Uusi kausi alkaa! Tästä on muodostunut minulle jo vähän havaintopäiväkirja, joten jatkan kirjoittelua tänne ja toivottavasti edes joku muu saa näistä iloa tai uusia kohteita katsottavaksi.
Torstai/perjantai-yö 5.8. , astronomista hämärää ei vielä mutta Kuu nousi vasta myöhemmin ja aurinko kuitenkin jo 12° horisontin alla, kyllähän siis jotakin näkyisi. Lähdin Inkooseen ilman sen suurempaa hvaintosuunnitelmaa, jotain vanhaa ja jotain uutta. Kaukoputkena 10" Sumerian, kesän tauon jälkeen kasaaminen sujui ihan joutuisasti ja kollimointi oli helppoa.
Keväällä juuri ennen kauden loppua hankin Orion Ultrablock -suodattimen mutta en ehtinyt sitä testailemaan, kun kevättaivaalla ei noita emissiosumuja juuri ole. Nyt kokeilin sitä 31mm Hyperion Asphericin kanssa ja ...vähän vähemmän iloa siitä on kuin halpis Omegon OIII-suodattimesta. Kokeilin Huntusumuun ja Pohjois-Amerikka -sumuun, molemmissa tuntui että OIII toimii paremmin. Sirppisumuun UHC toimi ehkä kuitenkin paremmin. Suodatinta on helppo vaihtaa, kun junttasin keväällä Feathertouch-tarkentimen putken päähän M48-sovittimen (pysyy paikallaan kitkalla jonka säädin parilla kierrokella teippiä tiukaksi), joten okulaaria ei tarvitse irrottaa. Vähän huolettaa että jos suodatin irtoaa näpeistä, ettei se putoa pääpeiliin...
Pitkän aikaa tähtikartasta on mielessäni kummitellut nimi "Footprint Nebula" eli Minkowski 1-92 Joutsenessa. Ja ajattelin että kyllähän sen pitäisi 10" putkella näkyä.. no lopulta kyllä näkyikin, kun onnistuin päättelemään mikä tähti se on. Suurimmalla zoomilla (156x) se näkyi hieman suttuisena ja pitkulaisena kohteena toisen tähden vieressä, mutta ilmeisesti "jalanjäljen" näkemiseen pitäisi käyttää jotain 300x.. tämä ei ole planetaarinen sumu, vaan protoplanetaarinen, joten UHC-suodatin ei sen tunnistamiseen auttanut.
Käärmeenkantajasta ihailin ilman filtteriä planetaarista NGC 6572, joka taas ihastutti syvän sinisellä värillään. Zoomailin sitä Hyperion Zoom Mk. IV:lla, pienihän se on ja väri näkyy paremmin kun ei väännä suurennusta liikaa. Sitten etsin Barnardin tähden siitä läheltä - Sky Safarissa en osannut olla ihan varma että katsoin juuri oikeaa tähteä mutta myöhemmin Stellariumista varmistin havainnon. Stellarium toistaa tähtien suhteelliset kirkkaudet paljon paremmin.
Saturnus ja Jupiter olivat toki kohteina, nyt kun ne nousevat riittävän ylös että Sumerianilla niitä on mahdollista katsoa, se kun ei alle 10° korolle taivu. Saturnus vielä kärsi matalasta sijainnistaan, mutta kuitenkin A- ja B- renkaat erottuivat toisistaan ja planeetan pinnalla näkyi pilvivyö. Kuista näkyi Titan, Dione ja Rhea, kaksi jälkimmäistä minulle uusia tuttavuuksia. Tuntia myöhemmin esiin tuli Jupiter, ja se näkyi hetkittäin todella hienosti. Suuri punainen pilkku oli melkein meridiaanilla, ja Ion varjo planeetan pinnalla oli välillä neulanterävä. Viime hyvät näkymät kaasuplaneetoista sain toissa kesänä Espanjasta C5:lla kun ne olivat 30° korkeudella; mutta Jupiter oli nyt terävämpi isomman putken ansiosta, tosin vain muutaman ohikiitävän hetken. Okulaarina käytin uutta 6mm Vixen SLV:ta joka antaa 208x, ja siinä 50° näkökentässä kohteet todella kiitävät aika nopeasti ohi.
-Mikko
Kunhan seuraava kuuton syvän taivaan yö koittaa, niin olen latonut Sky Safariin havaintolistoja Sue Frenchin Deep Sky Wonders (https://www.suomalainen.com/products/deep-sky-wonders-a-tour-of-the-universe-with-sky-and-telescopes-sue-french) -kirjasta. Se onkin aikamoinen (pehmeäkantinen) tiiliskivi jossa on satoja ja taas satoja kohteita havaintovinkkeineen, kaikista tähtikartat ja joistakin piirroksia, toisista valokuvat. Hinta on sitäpaitsi suorastaan halpa, joten suosittelen kaikille visuaalihavainnoista kiinnostuneille.
-Mikko
Lainaus käyttäjältä: Mikko_L - 08.08.2021, 21:41:38
Tästä on muodostunut minulle jo vähän havaintopäiväkirja, joten jatkan kirjoittelua tänne ja toivottavasti edes joku muu saa näistä iloa tai uusia kohteita katsottavaksi.
Kirjoittele vaan, näitä havaintokertomuksia on mukava lukea visuaalipuoleltakin, kun joku vain jaksaa kirjoitella niitä tänne... :wink:
PS. Hyvä kirjavinkki tuo Sue Frenchin DS Wonders, joten piti laittaa se tilaukseen.
Aika hyvin! Täälläpäin alkaa vasta nyt olla pimeätä, paitsi että sateet tahtovat häiritä.
