Empä ole juuri nähnyt täällä keskusteluita tähtitieteellisten kohteiden spektrien mittauksesta. Jossain säikeessä toisin oli muistan mainitun hilan jota haluttiin testata. Siitä toisin ei ole kuulunut sen koommin mitään.
Törmäsin sivuun jossa löytyy esittelyitä laitteista, motivointia ja ohjelma jolla voi analysoida kuvia:
http://astrosurf.com/vdesnoux/index.html (http://astrosurf.com/vdesnoux/index.html)
Vaikuttais tosi mielenkiintoiselta.
JV
Tuolla on lisää spektrin kuvauksesta ja välineistä.
http://www.astroman.fsnet.co.uk/etx70mg.htm (http://www.astroman.fsnet.co.uk/etx70mg.htm)
http://www.astroman.fsnet.co.uk/spectro.htm (http://www.astroman.fsnet.co.uk/spectro.htm)
suorempi osoite saman heppulin spektri sivuille
Risto
Lähisukulainen oli tuonut Australiasta muutaman euron tiedelelun,
kolmioprisman, laitoin sen talouspaperirullan pätkään poikittain ja sen kumilangalla
Canon EOS 40D järkkärikameran+50mm eteen. Ja sitten tähtiyönä räpsimään. Nyt ei
tarvi edes seurantaa koska tähden pitääkin piirtää viivaa että
spektrille tulee leveyttä niin sen imeytymisviivat(tummat viivat)
erottuu paremmin. Piti vain suunnata 40 astetta alas kohteesta koska
sen verran kääntää kuvan vinoon alas ja hajottaa väreiksi. Yllättävän
hyvin tähtääminen silti onnistui etsimen läpi. Valotukset 30 sekuntia,
aukko 2.5 - 3.2 ja ISO 1600 joskus ISO 800
Lyyrasta vasemmalla ylempänä sinisin nuolin merkkasin tähden(delta
Lyyra) jossa erottuu monta spektriviivaa joka paljastanee sen
voimakkaine titaanioksidivöineen viileäksi (jättiläis?)tähdeksi.
Vegassa erottuu vahvana kaikitenkin vedyn viivat joka osoittaa sen
A-luokan tähdeksi.
Yllättäen Ajomiehen Capellassa ei erottunut spektriviivoja ja sitten
muistin että se muistuttaa meidän aurinkoa jolla on myös vaatimattomat
spektriviivat siksi myöskään Mars ei anna spektriviivoja tällä
tarkkuudella koska se heijastaa vaatimattoman aurinkomme valoa.
Sensijaan Kaksosten Castorilla erottuu hyvin samaten kuin Otavan
Mizarilla ja Alcorilla. Alcorilla useampia viivoja kanssa (osa sen
"viivoista" voi olla kyllä harhalaakeja, kohinaa, vaatii vielä lisää
valotusta).
Taivas oli vähän utuinen ja meinasi revontulikin kajastaa Lyyran
ympäristössä mutta onneksi oli muuten tarpeeksi tumma taivas
Kaksosten Castor ja Pollux
http://rulla.kuvaboxi.fi/mediaobjects/orig/pub/2010/04/07/8143010478559178046orig.jpg
Lyyra
http://rulla.kuvaboxi.fi/mediaobjects/orig/pub/2010/04/07/8143010478559178044orig.jpg
Mizar ja Alcor
http://rulla.kuvaboxi.fi/mediaobjects/orig/pub/2010/04/07/8143010478559178048orig.jpg
Jänniä kuvia, pitäisköhän yrittää virittää kiikarista purettu kolmioprismani myös jotenkin kameran eteen.
Lainaampa tätä vanhaa ketjua.
7.12. oli kyllä melkonen myräkkä, mutta tuumasin että voisi kuitenkin olla kelvollinen keli spektrien kokeilemiseen -tässä nyt Albireo A kohteena, eli se kirkkaampi :smiley:. Sanokaahan kokeneemmat menikö ihan metsään? Ja kuvataanko spektrejä yleensäkkään suotimien läpi vai vaan naturaalina?
