Suomeen on rantautunut uusi muoti-ilmiö, nimittäin pitkät valotusajat tähtivalokuvauksessa.
Eikö erittäin pitkät valotusajat voisi jakaa useammalle kuvaussessiolle. Esimerkiksi näin että, valotetaan kuvaa jokaisena kirkkaana tähtiyönä 1-5 tuntia vuoden ajan. Tällöin kuvan kokonaisvalotusaika olisi luokkaa 2-10 vuorokautta. Olisiko tämä mahdollista? Pitääkö tällöin kameran olla täsmälleen samassa asennossa, jotta tietokone osaa myöhemmin yhdistää kuvat? Vai onko sillä ylipäätänsä mitään väliä, miten päin kamera on kiinni kaukoputkessa eri öiden välillä. Onko teillä ollut kamera koko ajan kaukoputkessa kiinni, kun olette ensin kuvanneet kohteen mustavalkoisena ja toisena yönä värisuodattimien läpi? Eli esimerkiksi M 33 kuvausprojektiin voisi valottaa vielä 20 tuntia lisää pitkällä aikavälillä. Toisin sanoen, pitkä valotusaika jaetaan pitemmälle aikavälille. Yllättävän usein pilvet keskeyttävät pitkät kuvaukset.
Vuoden 1999 toukokuun Sky & Telescope lehdessä sivuilla 126-129 on juttua amerikkalaisesta tähtiharrastajasta Paul Boltwoodista, joka viiden yön aikana valotti kuvaa yhteensä 20 tuntia. 20 tunnin valotuksella hän sai näkyviin peräti 24.1 magnitudin kohteita. Onkohan 24.1 magnitudin rajapyykki jo rikottu nykyisillä harrastajien välineillä? 10 metrin Keck teleskoopilla ja Hubblella on päästy jo 30 magnitudiin erittäin pitkillä valotusajoilla! Oletteko määrittänyt kuinka himmeitä kohteita on mahdollista saada näkyviin 7 tunnin valotuksella? Ja miten se tehdään tähtikuvaukseen tarkoitetuissa ohjelmissa. Pystyykö digijärjestelmän kuvista määritellä kohteiden kirkkauksia?
Lisäksi olen ihmetellyt, miten digijärjestelmällä voi ottaa kuvia H-alfa, O-III ja SII suodattimien läpi. Tällöinhän kamera pitää ottaa kaukoputkesta pois ja vaihtaa suodatinta. Vai ovatko suodattimet kiinni Sbigin filtteripyörässä? Ainakin Gerhard Bachmayer on ottanut hienoja kapeakaistaisia kuvia digijärkkärille.
http://www.pbase.com/gbachmayer/astropix
Miltä kuulostaa jos ammattinimeke olisi "tähtivalokuvaaja". Siinä olisi meikäläisen unelma-ammatti. Toivottavasti joskus tulevaisuudessa olisi mahdollista.
Lainaus käyttäjältä: juippi84 - 26.09.2006, 08:16:06
Eikö erittäin pitkät valotusajat voisi jakaa useammalle kuvaussessiolle. Esimerkiksi näin että, valotetaan kuvaa jokaisena kirkkaana tähtiyönä 1-5 tuntia vuoden ajan. Tällöin kuvan kokonaisvalotusaika olisi luokkaa 2-10 vuorokautta. Olisiko tämä mahdollista? Pitääkö tällöin kameran olla täsmälleen samassa asennossa, jotta tietokone osaa myöhemmin yhdistää kuvat? Vai onko sillä ylipäätänsä mitään väliä, miten päin kamera on kiinni kaukoputkessa eri öiden välillä. Onko teillä ollut kamera koko ajan kaukoputkessa kiinni, kun olette ensin kuvanneet kohteen mustavalkoisena ja toisena yönä värisuodattimien läpi? Eli esimerkiksi M 33 kuvausprojektiin voisi valottaa vielä 20 tuntia lisää pitkällä aikavälillä. Toisin sanoen, pitkä valotusaika jaetaan pitemmälle aikavälille. Yllättävän usein pilvet keskeyttävät pitkät kuvaukset.
