Jupiter on jo kohonnut ja näkyy paremmin kuin pariin kolmeen vuoteen. Tosin en saanut vieläkään kuin joitain vöitä esille. No, ehkä vähän kuutakin...Jupiteria ei voi ottaa paljon kahta minuuttia pidempää videota, pyörimisnopeus planeetalla on huima. Tuossakin alkoi minulla venymään.
PS. Lisäsin kuvan 22 heinäkuulta. Kuvausaika on valoisan tulon takia vielä niin lyhyt ettei GRS ennätä kiertyä näkyviin...
Viime yönä kokeilin ensimmäistä kertaa planeettakuvausta ja en tietenkään löytänyt barlow:ta. 800 mm polttoväli ja ASI120 MM tuotti tällaisen tuloksen.
Jupiter viime yöltä.
Upeita kuvia!
Kiitos. Saturnus onnistuu vielä 6" putkella kun on alempana mutta Jupiter alkaa vaatia jo enemmän aukkoa.
Kuva aamuyöltä. Ilmamassa haittaa vielä pahasti ainakin tämän vuoden vielä. Edellinen kuva otin 2011, ei saa hosua... :tongue:
(https://i.postimg.cc/FsWWh2m7/Jupiter-25072021.jpg) (https://postimg.cc/dLCmBNhY)
Hyvin olette Jupiterista irti saaneet!
Viime yönä jatkoin Stargate 600:n ensivalokokeiluja Jupiteriin. Tässä vaiheessa se oli jo korkeammalla kuin Saturnus, mutta seeing tai paremminkin läpinäkyvyys oli jo huonontunut edelleen. Lähellä olleen Kuun ympärillä oli laaja hehkuva suttu.
Tämäkin kuvattu bin2 ja siitä sitten 60%:iin vielä pienennys. Tämäkin puhdas RGB-kuva. Läpnäkyvyydessä oli viime yönä jotain, eikä ir-suodin purrut oikein ollenkaan, paras läpinäkyvyys oli G-kaistalla.
(https://astrokuvat.kuvat.fi/kuvat/Planeetat%202021/Jup_26072021_0232_RGB2.jpg?img=full)
Kehnot oli näkymät parvekkeelta kuvatessa kun Jupiter oli naapurikaton päällä.
Ei jaksanut odottaa että liikkui pois ja samalla korkeammalle. No IR pass-filsu auttoi jälleen.
Kehno seeing nyt mutta kuvaan sattui muutakin kuin pelkät vyöt, niin pistin tänne. Jupiter klo. 02.28
Viime yönä neljän aikoihin koitin nähdä punaista pilkkua, mutta eipä näkynyt.. nyt vertasin Stellariumia kuvaasi ja näköjään Stellarium ennustaa punaisen pilkun paikan ihan väärin: simulaattorissa se on Callistosta reilusti vasemmalle mutta valokuvassa sen oikealla puolella. Eli neljän aikaan se siis onkin jo ollut ihan kiekon laidalla ja huonosti havaittavissa. Netissä näita GRS transit -laskureita on useitakin ja kaikki antavat eri aikoja; sen jälkeen kun CalSky lopetti, en ole löytänyt mitään toimivaa tilalle. Onko täällä tietoa mikä olisi tarkka?
-Mikko
En tiedä saako Stellariumissa päivitettyä missä GRS sijaitsee mutta ainakin CdC:ssä voi.
Sitten yksi vaihtoehto on WinJupos, jolla voi tehdä paljon muutakin.
http://jupos.privat.t-online.de/
En koskaan tykännyt Cartes du Cielin ulkoasusta, ja grafiikka siinä suorastaan tökkii verrattuna Stellariumin viimeisteltyyn toimintaan.. mutta tekee se näköjään tämän asian paremmin. Kentällä käytän tablettia ja Sky Safaria, joka ei sekään näemmä ole ihan kohdallaan mutta lähempänä valokuvan näyttämää asentoa - siinä punainen pilkku on jo ehtinyt vähän edemmäksi.
Näköjään Stellariumissakin sen voi asettaa muokkaamalla ssystem_major.ini tiedostoa, mutta itselläni siellä lukee
rot_rotation_offset=-1 # use JupiterGRS patch
mitä sitten tarkoittaakaan mutta ei siis toimi oikein..