Tuli nyt jokatapauksessa kokeiltua vähän kaikkea. Käppyröiden tekemiseen käytin Visual Spec ohjelmaa ja siinä puhuttiin jotain kalibroimisestakin, mutten oikein saanut siitä ideasta kiinni niin mentiin nyt ilman.
Vähän epäilyttää olisiko mennyt suotimet sekaisin, kun tuossa naturaalina otetussa näkyy lyhyemmät viivat kuin UHC:n ja IRCutin läpi otetuissa. Googlettamallakaan en löytänyt kuvaa vertailtavaksi, vielä... Mietityttämään jäi myös, tuliko tämä Star Analyser suodin laitettua liian kauas kennosta. Kun melko naftisti tuntui spektri mahtuvan ruudulle.
Mutta jaa, testiä testiä... Pitäisi nyt vaan vähän lisää opiskella, että mitä näillä tiedoilla nyt sitten tekisi :cheesy:
Kiitollinen kommenteista!
(http://cdn.astrobin.com/images/thumbs/6ee4e04fc71d3bd724d3685ed7885ae2.1824x0_q100_watermark_watermark_opacity-10_watermark_position-4_watermark_text-%C2%A9%20Elina%20Lahti.jpg)
Lainaus käyttäjältä: ellu - 09.12.2015, 21:52:50
Sanokaahan kokeneemmat menikö ihan metsään? Ja kuvataanko spektrejä yleensäkkään suotimien läpi vai vaan naturaalina?
Yleensä ilman suotimia, ellei ole jotain painavaa syytä käyttää suodinta.
Lainaus käyttäjältä: ellu - 09.12.2015, 21:52:50
Käppyröiden tekemiseen käytin Visual Spec ohjelmaa ja siinä puhuttiin jotain kalibroimisestakin, mutten oikein saanut siitä ideasta kiinni niin mentiin nyt ilman.
Spektrometria vaatii useammankinlaista kalibrointia. Jos oletetaan sensori lineaariseksi, täytyy kuitenkin tehdä aallonpituus- ja intensiteettikalibroinnit. Jos ei oleteta, täytyy tehdä myös lineaarisuuskalibrointi. Aallonpituuskalibroinnilla varmistetaan, että x nanometrin kohdalla oleva piikki sisääntulevan valon spektrissä on oikeasti lopullisessakin datassa kohdassa x nanometriä, eikä jossain muussa kohtaa. Intensiteettikalibroinnilla taas saadaan aikaan se, että eri aallonpituuksien keskinäiset voimakkuuserot menevät oikein. Hila hajottaa valon spektriksi kameran sensorille, mutta kameran spektrivaste vaihtelee aallonpituuden funktiona, jolloin kaksi yhtä kirkasta aallonpituutta havaitaan kameralla eri kirkkauksisina. Tämä kompensoidaan intensiteettikalibroinnin yhteydessä.
UHC ja clear ovat tuossa menneet väärin päin. :smiley: Nyt on tosiaan kuvattu lähinnä suodattimien läpäisykäyriä. Ilman suodatinta, kalibroituna ja riittävällä valotuksella saattaa tähdistä jo alkaa nähdä jotain spektriviivoja, jotka nyt peittyvät tuonne kohinaan.
Kannattaa kokeilla samaa vaikka M57:lla, tai kurkkia Christian Builin sivuilta vinkkejä että missä tähdissä olisi selkeimpiä kiintoisia viivoja.
Kiitoksia kommenteista ja vinkeistä :smiley:
Lainaus käyttäjältä: naavis - 09.12.2015, 22:13:47
Spektrometria vaatii useammankinlaista kalibrointia. Jos oletetaan sensori lineaariseksi, täytyy kuitenkin tehdä aallonpituus- ja intensiteettikalibroinnit. Jos ei oleteta, täytyy tehdä myös lineaarisuuskalibrointi. Aallonpituuskalibroinnilla varmistetaan, että x nanometrin kohdalla oleva piikki sisääntulevan valon spektrissä on oikeasti lopullisessakin datassa kohdassa x nanometriä, eikä jossain muussa kohtaa. Intensiteettikalibroinnilla taas saadaan aikaan se, että eri aallonpituuksien keskinäiset voimakkuuserot menevät oikein. Hila hajottaa valon spektriksi kameran sensorille, mutta kameran spektrivaste vaihtelee aallonpituuden funktiona, jolloin kaksi yhtä kirkasta aallonpituutta havaitaan kameralla eri kirkkauksisina. Tämä kompensoidaan intensiteettikalibroinnin yhteydessä.