Ei vuoden ajan, koska yleensä jokin kohde on hyvin näkyvissä vain muutaman kuukauden. Mutta periaatteessa kyllä voisi valottaa vaikka 30 yötä samaa kohdetta. Ainoa rajoitus siinä on kuvaajan kärsivällisyys - tekee mieli kuvata muitakin kohteita. Järkyttävän pitkillä ja useilla kuvausöillä saisi tietysti parempia kuvia, mutta jossain vaiheessa tulee vastaan
the law of diminishing returns, eli saavutettu parannus kuvaan ei enää ole suhteessa nähtyyn vaivaan ja panostukseen. Tosin "isot pojat" maailmalla valottavat kohteita joskus 10 tai jopa useita kymmeniä tunteja. Itse en ole vielä päässyt sille tasolle kuvaajana. Kohteen saaminen kuvaan on sitten sen verran vaivalloista, että yhden yön aikana ei ehdi tai kannata valottaa kuin yhtä tai maksimissaan kahta kohdetta. Kamera on joskus ollut kiinni kuvaussessioiden välissä ja joskus ei. Ohjelmallisesti voi kyllä yhdistää kuvia, vaikka olisi otettu eri kulmissa tai vaikka eri kaukoputkillakin (se riippuu käytettävästä ohjelmasta ja taidoista).
LainaaVuoden 1999 toukokuun Sky & Telescope lehdessä sivuilla 126-129 on juttua amerikkalaisesta tähtiharrastajasta Paul Boltwoodista, joka viiden yön aikana valotti kuvaa yhteensä 20 tuntia. 20 tunnin valotuksella hän sai näkyviin peräti 24.1 magnitudin kohteita. Onkohan 24.1 magnitudin rajapyykki jo rikottu nykyisillä harrastajien välineillä? 10 metrin Keck teleskoopilla ja Hubblella on päästy jo 30 magnitudiin erittäin pitkillä valotusajoilla! Oletteko määrittänyt kuinka himmeitä kohteita on mahdollista saada näkyviin 7 tunnin valotuksella? Ja miten se tehdään tähtikuvaukseen tarkoitetuissa ohjelmissa. Pystyykö digijärjestelmän kuvista määritellä kohteiden kirkkauksia?
En ole mitannut 7 tunnin M33-kuvaa (täytyykin laittaa muistiin ja mitata). Mutta 10 cm linssiputkella pääsen 5 minuutin valotuksella magnitudiin 17 ja tunnin valotuksella magnitudiin 18,5 (kaupungissa). Vastaavasti 20 cm putkella tunnin valotuksella pääsee noin magnitudiin 20. Digijärkkärin kuvista pystyy ilman muuta määrittelemään kirkkauksia. Christian Buil on jopa havainnut eksoplaneetan ylikulun digijärkkärillä.
Lainaus käyttäjältä: juippi84 - 26.09.2006, 08:16:06
Lisäksi olen ihmetellyt, miten digijärjestelmällä voi ottaa kuvia H-alfa, O-III ja SII suodattimien läpi. Tällöinhän kamera pitää ottaa kaukoputkesta pois ja vaihtaa suodatinta. Vai ovatko suodattimet kiinni Sbigin filtteripyörässä? Ainakin Gerhard Bachmayer on ottanut hienoja kapeakaistaisia kuvia digijärkkärille.
Kiinnitän suotimen T-adapterissa tai polttovälin lyhentäjässä olevaan 2" suodinkierteeseen. Jos vaihdan suodinta (esim. HaRGB kuvassa), otan kameran irti ja yritän sen saada samaan asentoon takaisin, jotta menettäisin mahdollisimman vähän kuvan reunoja. Jatkossa olen ajatellut käyttäväni Gerd Neumannin (http://www.gerd.neumann.net (http://www.gerd.neumann.net)) filtteritaskua jos saan sen sopimaan johonkin väliin.
