Tuli sitten itsekin hankittua tämä paljon kehuttu Wodaskin kirja.
Ensin ajattelin aloittaa harjoittelun tuon "vauvasumun" kanssa, mutta se tuntui
liian haastavalta, kuvassa tuntui muutenkin olevan aika moni asia pielessä.
Etsin siis jotain helpompaa ja valitsin M33:n, jota kuvasin noin viikko sitten.
Hieman harjoiteltuani sain aikaan tämän (http://www.kolumbus.fi/dirty/uploaded_images/m33_ZS.jpg). Käsittelysekvenssi oli suurinpiirtein tämä:
1. white point & black point asetus
2. standardi curve1:n käyttö, black point asetus
3. standardi curve2:n käyttö pari kertaa, black point asetus välillä
4. dim zonen haku ja asetus näkyviin, kontrastin asetusta
5. micro kontrasti asetuksia sinne sun tänne
6. RGB kuvasta duplicate layer & desaturate => luminance layer
7. Luminanssikuvasta color rangella dim zone, contract ja feather
8. RGB kuvassa dim zonelle noise reduction
9. Luminanssikuvasta color rangella bright zone, contract ja feather
10. RGB kuvassa bright zonelle unsharp mask
11. black pointin nostoa hitusen, jotta avaruus hieman mustempi
12. kuva hieman sininen joten color balancella vähemmän sinistä
Kamerani on ns. one shot color. Tein käsittelyssä luminanssi kanavan avuksi, josta valitsin color rangella zonet. Pitäisikö luminenssikanavaa käyttää myös jotenkin muuten hyväksi?
Vertailun vuoksi tässä (http://www.kolumbus.fi/dirty/Album/SW80ED/m33.jpg) on vanha versio, jossa on käytetty "noise reduction" filtteriä koko kuvan alalle, joka siis ei ole se oikea tapa.
Olisi kiva kuulla kommentteja zone system -asiantuntijoilta siitä, mitä kuvan käsittelyssä pitäisi parantaa tai muuttaa.
Nämähän ovat hyvin pitkälti makuasioita, eikä "oikeaa" tai "parasta" käsittelyprosessia välttämättä ole olemassakaan. Itse yritän noudattaa kohinan vaimennuksen suhteen periaatetta: silloin, kun kuvasta huomaa kohinaa vaimennetun, sitä on tehty liikaa.
Foorumia kun lukee, tulee tiedostamattaan havaintoon amatööriastronomian olevan estetiikkaa.
Missä kulkee raja hyvän ja pahan kuvankäsittelyn kohdalla. Ainakin kuvien pinoaminen hyväksytään myös ammattiastronomian piirissä.
Entäs kuvan oikaisu? Kuvathan eivät ole lineaarisesti mäpättävissä kuvista näkyvistä kohteista taivaan kohteiksi.
Miten on kuvan väri? Jos tutkitaan kohteita spektroskoopilla ja vastaavan kohteen värijakaumaa kuvasta, niin onko niiden täsmättävä. Vai ovatko väärävärikuvat selkeämpiä visualisointeja tähtitaivaasta.
Kuvan tarkkuus tuppaa olemaan amatöörisektorilla seeingin rajoittama pl. Lucky Image planeettakuvat. Mutta se nyt on vaan tekninen seikka joka rajoittaa yksityiskohtien määrää.
Hieman jo aiheen sivusta: Minua on innoittanut tehdä ohjelma joka etsii kuvista tunnistettavat kohteet (kohteen paikka kuvassa ja sen tiedot luetteloista) ja pyyhkii ne pois kuvasta. Kaikki mikä jää jäljelle on kiinnostavaa. Tämä voisi olla erityisen hyödyllistä ammattiastronomian kannalta jos sitä tehtäisiin amatööririntamalla paljon: Esiin tulisi kohteita jotka vaatisivat vastausta.
JV
Lainaus käyttäjältä: Kaizu - 26.10.2007, 07:43:16
Silloin kun kuvasta poimitaan osa-alueita, joihin kohdistetaan erilaisia toimenpiteitä, ollaan mielestäni taidemaalarin
työmaalla. ...
Kaizu
Olen erimieltä. Taidemaalari lisää teokseen elementtejä. Zone Systemissä kuvan osa-alueita poimimalla ja korostamalla ei kuvaan lisätä mitään, vaan muutetaan olemassa olevien pikseleiden välistä lineaarisuutta (=kasvatetaan eri osien välistä kontrastia). Näin on mahdollista saada kohteesta esiin yksityiskohtia (HUOM jotka ovat todellisia), jotka muuten jäisivät piiloon. Näin niitä kuuluisia Hubble-kuviakin on käsitelty.