[edit]Stellariumin käyttöliittymästä löyti tällainen ikkuna ja kun tuota nappia klikkaa niin se vie WinJUPOS sivustolle. Mutta ei kuitenkaan automaattisesti hae tietoja vaan näyttää vain sen käppyrän ja siitä pitää itse kirjoittaa data noihin ruutuihin :huh:
Eipä tosin toiminut sekään, jos laitoin GRS:n pituusasteeksi 359° tällä päivämäärällä. Liikkuihan se mutta väärään suuntaan.[edit]
-Mikko
Itsellä taas toiminnallisuus menee esteettisyyden yli tähtikarttasoftassa :azn:
Tämmöisen listasivun löysin myös:
https://www.projectpluto.com/jeve_grs.htm
Joo, löysin tuon ja sehän kertoo "2021 Jul 29 23:07" UT:ta eli 02:07 Suomen kesäaikaa. Melko lähelle oikein siis, mutta käyttöliittymänä tuommoinen pitkä tekstilistaus on vähän.. 80-lukuinen :police:
-Mikko
Derotatoin (kuka keksii tuolle hyvän suomennoksen?) Jupiter-videon WinJuposilla.
Vaikka video oli vain 3 minuuttia niin tulos oli parempi kuin ilman.
(https://www.taivaanvahti.fi/images/uploads/202108/100169_32d66f71ff3148c02bc61b4e087fc944.jpg)
(https://www.taivaanvahti.fi/images/uploads/202108/100169_88e6adaaed227d37612b1b73e24f2b21.jpg)
Voisiko "derotatointi" olla (planeetan) kiertoliikkeen kompensointia?
Etelästä nouseva pilvirintama oli kokoajan nousemassa, se näkyy tuossa taustakuvassa myös. Parhaat kuvat sain kun Saturnus ohitti hieman etelän.
Canon 6D mod kamerassa oli Saturnusta kuvatessa Ir päästösuodin.
Jupiter on Kuvattu Canon 60 D kameralla Eos moviereg 5 kertaisella suurennoksella. Aloitin Jupiterin kuvauksen jo kun se oli kaakon suunnalla.
Io kuun varjo näyttää olevan Skysafarissa hieman eri kohdassa kuin tuossa videossa, verrattuna suureen puinaiseen myrsky pilkkuun.
https://avaruus.kuvat.fi/kuvat/2021/Avaruuskuvat/Jupiter-Saturnus_6-8-2021.WMV
(http://avaruus.kuvat.fi/Avaruuskuvat/2021/slides/Jupiter-Saturnus.png)
Veijolla erittäin onnistuneet kuvat ja hieno kollaasi. Jotenkin erityisesti tykkään tuosta Saturnuksesta ja siitä miten molemmissa planeetoissa on värit noin onnistuneet.
Itse olin myös 6.8. aamuyöllä kuvaamassa. Huomasin myös oudon ilmiön, että parhaan seeingin kohta oli azimuti-sidonnainen, hiukan Etelästä ohi. Saturnus oli parhaimmillaan heti Etelän jälkeen. Eteläkaakossa hiukan korkeammalla ollut Jupiter oli huonompi kuin Etelässä alempana ollut Saturnus samaan aikaan, mutta kun odotti Jupiterinkin hiukan meridiaanin yli, parani seeing vastaavasti. Mikä lienee muodostelma sitten syynä.
RGB-kuva klo 2.40 vasemmalla ja infrapunalla boostattu oikealla. Kun detaljit filtteröityvät huonon seeingin läpi ja vain vahvin kontrasti terävöityy, tulee väreistä helposti aika hassuja.
(https://astrokuvat.kuvat.fi/kuvat/Planeetat%202021/Jupiter_06082021_0240_rgb1.jpg?img=full) (https://astrokuvat.kuvat.fi/kuvat/Planeetat%202021/Jupiter_06082021_0240_irrgb1.jpg?img=full)
Alla eri kanavat erikseen. Ylinnä Ir, alarivi vasemmalta oikealle R, G ja B.
Todella kummallinen seeing, kun ir ja R ei oikein pääse läpi, mutta G ja etenkin B kauhean dominoivia ja käsittämättömän tarkkoja. Ikäänkuin nurinpäin. Läpinäkyvyys hirveän huono ja fokus pumppasi melkein terävästä suhjupalloon tasaisella 10 sekunnin sykkeellä. Io varjoineen tuossa ylittää Jupiteria.
