Kun olen aloittanut tähtiharrastuksen niin, kannattaako tähtikuvaukseen tarkoitettua kameraa ostaa?
Kuinka monen vuoden päästä harrastuksen aloittamisesta te muut olette ostaneet kameran?
Edit: Kielioppi :embarrassed:
Moi TähtiJussi - ja tervetuloa tähtiharrastuksen pariin :)
En osaa muusta sanoa, mutta Kuuhullu kun olen, niin olen kuvaillut sitä.
Eli mulla on aika iso peilikaukoputki ja omasta mielestäni hyvä jalusta, mutta tosi vaatimaton kamera, yksinkertainen pokkari mallia Sony DSC-W50 eli Cyber-shot -sarjaa. Eli oon kuvannut okulaarin läpi ns. afokaalisesti Kuuta. Kuu on sopivan kirkas, kun ei kuvaa täysikuuta vaan about puolikasta.
Homma menee niin, että digikameralla sihdataan okulaariin (tätä kutsutaan myös nimellä digiscoping). Käytän itse Kuun kuvaamisessa esiohjelmoitua valotustoimintoa (hiekkaranta) ja automaattitarkennusta. Sutta tulee pakosta, mutta ns. digiadapteri auttaa (se pannaan kiinni kameraan ja okulaariin ja sillä on mukavaa etsiä oikea kohta mistä Kuu näkyy). Digiadapterista on kuva ohessa, sitä saa mm. Ursasta, Teknofokuksesta ja Ylva-astronomiasta parilla kympillä.
Eli tahdon sanoa, että älä osta missään tapauksessa mitään kallista kameraa ensin. Kokeile ihan pokkarilla mitä rupee näkymään Kuusta.
Jos haluut kokeilla planeettoja, katso säiettä jossa kerrotaan web-kameroista (tähtikuvauksen alla). Ja jos haluat oikein tähtitaivasta kuvata, sitäkin voi aloitella ihan ilman kaukoputkeakin, mutta valitettavasti tähän ei riitä pokkari vaan tarvitset järjestelmäkameratasoisen laitteen, jossa on pidempiä valotuksia. Katso tuosta alla olevasta, seuraavasta säikeestä Jussi R:n postaus 7.3.08, mitä hän sai aikaan hienolla digijärjestelmäkameralla:
http://foorumi.avaruus.fi/index.php?topic=288.135 (http://foorumi.avaruus.fi/index.php?topic=288.135)
Tässä seuraavassa säikeessä on esimerkki mitä tolla äsken mainitulla Kuutekniikalla voi saada aikaan. Mutta muista, että tässä on ollut mulla iso putki ja hyvä jalusta. Mutta kokeilla aina kannattaa :)
http://foorumi.avaruus.fi/index.php?topic=2287.0 (http://foorumi.avaruus.fi/index.php?topic=2287.0)
Tästä alla olevasta kuvasarjasta myös näät, mitä hassua jälkeä voi myös tulla kun rupee sihtaan, joten ei kannata pelätä. Tuossahan Kuu on kuin Neptunusta kiertävällä radalla ...
Ja kolmannesta näkyy, että tulos voi olla aika nättikin näin edullisella ja yksinkertaisella kalustolla.
Kameraa en ostanut vaan sain suurin piirtein samaan aikaan kun aloitin tähtiharrastuksen, kamera oli Kodack Brownie. Sillä ei tullut otettua tähtikuvia.
Ensimmäisen tähtikuvaukseen sopivan kameran ostin n. 15v harrastuksen alun jälkeen. Se oli Praktica järkkäri. Sillä sain otettua muutaman kuvan taivaaltakin.
Ensimmäiset tähtikuvan näköiset tähtikuvat otin n 40v harrastuksen alkamisesta. Tällöin tuli markkinoille digikamerat. Minun kykyni yhdistettynä filmikameraan eivät tuota esityskelpoisia tähtikuvia. Digitekniikasta tuli minulle pelastus.
