Laajiksella tähtitaivaasta saa järkkärillä varsin helpostikin kuvia ilman seurantaa. Mutta entä isompien deep sky -kohteiden kuvaus vähän pidemmällä polttovälillä ilman seurantaa silleen, että käyttäisi isoa ISOa ja stäkkäisi kuvia? Esim. Samgyang 135mm f/2 -linssi löytyy jo valmiiksi, ja mietin että jos koittaisi että saisiko sillä ja esim. parin sekunnin valotusajalla mitään aikaan.
Saa toki, se vaan ei skaalaa kovin pitkälle datamäärän lähtiessä käsistä kokonaisvalotusajan kasvaessa. Tunnin valotukseen tarvittaisiin jo 1800 kuvaa, niitä saa kone rouskutella hetken. Mutta pimeästä paikasta voi olla ihan mielenkiintoinen kokeilu ottaa tällä tavalla vaikka vartin verran valoa Andromedan galaksista, kyllä sieltä kuvan pitäisi syntyä.
Joskus ihan ensimmäisiä viirutähtikuvia ottaessani keksin pinota saman kuvamateriaalin kohdistaen ja yllättäen tulos oli ihan tunnistettavissa. Esikaupunkitaivaalta pullahti esiin Andromedan galaxi ja ihan kiva liinunrata. Kannattaa kokeilla, mutta suhtautua kevyesti tuloksiin. Jos ei muuta, niin näin voi kokeilla pinoamisohjelma mahdollisuuksia.
-Matti
Tähtikuvauksessa sen verran suuri osa kaikesta on kuvankäsittelyä, että ihan hyvä on kerätä ensin vaikka ilman seurantaa dataa ja tutustua kaikkiin prosesseihin ja eri ohjelmiin. Sitten saa seurannalla otetuista kuvistakin myöhemmin enemmän irti. Ihan pelkkä kamera ja jalusta on myös superhelppoa kanniskella oikeasti pimeälle paikalle.
Laajemmista kohteista saa tuolla tavalla kyllä ihan kohtalaisia kuvia ja näkee innostaako kylmässä ja pimeässä kyykkiminen pysyvämminkin ;)