(https://astrokuvat.kuvat.fi/kuvat/Planeetat%202021/Jupiter_06082021_0240_ir-rgb3.jpg?img=full)
Uuden putken kanssa touhuilua tämäkin. Lämpötila putosi aika vauhdikkaasti useita asteita, joten kaikki 7 puhallinta päällä kaiken aikaa, 3 taka- ja 4 etupuhallinta.
Taas mallikkasta jälkeä Arilta. Myös Veijolla onnnistuneet otokset.
Onkohan Arin RGB sarja kuitenkin väärinpäin - kai nyt R-filsun läpi GRSn pitäisi olla vahvin ?
Lainaus käyttäjältä: einari - 07.08.2021, 21:49:28
Taas mallikkasta jälkeä Arilta. Myös Veijolla onnnistuneet otokset.
Onkohan Arin RGB sarja kuitenkin väärinpäin - kai nyt R-filsun läpi GRSn pitäisi olla vahvin ?
R-filsun läpi punainen on kirkkain eli vaalein, eli kontrastiltaan ikään kuin heikoin. Ja sinisessä himmein eli tummin eli kontrastiltaan vahvin. Eli kyllä nuo oikein pitäisi olla. Kun sitten Ir/R läpinäkyvyys oli huono, ajaa se sävyjä tuonne ruskeaan päin.
Katselin tuota samaa visuaalisesti 6.8. aamuyöllä 10" f/5 dobsonilla ja 6mm Vixen SLV:lla -> 208x. Hetkittäin oli todella terävää kuvaa, ja Ion varjokin terävä ja pyöreä eikä tuollainen munan muotoinen (liikkuuko se niin nopeaan että pinotessa venyy?). Nyt kun kuvistakaan se ei kunnolla erotu, niin ei tunnu niin tyhmältä etten nähnyt kuuta Jupiterin kiekkoa vasten, vaan pelkän varjon.
Ensi vuonna on lupa odottaa vielä parempaa, ja niin edelleen :cheesy:
-Mikko
Lainaus käyttäjältä: Mikko_L - 08.08.2021, 22:28:36
Hetkittäin oli todella terävää kuvaa, ja Ion varjokin terävä ja pyöreä eikä tuollainen munan muotoinen (liikkuuko se niin nopeaan että pinotessa venyy?).
Pinoaminen ei oikein saanut siitä kiinni, kun seeing välillä venytti ja vanutti varjoa ja välillä niitä oli kolme pyöreää varjoa vierekkäin ja välillä pisaran muotoinen jne. Liian vähän niitä ruutuja, joissa se oli täysin pyöreä.
Onnittelut Arille hyvin onnistuneesta putki projektista. On nuo Arin kuvat kyllä huippu tarkkoja jo nyt, mitä sitten myöhemmin.
Jupiterin keskellä näkyy Io kuun varjo. Varjon heti vieressä olisi myös Io kuu, ( näkyy Arin kuvassa ) mutta se on vaalea kun aurinko siihen paistaa. Joten se ei näy tässä minun kuvassa. Nuo muut Jupiterin kuut valotin eri kuvana, Ja tuo itse Jupiter on pakattu vdeo ruuduista. 1900 ruutua josta 10% pakattu.
(http://avaruus.kuvat.fi/Avaruuskuvat/2021/slides/Jupiterin-kuut.jpg)
Testailin juuri hankittua käytettyä JS-Dobsosonia Jupiteriin. Tämä sopii paremmin sumu kuvauksiin valovoimansa takia.
Laitoin tuohon kiskon pätkän, että saan kiinni myös Eq6 Pro jalustaan. Alkuperäinen jalusta on visuaali katselua varten, vaikka siinä on seurantakin.
Jupiter näkyi pilvien läpi, jopa suuri pillkku joka oli siirtymässä vasemmalla reunalla.
(http://avaruus.kuvat.fi/Avaruuskuvat/2021/slides/JS-Dobson-Jupiter-Testi.png)
Eikös JS-dobsoneissa ollut (on) kohtuullisen hyvä seuranta (koska iso kehä) ?
Lainaus käyttäjältä: einari - 12.08.2021, 15:23:23
Eikös JS-dobsoneissa ollut (on) kohtuullisen hyvä seuranta (koska iso kehä) ?