Pitänee nyt oikein vakavasti ja ajan kanssa lukea nuo kalibrointi ohjeet.
Lainaus käyttäjältä: Lauri Kangas - 10.12.2015, 07:46:42
UHC ja clear ovat tuossa menneet väärin päin. :smiley: Nyt on tosiaan kuvattu lähinnä suodattimien läpäisykäyriä. Ilman suodatinta, kalibroituna ja riittävällä valotuksella saattaa tähdistä jo alkaa nähdä jotain spektriviivoja, jotka nyt peittyvät tuonne kohinaan.
Poistin nuo suodattimien kanssa otetut kuvat, kun turhia ovat. Esillä nyt vain tuo clear kuva.
Eli siis olisiko tässä pitänyt valotella pitempään? Kun nimenomaan laitoin valotusta alas, kun tahtoi valottua puhki tuo viivan kirkkain kohta. Mutta ilmeisestikkö nämä spektri viivat ovat himmeämpiä ja pitäisi näkyä ihan pystyviivoja?
Niin kuin täällä: http://www.astrosurf.com/buil/microquasars/data/sky2d1.jpg
Otin muutaman kuvan Vegastakin niin täytyy sitä tutkiskella näkyisikö siinä paremmin. Kuinkas sitä muuten pitäisi tulkita, kun Vegasissa näkyi pitemmillä valotuksilla tuo pitkä viiva tähden molemmilla puolilla?
Jos palaa puhki niin sitten useampia valotuksia ja pinoon, silloin saa kohinaa pois jos valotusajan pidentäminen ei onnistu.
Tuo builin kuva näyttää olevan tältä sivulta: http://www.astrosurf.com/buil/microquasars/obs.htm
Jos katsot noita tähtikenttäkuvia (http://www.astrosurf.com/buil/microquasars/data/ss433_4.jpg) niin näet millainen spektrometrisysteemi buililla on. Tähtikentässä olevan tumman pystyviivan alueelta otetaan spektrit ja se levitetään auki vaakasuunnassa. Silloin yhdestä kohtaa rakoa tulee aina yksi pikselirivi spektrikuvan vaakariviksi. Käsittääkseni tuon kuvan ottamisen jälkeen musta rako on vielä siirretty itse kohteen päälle.
Se tarkoittaa että kohteen spektri näkyy tuossa kuvassa vaakasuorana viivana ja siinä on yhtenä kiinnostavana elementtinä tuo emissioviiva, joka näkyy kirkkaampana pisteenä. Tuota vaakaviivaa pitkin kun on kerätty pikseleiden arvoja, on sitten saatu noita käppyröitä..
Spektrikuvassa näkyvät pystyviivat ovat sitten taivaan spektriviivoja. Sehän johtuu siitä että tuon tähden vaakaviivan ylä- ja alapuoliset alueet tulevat mitattavan raon "tyhjistä" kohdista, joissa näkyy vain taivasta. Linkkaamassasi kuvassa näkyy erityisesti vasemmassa reunassa natriumin valosaasteen leveä tuplaviiva. Niitä et saa itse nykyisellä järjestelylläsi näkyviin, koska et käytä mitään rakoa, vaan taivaan spektrit tulevat kuvasi joka tavallaan pisteestä itsensä päälle (lisäksi taivas jää kuvassasi liian himmeäksi). Builin kuvassahan valosaaste on mukana tietysti myös tähden spektrin päällä, mutta se voidaan vähentää pois kun mitataan tuosta ylä/alapuolelta millainen se on.
