa panostaa täysillä :)
Vastailen aika vanhaan viestiketjuun, mutta kun en uudempaakaan tähän aiheeseen liittyvää ketjua löytänyt niin vastasin tähän...
Itsekin olisin kiinnostunut tähtitieteen opiskelusta ihan ammatiksikin asti. Nyt olen 9. luokalla. Lukioon olen menossa, mutta mitä kursseja ehdottomasti kannattaisi ottaa? Tällä hetkellä arvosanani ovat matematiikasta 10, fysiikasta 9 ja kemiasta 9, mutta vielä olisi aikaa ja mahdollisuuksia nostaa myös kaksi viimeisintä kymppiin.
Tutkimustyö kiinnostaa eniten, joten mitkä tähtitieteen alat kuuluisivat siihen? Onko astrobiologia yksi niistä?
Tuo kova luonnontiede näyttäisi olevan kunnossa. Kieliä on hyvä osata. Jatko-opinnoissa materiaali on pääosin muuta kuin suomenkielistä. Opinnot saattavat viedä nyös ulkomaille.
Kannattaa myös uhrata ajatus sille miten aikoo isona elättää itsensä ja perheensä. Mihin tähtitieteen opiskelijat menevät yliopistosta, vai menevätkö minnekkään. Aika moni valitsee tähtitieteen sivuaineeksi ja hankkii leipänsä muualta.
Itse haaveilin pikkupoikana tähtitieteilijän urasta mutta päädyin lopulta suunnittelemaan paperin jälkikäsittelylaitteita. Joitain tuttuja ja sukulaisiani juuttui yliopistomaailmaan. Minun on välillä käynyt sääliksi kun suuri osa tehokkaasta työajasta kuluu tutkimusprojektin rahoituksen kerjäämiseen jotta saisi olla seuraavat puoli tai puolitoista vuotta töissä. Nyt näyttää olevan vireillä jotain "professoripolkuja", mutta kaikki opiskelijat eivät millään mahdu yliopistoon professoreiksi (eikä mihinkään muuhunkaan tehtävään). Tavallisissa ammateissa olevat perustavat samaan aikaan perheitä, rakentavat omakotitaloja ja
kesämökkejä. Jotkut innokkaimmat harrastajat jopa tähtitorneja.
Omasta mielestäni tähtitiede on kiinnostavaa juuri sen vuoksi että se on harrastus.
Se on tosin myönnettävä että perheen perustamisen jälkeen lasten harrastukset syrjäyttivät omat harrastukset pariksi kymmeneksi vuodeksi.
Kaizu
Suomessa ei siis ole tarjolla vakituisia työpaikkoja tähtitieteen aloilta, vaan on mentävä ulkomaille töihin?
Eli siis jos haluaisi tehdä tähtitiedettä työkseen, siihen ei Suomessa ole juurikaan mahdollisuuksia muuta kuin sitten toimimalla professorina yliopistoissa ym., toisin kuin esimerkiksi Amerikassa, jossa voisi toimia tutkijana vaikka NASAn palveluksessa.
Nähtävästi tähtitiede on aika vaikea ja vähätyöpaikkainen ala, jonka eteen on tehtävä paljon töitä, eikä senkään jälkeen ole varmaa, pääseekö töihin. Ja ulkomaille muuttaminen on aika iso kynnys, johon suurin osa ei rupea. Tietystihän sekin riippuu ihmisestä.
Taitaapi tämä homma sitten kuivua kokoon ja on ruettava miettimään jotain muuta vaihtoehtoa ammatiksi.
Kun kysyin tähtitiedettä opiskelevalta kaveriltani mitä tähtitieteen opiskelijoista tulee isona, vastaus oli jatko-opiskelijoita. Allekirjoitan täysin Kaizun näkemyksen siitä että harrastus on kiehtovaa koska se on harrastus. Otinkin tähtitieteen sitten sivuaineeksi.