Kuvasin joskus -90 luvulla samantyyppisellä jalustalla filmille. Seuranta toimi hyvin, mutta pohjoisen suuntaus oli hidasta tuolla jalustalla, ja kun palaute filmiltä tuli vasta kun se oli kehitetty. Ajattelin Sonyn live kuvaa kokeilla 0.7 lyhentäjällä. Tuosta putkesta tulisi silloin 700 mm f /3.5.
Veijo T
Jupiter viime yöltä klo. 1.32 Selitys huonoihin väreihin on akromaatin vaatima fringe killer suodin että yleensä jotain näkyy.
Yksityiskohtaa näkyy ja väreistäkään en menisi valittamaan.
Lainaus käyttäjältä: einari - 12.08.2021, 15:23:23
Eikös JS-dobsoneissa ollut (on) kohtuullisen hyvä seuranta (koska iso kehä) ?
Itse pääsin js-seurannalla ja 1000/200 newtonilla(ei js dobson) 50 sekunnin valotuksiin parhaimmillaan, vaikka hampaat matopyörässä olivat silmin nähden huonokuntoiset. Napasuuntaus oli hidasta ja vaikeaa. Ja kun putki muutti tarpeeksi asentoa niin alkoi tulemaan venymää todennäköisesti jostain epätasapainosta. Helios dobson oli hyvin painava.
Toinen testi JS dobsonilla. Nyt oli vähän parempi ilma eikä pilvet haitannu. Samalla kun odottelin Io kuuta jupiterin reunalle. Niin tein kolliminaatio tarkistuksia putkelle. Ylemmässä Jupiter kuvassa kuut on valotettu erikseen. Alemmassa samaan aikaan planeetan kanssa. ( Io näkyy heikosti )
(http://avaruus.kuvat.fi/Avaruuskuvat/2021/slides/Nouseva-Io-Kuu.png)
Piti Perseidejä kuvatessa kokeilla samalla mitä tuolla 80 mm apolla saa aikaan. Jupiter oli Stellariumin mukaan noin 16° korkeudella kuvaushetkellä ja ilmassa oli ainakin vesihöyryä melkoisia määriä. Hankala oli tarkentaa ja kalustonkin asetukset ihan hukassa, kun ekaa kertaa koettaa planeettakuvausta.
Kalustona tässä oli 80 mm f/6 kiina-apo, Lacertan 5x barlow, Astronomik ProPlanet 642BP ja ASI174 mm. Kovin menee ruutu pimeäksi tuolla setupilla, mutta ainakin joku lähtökohta kai on se 5,86 mikron pikselikoon kertominen 5:lla, josta pääsee noin 29:ään ja f/6-putken huomioiden kohtuullinen lähtökohta olisi noin 4,9x barlow. Ja siksi tuolla em. setupilla sitten koetin jotain sohia aikaan. Tuolla aukkosuhteella piti vääntää valotusaika 15 ms:iin ja gain 300:aan, että histogrammista sai täyttymään edes sen 55 %. Kuvasin 3 min ajan ja sain talteen 11 976 ruutua, joista tässä on pinottu 20 % (eipä näyttänyt paljon lopputulemalla olevan väliä pinosinko 2 % vai 30 % tai enemmän). Jos revitin kuvasta enemmän detaileja, se meni totaalisen epäluonnottoman näköiseksi.
Tämä lienee parasta mitä nyt onnistuin omasta materiaalistani vääntämään ulos, vaikka kokeilin vähän vaikka millaisia optioita pinoamisessa ja terävöityksessä. Ja "parhaalla" tarkoitan sitä, että pudotetaan kynnystä kuvien esittämiseen ja oikein reilusti :cheesy: Vas. puolella on raakaruutu videolta ja oikealla puolella sen pelastusyritys.
Vinkkejä otetaan vastaan niin kaluston, säätöjen / valintojen, kuvaamisen ja käsittelynkin osalta. Olen ihan metsissä planeettakuvauksen kanssa, vaikka sain Arilta muutaman vinkinkin lähtökohdaksi.
(https://live.staticflickr.com/65535/51378416369_c1c7c3fb27_o.jpg) (https://flic.kr/p/2mh8PbZ)
Eipä tuossa mikään vaikuttaisi pahemmin metsässä olevan, kaikki kuulostaa ihan järkevältä.