Miten pitkällä valotusajalla digijärjestelmällä pääsee noin 20 magnitudiin? Putkena olisi 10" Newton ja kamerana Canon 400D herkkyydellä 1600.
Haluan kuvata himmeitä komeetteja ja asteroideja esim. "Xena".
Lainaus käyttäjältä: tmetsala - 26.09.2006, 08:51:21Christian Buil on jopa havainnut eksoplaneetan ylikulun digijärkkärillä.
Ihan vain kommenttina tähän, että eksoplaneettahavainnot eivät tarvitse mitenkään pitkiä valotuksia (ovat vain noin 10....60 sek.), vaan tärkein ominaisuus on kameran, kaukoputken ja seurannan laatu. Eksojen havainto on sitäpaitsi enemmänkin "sarjakuvausta", kuin yksittäisen kuvien ottamista. Yhdestä kuvasta ei voi vielä mitata mitään ylikulkua tms. kuten varmaan monet teistä jo tietävätkin. Se, että digijärkkärillä on saatu havaittua ekson ylikulku on aivan mahdollista, mutta se kuinka luotettava (siis kuinka suuret virherajat) havainto on, onkin jo sitten toinen seikka.
Itse hieman epäilen, että Maasta käsin voitaisiin havaita kohteita joiden magnitudi on 24+. Nimittäin hyppäys 20 magnitudista (joka on jo aika himmeä) 24:ään on aikamoinen. Asteikkohan on logaritminen (hyppäys magnitudissa on noin 2.5 kertainen kirkkauden muutos). Tälläinen vaatisi kyllä todella ison putken ja todella laadukkaan CCD -kameran ja vielä uskomattoman hyvän kelin. Normaalin, suomalaisen, harrastajan ei kannata kovinkaan vakavissaan toivoa 24 mag. kohteiden havaitsemista. Mutta ainahan sitä voi yrittää.....
Ei se mag 24 ihan utopistinen tavoite ole. Mittailin Artjärvellä kuvaamaani dataa Iris-sumusta. Valotustahan niissä kuvissa on vajaat 4 tuntia 10 cm linssiputkella. Pinpoint-ohjelmalla saatu rajamagnitudi siitä datasta on 22,7. Tulos ei välttämättä ole ihan tarkka, koska käyttämäni USNO-A2.0 -katalogi loppuu johonkin 21:een, joten ohjelma on joutunut extrapoloimaan. Mutta suuntaa antava tulos se on kuitenkin ja kuvassa näkyy tähtiä, joita ei ole USNO-B2.0 -katalogissa (joka kait ulottuu johonkin mag 22:een).
Isolla putkella, esim. 10-16", hyvissä olosuhteissa ja muutama tunti valotusta... se olisi siinä.
t. Timo-Pekka
MITÄ MITÄ tuskinpa minä olin ensimmäinen suomalainen amatööri joka otti yli 6 tunnin valotuksen http://www.kolumbus.fi/jappervokki/Ngc7023IRISnebulaF.jpg (http://www.kolumbus.fi/jappervokki/Ngc7023IRISnebulaF.jpg). Kuvasin tämän 26.8-29.8.2006 välisinä öinä ja valotusaika kokonaisuudessaan oli 7 tuntia ja 10 minuuttia. Olishan tuokin jonkin tason meriitti :D. Ei vaiskaan ihan vaan mielenkiinnosta, että eikös näin ole ennen kukaan ruukannut tehdä.