Pravda lisäsi myös kontrastia. Kuvien eri alueilta milloin poistettiin ja milloin lisättiin kontrastia. Kuvat eivät kuitenkaan olleet erityisen taiteellisia.
jk
Lainaus käyttäjältä: Meade-mad - 26.10.2007, 14:37:24
Pravda lisäsi myös kontrastia. Kuvien eri alueilta milloin poistettiin ja milloin lisättiin kontrastia. Kuvat eivät kuitenkaan olleet erityisen taiteellisia.
jk
Mikähän mahtoi olla tämän kommentin lisäarvo tähän keskusteluun???
Olisiko asia ehkä helpompi sisäistää kun ajatellaan CCD kuva kolmiulotteisena topografisena karttana. Kun kuvaa säädetään esim. zone metodeilla niin silloinhan kasvatetaan tai pienennetään kukkuloiden ja laaksojen välisiä suhteita jotta nähdään selkeämmin onko paikalla kukkula vai ei ja tässähän ei mitattakkaan kukkulan ja laakson välistä korkeuseroa vaan nimen omaan halutaan erottaa se olemassaoleva ero.
Fotometriassahan taas toimitaan toisin.
Mikko
Minä katselen mielelläni ja välillä lumoutuneena esteettis-tyyppisiä kuvankäsittelyjä ja hienoja kuvia avaruudesta. Siinä on jotain samaa kuin tulen katselussa: Puhuttelee vaikkei ymmärrä miten. Esi-isät ja äidit on vissiin sen verran katselleet tähtitaivasta, että jotain siitä on syöpynyt meidän geenistöömme. Äidimaidosta ja isän margariinista siis on kyse.
Toisaalta näkisin varsin mielelläni hieman tämän http://www.journals.uchicago.edu/PASP/journal/issues/v111n759/990004/990004.html (http://www.journals.uchicago.edu/PASP/journal/issues/v111n759/990004/990004.html)
tyyppisiä pohdintoja myös amatööripiireissä.
JV
PS. Pravdan tyylillä saa valkoisesta kohinasta lopputulokseksi mitä vaan.
Lainaus käyttäjältä: Petri Kehusmaa - 26.10.2007, 10:29:03
Zone Systemissä kuvan osa-alueita poimimalla ja korostamalla ei kuvaan lisätä mitään, vaan muutetaan olemassa olevien pikseleiden välistä lineaarisuutta (=kasvatetaan eri osien välistä kontrastia). Näin on mahdollista saada kohteesta esiin yksityiskohtia (HUOM jotka ovat todellisia), jotka muuten jäisivät piiloon. Näin niitä kuuluisia Hubble-kuviakin on käsitelty.
Eikö lineaarisuuden muuttaminen onnistu levelsseillä ja curvesillakin ilman valintatyökaluja?
Ajoittain nämä kuvankäsittelyn "eettiset" kysymykset tulevat esiin. Harrastelijoiden kesken lienee aika yhdentekevää miten kukin kuvansa käsittelee. Toiset revittävät koko repertuaarin magic wandista lähtien, toiset taas pinoaa ja hieman muuttaa toistokäyrää. Jotkut heittävät kuvat ihan raakana esiin, toiset pilaa kuvansa huonolla käsittelyllä (mm. allekirjoittanut). Käytännössä lienee yhdentekevää pretty pictures kuvan ollessa kyseessä, kunhan tunnustaa jos rupeaa "maalaamaan". Jokainen vetäköön itselleen oman rajansa kuvankäsittelyyn (mulla se menee selective gaussian blurissa vaikka pakko tunnustaa, että clone brush heilahti edellisen kuvan kanssa kun sinne oli hiipinyt paha heijastuma... :) ).
Ei sillä Zonellakaan mitään irti saa, jos ei jo alunperin ole ottanut kunnolla sitä kuvaa (mikä on haastavinta tähtikuvauksessa).
Zonettajien kuvat on kuitenkin erinomaisen hienoja ja suurella vaivalla toteutettuja!
Juuri näin Vesku, puit sanoiksi sen mitä ajattelen.
Zonessa päätyökalut ovat juuri levels ja curves. Siinä opastetaan lisäksi tekemään nk. micro-contrast säätöjä curvesilla ja tällöin eyedropperilla valitaan sävyalueen ylä- ja alaraja. Ei mitään sen dramaattisempaa.