Erilaisia suodattimia kannattanee kokeilla. Linssiputkessa saattaa olla infrapuna-aallonpituuksilla isoakin väri- ja palloaberraatiota, vaikka putki olisi näkyvässä valossa hyvin korjattu. Näkyvässä valossa ongelmana on sitten ilmakehän dispersio, joka on noilla mataluuksilla varsin isoa. Kokeilisin tuolla putkella ja kameralla varmaankin ensimmäiseksi IR-poistosuodattimen ja keltaisen suodattimen (nro 12) yhdistelmää. Keltainen suodatin leikkaa dispersiosta ainakin puolet pois, mutta ei himmennä kuvaa paljon.
Tarkentamisen ajaksi voi pidentää valotusaikaa 25-35 millisekuntiin ja laskea gainia niin, että kohina häiritsee vähemmän. Kuvaamisen ajaksi sitten taas nostetaan gainia ja lyhennetään valotusta (15 ms kuulostaa ihan sopivalta, toisenlaisella suodattimella voi päästä lyhyempään valotusaikaan). Muutaman tuhannen kuvan pinossa kohina tasoittuu hyvin.
Tuo F=5*pikselikoko pätee hyvään keliin ja suht korkealla oleviin kohteisiin hyvässä läpinäkyvyydessä. Jupiter on nyt niin alhaalla ja paksun ilmamassan takana, että kannattaa kokeilla pudottaa polttoväliä naksaus tai pari. Ehkä F=4*pikselikoko tai jopa hiukan alle voisi olla kokeilemisen arvoinen. Sitten jos keli kantaa, niin enemmän. Jos polttoväliä on keliin nähden liikaa, pinoamisohjelmakaan ei saa oikein kiinni. Voi kuvata väliin myös muutaman videon bin2-moodissa ja käsitellä ne, niin saa käsityksen miten puolikas polttoväli olisi toiminut k.o. kelissä ja siten saa ajatuksen mihin päin säätää. Mutta tuollaistahan tuo planeettakuvaus on.
Jupiter taisi olla oppositiossa 20.8.2021. Silloin taivas oli täällä umpipilvessä, mutta kun viimeyönä oli klo 1.30 - 2.00 välillä rakosia pilvissä, piti minunkin yrittää Jupiterin kuvaamista. Seeing oli aika heikko ja ilmassa usvaa, joten mitään huipputulosta oli turha odottaa. Tällainen tästä tuli WO110 polttotasolta. Barlowia ei kannattanut edes yrittää.
Kuvasin Jupiteria Omegon 16" newtonilla. Suurennoksia ei vielä kestänyt, ehkä jo vuoden päästä paremmin...Tein huomion että ADC korrektori auttoi yksityiskohtien näkymisessä selvästi enemmän mihin olin tottunut linssiputkien kanssa. Otin varoilta useamman kuvan ilman ADC:tä ettei vain tarkennuksessa ollut vikaa.
Hyvältä näyttää edelleen Tanen kuvat olosuhteet huomioiden. Toisessa kuvassa näkyy kuun muodosta hyvin dispersion vaikutus.
Omat kokeiluni eivät ole vielä tuottaneet kovin kummoisia tuloksia. Minun kalustollani polttoväli venähtää ADC:n kanssa turhan pitkäksi eikä korjaimen ja fokuksen väliin jää silti riittävää hajurakoa. Tässä esimerkki noin viikon takaa. Io on hiukan kolmiomainen, mikä johtunee ADC:n aberraatiosta (aukkosuhde f/24, ADC:n T2-kierteen ja kameran kennon väli 40 mm ja säätö melkein täysillä).
Jupiteriin törmännyt kivi oli hyvä tekosyy kuvailla planeettaa viime yönä.
No tuloksena vain kohtuullinen jälki ja pieni animaatio (Taivaanvahdissa (https://www.taivaanvahti.fi/observations/show/101262)).
(https://www.taivaanvahti.fi/images/uploads/202109/101262_0878d74f4339738729cff026826e847b.jpg)
Ehkä on kehnot kelit kun ei täälläkään enää uusia kuvia tule. Laitan näytille syyskuun "saavutuksia" Omegon 16" newtonilla.
Jupiter viime yöltä (26.9.) ADCllä terästettynä.
Sellainen kysymys vielä pro-kuvaajille että käytättekö useinkin dekonvoluutiota planeettakuvissa?
Vai vain silloin kun raakadata on tarpeeksi hyvää?
