Morjensta
Olen muutamana ehtoona yrittänyt havaita Andromedan pallomaista joukkoa G1. Eipä ole onnistunut. Putki on 25cm dobson eli kohteen pitäisi kyllä näkyä. Onko kokemusta pitääkö havaintopaikan olla ehdottoman valosaasteeton. Millaisilla putkilla ja millaisissa olosuhteissa porukat ovat onnistuneet näkemään em. joukon?
Valosaasteeton paikka ja suurennusta tarpeeksi, vaikkapa parisataa niin luulisi näkyvän.
Olen kyseistä kohdetta muutamia kertoja havainnut. Aikoinaan ensimmäisen kerran 20cm dobsonilla ja sitten pariin otteeseen 10cm linssiputkella. Jokaisessa tapauksessa suurennusta pitää olla reippaasti kuten Iiro jo mainitsikin - varmaan joku 200x on tarpeen. 25cm putken koko antaa vähän anteeksi jos taivas ei ole ihan huippu hyvä mutta 10cm putkella taivaan on oltava aivan tiptop. Itse olen merkannut havaintovihkooni paljain silmin havaituksi rajamagnitudiksi 7, kun olen tehnyt havainnot 10cm putkella.
Olen pari kertaa nähnyt kyseisen kohteen 20 cm putkella . Mulla on kuitenkin täysin valosaasteeton paikka ja näkyvyyden täytyy kyllä olla erittäin hyvä,suurennusta olen käyttänyt 240x
Sanoisin että jos rajamagnitudi on 6 pintaan kohteen alueella, pitäisi sen näkyä. Kohteella on kuitenkin suuri pintakirkkaus ja 13.5 magnitudin kohteen pitäisi periaatteessa näkyä 20-senttiselläkin putkella aina.
Kannattaa katsoa että kartat on kunnossa ja tietää mitä olettaa - ei siis mitään M13 luokkaa :)
/Jake
Vuosi sitten näin kohteen 200/1000 tuubin läpi eikä RJM ollut kuin 5.9 (taajamassa silti törkeän hyvä). G1 tuli usean minuutin aikajaksolla näkyviin muutaman kerran. Pallomaiset joukot ovat sentään visuaalisuuden suhteen kiitollisia kohteita, mm. saman magnitudin galaksin näkeminen olisi ollut toivotonta noissa olosuhteissa. Näkökyvyn rajoilla olevien kohteiden kohdalla ei yleensä kannata heittää hanskoja tiskiin vaikka mitään ei ensi silmäyksellä tai yrittämällä näkyisikään. G1:tä olin koittanut nähdä kolmella eri havaintokerralla ennenkuin tärppäsi.
Tunti G1:stä eli Mayall II:sta SW80ED+UHC-S -optiikalla. Valotukset 10 ja 15min, ISO400/ISO800. Vaikka kuva ei varsinaisesti estetiikalla pröystäile, toteutti tämän nappaaminen taas yhden pitempään muhineen haaveen/suunnitelman.
Hyvä kuvabongaus taivaalta, ketarax! :wink:
Piti oikein katsoa tälle sijainti (http://www.spacetelescope.org/images/opo0218j/) suhteessa emogalaksiinsa ja päätellä siitä, ettei tätä olet tullut kuvattua vahingossa (on sen verran kaukana M31:stä, että tämä pitäisi erikseen etsiä kuva-alalle).
Kiitos Timpe! Pikkaisen hassutti kohteen löydyttyä yksittäisvalotuksesta, että kolmeen pikseliinkö kaikki vaiva, aika ja raha on kalustoa viriteltäessä uhrattu ... :rotfl: Tässä rajauksessa jää juuri kuvan ulkopuolelle, mutta koko kentän kuvasta (http://rubor.org/gallery2/d/1367-1/G1-Field.jpg) voi löytää lisäksi ainakin G2 eli Mayall III:n, varmaan muitakin.
13.7 magnitudin G1 (Mayall II) vieressä, noin 8 kaarisekunnin etäisyydellä sijaitsee 14 ja 15 magnitudin (Linnunradan) tähdet. Pienellä putkella tai pienellä suurennuksella nämä tähdet eivät erotu pallomaisen vierestä. Suuremmalla putkella ja / tai suurennuksella G1 muistuttaa Mikki Hiiri-kasvoa jossa tähdet muodostavat sen korvat. Jeremy Perez on havainnut Mikki Hiiren 6-tuuman putkella ja 240x suurennuksella. Kun minä käytin 10-tuuman putkea ja 140x vuosi sitten, G1 näytti pieneltä sumulta. 250x paljasti Mikki Hiiri piirteen mutta G1 ei silti ollut pistemäinen. Taivaan pimeys oli tuolloin SQM 21.2 ja erotin 13 tähteä paljain silmin Seulasissa.
/Timo Karhula
Tähän tuli päivitys viime viikolla varsinaista kohdetta odotellessa. Laajemmasta kentästä pitäisi löytyä myös pari muuta M31:n satelliittia (Mayall I ja III ??), vaan en ole ehtinyt ...
(http://cdn.astrobin.com/images/f5539fbb-56fb-4c45-bdaa-786f6e58bbd8_thumb.png) (http://astrob.in/full/56697/B/)
Ja minä kun pidin M71:tä hankalana pallomaisena kuvata tai havaita visuaalisti :azn:
Tämä kohde menikin heti korvan taakse, kunhan Andromeda tuolta suvaitsee myöhemmin tällä kaudella valua esiin.
Tässä päivitetyssä kuvassa klusteri näkyy jo hienosti.
Jussin hieno kuva innoitti kokeilemaan miten tämän saisi näkyviin pitkällä polttovälillä, eli C14:lla lyhentämättömänä f/11.
Vajaan neljän metrin polttoväli toi kohteen ja mikkihiiritähdet erilleen, mutta kuvauksen kanssa oli suuria haasteita. Jouduin hylkäämään suurimman osan otoksista ja jäljelle jäi 5kpl 2min valotuksia.
Kohteen utumaisuus erottuu kuitenkin tuosta ja myös myotopuolisuus, tämähän ei näköjään Hubblen kuvan perusteella ole pyöreä, vaan venynyt.
(https://lh5.googleusercontent.com/-DaRq22h5jmI/UjiMIObGCDI/AAAAAAAAKY8/JpMpfTfqCsY/w1048-h903-no/M31_g1_10min_16_9_13.jpg)
Hubble kuva Mayall II:sta on nähtävillä täällä (http://hubblesite.org/gallery/album/star/star_cluster/pr1996011a/).
Tuo Ransun kuva on hieno saavutus tästä vaikeasta kohteesta (mm. Googlen kuva-haku ei juurikaan tuota osumia G1/Mayall II -kuvista harrastajalaitteilla). :smiley:
Viikko sitten havaitsin huomattavasti vaikeamman extragalaktisen pallomaisen joukon, C39, Kolmion galaksissa M33. Käytin 16-tuuman Optimized Dall-Kirkham putkea ja 300x suurennusta (9mm Nagler) 10 Micron GM2000 HPS jalustalla Åkestan observatoriossa Västeråsissa. Tämän 3 miljoonan valovuoden etäisyydellä olevan tähtijoukon ulkonäkö oli aivan tähtimäinen, vaikka onkin galaksin kirkkain pallomainen, visuaalinen magnitudi 15.9. Olen havainnut 16 joukkoa Andromedan galaksissa, mutta nyt uuden putken myötä voisi havaita ainakin parikymmentä tähtijoukkoa lisää.
/Timo Karhula