PS: kun postaan myöskin tuolla http://www.cloudynights.com/ foorumilla niin siellä ei ole mitenkään ihmeellistä jos joku on valottanut jopa 10 tuntia jotakin kohdetta ::)
Mikko
Paljon olen asiaa opiskellut ja jotain siitä ymmärtänytkin. Yksi tällainen ihan perusjuttu kaihertaa mieltä, en ole siinä saavuttanut täyttä ymmärrystä. Minkä takia käytetään niin pitkiä valotuksia? Sanotaanko nyt vaikka neljää minuuttia ja siitä yli. Noin pitkillä valotuksilla laitteiden tekniset vaatimukset nousee jo tosi korkealle (seuranta). Pitkän valotuksen aikana vahinkojen todennäköisyys nousee, vaikka nyt johtoihin kompastuminen tai jalustan tönäisy.
Kun kuvien pinoamisella vielä saavutetaan mm. se etu, että kohinaa saadaan vaimennettua. Oliko se suhde nyt niin, että 16 kuvaa pinoamalla kohina putoaa neljännekseen? Jos nyt kohteesta tulee vaikka 5 fotonia minuutissa, niin 10 minuutin valotuksella saadaan haaviin 50 kappaletta (no ei tietenkään oikeasti, mutta kuvitellaan). Samat fotonit saadaan kasaan viidellä kahden minuutin valotuksella ja kohina saadaan pienemmäksi (?).
Siis minkä takia kannattaa käyttää tuollaisia jopa 20 minuutin valotuksia?
Petri
Kysyinpä samaa asiaa parisen vuotta sitten:
http://foorumi.avaruus.fi/index.php?topic=630.0
Jos kohde on himeä niin kahden minuutin valotuksessa voi käydä niin että kohteen signaali ei ylitä lukukohinan signaalia eikä niin ollen auta vaikka kuvia pinoaisi kuinka - jos nyt olen suunnilleen oikein ymmärtänyt.
Kapeakaistakuvauksessa varsinkin niitä kohteen fotoneja tulee niin vähän että pitkät valotukset on tarpeen
Lainaus käyttäjältä: rintape - 08.01.2010, 14:54:02
Kun kuvien pinoamisella vielä saavutetaan mm. se etu, että kohinaa saadaan vaimennettua. Oliko se suhde nyt niin, että 16 kuvaa pinoamalla kohina putoaa neljännekseen?
Tällainen keskiarvoistuksen autuuden harhakuva juontanee juureensa planeettakuvauksesta ja siinä tehtävästä satojen ruutujen pinoamisesta. Pitää muistaa että kohina itsessään ei merkkaa mitään, vaan merkitsevä suure on signaalin suhde kohinaan. Signaalikohinasuhde paranee keskiarvoistamistakin paremmin pidempään valottamalla, koska pitkissä valotuksissa kohteesta saadaan talteen enemmän fotoneja eli kohde näyttää kirkkaammalta.
Jokaiseen valotukseen tulee mukaan lukukohina kuten Einari sanoi, ja mitä pidempiä osavalotukset ovat, sitä pienempi se lukukohinan osuus kaikesta saadusta datasta on ja sitä siloisempi lopputuloksesta tulee.
20 minuutin valotukset tulevat kyseeseen lähinnä kapeakaistafilttereitä käytettäessä tai sitten todella pimeissä paikoissa. Kapeakaistafiltteristä pääsee läpi todella vähän signaalia. Jos kuvaat H-alphalla 30s osavalotuksia, sumunriekaleet kylpevät pimeän taustataivaan kohinassa ja 20x30s pinokin on paljon kohinaisempi kuin yksittäinen 600s valotus, jossa sumun signaalia on päässyt kertymään ruhtinaallisesti verrattuna taustakohinaan. Kokeile vaikka.
Edit: Tuli vielä mieleen vähän selväkielisempi perustelu: Planeettakuvauksessa sitä kohinaa on pakko poistaa keskiarvoistamalla, koska ilmakehän vuoksi valotusaikaa ei voi pidentää. Syvää taivasta kuvatessa voidaan, mikäli jalusta antaa myöten.