Tähden spektri näkyy sulla omana viivanaan vain siitä syystä että se on yksittäinen piste mustalla taustalla joten se näyttää leviävän yksinäiseksi spektriksi. Jos ei olisi valosaastetta eikä ympäröiviä tähtiä eikä mittalaitteita tarttisi kalibroida, niin sen viivan tutkiskelu riittäisi tietysti sellaisenaan.
Varmaan vähän monimutkainen selitys, mutta kunhan vähän hahmottuu yksi- ja kaksiulotteiset kuvat ja mille akselille mikäkin aallonpituus tai paikka oikein leviää esitettäväksi, niin ennenpitkää loksahtaa kyllä koko homma aivoissa kohdalleen ja kaikki tuntuu ihan selkeältä. :smiley:
Kieltämättä melko monimutkaiselta kuulostaa, mutta onneksi kaikki on opeteltavissa :smiley: Ja huomaa kyllä, että ihan eri asia yrittää tehdä itse näitä, kun lukea muiden :rolleyes:
En muuten Vegasista saanut mielestäni kovin kummoisempaa vaikka pinosin useamman ruudunkin... Himmeämpi pää jää niin himmeäksi ettei erota paljon mitään, mutta kirkkaampi pää tulee taas niin kirkkaaksi että kaikki hukkuu alle.
Joo täytyy kyllä nyt myöntää etten tuosta kalibroinnista saa kiinni.
Eli siis täällä: http://www.astrosurf.com/vdesnoux/tutorial0.html käsketään kalibroida kaksi viivaa joidenka aallonpituus pitäisi tietää. Mitä jos ei tiedä? Kuinka saan selville nuo aallonpituudet joidenka mukaan kalibroidaan?
Sarjassamme varmaan tyhmiä kysymyksiä :rolleyes:
Tässä yritetään nyt siis sitä aallonpituuskalibrointia. Tarkoittaa sitä että kun tähden valo on hajotettu spektrirannuksi, yritetään selvittää mikä kohta siitä viirusta tarkoittaa mitenkin monta nanometriä aallonpituutta.
Ensimmäinen askel olisi yrittää saada kalibroimattomana sen verran hyvälaatuista dataa että spektristä voi ylipäänsä erottaa jotain absorptioviivoja (tai voi siellä olla emissioviivojakin). Käytännössä siis etsiä joku sopivan kirkkauksinen tähti ja yrittää saada tarkennus, hilan asento, valotusasetukset jne. mahdollisimman kohdalleen. Kun se onnistuu, täytyy seuraavaksi valita joku kohde josta tiedetään, mitä ne havaitut spektriviivat on. Ne voi sitten syöttää noille kalibraattoreille.
Spektrin absorptioviivat ovat yleensä aika kapeita, mikä tarkoittaa että sen spektriksi hajotettavan valonlähteen pitää olla tosi pieni (ainakin siinä hajottamisen suunnassa). Käytännössä siis valonlähteen on joko oltava pistemäinen tähti, tai sitten on käytettävä spektrometriä jossa on rako. Raon käyttäminen helpottaisi hommaa sen verran, että voisi ottaa spektrin vaikka kuun pinnasta ja tunnistaa siitä auringon spektriviivat.
Mullakin olisi muuten tuollainen star analyser kaapissa, pitäisiköhän innostua itsekin harjoittelemaan..
Olen tässä testaillut ja vertaillut Star Analyser 100 ja 200 filttereitä (miksi ostaa yksi kun voi saada yli tuplahinnalla kaksi ; ).
Kalustona ovat olleet monomodattu ja IR-modatut järkkärit, jotka tukevat myös pidempää spektriviivaa. Ensimmäisiä huomioita on se, että uratiheyden nousu 100 -> 200 vaikkakin kasvattaa spektriviivan pituuden kaksinkertaiseksi, niin ei kuitenkaan paranna todellista resoluutiota. Itse asiassa signaali heikkenee sen verran, että 100-malli antaa paremman käyrän jopa kirkkaimmista tähdistä (ensitesteissä). Ja mitä himmeämpi tähti, sitä suurempi ero 100:n eduksi tulee. Mielikuvana: Venytä himmeä valopiste sentin ja kahden pituisiksi viivoiksi. Kumpi on kirkkaampi?
