Timpen heräteostoksesta https://www.avaruus.fi/foorumi/index.php?topic=8904.msg178026#msg178026 tuli mieleen että isot kiikarit vois olla kivat.
Isosoissa kiikareissa on vaan kaks miinuspuolta - ne painaa ja hyvät sellaset on kallita.
No entä jos tekee kaukoputkista kiikarit? Painaa jalustoineen noin 100..150kg, rahaa kulunut optiikkaan (TS photon "F6 2kpl, kulmaprismat, 20mm ja 25mm okulaarit x2, 3 arkkia filmivaneria (15mmx2500mmx1250mm) 2"x4" ja 2"x2" höylättyä 3 x 5.4m kankea kumpaakin ja kaikkea sälää paikallisesta säästötalosta, peräkärryn rengas, vinssi (manuaalinen ja 12v käyttönen) pari halpaa akkuporaa, 12v sammakkotunkki - osa sälästä ei päädy käyttöön kun ei oikeen soveltunut.
Hyvänäpuolena ehkä loistava katselumukavuus.
Periaate jalustassa simppeli: Lavettiin pultattu peräkärryn pyörä jossa on laakeroitu napa akselilla. Jalusta pyörii akselin ympäri 5kpl 110mm pyörien varassa, kärrynpyörän ympärillä ajoleikkurin kevlar hihna (peräkärrynpyörä toimii hihnapyöränä) ja jalustassa käsivinssin akselille sovitettu 106mm traktorin hinapyörä. vinssin kampea kääntämällä koko jalusta pyörii, 24 kammen pyöritystä on 360 astetta. Atz säätö tulee olemaan 45astetta 12v sähkötunkilla, ja noin 55 astetta manuaalisesti. Jalustassa on Tokmannilta 15e pihatuoli jolta on jalat amputoitu, eli observaattori istuu jalustan kyydissä.
Yhden proton jo kasasin ja tukevaksi totesin (tosin ilman teleskooppeja). Tekniset ratkasut on ratkastu, nyt pitäis viellä saada osat sahailtua..
Homma etenee. Tänään pääs ekaakertaa katselemaan noin 500m etäisyydellä olevia koivun latvoja. Hyvältä näytti.
Tämä on kyllä mahtavaa!
Joo, hieno katselulava 150 jättikiikareille. :cool:
Katsoitko jostain verkkokeskusteluista mallia vai ideoitko omasta propelli-päästäsi nuo ratkaisut? Kokonaisuus vaikuttaa näet niin valmiiksi mietityltä, että olet varmaan katsonut verkosta hyväksi todetut ratkaisut ennen sahaan ja rautakauppaan turvautumista. (Noita verkkosivuja voisi linkittää tähän ketjuun.) Ja kerro ihmeessä lisää tuollaisen ATM-binosysteemin käytettävyydestä tähän ketjuun.
Hankkimani APM:n haarukkajalusta (link (https://www.apm-telescopes.de/en/binoculars/binocular-accessories/bino-mounts/apm-fork-mount-large-binoculars.html?info=351992)) tarjoaa näet tukevan ja herkästi liikkuvan säädön haarukan altitudi-puolelle. Atsimuuttisäätö on sen sijaan pikaisesti arvioiden kehnommin toteutettu ts. tuon pystyakselin halkaisija on turhan pieni ja haarukan atsimuutti-liikkeen kireyssäätö on suunniteltu sangen huolimattomasti vain yhden tehdastekoisen M6 lukitusruuvin varaan.
Tuon kiikarihaarukan atsimuutti-käytettävyys parani selvästi, kun pyöristin tuon M6-kiristysruuvin pään hiontapaperilla ja tein haarukan alla olevalle Gitzo G1410 kolmijalalle tarkemman tasapainotuksen vaakasuuntaan (tuollainen bino-haarukka on ilmeisen kranttu juuri tuolle vaakasäädölleen). Mutta siitä M6-ruuvin pään tuunauksesta huolimatta pitäisi kysyä tuon haarukan suunnittelijalta, miksei tuonne oltu toteutettu yhtä hyvin toimivaa kitkasäätöä kuin altitudipuolelle? (Pitänee kirjoittaa noista APM SD100 binoista lisää sitten omaan ketjuunsa, kun saan niiden käytöstä kokemustietoa.)