En ole vielä päässyt taivahia tillottamaan.
Tuo kirja vaikuttaa sen verran mielenkiintoiselta, että saatanpa hyvinkin tilata, eikä hintakaan, tosiaan, hirvitä.
Nyt taitaisi olla jalustakin iskussa.
Pari merkintää kun olin perseidi-yönä 12.-13.8. ulkona. Siitä on jo pari viikkoa joten muisti ei toimi mutta ehkä hyvä niin, ettei tule vain tylsää listausta kaikesta katsotusta.
En ole ennen nähnyt Kopparnäsin parkkipaikkaa täynnä, mutta nytpä oli. Perseidit selvästi kiinnostivat satunnaisempiakin taivaan tarkkailijoita. Ja vaikka porukkaa oli siellä täällä, kukaan ei sohinut otsalampuilla mistä iso kiitos. (Voi kun ns. "suuri yleisö" osaisi sammuttaa ne kirkkaat ledinsä, jos ei ihan umpimetsässä kulje niin 10min totuttelun jälkeen tuolla näkee kävellä ihan hyvin ilmankin.) Itse pystyttelin kaukoputken, mutta näin silti useamman perseidin ja yhden tosi kirkkaankin, joka jätti vanan Pegasuksen luoteiskulmalle.
Syvän taivaan kohteista jäi varsinaisesti mieleen vain yksi mihin voi palata useammankin kerran eli NGC 6811 Joutsenessa. Siinä on useita tähtiketjuja joista voi mielessään muodostaa vaikka mitä kuvioita, ja 17.5mm Morpheus antoi juuri sopivan suurenuksen.
Saturnuksen kuita löytyi lisää, tällä kertaa Dione, Rhea ja Tethys. Jupiterin punainen pilkku ei ollut näkyvissä eikä kuiden varjoja. Mutta Vixen SLV 6mm näytti syrjäsilmällä M27:n keskustähden jota en ollut aikaisemmin nähnyt - planeettaokulaari käy myös planetaarisiin sumuihin.
Tuona yönä oli jo riittävän pimeää (aurinko -15°), että linnunradan kaari alkoi näkyä komeasti pimeimmällä hetkellä. Juuri sen pimeämpää ei täällä etelärannikolla koskaan tulekaan, jos ei lähde ulkosaaristoon. :cry:
-Mikko
Lainaus käyttäjältä: Timpe - 09.08.2021, 20:16:50
PS. Hyvä kirjavinkki tuo Sue Frenchin DS Wonders, joten piti laittaa se tilaukseen.
Suomalainen.com petti tässä tilauksessa, joten piti vaihtaa tuo kirja tilaukseen Amazonista (missä se oli varastossa).
Hei. Tilauksella ****** tilaamasi tuote "Deep-Sky Wonders: A Tour of the Universe with Sky and Telescope's Sue French" on valitettavasti ennakkotiedosta poiketen loppunut toimittajalta. Ennakkoon maksetusta tuotteesta palautamme maksun. Pahoittelemme saatavuuden yllättävää muutosta. T: Suomalainen.Com
Taisin tilata tuon kirjan suoraan Saksan Amazonista.. sieltä tulee tavara parissa päivässä. Sitten voivotellaan miksei suomalainen verkkokauppa pärjää, olisikohan esimerkiksi edes toimiva palvelu semmoinen kilpailutekijä tässä? Aiheen vierestä.
Viime yönä lähdin taas Kopparnäsiin ja taivas oli sateen jäljiltä mukavasti läpinäkyvä, pientä tuulta oli alkuun mutta muuten mainio keli. Tähtikuvaajia oli rantakallioilla muutamiakin, ja sitten jos jonkinlainen joukko "turisteja" joilta sai pyytää etteivät sohisi otsa- ja taskulampuilla joka paikkaan tai ainakaan suoraan silmiin. Ensin ajetaan tunnin verran pois kaupungista valosaastetta pakoon, mutta tuodaan se sitten itse mukana :cry:
Sitten itse asiaan, eli tällä kertaa planetaarisiin sumuihin. Kun niissä aina loppuu suurennus kesken, niin hommasin ES 82° sarjasta 4.7mm okulaarin. Tällä saa ilman barlowia 266x ja 0.9mm lähtöpupillin. Seeing ei tuota suurennusta ihan kestä - tämän sai huomata itse planeettoja katsoessa - mutta himmeämpiin sumuihin iso suurennus tuo kivasti lisää yksityiskohtia. NGC 6572 ja NGC 6210 näyttävät jo selkeää, joskin epäsäännöllistä kiekkoa. NGC 7027:n halkaiseva tumma juova erottuu.
Saturnus-sumusta NGC 7009 (joka sattuu nyt olemaan aika lähellä itse Saturnusta) näkee elliptisen muodon ja voi alkaa aavistella päistä lähteviä "kahvoja". Kissansilmäsumun NGC 6543 keskustähti näkyy helposti ja sumun keskusta näyttäytyy vähän reunoja tummempana? Vilkkuva planetaarinen NGC 6826 ei enää vilku näkyvistä suoraankaan katsomalla, eikä pinta vaikuta aivan tasaiselta. Sininen lumipallo NGC 7662 oli sitten vain tasaisen hohtava, hieman soikea kiekko. Ja M27:sta näkyy syrjäsilmällä keskustähti; minusta se näyttää olevän hieman keskustasta sivussa (länteen päin) mutta valokuvissa ei muitakaan tähtiä näy jotka voisi siihen sekoittaa (sumua vasten/sen läpi, lähempänä reunoja, näkyy muutama muu himmeä tähti). M57:sta en saanut mitään uutta irti, näkyipähän vain suurempana. Yhteenvetona, planetaarisiin sumuihin pitää käyttää planetaarisia suurennuksia! Silloin matalammankin pintakirkkauden sumuista näkyy uusia yksityskohtia.