Tarkoitus on tässä mittailla monokameroiden vastekäyrät ja filttereiden päästökäyrät kunhan kerkiää.
Aikaisempaan viestiin viitaten rakentelin budjettiluokan spektrometrin Star Analyser filtteristä.
Tässä sillä mitattu monokonvertoidun Nikon D5100:n vastekäyrä kalibroituna Vegan avulla (korkein intensiteetti vain määritettynä 100%, ei siis QE):
(http://www.kuulapaa.com/Spectra/D5100_resp.jpg)
Taittuminen lähi-infrapunan alueella johtuu todennäköisesti alueen heikosta signaalista ja kohinan aiheuttamasta hajonnasta.
Ja nyt tulee monta disclaimeria: Seuraavat käyrät on mitattu pilvisen taivaan avulla ja ovat sen vuoksi vain suuntaa-antavia. Tarkoitus on vain havainnollistaa filttereiden EDIT: ja kennovasteiden eroja. Tarkempiin mittauksiin pitäisi olla kunnollinen valonlähde, josta ylipäätänsä tiedetään mitä se lähettää (ja käyrät pitäisi korjata kennovasteella):
(http://www.kuulapaa.com/Spectra/D5100_NF.jpg)
(Kuvassa oletettavasti näkyy ilmakehän O2-absorptio, joskin se on väärässä paikassa. Käyrä on kuitenkin filtterikalibroitu Balmerin viivojen perusteella ja ne täsmäävät Vegassa). Onko ajatuksia?
(http://www.kuulapaa.com/Spectra/D5100_IR.jpg)
IR-suodatin leikkaa punaisen jyrkemmin.
Vertailuna IDAS LPS:n käyrä samalla menetelmällä (huom eri mittakaava):
(http://www.kuulapaa.com/Spectra/IDAS_LPS.jpg)
Onkos tuossa Nikonissa IR- ja AA-suotimet erikseen ja jos on, niin mikä on AA-suotimen vaste noin suurinpiirtein?
Lainaus käyttäjältä: Kuulapaa - 23.01.2016, 18:04:26
Ja nyt tulee monta disclaimeria: Seuraavat käyrät on mitattu pilvisen taivaan avulla ja ovat sen vuoksi vain suuntaa-antavia. Tarkoitus on vain havainnollistaa filttereiden eroja. Tarkempiin mittauksiin pitäisi olla kunnollinen valonlähde, josta ylipäätänsä tiedetään mitä se lähettää (ja käyrät pitäisi korjata kennovasteella):
Ei tarvitse, jos haluat mitata vain filttereiden läpäisyä toisiinsa nähden. Ei tarvitse kuin jakaa filtteriltä mitattu spektri ei-filtteröidyllä spektrillä, ikään kuin eräänlainen flättikorjaus. Tuohon hommaan kannattaa käyttää valonlähteenä halogeenia tai hehkulamppua. Mittailin noita kolme työpaikkaa sitten: http://foorumi.avaruus.fi/index.php?topic=9425.0
Lainaus käyttäjältä: JVO - 23.01.2016, 18:09:47
Onkos tuossa Nikonissa IR- ja AA-suotimet erikseen ja jos on, niin mikä on AA-suotimen vaste noin suurinpiirtein?
Menee vahvasti off topic, mutta D5100:ssa ne ovat erottamattomasti yhdessä. D600/D800:ssa ne ovat erillään.
(http://www.kuulapaa.com/Baader/Filters_1.jpg)
Vasemmalla D5100 filtterit, keskellä D600/D800 AA (low pass) ja oikealla D600/D800 IR filtteri.
MUTTA, myös D600/D800 AA filtteri pitää sisällään suodatusta, joka näkyy etenkin taittaen:
(http://www.kuulapaa.com/Baader/Filters_2.jpg)
EDIT: Oletuksena on, että D600(D800:n kirkkaassa filtterissä on UV-suodatus ja IR sitten sinivihreässä. Spektrikäyrät ovat kuitenkin yllättävän samankaltaiset IR-päässä. Varmistan mittaukset vielä ennen kuin laitan tuloksia.
