Törmäsimpäs ihan uuteen laitteeseen: ADC tai Athmospheric Dispersion Corrector.
On kuulemma kelpo laite jos halutaan tarkkaa kuvaa planeetoista Auringosta tai Kuusta, joka ei näy aivan päälaen päällä, zeniitissä. Koska ilmakehä taittaa valonsäteitä eri tavoin, riippuen valon aallonpituudesta, tulee kuvaan sitä enemmän disperssiota mitä lähempänä horisonttia kohde on. ADC:ssä on kaksi prismaa, joiden keskinäistä asentoa säätämällä saadaan ilmakehän aiheuttama disperssio poistettua.
Toimii kun kuvataan/katsellaan yli f/10 teleskoopilla ja leveällä kaistalla (värikamera) muualle kuin zeniittiin.
Onko kokemuksia ADC:stä?
JV
Onhan noita laseja näkynyt millä värivirhettä voi korjata mutta yhtä helposti korjauksen voi tehdä Registaxillakin.
Toisaalta registaxissahan kohdistetaan vain kolme värikanavaa. Kun otetaan huomioon että jokainen värikanavista on leveäkaista, niin kanavien kohdistamisen jälkeenkin kuvan pystysuuntainen resoluutio on kärsinyt dispersiosta. Tuommoisella korjaimella saisi tehtyä jatkuvan korjauksen, jossa jokainen väri tulee oikealle paikalleen.
Toisaalta planeettakuvista tulee kyllä ihan hyviä pelkällä värikanavien kohdistamisella. Jos hyväksyy sen, että hyviä planeettakuvia ei nyt vaan saa jos planeetta on matalalla, säästää tuonkin pömpelin hinnan.
Tähän ketjuun ei vähää aikaan ole tullut keskustelua. Itseäni kutkuttaa dipsersio korjamen hankina ADC.
TS:ltä löytyy Pierro Astro ADC ja ZWO dispersiokorjain. Sen verran olen lukenut keskustelua ja ohjeita, että korjain pitäisi laittaa horisontin mukaan. Foorumilla on muutamilla ADC käytössä.
Kysymys kuuluu: Jos ADC korjaimaen laittaa dobsoniin niin riittäkö, että löytää horisontin tason esimmäisen kerran ja jatkossa voi pitää aina samassa kohdassa korjanita ilman, että sitä joutuu pyörittämään koko korjainta? Eli oikean kohdan jälkeen jatkossa käytetään ainoastaan niitä vipuja kohteen korkeuden mukaan?
Lisäkysymyksenä onko korjain kranttu ilmakehän vaihteluille. Jos kuvaa esim. Jupiteria peräkkäisinä päivinä, samaan aikaan ja suurinpiirteen samalla korkeudella horisontissa. (eli joutuuko korjainta joka kerta säätämään?)
t.Ile
Oletko jo lukenut Ari Haaviston selvitystä asiasta , olisiko noihin vastausta siellä? Löytyy: Yleistäasiaa tähtikuvauksesta ; Dispersiokorjaimen käyttö planeettakuvauksessa.
Tässä vielä linkki löytämisen helpottamiseksi: http://foorumi.avaruus.fi/index.php?topic=11526.0
Lainaus käyttäjältä: AstroIle - 19.05.2016, 16:37:56
Kysymys kuuluu: Jos ADC korjaimaen laittaa dobsoniin niin riittäkö, että löytää horisontin tason esimmäisen kerran ja jatkossa voi pitää aina samassa kohdassa korjanita ilman, että sitä joutuu pyörittämään koko korjainta? Eli oikean kohdan jälkeen jatkossa käytetään ainoastaan niitä vipuja kohteen korkeuden mukaan?
Lisäkysymyksenä onko korjain kranttu ilmakehän vaihteluille. Jos kuvaa esim. Jupiteria peräkkäisinä päivinä, samaan aikaan ja suurinpiirteen samalla korkeudella horisontissa. (eli joutuuko korjainta joka kerta säätämään?)
Hei.
Juurikin noin, eli kun asennon on dobsonissa kerran hakenut, on se sen jälkeen aina sama. Riittää kun vipuja säätelee korkeuden mukaan. Eikä ole kranttu kelille. Kun on kerran säädöt hakenut tietylle kuvauskalustolle eri korkeuksille, voi samoja käyttää (ADC:ssa on asteikkokehä). Sen sijaan vipujen säätö riippuu kameran etäisyydestä ADC:sta sekä polttovälistä ja F-luvusta. Eli jos jotain näistä muuttaa, pitää vipujen säätö hakea uusiksi. Ja barlow aina putken ja ADC:n väliin (ADC tarvitsee vähintään F10 suhteen).
Kiitoksia vastauksiata!
Juuri tätä varmistusta hain. Näin jossakin Arin postauksessa, että hänellä oli kollimointi sovite ADC:n perässä (sovite jossa voi säätää kuvatasoa kolmen ruuvin avulla). Onkohan se "pakollinen" jos omistaa APM 2.7 ed barlowkomakorjaimen?
t.Ile
Tuskinpa se pakollinen on. Onko se hyödyllinen, riippuu muusta laitteistosta. Mikä on putken aukko, polttoväli ja kameran malli?
Jos kirjoitat Googleen brayebrookobservatory "depth of focus", löytyy pdf-tiedosto, jossa on taulukko, josta näkee minkä suuruinen tarkennusvirhe saa milläkin aukkosuhteella olla tuumissa mitattuna, jotta se aiheuttaa enintään 1/2, 1/4, 1/8 tai 1/10 valoaallon virheen.
Laskeskelin tuon pohjalta, että dispersiokorjaimen aiheuttama kuvatason kallistuminen aiheuttaa alle 1/10 valoaallon virheen, jos kuva tarkennetaan kameran kennon keskellä olevaan kohtaan ja
f^2/da > 20
missä f on kaukoputken polttovälin (Barlowin kanssa) ja aukon suhde, h on kameran kennon keskipisteen ja yläreunan väli millimetreinä ja a on dispersiokorjaimen aiheuttama valon taittuminen asteina.
Newtonin koma aiheuttaa virheen, jonka suuruus on 38h/F^3 tämän sivun mukaan:
http://www.telescope-optics.net/newtonian_off_axis_aberrations.htm
Tuossa h on dispersiokorjaimen aiheuttama kuvan siirtymä (a/57 kertaa kameran kennon etäisyys korjaimesta) jaettuna Barlowin suurennuksella ja F on putken polttovälin ja aukon suhde ilman Barlowia.
APM:n Barlow huomattavasti pienentänee komaa tuosta. Itse en ole sitä Newtonissa käyttänyt, joten en tiedä, miten tehokkaasti se korjaa koman.