Lainaus käyttäjältä: einari - 27.09.2021, 07:57:11
Jupiter viime yöltä (26.9.) ADCllä terästettynä.
Sellainen kysymys vielä pro-kuvaajille että käytättekö useinkin dekonvoluutiota planeettakuvissa?
Vai vain silloin kun raakadata on tarpeeksi hyvää?
Olisiko tuosta dekonvoluutiosta apua parantamaan kuvanlaatua? Tunnustan ettei itsellä hajuakaan menetelmästä. Ei taida onnistua Registaxilla tai Autostakkertilla. Vielä viime kesään asti oli Registax ainoa käsittelyohjelmani ja nyt olen jo päässyt Autostakkertiin joka on auttanut pykälän eteenpäin kun onnistuu useammankin tuhannen kuvan pituisen videon käsittely. Registaxin aikaan vielä oli ainoa keinoni parantaa kuvanlaatua optiikan äärimmilleen virittely...
Lainaus käyttäjältä: einari - 27.09.2021, 07:57:11
Jupiter viime yöltä (26.9.) ADCllä terästettynä.
Sellainen kysymys vielä pro-kuvaajille että käytättekö useinkin dekonvoluutiota planeettakuvissa?
Vai vain silloin kun raakadata on tarpeeksi hyvää?
Oma kokemus on se, että viimeisen kymmenen vuoden aikana olen kaksi kertaa saanut hyötyä deconvoluutiosta, molemmilla kerroilla poikkeuksellisen hyvällä raakadatalla. Viime vuonna Marsin pariin kuvaan ja sitä ennen kymmenisen vuotta sitten yhteen Saturnuskuvaan. Aina muulloin perus Autostakkert-terävöitys on vienyt voiton. Kenties perus Suomi-seeingillä pinottu kuva koostuu niin sekalaisista aineksista, että deconvoluutio puree huonosti? Mutta ainahan kannattaa kokeilla.
Jeh, kokeilin tuohon viimeiseen dekonvoluutiota ja ei parantanut tilannetta.
Itse muistan 20 vuoden ajanjaksolta myös alle viisi tapausta jolloin keli on ollut poikkeuksellisen hyvä (jolloin sitäkin kikkaa olisi voinut kokeilla).
Voisko joku vinkata kuinka saisin Jupiterin näkymään himmeämpänä kaukoputkella niin, että saisin yksityiskohtia paremmin esiin? Nythän en näe kuin tosi kirkkaan pallon josta erottuu todella huonosti ja haaleana hieman tummempi vyöhyke kun katson planeetasta ohi.
Tätä viestiä kirjoittaessa tuli mieleen että voishan sitä kokeilla ainakin baaderin astro solar kalvolla josta tein suotimen auringon katseluun. Meneeköhän liian tummaksi? Mitäs muita kotikonsteja vois olla?
Entäs mites nämä ihan varta vasten kehitetyt suotimet joita myydään alan liikkeissä! Mikä niistä mahdollisesti palvelisi parhaiten visuaalisessa havainnoinnissa? Kiitos
Aurinkosuodin on liian vahva tähän tarkoitukseen - ei näy muuta kuin mustaa.
Suosittelen jonkinlaista kuusuodinta tai sitten sellaista säädettävää polarisaatiosuodinta.
https://www.avaruus.fi/foorumi/index.php?topic=2675.0
Viime yönä oli yllättäen selkeää vaikka piti olla pilvistä joten testailin taas ADCta.
Huonompi keli oli kuin viimeksi ja GRS oli yllättävän hailakka.
Jupiter oli tätä kuvatessa noin 14 asteen korkeudessa etelän suunnalla. Vaihteeksi oli hieman parempi keli.
(https://avaruus.kuvat.fi/Avaruuskuvat/2021/slides/Jupiter_27-9-2021.png)
Pitkä väli edellisestä Jupiter kuvasta täällä. Mainostettu selkeä saapui laihoin tuloksin ainakin meikäläiselle. Marraskuun planeettakuvat on kalpeita aavistuksia alkusyksyn vastaavista. Mutta tärkein tämän havaintokerran oppi liittyi ADC korjaimen visuaaliseen käyttöön. Eli hyvin toimii siinäkin. Okulaarin läpi katsottuna 160x suurennoksella sinipuna katosi ja vyöt erottui paremmin.