Kunnon tähtikuvien edellytyksenä on mm. kunnollinen laitteisto. Kunnollinen laitteisto ei ole halpa. Kannattavuus riippuu kovin monesta asiasta. Yksi niistä on se että kuinka pitkään tulet asiaa harrastamaan. Jos tiedät sen, tiedät myös kuinka pitkään laitteistollasi on käyttöä.
Digipokkarilla voi kokeilla tähtikuvausta ja todeta että kennolle valottui jotakin. Järjestelmäkameralla saa vähän parempia kuvia ja tähtikuvaukseen rakennetuilla CCD-kameroilla otetaan sitten varsinaiset tähtikuvat. Kahdella ensin mainitulla on myös "siviilikäyttöä", jos vaikka sattuu kyllästymään harrastukseen sen sijaan Sbigillä ei juuri mummokuvia oteta.
Itse olen digijärkkärivaiheessa enkä ole vielä suostunut uskomaan että sillä ei kunnon tähtikuvia saa.
Kaizu
Kiitos noista tiedoista. On varmasti hyötyä ;)
Lainaus käyttäjältä: Kaizu - 20.03.2008, 20:10:38
Ensimmäiset tähtikuvan näköiset tähtikuvat otin n 40v harrastuksen alkamisesta. Tällöin tuli markkinoille digikamerat. Minun kykyni ........
Itse olen digijärkkärivaiheessa enkä ole vielä suostunut uskomaan että sillä ei kunnon tähtikuvia saa.
Kaizu
Itse otin ensimmäiset kuvat jollakin venäläisellä (?) kameralla reppuselässä Anttilasta ostetun putken päällä joskus -75-77. Kohde oli tyypilliseen tapaan Orionin sumu. Olin reilun kymmenen ikäinen. Onnistui itse asiassa ainakin negatiivista katsoen aika hyvin, joskaan ei koskaan tullut kuvaa kehitettyä. Jälkimmäinen asia johtui siitä, että kuvassa ei näkynyt rahoittajia (omia vanhempia siis) vakuuttavia kohteita ;). Jokunen vuosi (~1990) sitten nuo negatiivit olivat vielä jäljellä, vaan ovat nyt hukassa.
Digijärkkäriin kanssa yritän uskoa. Seuraava steppi olisi APO-putki tai kaksi ja CCD kamera tai kaksi (toinen autoguidingiin). Tämän seuraavan stepin taidan jättää väliin ihan kaupunki/kerrostaloasumisen vuoksi.
Mihin sitä kameraa tähtiharrastuksessa tarvitaan? Itse olen pysynyt visuaalipuolella muutamaa kokeilua lukuun ottamatta ja näin tulee olemaan aina ja ikuisesti.
Lainaus käyttäjältä: Iiro Sairanen - 20.03.2008, 22:58:13
Mihin sitä kameraa tähtiharrastuksessa tarvitaan? Itse olen pysynyt visuaalipuolella muutamaa kokeilua lukuun ottamatta ja näin tulee olemaan aina ja ikuisesti.
Äläs nyt, eihän sitä ikinä tiedä ;) Nörtti kun taidan olla niin kaikki vempeleet kiinnostaa, se tuossa kuvauspuolella tuntuu kiinnostavan. Saa viritellä jos jonkinlaista että homma toimii edes siedettävästi.
Lainaus käyttäjältä: Uppo - 21.03.2008, 01:04:15
Äläs nyt, eihän sitä ikinä tiedä ;) Nörtti kun taidan olla niin kaikki vempeleet kiinnostaa, se tuossa kuvauspuolella tuntuu kiinnostavan. Saa viritellä jos jonkinlaista että homma toimii edes siedettävästi.
No näinhän se monilla menee ja melkein olen itsekin meinannut sortua siihen aikoja sitten :) Onneksi tulin järkiini ajoissa. Puhdas visuaalinen havaitseminen tuntuu vain vähentyvän kokoajan ja täytyyhän jonkun puolustaa sitäkin. Kamerarahat voi laittaa esim. havaintomatkaan tai sitten ostaa muutaman kunnon okulaarin.