Paljon ideoita tuossa laitteessa, esm käyttää 13" rengasta hihnapyöränä, ei ensimmäisenä tule mieleen. Onpa laite! Jos katsoo zeniittiin, olisi niskatuki hyvä, pystyisi olemaan vaikka tuntikausia odottamassa tähdenlentoja.
Lainaus käyttäjältä: Timpe - 08.08.2021, 19:06:49
Mutta siitä M6-ruuvin pään tuunauksesta huolimatta pitäisi kysyä tuon haarukan suunnittelijalta, miksei tuonne oltu toteutettu yhtä hyvin toimivaa kitkasäätöä kuin altitudipuolelle?
Auttaisiko jos irrottaa haarukan ja pyyhkii rasvan pois akselista? Kuivana kitka paranee eikä akseli/haarukka kulu pahemmin koska tuskin sitä pyöritetään miljoonia kierroksia. Toki jos akseli alkaa jumittaa siksi että alumiini on huono laakerimetalli, niin sitten tarvitaan jotain rasvaa. Yksi vaihtoehto voisi olla kuparirasva, sillä on suurempi kitka kuin tavallisella rasvalla
Lainaus käyttäjältä: Timpe - 08.08.2021, 19:06:49
Katsoitko jostain verkkokeskusteluista mallia vai ideoitko omasta propelli-päästäsi nuo ratkaisut?
Kiitos :cheesy:
Kyllä ton on joutunut itse pähkäilemään. Itseasiassa homma on ollut vuosia mielessä, mutta kaikki hahmotelmat on vaikuttanut mahdottomalta.
Tosta sun kiikariostoksesta rupesin seleilemaan kiikareita, ja sitten surffailemaan DIY kiikareita, säväyttävin jakkara oli
https://www.cloudynights.com/topic/525900-post-a-photo-of-your-homemade-binoscope/page-3 Postaus 02 April 2016 - 05:07 PM
Näytti aika rennolta kiikaroinnilta.
Nurkassa oli pölyäkeräämässä, käyttämättä jäänyt 6" F4 putki, ja pellolla mönkkärin virkaa toimittava vanha Yaris Verso. Iskin silmäni Verson apukuskin penkkiin, - irrotin sen ja rälläköin ylimääräiset kiinnikkeet pois. Nyt oli sähkölämmitteinen mukava penkki lukuisilla säädöillä ja ylimääräinen 6" F4 putki.
Ensteks leikkasin 900x900 vanerinpalan ja pätkin kakkosnelosista vanerille lavetin... suunnittelin ja ideoin sitämukaa kun homma eteni. aika nopeesti Variksen penkki siirtyi pois projektista, rupes heti tulemaan liikaa painoa, ja kaukoputken ripustaminen vaikutti mahdottomalta...
Käytännössä ideoin, rakennan, puran, ideoin uudestaan ja koitan oppia virheistä. Tein ekan koevedoksen proto 0.1 , ja totesin että konsepti toimii, ja nyt kakkoskierroksella näyttää oikeen lupaavalta. Härveli on akkua ja tähtäin ideaa vaille valmis.
Lainaus käyttäjältä: mistral - 08.08.2021, 19:55:26
Paljon ideoita tuossa laitteessa, esm käyttää 13" rengasta hihnapyöränä, ei ensimmäisenä tule mieleen. Onpa laite! Jos katsoo zeniittiin, olisi niskatuki hyvä, pystyisi olemaan vaikka tuntikausia odottamassa tähdenlentoja.
Säädettävä niskatuki on välttämätön oikean katseluetäisyyden ja muutenkin mukavuuden kannalta, eilen sahailin sellasen. Nyt kun sain viellä jalkatuet valmiiksi, niin zeniittiin tuijottelu on hyvin rentouttavaa. Todennäköisesti ensiviikonloppuna kiikarit näkee "ensivalon"
Tossa Protossa on viellä jäänyt Yariksen niskatuki käyttöön, nyt sekin on poistettu uudesta virityksestä.
Lainaus käyttäjältä: Timo Kantola - 08.08.2021, 21:27:35
Kyllä ton on joutunut itse pähkäilemään. Itseasiassa homma on ollut vuosia mielessä, mutta kaikki hahmotelmat on vaikuttanut mahdottomalta.