Isolla suurennuksella M13 ja M15 näyttävät vieläkin hienommilta kuin ennen. Mitä jos vielä seeing olisi parempi.. Muita kohteita, M71, M56, M29, M11.
ES:n okulaareissa on laaja katselukulma mutta silmäväli on pieni, lopuksi laitoin kiinni 17.5mm Morpheuksen ja saahan sillä wau-elämyksiä kun okulaari ja kaukoputki sulavat pois ja kirkkaat tähdet täyttävät näkökentän. Siihen on vain niin helppo katsoa. Houkutus on suuri alkaa ostelemaan niitäkin, mutta toki hinta on jonkinlainen hidaste. :undecided: Jos jostain löytyisi ES 82° 6.7mm niin sen sarjan voisin kyllä täydentää.
Pitkästä aikaa raahasin mukaan myös 16x70 tähtikiikarit ja surffailin niillä ja monopodilla pitkin linnunrataa kaukoputkihommien lomassa. Paikkansa niilläkin, esimerkiksi Barnardin "E" (B142/143) näkyy parhaiten juurikin näillä ja samoin Pohjois-Amerikka- ja Pelikaanisumujen välinen tumma sumu L935 - myös molemmat emissiosumut näkyvät siis ilman filttereitä, samoin kuin Harsosumun molemmat puoliskot. Joku kerta pitäisi ottaa mukaan Takahashi, johon saan T2-adaptereilla kiinni Hyperion 31mm okulaarin ja siihen väliin 2" UHC- tai OIII -filtterin, suurennusta tulisi 19x.
-Mikko
Lainaus käyttäjältä: Mikko_L - 04.09.2021, 15:19:11
Ja M27:sta näkyy syrjäsilmällä keskustähti; minusta se näyttää olevän hieman keskustasta sivussa (länteen päin) mutta valokuvissa ei muitakaan tähtiä näy jotka voisi siihen sekoittaa (sumua vasten/sen läpi, lähempänä reunoja, näkyy muutama muu himmeä tähti).
Tarkka havainto keskustähdestä Mikolla, sanoisin. :cool:
Verratkaa tuota vaikka vanhaan M27 kuvaani, jonka olin kuvannut järkkärillä lyhyillä 90s valotuksilla. Tuolloin sumun reunasta jäävät himmeät reuna-alueet näkymättä ja keskustähti näkyy epäkeskeisesti sumussa.
(https://astrokuva.galleria.fi/kuvat/Linnunradan+kaasusumut/M27_Dumbbell_Nebula_300_1500mm_Newton_69min.jpg/_small.jpg)
Pidemmillä 12min osavalotuksilla sumun muoto tasoittuu ja samalla huomaa, ettei tuo keskustähti ole kovinkaan kirkas ja helposti löydettävä visuaalisestikaan (mag 13.5).
(https://astrokuva.galleria.fi/kuvat/Linnunradan+kaasusumut/M27_GSO10_RCT_LRGB_6x12min_medium.jpg/_small.jpg)
Semmoinenkin harvinaisuus kuin selkeä yö marraskuussa, itse asiassa ensimmäinen pitkään aikaan (yli 2kk edellisestä kerrasta..)
Eilen illalla siis ulos ja putki pystyyn. Havaintokohteita olin hieman katsellut etukäteen, ensin NGC 7331 Pegasuksessa ja koitin myös nähdä sen vieressä sijaitsevia pienempiä galakseja - "Deer Lick Group", olisiko suomeksi vaikka "Poronnuolemat"? :cheesy: Mutta vesiperä 25-senttisellä dobsonilla, vaikka lisäsin suurennusta 142x asti.
Sen jälkeen ensimmäinen yritykseni nähdä Stephanin kvintetti. Paikka löytyi ja olen melko varma että siinä ehkä näkyi jotain, mutta vartin tuijottelu ja syrjäsilmätemput eivät tuoneet mitään selkeää esille. Taivas ei vaan riitä, tuolla Inkoossakin se taitaa nykyjään jäädä jonnekin Bortle 5 -luokkaan. Pegasuksen neliön sisällä näkyi vain ne 3 tähteä τ, ν ja Ψ, eli rajamagnitudi sillä korkeudella alle 5.
Valaskala näkyi puiden välistä matalalla ja etsin uuden kohteen eli planetaarisen NGC 246. Himmeä, ei ihan pyöreä sumu näkyi muutamaa etualan tähteä vasten, korkeammalla taivaalla olisi varmaankin suositumpi kohde. Peilin jäähdyttyä tässä vaiheessa tarpeeksi, katselin tovin M15:sta. Ja sitten siirryin takaisin korkeammalle ja etsin Sinisen lumipallon NGC 7662. Jätin 14mm okulaarin paikalleen, 89x toi mukavasti esiin haalean sinisen värin eikä sumu ole kovin pienikään.
89x:lla Andromedan galaksin voi rajata pois näkökentästä kun katselee M110:aa. Jos se sijatsisi jossain muualla niin se olisi itsessäänkin komea, mutta tietysti M31 jättää sen varjoonsa. Sitten hetki M33:n parissa, josta viime vuonna opin erottamaan NGC 604:n. Se näkyy pienenä kirkkaampana läiskänä 89x:lla ja itse galaksista voi vähän aavistella kierteishaaroja. Katselin myös satelliittigalaksit NGC 185 ja NGC 147, joista varsinkin 147:lla on todella matala pintakirkkaus.