Itse aloitin hapuilun tähtikuvauksen parissa tänä talvena, noin 20 v. harrastuksen jälkeen digijärkkärillä. Digijärkkäri siksi, että sille on muutakin käyttöä. Kuuta on tullut kuvatua, samoin Seulasia, jonkin verran Marsia ja eilen (20.3.) yritettiin ensimmäistä kertaa Saturnusta (ei nyt kehtaa tänne esiin laittaa...) ;)
Mutta jos valokuvauksesta on yleensäkin innostunut, niin kyllähän tuon tähikuvauksen voi aloittaa vaikka heti harrastuksen alussa.
Helpointa monien syvän taivaan kohteiden kuvaaminen on aloittaa ns. reppuselkä-systeemillä, eli kiinitetään kamera objektiiveineen kaukoputken päälle ja käytetään kaukoputkea vain seurantaan. Silloin pienet seurannan epätarkkuudet eivät "loista" samalla tavalla kuin kaukoputken läpi kuvaamalla, tarkennus on paljon helpompaa, laaja-alaisetkin kohteet mahtuvat kokonaan kuvakenttään jne.
Kuvaaminen ei kyllä ole mitenkään "päälajini", enemmän tulee edelleenkin tehtyä visuaalisia havaintoja.
Tässä eiliseltä illalta (21.47, 19.47 UT) Kuu kuvattuna Sony DSC-W50 digipokkarilla afokaalisesti, täysin käsivaralla ilman edes digiadapteria, läpi 2"okulaarisysteemin (UWA+TeleVue 2 x Big Barlow).
Kaukoputki oli Celestron C8-N, seurantajalustana Celestron Advanced GT. Kamerassa autofokus ja esivalittu valotusohjelma hiekkaranta (beach).
Jälkikäsittely MS Photo Premium 10: epäterävä maski (unsharp mask), kirkkautta, kontrastia ja värikylläisyyttä säädetty. Yksittäinen kuva, ei pinottu mitenkään.
Pallukkahan oli mielettömän kirkas, mikä tekee kohteesta erittäin hankalan kuvattavan. Mutta tämä kuva on hirmuisen yksinkertaisesti otettu, todella edullisella kameralla - eikä putkikaan ole kuin valovoimainen 20 cm perusnewton. Seurantasysteemi on riittävä tähän hommaan ainakin, myös toistaiseksi ollut luotettava ja on markkinoiden edullisimmasta päästä.
Jalustassa on goto -toimintokin, joka on helppo tällätä solar system -align -toiminnolla (tälläsin tietty Kuuhun), ja hyvin löytyi sen jälkeen Saturnuskin - noin suurin piirtein hyvin - koska en viitsinyt tarkasti suunnata jalustaa taivaannapaan. Mutta olishan molemmat tietysti löytyneet muutenkin, eli goto oli vain hifistelyä tässä 8). Seuranta on tärkeä kuitenkin.
Offtopic, olosuhteista sen verran, että eilen esim. oli tossa kuvaushetkellä täällä Akaan Toijalassa pakkasta sellaiset 9 astetta ja pakkanen kiristyi koko ajan. Vähän ohjauspulikka oli hidastunut näytöltään, mutta seuranta pelitti hyvin ja herkästi siirtyili pulikalla Saturnuskin yli 150 x suurennoksellakin aina paikalleen noin 2 minuutin päästä, kun en ollut viitsinyt suunnata jalustaa alunperin kunnolla. Oli muuten Saturnus kaunis!
Eli haluan siis sanoa muuta, kuin että havaitsemisesta voi ja saa nauttia - ja pysyvämpien muistojen saamiseksi antaa edullisen perusdigipokkarikameran automatiikan hoitaa "likainen työ" ... :D
Lainaus käyttäjältä: Uppo - 21.03.2008, 01:04:15
Nörtti kun taidan olla niin kaikki vempeleet kiinnostaa, se tuossa kuvauspuolella tuntuu kiinnostavan. Saa viritellä jos jonkinlaista että homma toimii edes siedettävästi.