EDIT: Kiitos Lauri, tuo on oikein hyvää infoa!
Jotain häikkää vielä aallopituuksissa...
Kappas, tuolla suotimella on siis sama taipumus (https://gfycat.com/PlaintiveSomeGraywolf) kuin Hoyan UV/IR-cut suotimella eli kulmasta tulevat valonsäteet suodattuvat erilailla. Mahtaako tämä näkyä kuvatessa sitten mitenkä, ainakin laajiksilla tuppaa kulmat saamaan vihertävän/turkoosin sävyn eli tuleeko tuo efekti sitten tuosta kennon edessä olevasta suotimesta vai linssin pinnoitteista?
Lainaus käyttäjältä: JVO - 24.01.2016, 08:38:00
Kappas, tuolla suotimella on siis sama taipumus (https://gfycat.com/PlaintiveSomeGraywolf) kuin Hoyan UV/IR-cut suotimella eli kulmasta tulevat valonsäteet suodattuvat erilailla. Mahtaako tämä näkyä kuvatessa sitten mitenkä, ainakin laajiksilla tuppaa kulmat saamaan vihertävän/turkoosin sävyn eli tuleeko tuo efekti sitten tuosta kennon edessä olevasta suotimesta vai linssin pinnoitteista?
Saattaa olla. Suodattimen päästökaista ainakin siirtyy kun valon tulokulma kasvaa. Mitä laajempi linssi niin sitä enemmän sen täytyy taittaa ja litteä tasofiltteri kuperan etulinssin edessä viittaisi siihen, että valon kulma filtteriin nähden on kovin erilainen kuva-alan keskellä ja reunoilla.
Mittailin noita D600/D800 filttereitä ja itse asiassa kaikkia niitä lasikerroksia, joita siinä kennon edessä ilman linssiä on. Tähtitieteellisen epätarkkuusperiaatteen vuoksi (eli halvalla saa harvoin täydellistä laatua;) pinosin spektrejä tarkkuuden parantamiseksi ja se tuotti tulosta.
Kirkas kennolasi:
(http://www.kuulapaa.com/Spectra/D600/Cover.jpg)
AA filtteri, jossa myös muuta suodatusta:
(http://www.kuulapaa.com/Spectra/D600/AA.jpg)
IR-filtteri:
(http://www.kuulapaa.com/Spectra/D600/IR.jpg)
Eli tämän mittauksen perusteella D600/D610/D800 sarjan kameroihin ei kannata jättää AA-suodatinta jos mielii modauksella parantaa vetyalfa-herkkyyttä.
Lainaus käyttäjältä: JVO - 23.01.2016, 18:09:47
Onkos tuossa Nikonissa IR- ja AA-suotimet erikseen ja jos on, niin mikä on AA-suotimen vaste noin suurinpiirtein?
Tuosta d5100 ei oikein saa tuota ir pois niin että aa filtteri säilyisi.
Tässä vielä käyrä D5100 filsusta (AA+IR, nimesin kuvan vähän pöllösti).
(http://www.kuulapaa.com/Spectra/D600/D5100_IR.jpg)
Stokki D5100:ssa Ha-herkkyys on aika huono. Noissa täyskennoisissa se on jo lähtökohtaisesti korkeammalla leveämmän filtteröinnin vuoksi. Mutta tilanne muuttuu aika tavalla kun filtterinippu poistetaan :)
Alkaa olemaan niin paljon off topic dataa, että ehdotan moderoinnille sitä siirrettäväksi tuonne kameran harmaasävymodausketjuun viestistä 13 lähtien.
Tässä pilvien läpi tutkiskelin Auringon spektriä Leybold merkkisellä spektrometrilläni, päätin ottaa myös kuvan spektristä kännykällä (i phone 7). Croppasin ja skaalasin pienemmäksi, että foorumi ottaa vastaan kuvan. Kysymykseni kuuluukin, että onko jotain hyvää ohjelmaa (mieluiten ilmainen) jolla näitä spektrejä voisi analysoida? Jos vaikka valjastaisin tuon spektrometrin tähtien spektrien havannointiin!