Uranus ja Neptunus pitää kerran syksyssä tsekata, ja kun laitoin tarkentimeen ES 4.7mm (266x) niin Uranushan oli ihan oikea planeetta! Yllättävän terävä ja vakaa kuva, ja vieressä oli himmeä tähtikin joka sai esittää jotain sen kuuta. Stellariumin mukaan tuo tähti oli mag. 12, ja kirkkaimmat kuut (Titania, Ariel, Oberon) mag. 14, joten olisihan niitäkin voinut yrittää, eipä vain tullut mieleen että nekin voisivat näkyä. Neptunus oli paljon pienempi toki ja matalammalla, joten sen kuva jäi tuhnuiseksi.
Kohti zeniittiä, siellä on vielä yksi paikallisen ryhmän galaksi eli IC 10. Paikka oli helppo löytää Caphin läheltä, mutta taas vesiperä. Oletetun galaksin edessä näkyviä etualan tähtiä kyllä näkyi, mutta ei minkäänlaista sumumaista niiden takana. Heijastussumu vdB 1 erottui heikosti tähtikolmion ympärillä, mutta ei tehnyt vaikutusta.. tällaiset kirkkaiden tähtien ympärillä olevat heijastussumut näyttävät visuaalisesti aika samalta kuin jos olisi okulaari huurussa (sama juttu, vaikkakin kirkkaampana, Seulasissa). Sen sijaan WZ Cassiopeiae oli hieno punaisen hiilitähden ja sinisen parin yhdistelmä. Vaikkakin taitaa olla vain optinen kaksoistähti. Carolinen ruusu eli avoin joukko NGC 7789 on taivaan hienoimpia ja todella näyttääkin ruusulta kun tähtipilvien välissä kiertää samankeskisiä tummempia kaaria.
Kokeiln nähdä Pacman-sumua NGC 281 sekä UHC:lla että ilman, mutta ei mitään. Tämän olen aikaisemmin nähnyt 15-senttisellä newtonilla mutta paikka oli silloin pimeämpi. Selkeästi alkaa tuntua siltä että 25cm apertuuri ei enää juuri rajoita, vaan valosaaste :sad: Siirryin Gamma Andromedaen (nätti mutta liian kirkas Sumerianille, diffraktiopiikit häiritsee) kautta katsomaan M76:tta joka sentään oli selkeä ja muistuttaa sitäpaitsi nostopainoa enemmän kuin se varsinainen.
Lopuksi Kefeuksesta kävin katsomassa Iiris-sumun NGC 7023 - tässä heijastussumussa näkyy jopa hieman rakennetta joten se ei ole niin tylsä - ja NGC 40:n joka olikin suurempi kuin muistin, tosin silloin putkena olikin 15cm f/5.
Sitten kamat pakettiin ja autoon, mutta olen ottanut tavaksi vielä katsella taivaalle 10-15min ihan paljaalla silmällä ennen kaupunkiin palaamista. Orion oli nousussa, talven kirkkaat tähdet tuntuivat jopa hieman räikeiltä verrattuna syksyn rauhallisempiin kuvioihin.
Pari visuaalihavaitsemisen sivuhuomautusta - UHC-filtteri on aina ollut ensimmäinen asia mikä huurtuu, varsinkin tämmöisessä avorakenteisessa dobsonissa. Niin sitähän voi pitää vaikka taskussa kun ei käytä! Ja sen jälkeen yleensä havainnot lopettaa punapiste-etsimen huurtuminen, joten tällä kertaa käytin sen päällä tulppaa ja otin pois vain kohteesta toiseen siirtyessä. Laserkollimaattorin patterinkin voisi kerran pariin vuoteen tarkistaa, jouduin aika nopeaan ruuvailemaan peilit kohdilleen kun valo alkoi hiipua. Näin sitä pikkuhiljaa edistyy.. :rolleyes:
Ja yksi mikä itselläni lisää kohteiden varsinaista tarkastelua - ota mukaan max. 3-4 okulaaria. Niin ei tule kiusausta kokeilla niitä kaikkia. Seuraavalla reissulla voi ottaa mukaan toiset kolme. Nyt oli ES-setti eli 24mm 68° sekä 14, 8.8 ja 4.7mm 82°. Joista viimeinen pelkästään planeettoja varten. Toinen settini on Baaderia: Hyperion 31mm, Morpheus 17.5mm ja Hyperion Zoom. En osaa sanoa kumpi parempi, molemmat hyviä, Baadereissa on kyllä mukavampi silmäväli.
(Linssiputkeen on sitten plössliä, Radian, BCO ja SLV:tä, mutta se onkin eri juttu.)
-Mikko
Aika paljon sait yöstä irti! Meilläpäin ei myöskään ole liiemmin pilvettömiä öitä ollut.
Mielestäni tänä syksynä on ollut huomattavasti huonommat ilmat, kuin viime syksynä.
25.1. ulkoilutin putkea Emäsalossa, kun sääennusteiden mukaan kaupungin länsipuolella olisi suurempi pilvien uhka. Näin sitten itse asiassa kävikin, luoteesta työntyi jossain vaiheessa hajanaisia pilviä mutta ne haihtuivat ennenkuin ehtivät peittää Orionia kaakon suunnalla. Sinänsä harvinaisen mukava talvi-ilta ettei ollut kovinkaan kylmä (-5°C), kirkasta ja melkein tyyntä.
Uusia kohteita en tällä kertaa havainnut, paitsi yritin ensitöiksi nähdä paikallisen ryhmän galaksia C51/IC1613 Valaassa. Sehän on suht iso mutta matala pintakirkkaus, joten jäi hahmottamatta vaikka ehkä siinä jotain oli. Alkuillasta oli vielä kosteutta ilmassa ja myöhemmin alue katosi puiden taakse.