Tunnustaudun nörtiksi itsekin, mutta olen ollut havaitsevani että ilman kameraa tulee havainnoinnistakin jotain eli näkee oikeasti paljon enemmän tähtitaivaasta. Jos tähän yhtälöön ottaa mukaan jonkin sortin kameran, niin homma menee tosiaankin virittämiseksi ja säätämiseksi 80% ajasta, jotta saisi otettua niitä siedettävän hienoja kuvia (ainakin näillä siirrettävillä havaintosysteemeillä). Itse havaitseminen pyrkii jäämään vähäisemmälle huomiolle, kun mielessä pyörivät vain seurantatarkkuudet, valotukset, tarkennukset, kuvan sommittelut, suodatukset jne. jne.
Olen toki valmis ottamaan mukaan kamerankin tähtitaivaan alle jotain erityistarvetta varten, mutta tällöin asennoidun jo ennakkoon siten, että ajasta kuluu nyt laitteiston säätämiseen ja muuhun kuvaustouhuun leijonanosa. Yllä oleva kertoo myös siitä, että tähtikuvaus on sieltä vaativimmasta päästä tähtiharrastusta enkä ole siihen niin viitsinyt paneutua. (Kuvaajien ei siis kannata provosoitua mokomasta, sillä meitä tähtiharrastajia on niin moneen lähtöön, eikä yksi osa-alue ole toista parempi...)
... Timpe, oot oikeassa että ei kannata antaa kameran viedä havaitsijaa :)
Tosiaan ton yläpuolella olevan vaikean kuvauskohteen eli täysikuun-pallukan kuvaus kesti tasan 2 minuuttia (josta ajasta 1 kuva onnistui ja 4 ei). Sihtasin siis vaan okulaariin tolla digipokkarilla ja annoin kameran automatiikan hoitaa loput. Varsinaiselle havainnoinnille jäi aikaa siis kolmesta vietetystä tunnista vielä 2 tuntia ja 58 minuuttia ::)
Tää on kyllä siinä milelessä huono esimerkki, että Kuu on digipokkarilla sinällään helppo kuvata, mutta todellinen tähtivalokuvaus onkin sitten vaativaa (planeetat, sumut sun muut) eikä mitenkään onnistu millään digipokkarilla (ainakaan kunnolla).
Mun motto on tosiaan nautiskelu, ja on mukavaa saada pieniä muistoja näistä sessioista. Siihenhän oikeastaan digipokkari on tarkoitettukin, ja tuntuu kyllä antavan nättejä Kuumuistoja ;D
Lainaus käyttäjältä: Iiro Sairanen - 20.03.2008, 22:58:13
Mihin sitä kameraa tähtiharrastuksessa tarvitaan? Itse olen pysynyt visuaalipuolella muutamaa kokeilua lukuun ottamatta ja näin tulee olemaan aina ja ikuisesti.
Eihän siinä tähtiharrastuksessa sinänsä kameraa tarvita, mutta tähtikuvauksessa se on tarpeen, toisin kuin visuaalihavvaitsemisessa. ;)
Itse olen ollut aina teknisesti orientoitunut. Sen takia lienen myös teknisellä alalla hutkijana. Toisaalta, onhan noita harvoin havaintoikkunaan osuvia kohteita kiva katsella jälkikäteen kuvaruudulta. Ja se onnistumisen tunne on edes kohtuullisten kuvien jälkeen ihan mukava.
Ei tähtikuvaukseen tarvitse kameraa ostaa.
Suomessa on kattava verkosto tähtiyhdistyksiä torneineen, putkinne ja kameroineen. Yhdistyksissä myös osataan käyttää laitteita. Rohkeasti mukaan toimintaan!