Tosta sun kiikariostoksesta rupesin seleilemaan kiikareita, ja sitten surffailemaan DIY kiikareita, säväyttävin jakkara oli
https://www.cloudynights.com/topic/525900-post-a-photo-of-your-homemade-binoscope/page-3 Postaus 02 April 2016 - 05:07 PM
...clip... suunnittelin ja ideoin sitämukaa kun homma eteni.
Kiitos kehittelykertomuksesta ja hyvästä linkistä eteenpäin naapuri-foorumille.
Ja hyvä kun edes jokin sivuosuma/kimmoke on tullut omista toilailuistani muille. Varsinkin vielä, kun lopputulos omasta jatkopohdiskelustasi on noin mukavan ja pätevän näköinen 6" bino-havaintolaite. Haittana näillä lavettiratkaisuilla (kuin myös jättikiikareilla) on aina se laitteiston säilytystilan tarve, kun joutuu lavetin roudaamaan sääsuojaan taukoajaksi. Vaatii siis sopivan piha-alueen ja varastotilan, minne tuollaisen härpäkkeen laittaa jemmaan. Ja mieluiten tuollaista jättibinoa käyttäisi pimeän taivaan alla, joten kaimallani taisi olla jo valmiina maaseututaivasta tuolle ja minulle tuo 30x100 on purettavissa helposti kuljetuskuntoiseksi kahteen osaan.
Lainaus käyttäjältä: mistral - 08.08.2021, 20:20:40
Auttaisiko jos irrottaa haarukan ja pyyhkii rasvan pois akselista? Kuivana kitka paranee eikä akseli/haarukka kulu pahemmin koska tuskin sitä pyöritetään miljoonia kierroksia. Toki jos akseli alkaa jumittaa siksi että alumiini on huono laakerimetalli, niin sitten tarvitaan jotain rasvaa. Yksi vaihtoehto voisi olla kuparirasva, sillä on suurempi kitka kuin tavallisella rasvalla.
Ei oikeastaan ollut kyse tuosta tarkertelevasta kitkasäädöstä, vaan sopivasta binopään kiristyksen/lukituksen puutteesta vakio M6 ruuvilla. En näet saanut kiristettyä tuota pientä M6 sormiruuvia sopivan kireälle ennen kuin pyöristin sen pään (ilman tuota modausta ruuvilukitus jäi aina liian löysälle ilman avustavan kuusiokoloavaimen käyttöä). Nyt tuonne saa väännettyä nupista käsivoimin sopivasti "käyttötahmean" atsimuuttilukituksen, jossa kiikari liikkuu helposti sivuttain ja jää jämptisti paikalleen kun lopettaa liikkeen.
Kokeilin samalla myös kuinka tuo bino-setup menisi nykyisen pihatuolini päälle ja nappasin kuvan viestini liitteeksi. Ainakin alustava kokeilu oli lupaava, kun pujottelee itsensä tuoliin ja säätää nuo kolmijalat sopivalle korkeudelle. Optimi havaintotuoli olisi varmaan tuota aurinkotuolia kapeampi tai sitten nuo Gitzon jalat pitäisi jatkaa korkeammiksi ja laittaa yhtä pykälää enemmän vaakaan... hmm? :huh:
Lainaus käyttäjältä: Timpe - 09.08.2021, 19:33:42
Ei oikeastaan ollut kyse tuosta tarkertelevasta kitkasäädöstä, vaan sopivasta binopään kiristyksen/lukituksen puutteesta vakio M6 ruuvilla. En näet saanut kiristettyä tuota pientä M6 sormiruuvia sopivan kireälle ennen kuin pyöristin sen pään (ilman tuota modausta ruuvilukitus jäi aina liian löysälle ilman avustavan kuusiokoloavaimen käyttöä). Nyt tuonne saa väännettyä nupista käsivoimin sopivasti "käyttötahmean" atsimuuttilukituksen, jossa kiikari liikkuu helposti sivuttain ja jää jämptisti paikalleen kun lopettaa liikkeen.