Lainaus käyttäjältä: Lauri Kangas - 08.01.2010, 15:51:49
Edit: Tuli vielä mieleen vähän selväkielisempi perustelu: Planeettakuvauksessa sitä kohinaa on pakko poistaa keskiarvoistamalla, koska ilmakehän vuoksi valotusaikaa ei voi pidentää. Syvää taivasta kuvatessa voidaan, mikäli jalusta antaa myöten.
Tuo pitää pikaansa vain jos resoluutiolla ei ole suurta väliä. Seeing levittää tähdet tehokkaammin pitkän valotuksen aikana. Esim pallomaisissa joukoissa useimmiten on valoa riittävästi mutta jos valottaa likaa niin tähdet sulaa yhteen jo ennen kennoa.
Kaizu
Näin on. Juuri tähän perustankin tuon planeetta vs. deepsky vastakkainasettelun. Syvän taivaan kuvissa ei voi koskaan päästä (suomen oloissa) planeettakuvien tasolle erotuskyvyssä koska vaadittavat valotusajat on tuhansia kertoja pidempiä kuin ilmakehän rauhallisten hetkien kestot.
Ja sitten on vielä hyvä tiedostaa, että kohteesta lähtenyt valo eli fotonivirta on vaihtelevaa eikä tasaista. Vähän niin kuin vesisade. Mitä pidempään valottaa, sitä paremmin myös vähäinen fotonivirta ylittää vähitellen kameran kohinan ja meillä on mahdollisuus saada pinoamalla himmeät osat paremmin näkyviin. Näin myös kuvan kontrasti paranee.
Yksi vaikuttava tekijä on myös käytössä olevan digikameran kohinataso tietyllä ISO-herkkyydellä. Itse valotan mieluummin 2 minuuttia ISO 1000 herkkyydellä kuin 1 minuutin ISO 2000 herkkyydellä. Tämä siksi että Canon EOS 7D:n ominaisuuksiin näyttää kuuluvan kohinatason (erityisesti värikohinan) nousu pitkissä valotuksissa suurilla (yli ISO 1600) herkkyyksillä, jos taustataivas on kovin valosaasteinen ja vaalea. On siis parempi kuvata pienemmällä herkkyydellä pidempään, jolloin taustakohinan määrä ja muoto ovat siedettävimpiä kuvankäsittelyn kannalta. (Pitänee vielä testata kameran kohinanpoistotoimintoja tässä suhteessa, tähän mennessä tapahtuneissa kuvauksissani pitkän valotuksen kohinanpoisto on ollut pois päältä.)
Lainaus käyttäjältä: Timpe - 08.01.2010, 19:11:31
Pitänee vielä testata kameran kohinanpoistotoimintoja tässä suhteessa, tähän mennessä tapahtuneissa kuvauksissani pitkän valotuksen kohinanpoisto on ollut pois päältä.
Eikö sama saavuteta vähentämällä kuvista darkit jälkikäteen?
Lainaus käyttäjältä: naavis - 08.01.2010, 19:29:30
Eikö sama saavuteta vähentämällä kuvista darkit jälkikäteen?
Darkit vähentävät ainakin kuumat pikselit yms. mutta olen epäileväinen satunnaisen kohinan suhteen. Jokaisesta ruudusta pitäisi olla rinnakkainen dark-ruutu kuvattuna samaan aikaan, jos oikein asian ymmärrän ja jotta homma toimisi kuten kaavailit. Tietääkö joku tarkemmin?
Lainaus käyttäjältä: Timpe - 08.01.2010, 19:41:00
Darkit vähentävät ainakin kuumat pikselit yms. mutta olen epäileväinen satunnaisen kohinan suhteen. Jokaisesta ruudusta pitäisi olla rinnakkainen dark-ruutu kuvattuna samaan aikaan, jos oikein asian ymmärrän ja jotta homma toimisi kuten kaavailit. Tietääkö joku tarkemmin?