Pääkohde oli M42 ja sitä tuli ihailtua eri suurennuksilla, Ultrablock-filtterillä (https://www.avaruus.fi/foorumi/index.php?topic=8830.msg180970#msg180970) ja ilman. Viime hankintani okulaaripuolella ovat ES 82° sarjasta 4.7mm ja 6.7mm, ja tällä kertaa keli kesti suurennusta. 266x suurennuksella Trapetsin E- ja F- tähdet näkyivät helposti, 187x:llakin F-tähti enimmäkseen. Mitä enemmän suurennusta laittaa, sitä useampia tähtiä alkaa näkyä sumuainesta vasten siellä täällä, ja sumusta itsestään erottaa yksityiskohtia loputtoman tuntuisesti. Kokeilin isoa suurennusta myös Eskimo-sumuun josta näkyi hienosti keskustähti, kaksi kehää ja sisempi kehä epätasaisena.
Mukana oli myös uudet Canon 12x36 IS kuvanvakaajakiikarit, ja kylläpä oli hienot näkymät! Mutta silmäkupit ovat sen verran tiiviit että kiikarien jäähdyttyä hetken, ne vetivät samantien huuruun kun nostin ne silmille joten se siitä... jäi Kemblen kaskadi ja monta muuta kiikarikohdetta katselematta.
Seeing oli kyllä sangen hyvä, myös Uranus 266x:lla näytti terävää kiekkoa.
Pohjoisen suunnalla matalalla oli koko ajan (klo 19-22) näkyvissä himmeä vakaa revontulikaari.
-Mikko
Vaikutti kivalta sessiolta.Ja onneksi olkoon, noita selkeempiä öitä ei ole tainnut liikaa olla.
Seikkailuja Orionissa ja Ajomiehessä eilen.
Orion on vielä korkealla pimeyden laskeutuessa, joten ensimmäiseksi putki sinne ja Baader 31mm Aspheric kiinni. Hienohan se sumu on, nyt laitoin tarkentimeen kiinni Ultrablockin niin taustan tummennuttua isolla näkökentällä alkoi hahmottua koko sumun laajuus. "Siivet" kaartuvat kohti toisiaan ja ympyrä sulkeutuu. Näkökenttää tuolla saan 1.9° ja 40x.
Käytin myös tovin M50:n parissa, jonka ainakin itse harvemmin tulen etsineeksi okulaariin. Oranssi tähti joukon laidalla tuo kivaa värikontrastia hienoon kohteeseen.
Hyadien alta, Orionin kilvestä pari tähtijoukkoa jotka mainittiin Deep Sky Wondersissa.
-NGC 1663: pienellä suurennuksella (52x) ei mitään, keskisuurennuksella (89x) aavistus, isolla suurennuksella (142x) näkyi joitakin himmeitä tähtiä. Ei kummoinen..
-NGC 1662: kiva pieni joukko jossa seassa muutama oranssi tähti antamassa väriä.
-Jonckheere 320: pienen pieni planetaarinen sumu, pysyi melkein tähtimäisenä isommallakin suurennuksella. Ei väriä, ei oikein muotoakaan (liian pieni jopa 187x:lla)
-Dolidze 17 Bellatrixin kyljessä: onko tämä mikään joukko edes, pieni 5-7 tähden asterismi vain.
NGC 1514, tästä näkyy vain kalpea aavistus, mutta keskustähti on helppo erottaa koska sen molemmin puolin on yhtä kirkkaat verrokkitähdet joiden ympärillä ei ole sumua - ei siis olekaan vain okulaari huurussa. OIII-filtteri muuttaa tilanteen täysin ja nyt iso planetaarinen sumu erottuu selvästi. En nähnyt siinä rakennetta, niinkuin ei nähnyt Herschelkään sumun löytäessään :cheesy:
Jatkoin M1:sen kautta Ajomieheen josta bongasin muutamillakin listoilla mainitun NGC 1931:sen. Sumu on melko pieni, ja siihen ei UHC auttanut, se taitaakin olla sekä heijastus- että emissiosumu.
Sitten pysyttelin Ajomiehen pohjoisosissa, jotka itselleni ovat vähän tutkimatonta aluetta. Katsotaanpa (edelleen Deep Sky Wondersin kohteita):
-Capellan lähellä NGC 1798: tässä en nähnyt kerrassaan mitään millään suurennuksella. Piti olla mag 10 tähtijoukko :huh:
-NGC 1883: pieni himmeä sumuläiskä, isolla suurennuksella kimaltavia himmeitä tähtiä.
-Menkalinanin yläpuolella IC 2149: nyt näkyy värejä! Pieni kirkas planetaarinen, joka erottui heti sinisen värin ansiosta. 187x ja 266x näyttivät pienen pitkulaisen kiekon.
-NGC 2126: tähtijoukko aivan kirkkaan (mag 6) tähden kyljessä, kirkas tähti vähän häikäisi.
-NGC 2281: iso ja kirkas tähtijoukko, ei kovin tiheä. Näkyy suoraan 6x30 etsimessä. Kannattaa tsekata!
-UU Aurigae: hiilitähti, ei kaikkein punaisin sellainen mutta melko kirkas.
-NGC 2192: taas vähän himmeämpi tähtijoukko joka vaatii isoa suurennusta jolloin yksittäset tähdet tulevat näkyviin.
Yksitoista uutta kohdetta tälle illalle. Mukana oli myös 12x36 IS kiikarit joilla vilkaisin Seulasia, Praesepea, M48, M67, M78. Ja ihan vaan tähtiä. Kuvanvakaaja on erinomainen keksintö.