Tosin ehkä vielä tärkeämpi ohje mielestäni on ettei muita kannata kuunnella omia tulevaisuudennäkymiä suunnitellessa.
Tietämäni mukaan tähtitieteilijöitä olisi yliopistojen lisäksi Suomessa työllistynyt ainakin Ilmatieteen laitokselle ja Opteonille. En osaa sanoa ovatko koulutusta vastaavissa tehtävissä mutta jossain tehtävissä kuitenkin. Saman laitoksen tuottamille fyysikoille on työmarkkinoilla enemmän kysyntää.
Kaizu
Lainaus käyttäjältä: Katri - 10.10.2010, 18:32:25
Vastailen aika vanhaan viestiketjuun, mutta kun en uudempaakaan tähän aiheeseen liittyvää ketjua löytänyt niin vastasin tähän...
Itsekin olisin kiinnostunut tähtitieteen opiskelusta ihan ammatiksikin asti. Nyt olen 9. luokalla. Lukioon olen menossa, mutta mitä kursseja ehdottomasti kannattaisi ottaa? Tällä hetkellä arvosanani ovat matematiikasta 10, fysiikasta 9 ja kemiasta 9, mutta vielä olisi aikaa ja mahdollisuuksia nostaa myös kaksi viimeisintä kymppiin.
Tutkimustyö kiinnostaa eniten, joten mitkä tähtitieteen alat kuuluisivat siihen? Onko astrobiologia yksi niistä?
Lainaus käyttäjältä: Katri - 11.10.2010, 17:09:35
Suomessa ei siis ole tarjolla vakituisia työpaikkoja tähtitieteen aloilta, vaan on mentävä ulkomaille töihin?
Eli siis jos haluaisi tehdä tähtitiedettä työkseen, siihen ei Suomessa ole juurikaan mahdollisuuksia muuta kuin sitten toimimalla professorina yliopistoissa ym., toisin kuin esimerkiksi Amerikassa, jossa voisi toimia tutkijana vaikka NASAn palveluksessa.
Nähtävästi tähtitiede on aika vaikea ja vähätyöpaikkainen ala, jonka eteen on tehtävä paljon töitä, eikä senkään jälkeen ole varmaa, pääseekö töihin. Ja ulkomaille muuttaminen on aika iso kynnys, johon suurin osa ei rupea. Tietystihän sekin riippuu ihmisestä.
Taitaapi tämä homma sitten kuivua kokoon ja on ruettava miettimään jotain muuta vaihtoehtoa ammatiksi.
Kovat luonnotieteet on kutsumusala. Niitä kannattaa opiskella, jos luonnonilmiöt kiinnostavat enemmän kuin mikään muu. Harva vain päätyy esim tähtitieteilijäksi. Pelkkää järkeä seuraamalla todennäköisesti tulee mentyä varmempiin ja parempi palkkaisiin hommiin, mutta omat ambitiot voivat jäädä silloin suurelta osin toteuttamatta. Vähän riskipeliä se on, kuten elämä yleensä. Paras lopputulos opiskeluissa tulee, kun saa tehdä sitä mistä välittää eniten. On suurella osalla tutkijoitakin hyvä ja turvattu toimeentulo, perhe, jne. Kannattaa muuten selvittää itselleen mitä tutkimustyö pitää nykyään sisällä. Se on aika kaukana 1900-luvun alkupuoliskon sankaritiedemiehistä, jotka löysivät ensimmäistä kertaa kvanttifysiikan salat ja maailmankaikkeuden rakenteen.