Mielestäni tuo menee noin.
Ja tuohon alkuperäiseen kysymykseen.
Olen pyrkinyt käyttämään niin pitkiä valotuksia, mitä seurannan tarkkuus millekin polttovälille mahdollistaa. Ja herkkyys sille tasolle, että histogrammista katsottuna ei ole tapahtunut ylivalotusta.
tuolla on selitetty ja esimerkein näytetty aika hyvin:
http://www.samirkharusi.net/sub-exposures.html
hieman masentavaa esim kun todetaan tuolla "64 min at dark site = 16 h in suburbia", ja vielä kun valoisalla paikalla osavalotukset tulee olla lyhyitä niin saman SNR:n saavuttaminen vaatii ruutuja ihan mahdottomasti. Johtopäätös on siis että pitäisi muuttaa kauas maalle jossa on pimeää :)
Lainaus käyttäjältä: Timpe - 08.01.2010, 19:41:00
Darkit vähentävät ainakin kuumat pikselit yms. mutta olen epäileväinen satunnaisen kohinan suhteen. Jokaisesta ruudusta pitäisi olla rinnakkainen dark-ruutu kuvattuna samaan aikaan, jos oikein asian ymmärrän ja jotta homma toimisi kuten kaavailit. Tietääkö joku tarkemmin?
Darkien kohina on lämpökohinaa, siis tilastollista, joten darkien ei periaatteessa tarvitse olla samanaikaisia lightien kanssa, mutta niitä (tai "sitä") pitää olla riittävästi, eli suunnilleen yhtä paljon kuin lightia.
Alkuperäinen kysymys on hyvä. Yksinkertainen vastaus on että pitkiä valotuksia käytetään paremman signaali/kohina suhteen (SNR) saavuttamiseksi.
Mutta miksei pinoaminen ja darkkien vähentäminen ole yhtä tehokasta? Vastauskin on jo tuossa aiemmin: jokaisessa kuvassa on mukana kameran aiheuttama kohina, joka lisääntyy kuvia yhdistettäessä nopeammin kuin himmeän kohteen synnyttämä signaali. Kameran kohina koostuu kennon lukukohinasta ja pimeävirran kohinasta.
Kaikki signaalit kameran kennolla aiheuttavat kohinaa: taivaalta valuva fotonivirta (sekä kohteesta että taustataivaasta) ja kameran pimeäsignaali sisältävät kohinaa suunnilleen signaalin neliöjuuren verran. Siis myös darkissa on signaali- ja kohinakomponentit, pienen signaalin takia yksittäisen darkin SNR on varsin huono. Siksi darkkeja kannattaa ottaa mahdollisimman monta ja pinota ne jolloin SNR paranee ja darkin vähentäminen lisää lopullisen kuvan kohinaa mahdollisimman vähän. Yleinen harhaluulo on että darkin vähentäminen vähentää kohinaa, mutta se lisää sitä darkin kohinan verran. Se mikä vähenee on darkkisignaali, mikä näkyy esimerkiksi juuri lämpimien pikseleiden häviämisenä.
Kohinalähteiden ymmärtäminen auttaa parempien kuvien saamiseen ja valotusaikojen optimointiin. Helppoa se ei toki ole.
arto
Olen alkanut nyt käyttää 20 minuutin osavalotuksia 10 minuutin sijasta, ja kuvien kohina on vähentynyt aivan selvästi. Pitää alkaa seuraavaksi tehdä kokeita 30 minuutin osavalotuksilla. Kunnollisten pimeäruutusarjojen ottaminen oikeassa lämpötilassa on tosin käytännössä mahdotonta; esimerkiksi viimeisimmissä kuvissani käytin 24 pimeäruutua, ja 24*20min on 8 tuntia!