Tarkoitin ruuvia joka on haarukan kantokahvan alla. Eli jos siitä akselista poistaa rasvan, ei tarvitse niin kireälle vääntää ruuvia. Mutta hyvä jos toimii noinkin. Haarukka on laadukas hinnasta päätellen, maksaa saman kuin hieno kolmijalka. Itsellä on kanssa Gitzon jalusta, tosin alumiinia.
Alumiini Gitzo tuokin on, jostain vuosituhannen alusta ja painaa jotain 4-5 kg.
Nuo APM-kiikarit painavat täällä 7 kg. Ja tuosta APM haarukasta jäi minulle hiukan "karhea" ensivaikutelma, kun tuo atsimuutti-akselin lukitus ei alkuun pitänyt kunnolla ilman tuota ruuvin pään tuunausta (onneksi tuli kuntoon tuolla tavoin helposti).
Sain BT6F6:sen kutakuinkin valmiiksi ja pääsin testaamaan viime keskiviikkona.
Alku meni häslätessä: Kannoin putket kiinnityspantoihin ja säätelin sitä ja tätä, piti mennä istumaan ohjaajan penkille, nostin putket kohti zeniittiä ja olin tietty jättänyt toisen putken pannat auki. Putki putosi vajaan metrin maahan kolisten ja sai pienen lommon kylkeen, kollimointikaan ei pysynyt kohdallaan. Kollimoin putken (mitään ei särkynyt) kiristin pannat ja pääsin observaattorin penkille jatkamaan säätöjä. Noin 15min koeajelun jälkeen kiinalainen sähkötunkki lakkas nostamasta - laski vain.. Eikun korjaamaan. Vika oli käsiohjaimessa - jossain oli löysä juotos, sulatin kaikki tinaukset uudelleen ja nyt tunkki pelittää!
Säätöä joka lähtöön. Putket pitää saada samansuuntaiseksi siksi toisessa putken pantojen kiinnityksessä on tagenttiruuvi sydeemi RA kollimointiin, dec kollimointi hoituu sillä että kaukoputkien manuaalisen dec säädön lukitus on kahdesta pisteestä (pienillä ruuvipuristimilla), kun toisen ruuvipuristimen lukitsee niin toisesta reunasta nostamalla/laskemalla saa putkien korkeussäädön samansuuntaiseksi. Lisäksi putket pitää pyöräyttää niin että kuvakenttä on ok. Lisäksi molemmissa kulmaprismoissa on Baaderin 1 1/4" Helical Focuser jossa jotain 7mm liikevaraa fokusointiin molemmille silmille erikseen ym..
Putkien suuntaaminen samansuuntaisiksi oli iisiä, pituusakseli säätö melko hankalaa, fokusointi oli nysväämistä mutta siihenkin tottui. Suurin hankaluus havainonnissa oli etsimen puute, ja muutenkin tähtääminen. Penkistä pitää valua hieman alemmas jotta okulaarien alta näkee taivasta. Mulla lisä hankaluutena silmissä voimakas hajataitto, katson kiikarinläpi ilman silmälaseja, ja ilman laseja en näe taivaalla mitään - ahtaan tilan takia lasien laitto vaatii akrobatiaa, harkittuja ja rauhallisia liikkeitä. Ehkä tuohonkin tottuu.
Jotain sentään taivaalta löysin: Enimmäinen kohde oli Vega, aikani jouduin "haravoimaan" taivasta ennen kun sain Vegan näkökenttään ja kokemus oli VAU!
Siitä on monta vuotta kun olen visuaalisesti taivaalle katsellut, niin olipahan säväyttävä kokemus - vaikka olikin "vain" kirkas tähti, vaikea kuvailla fiilistä mutta jäin Vegaa tuijottamaan toviksi. Vegan löydyttyä oli helppo suunnistaa Lyyran rengassumuun, taustataivaan valoisuus haittasi näkymistä.
Keltainen Saturnus oli juuri sopivasti näkösällä, 45x suurennuksella ei hirveästi yksityiskohtia näkynyt, renkaat tietty ja Titan oli siinä vieressä (oletan että oli Titan) Jupiteria kuineen tuli katseltua pidempäänkin. Jakkarassa saa todella mielyttävän ja rennon katseluasennon, joten kohteen tuijjottamiseen voi oikein uppoutua.