Sinulla on vielä hyvin aikaa miettiä mitä haluat lukion jälkeen opiskella. Ei kannata hätiköidä, ja noin hyvillä numeroilla luonnotieteitä kannattaa kaikesta huolimatta opiskella lukiossa. Tutkijanuran ensimmäinen askel on väitöskirjan tekeminen, jota ennen menee perustutkintoon keskimäärin 5-6 vuotta, ja senkin jälkeen voi hyvin vaihtaa tutkimusalaa, tai mennä ihan muihin hommiin. Joka tapauksessa opinnoista on hyötyä. Kuten sanottu niin tutkimusmaailmassa täytyy nykyään osata paljon kaikenlaisia asioita, kuten projektityötä, opetusta, rahoituskuviot, asioiden organisointia. Nämä ovat ihan kysyttyä osaamista tieteen ulkopuolellakin.
Nuoria on mielestäni tärkeämpää kannustaa seuraamaan omia kiinnostuksen kohteitaan ja taipumuksiaan, kuin varmistelemaan tulevaisuuttaan. Aika harva pystyy vielä lukiossa tai edes yliopistossa varmasti sanomaan mitä isona tekee. Lisäksi maailmassa voi mennä paljon vikaan itsestä riippumatta. Oman tiensä kulkijoilla on sellaista pääomaa, mitä kukaan tai mikään ei voi ottaa pois.
Kannattaa ottaa luonnontieteistä kaikki syventävät kurssit, jos luonnontieteet kiinnostavat, vaikka ei vielä olisi aivan varma tulevasta koulutusalasta. Itsellänikin on ollut jo vuosia suunnitelmissa lähteä opiskelemaan tähtitiedettä. Ensi vuonna olen ajatellut hakea opiskelemaan fysikaalisia tieteitä Turun yliopistoon. Tähtitieteeseen erikoistutaan siellä vasta myöhemmin. Koulutukseen pääsy ei pitäisi olla kovinkaan vaikeaa, ja pääsykokeenkin voi hyvällä yo-kirjoitusmenestyksellä välttää.
"Laitoksen monipuolinen perustutkimus toimii laaja-alaisena kasvualustana tieteelliselle jatkokoulutukselle sekä monimuotoisille teollisuussovelluksille ja tuotekehittelylle. Huomattava osa laitoksen tutkimustyöstä tehdään kiinteässä yhteistyössä teollisuuden kanssa, mikä näkyy myös valmistuneiden fyysikkojen erinomaisessa ja monipuolisessa työllistymisessä."
Näin sanotaan ainakin Turun yliopiston sivuilla fysiikan laitoksesta. En ole varma vastaako se myös tähtitieteilijöiden tilannetta.
Sanoisin, että kannattaa varmaan opiskella sitä mikä kiinnostaa. Eikä ysiluokalla tarvi vielä päättää ammattiaan. Tähtitieteessä matikkaa ja fysikkaa nyt ainakin tarvii. Englantiakin olisi varmaan hyvä osata.
Ja tuossa on myös astrobiologiasta: http://www.sci.utu.fi/astrobiologia/opiskelu/
Näinhän se kyllä on. Tässä vaiheessa osa tietää varmasti miksi haluaa, osa joten kuten ja loput eivät vielä ollenkaan, eikä kyllä kiirettä ammatinvalinnan suhteen vielä ole. Kuitenkin jonkinlaiselle luonnontiedealalle olen menossa, sen tiedän ainakin aivan varmasti. Ja nykyäänhän monet opiskelevat/joutuvat opiskelemaan montakin ammattia.
Olisihan se tietysti hienoa, jos pystyisi tekemään jotain tähtitiedehomaa työkseen, mutta vaikkei ammatikseen mitään tähtitieteeseen liittyvää tekisikään, hienona harrastuksena se varmasti tulee pysymään. :azn:
Itse olen tässä pari vuotta vanhempana ottanut pitkän matikan ja fysiikan kursseja, joista en ole varma ovatko ne pakollisia vai vapaaehtoisia. Syventävää kemiaa en ottanut vaikka pari viimeistä koetta on ollut 8-9 numeroa. Elikkäs lukiolaisena en ole paras neuvomaan miten yliopistossa pärjätään, mutta itse suosittelen kuitenkin pitkää matikkaa ennen kaikkea.