Kannattaako kuvatessa ottaa kameran kohinanpoistotoiminto pois käytöstä jos se on mahdollista?
Jos käyttää darkkeja kuvien kalibrointiin, niin kameran kohinanpoistosta ei ole hyötyä >>> pois päältä vaan. Kohinanpoisto periaatteessa kuvaa oman darkin joka valotukselle ja vähentää sen raakakuvasta automaattisesti.
Kohinan poistoakin on kahta tyyppiä (ainakin EOS 7D:ssä): toinen on "kohinanpoisto suurella herkkyydellä", jolle löytyy pois/matala/normaali/voimakas -asetukset ja sitten on "pitkän valotuksen kohinan poisto". Kumpi tässä on kyseessä? Jälkimmäisen voi ottaa pois käytöstä turhana, mutta tuo suuren herkkyyden kohinan poisto voi olla asennossa matala. Tosin tuokin taitaa vaikuttaa vain JPG-kuviin eikä RAW-kuviin.
Pitkät valotusajat/ herkkyys - asetukset.
Edellisissä on jonkin verran käsitelty myös tätä aihetta, mutta jos annan lähtöarvoja: kamera Canon 40D (modaamaton), osavalotukset 2- 3 min ja kohteet Messierin, niin mikä tai mitkä herkkyydet olisivat parhaita käytettäväksi, ISO 800 ja 1600 välillä RAW-kuvissa, valon keräyksen, pinottavien kuvien määrän, kohinan, kuvan tarkkuuden kannalta. Olen todennut, että periaate 3x120s kuva ei aivan vastaa 2x180s kuvaa, vaikka pitäisi.
Oksasen Artohan tuossa edellä tämän selitti: enemmän kuvia = enemmän kohinaa.
Darkeista ei muuten ole juurikaan hyötyä tavallisten digikameroiden kanssa.
Mutta fläteistä on aina iloa!
Lainaus käyttäjältä: Tuomo Repo - 15.10.2010, 10:15:16
Pitkät valotusajat/ herkkyys - asetukset.
Edellisissä on jonkin verran käsitelty myös tätä aihetta, mutta jos annan lähtöarvoja: kamera Canon 40D (modaamaton), osavalotukset 2- 3 min ja kohteet Messierin, niin mikä tai mitkä herkkyydet olisivat parhaita käytettäväksi, ISO 800 ja 1600 välillä RAW-kuvissa, valon keräyksen, pinottavien kuvien määrän, kohinan, kuvan tarkkuuden kannalta. Olen todennut, että periaate 3x120s kuva ei aivan vastaa 2x180s kuvaa, vaikka pitäisi.
Valotusaika niin pitkäksi, kuin seuranta tai kuvauspaikan valoisuus sietää. Ja varmasti kuvanlaadussa huomaa, onko käytetty herkkyyttä 800 vai 1600, mutta tässäkin asiassa arki on täynnä kompromisseja.
Muistaakseni joku on sanonut, että herkkyyksissä täydet arvot (esim. 1600) on käytännössä yhtä hyviä, kuin väli lukemat esim. 1250 tai 1000.
ISO arvolle oli kai joku optimilukema, esim omallani ISO 800.
En sitten tiedä mikä noissa uudemmissa malleissa on jossa maksimi on ISO 6400 tai enemmänkin.
ISO 800 ja valotus taustataivaan mukaan, silloin ei voida mennä kovin pahasti metsään. Tämä olettaa että seuranta toimii.
Optimaalisen iso-arvon löytämisessä on useita huomionarvoisia juttuja jotka menee paikoin ohi fyysikoltakin. Nyrkkisääntönä pidettäköön, ettei vahvistusta kasvattamalla saada talteen yhtään enempää fotoneita, mutta isommalla herkkyydellä saatetaan kuitenkin hukata niitä kirkkaissa alueissa. Itse en järkkärillä ikinä jaksanut murehtia vaan käytin aina 800:aa. Ei pidä hämääntyä siitä, että kuva näyttää kameran näytöllä paremmalta suuremmilla arvoilla.