Vaikka välimatka olisi pitkäkin, kokemusten vaihdolla ja käytännön testauksella pääsee tuntuman mitä kuvaus käytännössä on. Samalla seviää kuvauksen haasteet ja laitteistojen toiminta sekä rajoitukset. Tällainen selvittely saattaa säästää hukkainvestoinneilta.
Missä päin Suomea harrastat?
jk
No pistetään nyt kuitenkin tuo aloittelevan kuvaajan 20.3. Saturnus tänne näytteille. Kuvattu Pentax K100D digijärkkärillä, putkena SW 200/1000 newton, HEQ5 jalusta ja 2x barlow. Kuvattu "sarjatulella" ISO 200 herkkyydellä ja 1/20 ajalla, parhaat kuvat sitten pinottu Registaxilla ja hieman säädelty Photoshopissa. Tarkennus ei oikein asettunut ihan kohdalleen ja iso osa kuvista oli käytökelvottomia, mikä johtui varmaankin kelistä kun en välilä muuttanut tarkennusta tai kameran asetuksia.
Siellä naapuripitäjässä Akaan Toijalassa (itse olen Kylmäkoskelta...) ollaan kyllä ihan oikeassa, koko ilta siinä kuvaustouhussa melkein meni, kun yritti säätää tarkennusta ja valotusaikaa jotenkuten kelvolliseksi sen jälkeen, kun oli ensin polvistunut universumin edessä napatähtäimeen tuijotellessa. Puhumattakaan näppien jäätymisestä kameran kanssa nysvätessä. Eikä ole lopputuloskaan häävi. :-[
Mutta ehkä kokemuksen kattuessa homma alkaa sujumaan paremmin. ;D
Moi Marko J: hyvä on nappaus Kylmäkosken mieheltä noin niin kun aloituskuvaksi :o
Hienosti olet saanut Saturnuksen kaapattua :) Siinä on pientä jäätyneet jäsenet 8) - ja siellä itte paikan päällä Saturnuksessa niillä on vielä kylmempi kyyti ...
Itse en ole uskaltanut edes yrittää planeettoja vielä. Kuuta vaan tuijottelen sitäkin ahkerammin.
Luulen kyllä, että toi on ihan normaali juttu että makulaa tulee (ainakin ittelläni tulee, mutta pixelit on ilmaisia - varsinkin megapikselit :P), ja kai se on juuri sen registaxin idea että hiiteen turhat ja parhaat pinoon.
Porukathan ottaa esim. webkameroilla tuhansiakin kuvia ja pinoilee niitä. Webkamerasta vaan kuulemma linssi pois ja kenno esille ja ei kun kuvaamaan. Ei kuulemma tarvitse Kuu- ja planeettakuvauksessa muuta - tiedä häntä kun en ole kokeillut ja on vähän tässä jo off -topic tämäkin. Tuolla webbikamerapuolella on ekspertit tälle jutulle.
Jatka kokeiluja - hyvältä vaikuttaa mun mielestä :)
Lainaus käyttäjältä: Uppo - 21.03.2008, 01:04:15
Äläs nyt, eihän sitä ikinä tiedä ;) Nörtti kun taidan olla niin kaikki vempeleet kiinnostaa, se tuossa kuvauspuolella tuntuu kiinnostavan. Saa viritellä jos jonkinlaista että homma toimii edes siedettävästi.
Minulla on tämän harrastuksen kanssa vähän sama juttu kuin Iirolla. Edelleenkin kyllä voin kameran kaivaa kuvatakseni revontulia tai yöpilviä tms. jotka eivät vaadi seurantaa. Muuten pidän kyllä itseäni puhtaana visuaalisen havaitsijana. Töissäni kun saan näprätä elektroniikan, laitteiden, kaapeleiden ja eri softien kanssa ihan tarpeekseni, niin ei sitten enää vapaa ajalla oikein tahdo enää jaksaa. Itselleni visuaalinen havaitseminen ja kohteiden piirtäminen tuo mukavaa ja rauhoittavaa vaihtelua ja tasapainoa työlle. Ehkä koko harrastukseni on minulle jonkin sortin terapiaa josta imen voimaa arkiseen raadantaan.