-Mikko
Aika mukava saalis.
Kun keli on kirkas ja uusikuu, niin pidin toisenkin havaintosession viikon sisään. Putken alustaan askartelemani jääpiikit tulivat tarpeeseen ja se pysyi paikallaan, vaan havaintojakkaran ja havaitsijan kanssa sai liukastella. Ilmankosteus pysyi aika hyvin aisoissa eikä kuuraa kertynyt. Seeing tavanomaista huonompi ja läpinäkyvyyskin vähän tuhnuinen. Okulaarien virkaa toimittivat pääasiassa 17.5mm Morpheus (71x) ja Hyperion Zoom Mk.IV (max. 156x).
Jatkoin Deep Sky Wondersin kohteiden etsimistä Kaksosiin, Krapuun ja Ilvekseen. Ensin nappasin kuitenkin Ajomiehestä joukon NGC 1664, kivan näköinen ja aika laaja ilman kovin kirkkaita tähtiä, jos ei himmeäkään.
Kaksosten puolelle sitten, ensin M35 ja NGC 2158, koitin nyt zoomailla jälkimmäistä mutta en silti erottanut siitä yksittäisiä tähtiä vaikka pinta näyttikin hieman rakeiselta. Ei näistä mitään uutta. Seuraavaksi NCG 2266, aika pieni ja vaatimaton tähtijoukko.
Opin että Wasat (δ Gem) onkin kaksoistähti ja todella, himmeä kumppani siinä on vieressä. Eskimo-sumu, check - ja NGC 2420 - check - taas "ihan kiva" pieni tähtijoukko. Eskimoon en koittanut edes isoa suurennusta tällä kertaa kun seeing oli mitä oli (parani loppua kohti kyllä!) eikä peilikään vielä ollut kunnolla jäähtynyt. Planetaarista sumua NGC2371/2372 katselin, hassua että sillä on kaksi NGC-numeroa vaikka ne ovat ihan toisissaan kiinni.
Sitten Pikku koiran rajan tuntumasta pari tähtijoukkoa, NGC2395 on aika hajanainen, NGC 2355 taas pieni läiskä semmoista nättiä tähtipölyä. Ja reissun paras elämys - en edes ajatellut että tuolla läpinäkyvyydellä ja valosaasteella voisi olla mahdollista nähdä, mutta kun ruuvasin OIII-filtterin kiinni, niin siinä oli Abell 21 (Meduusa-sumu). Hyvin himmeä ja laaja planetaarinen, mutta syrjäsilmällä pystyin hahmottamaan muotoa aika hyvin. Abell -lista ei ole tunnettu helppoudestaan.
Kravun puolelle. Vesikäärmeen pään yläpuolelta löytyi kaksoistähti Σ1245, kaksi valkoista suht tasakirkkauksista tähteä. Siitä itään galaksi NGC 2775, ei pieni eikä iso, ei kirkas eikä himmeä, semmoisia ne nyt on.. keskustaansa kohti kirkaampi. Abell 21:stä innostuneena koitin nähdä Abell 31:n mutta ei mitään. M67.. siitä pohjoiseen X Cancri, hiilitähti, kirkas oranssi. Kaksoitähtiä Tegmine(ζ Cnc), ι Cnc, sitten uusi 57 Cnc.. onko tämä kaksoistähti? Tässä kohtaa kaivoin esiin ES4.7mm okulaarin (266x) ja onhan se kaksoistähti. Erotusta Cambridgen kaksoistähtiatlaksen mukaan 1.5".
Sen jälkeen syvälle syvään taivaaseen, kevään galaksisesonki on kohta täällä.. NGC 2683, kirkas pitkulainen oikein näyttävä galaksi. Sen jälkeen kaukainen pallomainen joukko NGC 2419 josta ei ole toivoakaan erottaa tähtiä, sen vieressä galaksi NGC 2424 joka oli hyvin himmeä, pystyin vaivoin erottamaan pitkän akselin suunnan. "Karhuntassugalaksi" NGC 2537 oli vain himmeä pyörylä, enkä erottanut siitä "varpaita" isollakaan suurennuksella. Viereinen IC 2233 jäi näkymättömiin. Lopuksi vielä NGC 2782, taas semmoinen sumuläikkä vain.
Uusia kohteita laskujeni mukaan 10kpl, ja yksi niistä siis Abell 21 :cheesy:
-Mikko
Eilen perjantaina oli upea kuunsirppi, harvoin näkee niin terävää ja kontrastikasta sirppiä.
Eilen tein galaksikierroksen Leijonassa, lännestä itään.
Alkuun NGC 2903 joka on niistä kirkkain ja komein, miksi ei siis aloittaisi siitä. Soikeassa kiekossa näkyi vähän rakennettakin mutta ei niin paljon että spiraalihaaroja voisi kunnolla hahmottaa.
Sitten M95/M96/M105 ryhmään. Hienoja kaikki, vähän hassua että Méchainin muistiinpanoissa ei mainita NGC3384:aa vaikka se on ihan yhtä kirkas siinä M105:n vieressä. Tai ehkä ne muistiinpanot vain ovat hävinneet, M105:kin lisättiin Messier-luetteloon postuumisti. Paljon himmeämpänä NGC 3389 näkyy samassa näkökentässä. Muita saman ryhmän galakseja olivat NGC 3412, NGC 3377 ja NGC 3489, ihan kirkkaita kaikki.
Haastavampi galaksipari oli NGC 3507 ja NGC 3501. Edellinen näkyi pienenä sumuna etualan tähden ympärillä; jälkimmäisestä en ehkä laske havaintoa ollenkaan, vaikka ehkä siinä jotain oli isolla suurennuksella.