Kuvaan itse useimmiten ISO800:lla vaikka 7D:stä löytyy arvoja 3200/6400 saakka. Mutta tämäkään ei ole hakattu kiveen, sillä esim. kovin valosaasteisella taivalla saatan tiputtaa herkkyyden ISO400:aan värikohinan minimoimiseksi. Ja samoin pimeältä taivaalta saa hyvin kuvia myös ISO1600:llakin. Kuitenkin jos käytän suuria herkkyyksiä, niin maksan siitä pidentyneenä kuvankäsittelyaikana (kohinanpoistoa monessa vaiheessa). Käytännössä tästä yhtälöstä ottaa mieluiten sen "kameralle sopivan pienen" herkkyyden ja riittävän pitkän (2-4 min) valotusajan, jos vain laitteet ja taustataivas antavat myöten.
Meikäläinen taas vääntää nupit kaakossa iso 6400:lla tuolla 550D:llä, jalusta (Heq5) kykenee vain noin minuutin valotuksiin, joten on mukava nähdä heti kameran ruudulta "hyviä tuloksia". Kohinan määrä on omasta mielestäni sopivan alhainen noissa pinotuissa ja viimeistellyissä kuvissa.
Kuinka tällainen valokuvien yhdistäminen käy? Millä ohjelmalla?
Miten pitkiä valotuksia käytetään?
Lainaus käyttäjältä: Arzka - 22.10.2010, 16:34:49
Kuinka tällainen valokuvien yhdistäminen käy? Millä ohjelmalla?
Miten pitkiä valotuksia käytetään?
Laitapas foorumin hakutoimintoon hakusanoiksi "pinoaminen" tai "registax", sillä löytyy vastauksia. Itse en osaa käyttää, mutta tuhat muuta osaa... Vastaus se oli tämäkin.
Kari
Lainaus käyttäjältä: GaryP - 22.10.2010, 20:19:37
Laitapas foorumin hakutoimintoon hakusanoiksi "pinoaminen" tai "registax", sillä löytyy vastauksia. Itse en osaa käyttää, mutta tuhat muuta osaa... Vastaus se oli tämäkin.
Kari
Registaxia ei järkkärikuvien pinoamiseen kannata käyttää, se on suunnattu lähinnä planeetta- ja kuuvideoiden pinoamiseen. Järkkärikuviin suosittelen vaikeaselkoista mutta tehokasta IRIStä (http://astrosurf.com/buil/us/iris/iris.htm) tai helppokäyttöisempää muttei niin monipuolista DeepSkyStackeria (http://deepskystacker.free.fr/english/index.html).
Sattuisko kenelläkään olemaan vanhoja mekaanisia lankalaukaisimia ,yksikin riittää. Minun katkesi , ei tunnu liikkeissä olevan .
Lainaus käyttäjältä: Reijo Teränen - 03.10.2011, 22:03:21
Sattuisko kenelläkään olemaan vanhoja mekaanisia lankalaukaisimia ,yksikin riittää. Minun katkesi , ei tunnu liikkeissä olevan .
Onko pituudella väliä?
Miljoonalaatikosta saattais jonkinlainen nysä löytyä.
Ei sillä niin väliä ole , vanha oli 20 senttinen .
Luin ihan mielenkiinnolla CN:n foorumilta tätä ketjua (http://www.cloudynights.com/ubbthreads/showflat.php?Cat=&Board=DSLR&Number=4921955&Forum=,All_Forums,&Words=&Searchpage=0&Limit=25&Main=4921756&Search=true&where=&Name=&daterange=1&newerval=1&newertype=d&olderval=&oldertype=&bodyprev=#Post4921955) sen jälkeen kun olin ihastellut Murtsin 2 minuutin valotuksilla otettua hienoa kuvaa.