Toisaalta kyllä luen tälläkin foorumilla olevia kuvaukseen ja kuvien käsittelyyn liittyviä juttuja ihan mielenkiinnolla. Itse en vain jaksa ja halua ryhtyä moiseen vaikka vähän kateellinen muiden osaamiselle olenkin.
.... tuossa alla olevassa linkissä on sepustukseni siitä, miten yksinkertaisella digipokkarilla voi videokuvata Kuuta ja siirtää videoleikkeen sitten jälkikäsittelyyn. Plus yksi esimerkki Clavius -kraatterista.
Eli älyttömän halpa systeemi, jättää tilaa nautiskelulle ja havainnoinnin ilolle.
Pistän tän ny tähän kun puhutaan kerran kuvaamisen aloittamisesta. Täytyy myös huomioida, että toi Clavius on siis peräisin sessiosta, jossa elämäni ensimmäistä kertaa kuvasin digipokkarilla Kuuta.
http://foorumi.avaruus.fi/index.php?topic=2343.0 (http://foorumi.avaruus.fi/index.php?topic=2343.0)
Se oli siis Clavius ja toinen kerta, kun ylipäätään yritin kuvata Kuuta...
Ensimmäinen kerta oli Kannonkoskella noin 30 vuotta sitten, 15 -vuotiaana pojankloppina.
Siitä on muistiinpanot ja kuvakin tallessa, eli päivä oli 19.5.1978 ja kello oli 22. Kamerana todellinen vintage eli Exakta Varex VX 1950 -luvulta, upea Zeissin normaaliobjektiivi. Filmi - jos joku muistaa sellaista ;) oli Ilford FP4 eli ei ny mikään astrokuvausfilmi TriX sentään ::)
Oheisesta Ursan tähtikartasta näkee, miten hieno oli silloin tähtitaivas! Kuu etelässä ja planeettoja tarjolla kuin vilkkilässä kissoja!
Ja tulos on tässä liitteenä ;D ihan vaan rohkasun vuoksi. Molemmilla kerroilla (ekalla ja tokalla) kyllä nautinto oli yhtä suuri, mutta lopputulos ... no jaa.
Kiitos kehuista, Mare Nectaris, hienoja ovat omat kuukuvasikin. Rohkeasti vain kokeilemaan planeettojenkin kuvaamista, digivehkeillä kun filmikin on ilmaista! ;D
Lainaus käyttäjältä: TähtiJussi - 20.03.2008, 16:38:26
Kun olen aloittanut tähtiharrastuksen niin kannattaako tähtikuvaukseen tarkoitettua kameraa ostaa? ???
Kuinka monen vuoden päästä harrastuksen aloittamisesta te muut olette ostaneet kameran?
Mielipiteeni on että kannattaa ostaa mutta vasta muutaman vuoden jälkeen harrastuksen aloittamisesta (mutta riippuu tietysti myös siitä mitä aikoo havaita). Tähtikuvaus on vaikeata eikä se suinkaan ole mitään "klikkaa nappia" kuvausta. Se vaatii opettelua ja syventymistä mutta se on samalla hauskaa koska opittavaa ja erilaisia kuvaustekniikoita on paljon.
Nykyäänhän tähtiharrastajia suorastaan hemmotellaan jos verrataan mitä oli tarjolla 30 vuotta sitten. Suhteellisen halvoilla webbi-kameroilla (joita tosin joutuu modaamaan jotta niihin saa pidemmät valotusajat) pääsee kuvaamisessa alkuun.