Viellä pari kuvaa, sitten lähden visuaalihavainnointiin :cheesy:
Jalusta kantaa 90kg observaattorin natisematta. Akku on sähkötunkkia varten, kun akku pyörii mukana niin ei ole pelkoa että piuhat menee solmuun.
Todella hieno projekti, onnittelut ensivalosta! :azn:
Lainaus käyttäjältä: Timo Kantola - 31.07.2021, 20:30:59
Atz säätö tulee olemaan 45astetta 12v sähkötunkilla, ja noin 55 astetta manuaalisesti.
Aha kuvissa näkyi ruuvipuristimet eli vinkat, nyt tajuan. Vinkoilla haetaan karkeasäätö ja sähkötunkilla hienosäätö. Ja vinkoilla samalla linjataan putket kun vaneri joustaa.
Vitsi, mikä vekotin! Hienoa jälkeä ja tuo integroitu penkki näyttää todella hyvältä katselun helpottamiseksi. Tämähän on ihan maailmanluokan projekti. Onko tästä viestiketjua olemassa esim CN:llä?
Kiitos :afro:
Viestiketju on tässä.
Toisen havaintoillan kokemuksia:
Liikunnat: Atz säätö veivillä ja Dec säätö manuaalisesti + hienosäätö tunkila on oikeen onnistunut - lähes täydellinen 10+.
Tukevuus: huippua.
Näkymät laite säädettynä 10+
Tähtäintä en ole saanut keksittyä, turhauttavaa ku on hienot näkymät, mutta kun ei löydä kohteita - pitää vaan "haravoida" taivasta.
Säädettävä niskatuki pitää keksiä uudelleen, varsinkin lähelle zeniittiä katsellessa kun silmät on parkkeerattu lähes kiinni okulaareihin ei päätä pysty liikuttamaan ollenkaan, niskatuen lukituksen vapauttaminen rojauttaa niskatuen taka-asentoon, ja palauttaminen zeniitin suunnalla katseluasentoon on suorastaan vaarallista: pitää käyttää paljon voimaa että niskatuen saa liikkumaan, ja kun tuki liikahtaa, niin äkkiä on silmänypärillä mustat renkaat okulaareista. Lisäksi kun hyttyset kuppaa otsaa, niin niiden hätistely on lähes mahdotonta.
Säätämistä liikaa: Aina kun nostaa okulaarit silmiltä, pitää niskatuki vapautta taakse, molemmat kulmaprismat okulaareineen pitää kääntää zeniittiä kohti jotta on tilaa nostaa kaukoputkitaso ylös. Toisaalta takaisin katseluasentoon saattaminen vaatii samat säädöt päinvastasessa järjestyksessä + silmäväli pitää säätää,
säädetään lukitsemalla prisman 2" kiinnitysholkki oikealle syvyydelle ja oikeaan suuntaan silmää kohden (molemmille prismoille erikseen) tämän jälkeen pitää viellä fokusoida molemmat okulaarit - pienessä tilassa turhauttavan hankala projekti.
Jos niskatukea, tähtäystä ja säätämistä ei saa kuntoon, niin taidan lämmitellä saunaa tolla.
Lainaus käyttäjältä: mistral - 14.08.2021, 00:00:16
Aha kuvissa näkyi ruuvipuristimet eli vinkat, nyt tajuan. Vinkoilla haetaan karkeasäätö ja sähkötunkilla hienosäätö. Ja vinkoilla samalla linjataan putket kun vaneri joustaa.
Just näin!
Lainaus käyttäjältä: Timo Kantola - 14.08.2021, 12:29:05
Säädettävä niskatuki pitää keksiä uudelleen,
Voiko skuuttilukkoa hyödyntää niskatuessa? https://www.biltema.fi/veneily/veneen-kansivarusteet/koysipylpyrat-ja-plokit/koysilukko-2000021536
Jos säätö tapahtuu köydellä, voi lukolla asettaa portaattomasti. Ainakin kiristys onnistuu portaattomasti.
Lainaus käyttäjältä: mistral - 14.08.2021, 17:35:44
Voiko skuuttilukkoa hyödyntää niskatuessa? https://www.biltema.fi/veneily/veneen-kansivarusteet/koysipylpyrat-ja-plokit/koysilukko-2000021536
Jos säätö tapahtuu köydellä, voi lukolla asettaa portaattomasti. Ainakin kiristys onnistuu portaattomasti.