Näistä itään on pieni ryhmä NGC 3608, NGC 3607 (samassa näkökentässä, melko kirkkaita) ja NGC 3599 (himmeämpi) ja NGC 3605 (pieni, himmeä) sekä niistä itään NGC 3632 (taas hieman kirkkaampi).
Vähän idemmäs ja alas näistä on himmeiden mutta laajojen galaksien ketju NGC 3686, NGC 3684, NGC 3681. Niiden vierestä liian himmeäksi jäi NGC 3691 mutta hieman kauempana taas NGC 3655 näkyi.
Sitten päästiin vanhaan tuttuun Leijonan kolmikkoon M65/M66/NGC 3628. Näistä länteen uusi kohde NGC 3593.
Ja kohti etelää, siellä oli ι Leonis joka olikin tiukka kaksoistähti mutta himmeämpi kumppani erottui sittenkin helposti 266x:lla. Siitä etelään NGC 3705, siitä etelään (τ Leoniksen lähellä) NGC 3640, ja viimeiseksi uusi tuttavuus NGC 3521 joka olikin kirkas ja komea galaksi.
Tästä ei enää ollut pitkä matka vilkaisemaan taas Jupiterin haamua NGC 3242, joka oli 11° korkeudella juuri ja juuri Sumerianilla havaittavissa; seeing oli suttua mutta pystyin hahmottamaan sumusta pyöreän kiekon sisällä vähän kirkkaampaa pohjois-eteläsuuntaista soikiota. Tämä näkyykin valokuvissa ja piirroksissa, joita tänään katselin myöhemmin.
Illan viimeseksi, kun se nyt oli vielä ylhäällä, etsin 266x:lla Eskimo-sumun NGC 2392 (ihan totta, kun kohdistaa etsimen hyvin ja tietää missä se on niin voi sen löytää pienellä pyyhkimisellä jopa 0.3°:n näkökenttään!). Nyt näkymä oli hetkittäin jopa valokuvamainen ja sisemmän kiekon kaaria saatoi syrjäsilmällä arvailla. Aika hienoa!
Pakkasin putken laukkuun ja kotiin lähtiessä idästä nousi verenpunainen kuu. Mitä lie Saharan pölyä ilmassa.
-Mikko
Mukava sessio ja hyvät luonnehdinnat. Olisi kiva päästä itsekin näkemään, mutta jalusta temppuilee.
Vielä ehdin kevään yötaivasta ihailemaan. Merihorisontissa oli jokin utukerros, mutta sen alta kangastivat Tallinnan valot Inkoon rantaan asti. Aivan alhaalle ei siis nähnyt kunnolla. Tällä kertaa en ottanut havaintosuunnitelmaa mukaan joten katselin vain mitä mieleen tuli. Jatkuvan okulaarien vaihtelun sijasta päätin pitäytyä 17.5mm Morpheuksessa - 71x - (melkein) koko session ajan. Tällä tavalla sain myös hyvin verrattua kohteiden suhteellisia kokoja ja kirkkauksia.
Aloitin silti alhaalta Sombrero-galaksista M104 jota saa katsella dobsonin kanssa istualtaan maassa. Galaksi näkyi heikosti jo 6x30 etsimessä! Pölyjuova erottuu sillä tavalla että toisella puolella galaksi on hyvin selvärajainen kun taas toisella kirkkaus himmenee hitaammin ytimestä pois päin mennessä.
Toinen vastaava kohde oli Mustasilmägalaksi M64, siinäkin sain tovin verran arpoa, että kummalla puolella ydintä se musta silmä onkaan, mutta mitä pidempään katseli, sitä helpommin se alkoi erottua (pohjoispuolella siis).
Kävin läpi Markarianin ketjun eli M84, M86, "Silmät" NGC 4435 & 4438, toinen pari NGC 4458 & 4461, NGC 4473, NGC 4477. Galaksijoukkoon johtava tähti 6 Comae (mag. 5) erottui paljain silmin eli ihan ok keli etelärannikolle. Tällä alueella näkyy jokin galaksi tai useampi missä tahansa satunnaisessa näkökentässä, helposti menee sekaisin suunnista!
Sitten muutamia pallomaisia joukkoja, harvemmin katsottu NGC 4147 Comassa lähellä Leijonan rajaa. Melko piirteetön pieni pyörylä. M53 on sarjassa kirkkaat, erottuvat - sen parina oleva NGC 5053 puolestaan sarjassa melkein olemattomat. Nyt kun tiedän missä se on ja mitä odottaa, pystyn juuri ja juuri erottamaan heikon hohteen. Isolla suurennuksella siitä näkyisi yksittäisiä tähtiä. Toinen kirkas/himmeä pari on tietenkin M3 ja NGC 5466, tosin jälkimmäinen on suorastaan helppo verrattuna 5053:een. Silmäkarkkia vielä ja putki ensin M13:sta kohti (mersun merkki näkyy) ja sitten M5:seen joka on edelleen minusta hienoin pohjoistaivaan pallomaisista (ja eteläisiä en ole 25cm putkellani nähnytkään).
Katselin Neulagalaksin NGC 4565 ja sitten Valaan (4631) ja Jääkiekkomailan (4656) (kai ne ovat vakiintuneita nimiä, vaikka välillä tuntuvat hullunkurisilta). Ja sitten taivaan kirkkaimpia eli M81/M82 paria ja M51:sta. Otavan nurkilta vielä vilkaisu galaksiin M108 ja Pöllösumuun M97 - siisti pyöreä kiekko. M101:sesta erottuu lähinnä keskus, joskus pimeällä paikalla voisi koittaa kartoittaa siitä muitakin kirkastumia joista monella on omat NGC-numerot.