Itse ostin ensimmäisen oman tähtikameran (ei siis digipokkari tms) 30 vuoden harrastamisen jälkeen. Olisin ostanut aikaisemminkin mutta kun 1970 luvulla noista CCD-kameroista ei tavallinen harrastelija oikein voinut unelmoida :)
Jos aikoo kuvata galakseja, sumuja ja muita deep-sky kohteita niin ehkä joku Meade Deep Sky Imager Pro (I tai II) voisi olla nykyään hyvä ensimmäinen kamera (on tosin muitakin vaihtoehtoja). On se kalliimpi kuin perus web-kamera mutta kyllä sellainen kai nykyään irtoaa yhden "kesätyöpaikan" tuloilla :)
Itse pidän kuvaamisesta koska siinä jää aina jokin "todiste" siitä mitä on havainnut. Ja kuvaa on tietysti helppo tarkastella myöhemminkin ja joskus vanhoista tähtikuvista voi löytyä jotain uutta tms :)
-Mika Luostarinen
Mielestäni kuvausvälineet taas kannattaa hankkia heti kun on jokseenkin sinuit tähtitaivaan kanssa ja jos todellakin haluaa kuvata sen minkä sieltä okulaarista näkee. Aloitteleva tähtikuvaaja saa melko helposti suhteellisen edullisilla välineillä todellakin kuvattua juuri sen verran. Kuitenkaan ei kannata odottaa todellakaan sitä, että mitä kalliimpi kamera sitä hienompia kuvia saisi vaan totuus on se, että kauniit tähtitaivaalta otetut kuvat vaativat melkoisen monialaista osaamista. Usein vaaditaan jo kohtuullisen hienoon galaksikuvaan tekniikantajua (laitteiden kasaus oikein), optiikan tajua (tiedetään miksi ja miten valo lopulta osuu kennolle), ATK ymmärrystä (jossain vaiheessa vain huomaa, että koneet hoitavat homman tarkemmin kuin ihminen) ja jonkinverran saisi olla ripaus myös meteorologia sekä maalaisjärkeä.
Itse aloitin kuvaamisen aikoinaan välittömästi kun hankin ensimmäisen kaukoputkeni ja onpas ollutkin monta mutkaa matkassa :D Jokainen hetki jonka olen saanut olla tähtitieteen parissa on ollut todellakin kullanarvoinen ja kuvaaminen on vienyt minut mennessään.
Enpä olisi uskonut itsekkään missä tilanteessa olen tällähetkellä harrastukseni kanssa, kuinka paljon on tullut opittua matkanvarrella ja kuinka moninaista tähtitieteenharrastus voikaan olla.
Aloitin tämän harrastukseni siksi koska tätä ennen harrastin extreme lajeja liitovarjoilua, motocrossia, stuntridingiä sekä muuta vauhdikasta tekniikan parissa joista lopulta jäljelle jäikin jäljelle tilanne jossa olin katkonut raajojeni luut selkärankaa myöten oikeata kättä lukuun ottamatta.
Jossain vaiheessa kaverit sitten tuumasivat, että minun olisi kuulemma parempi istua kaljalla baarissa tai sitten keksiä jotain sellaista jossa ei aina tarvitse opetella uudestaan kävelemistä tai vastaavaa. No siinä sitten kaljotellessani juolahti mieleeni, että olen aina ollut kiinnostunut luonnontieteistä, tekniikasta sekä atk:sta joten eipä huono valinta kun tässä lajissa ei telo itseänsä ihan niin helposti :D
PS: minua on turha syyttää mistään sillä olen aina ollut hyvien puolella....Sanoi AV yrjänä´
Mikko
Mikko P, esityksesi tähtivalokuvauksen harrastamisen monipuolisuudesta on kyllä todella hieno - kerroit sen hienosti. Tuo selitys saa tähtivalokuvauksen harrastamisen kuulostamaan ihan radioamatöörihenkiseltä touhulta. Ehkä minäkin joskus, ehkä minäkin joskus... Tosin en kyllä koskaan luovu vakavasta visuaalisesta harrastamisesta kokonaan.
Kameroita on ollut talossa 15 vuotta joten on luonnollista että pitäähän se kuvaus liittää tuohon taivaan möllöttelyyn :)