Pohdiskelin ennemmin sellaista että molemmat kaukoputket olisi liikuteltavalla kelkalla vivusta vääntämällä työnnettävissä (ja helposti lukittavissa) noin 20..30cm eteen-taakse , tällöin niskatuen säätäminen, kulmaprismojen kääntely, silmävälin säätö ja fokusointi tarvtsisi tehdä vain kerran. Tosin kaukoputkikelkan lukituksen pitää olla sitten idioottivarma, ettei zeniittiin katsellessa käy hassussti.
Lainaus käyttäjältä: Timo Kantola - 14.08.2021, 12:29:05
Tähtäintä en ole saanut keksittyä, turhauttavaa ku on hienot näkymät, mutta kun ei löydä kohteita - pitää vaan "haravoida" taivasta.
Säätämistä liikaa: Aina kun nostaa okulaarit silmiltä, pitää niskatuki vapautta taakse, molemmat kulmaprismat okulaareineen pitää kääntää zeniittiä kohti jotta on tilaa nostaa kaukoputkitaso ylös. Toisaalta takaisin katseluasentoon saattaminen vaatii samat säädöt päinvastasessa järjestyksessä + silmäväli pitää säätää,
säädetään lukitsemalla prisman 2" kiinnitysholkki oikealle syvyydelle ja oikeaan suuntaan silmää kohden (molemmille prismoille erikseen) tämän jälkeen pitää viellä fokusoida molemmat okulaarit - pienessä tilassa turhauttavan hankala projekti. Jos niskatukea, tähtäystä ja säätämistä ei saa kuntoon, niin taidan lämmitellä saunaa tolla.
Punapistetähtäin lienee paras ratkaisu tähtäimen virkaan ja sellainen on helppo pultata kiinni jonnekin vaneriin okulaarien lähelle.
Itselläni on tuon 30x100 kiikarin kanssa punapistetähtäin käytössä ja loput ds-kohteen etsimisestä menee tähtihyppelyllä kirkkaasta aloitustähdestä eteenpäin vanhaan visuaalikatselu-malliin. Oman APM-kiikarin kuvakulma taitaa olla jossain kahden asteen tienoilla noilla 18mm okulaareilla, joissa on 65 asteen kuvakulma. Tuolla tavoin vanhoja visuaalimuistoja verestämällä löytyi melko helposti kiikarin näkökenttään mm. M11, M13, M31, Albireo, kun viimeeksi käytin tuota kiikaria ulkona ei niin selkeälle taivaalle). Nostin tuolloin jalustan kolmijalat niin korkealle, että pääsin seisomaan kiikarin takana.
Mutta tunnustan samalla, että tuollakin tavoin tulee helposti vaikeutta löytää toistuvasti sitä 100% mukavaa katseluasentoa hiukan eri korkeudella oleville kohteille (joutuu mm. siirtämään jalustajalkojen korkeutta tai menemään hiukan kyykkyyn kiikarin alle, jollei halua jumpata jalkojen korkeussäädön kanssa). Omaan G410 jalustaani on saatavilla myös G526 keskiputki, jolla saisi väännettyä kammella kiikarien korkeutta ylös/alas. (Olen jättänyt tuon keskitolpan toistaiseksi pois setupista painosyistä.) Käytännössä tuossa on kumminkin kyse siitä, että isoilla kiikareilla havaitsemiseen pitää käyttää myös enemmän kärsivällisyyttä ja kurinalaisuutta. Ottaa siis mieluummin katseluun yksittäisen tähdistön kohteet kerralla ja tekee niistä havainnot kaikessa rauhassa sen sijaan, että pomppisi ympäri tähtitaivasta eri korkeuksilla olevien kohteiden perässä. Tässä mielessä havaintotuolin käyttäminen pakottaisi tuohon kurinalaisuuteen enemmän kuin vapaasti kiikarin takana seisova katseluasento. Omasta havaintoasenteestahan tuossa on kyse... :wink:
Omat 18mm APM UFF (https://www.apm-telescopes.de/en/optical-accessories/eyepieces/58-74-wide-angle/apm-ultra-flat-eyepieces/apm-ultra-flat-field-18mm-eyepiece-65-fov.html?info=313211) -kiikariokulaarit sallivat silmälasien käytön 20mm katseluetäisyydellään. Vastaava APM 24mm UFF okulaari toisi jo 29mm katseluetäisyyden, mutta tuota paria minulla ei nyt ole. Täälläkin omat silmävirheeni tuottavat harmia tähtien katseluun ja käyttäisin siksi mieluiten katseluun silmälasejani, joilla nuo optiset virheet korjautuisivat. Näissäkin silmälaseilla ja silmälaseilla on eroja, joissa mm. nuo moniteholasien katselukanavien ominaisuudet vaihtelevat silmälaseista toiseen. Tuollaiset isot kiikarit eivat siis ole yhtä ongelmattomat havaintovälineet kuin jotkin pienemmät 8x50 kiikarit.