Vielä värikäs suosikkini Herkuleksesta eli NGC 6210. Tämä on helppo löytää ja taivaan värikkäin sumu (sikäli kun olen etsinyt ja löytänyt). Tähän koitin isoakin suurennusta (266x) jolla soikeaa kiekkoa alkaa näkyä, mutta samalla väri haalistuu pois. Sitäpaitsi seeing oli huono, hyödyllinen suurennus tuntui loppuvan jo ennen 150x:aa.
Kuun nousu lopetti session, paketoin putken ja kiikarilla vielä erotin Antareksen usvan lomasta.
-Mikko
Eipäs edellinen ollutkaan viimeinen kerta, vaan eilen illalla uudestaan. Tällä kertaa kuu ei häirinnyt joten pystyin havainnoimaan aamun sarastukseen asti (noin 03:n aikaan, aurinko -15°). Okulaareina 17.5mm Morpheus ja Hyperion Mk IV zoom.
Ajokoirista alkulämmittelyksi Y CVn, eli hiilitähti "la Superba" joka on kirkkaimpia lajiaan. Sitten M94 ja uusina kohteina sen seuralaisgalakseja: ensin pari NGC 4618 ja NGC 4625, ja vähän kauempana toinen tiivis pari NGC 4485 ja NGC 4490. Kaikki neljä melko helppoja kohteita.
Sitten epäsäännöllinen galaksi NGC 4449 ja sen pohjoispuolelta paljon himmeämpi NGC 4460. Joista päästään M106:n ryhmään. Itse M106 on iso ja kirkas, sen itäpuolella on NGC 4346 ja länsipuolella useampiakin seuralaisia, joista onnistuin näkemään ihan M106:n vierestä NGC 4248n ja vähän kauempaa NGC 4217:n.
Etelämpänä Comassa on galaksiryhmä Hickson 61 "Laatikko" mutta siitä suostui tiukasta tarkastelusta huolimatta antautumaan näkyville vain joukon kirkkain eli NGC 4169.
Sitten hyppelin Cor Carolista M63:seen, en nähnyt siinä auringonkukan rakennetta, ja sen pohjoispuolella on NGC 5023. Tätä sain hetken etsiskellä, mutta sitten äkkäsin sen - kapea juova, kuin haalea siveltimenveto taivaalla.
Illan parhaaksi kohteeksi valitsen galaksiryhmän Hickson 68 aivan Ajokoirien ja Karhunvartijan rajalla. Kullankeltaisen tähden vieressä näkyy vaivatta kolme pienehköä galaksia (NGC 5350, NGC 5354, NGC 5353), ja niistä itään on vielä yksi isompi (NGC 5371) joka mahtuu samaan näkökenttään. Kirkas mag. 6,5 tähti ja hohtavat galaksit tekevät hienon kontrastin. Näistä alaspäin on galaksipari NGC 5394 ja 5395 (Arp 84, "Harmaahaikara") jotka kyllä molemmat näkyivät mutta linnun hahmoa oli turha yrittää nähdä.
Taivaan kierryttyä sopivampaan asentoon lähdin etsimään uusia kohteita Neitsyen itäosista. Neitsyen ainoa pallomainen tähtijoukko NGC 5634 löytyi helposti tasan puolivälissä ι ja µ Vir -tähtiä yhdistävällä linjalla. Sitten muutama galaksi 109 ja 110 Vir -tähtien ympäristössä: NGC 5746, pitkulainen, NGC 5740, pieni; himmeä pari NGC 5775 ja NGC 5774, NGC 5813, NGC 5806, NGC 5838, NGC 5831. Vielä piti olla 4 galaksin jono 110 Vir:n kaakkoispuolella mutta näin siitä vain kirkkaimman eli NGC 5846. Kohteet olivat matalammalla kuin Ajokoirissa, ja vieläpä suoraan Tallinnan valokuvun yläpuolella, joten näkyvyys oli selvästi heikompi kuin korkealla taivaalla.
Siirryin edelleen itäänpäin ja illan hämärimmäksi kohteeksi valitsen planetaarisen sumun Shane 1, tunnetaan myös koodilla PK013+32.1. Tästä ei löydy oikein mitään tietoa mistään, ja itse kohde on hyvin pieni eli tähtimäinen (Sky Safarin mukaan 0.1', Stellarium: 3"). Paikallistin sen kuitenkin vilkuttamalla OIII-filtterillä. Sumu pysyi tähtimäisenä maksimizoomillakin (joka oli vain 156x - mutta isommasta tuskin olisi ollut hyötyä seeingin takia).
Kävin läpi kolme Käärmeenkantajan Messier-pallomaista. M12 on pienin ja siitä erottuu kirkkaita tähtiä, M10 on suurempi mutta sen kirkkaimmat tähdet ovat paljon himmeämpiä, ja M14:sta ei erotu tähtiä ollenkaan. Etäisyydet näihin ovat 16000, 14000 ja 30000 valovuotta (Wikipedia). (Edellä mainittuun NGC 5634:aan on matkaa 82000 valovuotta.)
Nyt on syvän taivaan havaintokausi paketissa, toissa yö oli viimeinen astronomisen pimeä ennen elokuun loppua. Kauden paras hankinta taisi olla myös se halvin, eli Deep Sky Wonders -kirja josta on ollut paljon iloa ja riittää kyllä ensi kaudeksikin.
Antares näkyi tällä kertaa paljain silminkin kun kuu ei ollut vieressä häikäisemässä.