Käytin havaintoaikaa näiden APM 100mm SD kiikarieni kanssa, joten raapustan lyhyet kokemukset tähän alle. Tällä kertaa bino-suurennusta tuli 17x (32mm TV Plössl okulaareilla), josta tuli 5.8mm lähtöpupilli tuolle yhdistelmälle. Käyttömukavuus oli noilla ihan hyvä ja kiikarien 2.8° näkökenttä oli hyvinkin sopiva esim. horisontista nousevien Plejadien katseluun. M11 näkyi hyvin, mutta 30x suurennus 18mm okulaareilla toi sen paremmin näkyville. Samoin Perseuksen kaksoistähtijoukko oli minusta paremmin havaittavissa 30x suurennuksella kuin tällä 17x:lla. Tällä kertaa taustataivas oli kohtuullisen läpinäkyvä, joten kokeilin myös M33:n havaitsemista ja se löytyikin näkökenttään ihan suoraan katsoen, kun tiesi galaksin paikan (=tuo näkyi siis ilman syrjäsilmällä vilkuilua). Katsoin tuota M33:sta edelliskerralla TMB152 linssiputkellani 44x suurennuksella (3.4mm lähtöpupilli ja 1,5° kenttä), mutta tuollaisilla 17x100 jättikiikareilla tuo himmeä pintakohde näkyi nyt okulaarin näkökentässä paljon suuremman linssiputken näkymää selvemmin. Myös naapurigalaksin M31 sumukiekko tuli rajamagitudi 5:n taivaalta hyvin kauniisti (mutta himmeästi) näkyviin, kun tuota tienoota panoroi sivuttain. Kaipasin tuolloin lähinnä parempaa taivaan läpinäkyvyyttä tuollekin havaintoillalle, mutten tätä parempaa havaintovälinettä (hetken päästä alapilvisyys tuli taas kiusaksi, ks. liitekuvaa).
Edellä oleva kertomus kertoo tuollaisen 100mm jättikiikarin potentiaalista, joten omaksi harmikseni kiusaannuin tälläkin kerralla kiikareita käyttäessäni omista silmävaivoistani (aiemmin kerrottua: "...omat silmävirheeni tuottavat harmia tähtien katseluun ja käyttäisin siksi mieluiten katseluun silmälasejani, joilla nuo optiset virheet korjautuisivat. Näissäkin silmälaseilla ja silmälaseilla on eroja, joissa mm. nuo moniteholasien katselukanavien ominaisuudet vaihtelevat silmälaseista toiseen." ). Monitehosilmälasit linssiin integroituine näkökanavineen eivät kyllä salli sujuvaa kiikarointia edes tällä kokoonpanolla, kun tuonne näkymään tulee silmälaseistani/silmistäni erilaisia optisia ongelmia. => Jos siis joku kaavailee hankkivansa itselleen tuollaiset APM 100 mm jättikiikarit, niin nyt ei kannata lähteä tilaamaan noita enää Saksasta saakka. Voisin näet olla halukas luopumaan omista kiikariyksilöistäni sopuhintaan (kyselyt aiheesta yksityisviestillä :wink:). Enhän selvästikään kykene saamaan noiden laatukiikarien havaintopotentiaalia täysimääräisesti omaan käyttööni. Mutta toisaalta... ei noiden omistamisesta ole minulle niin suurta haittaakaan, että alkaisin aktiivisesti myymään niita pois.
t. nimimerkki "Sitä kirkasta kiikarikomeettaa odotellessa..." :grin: